Lue keskustelun säännöt.
Psykologiaa opiskeleva ystävä - hermot menee
12.08.2015 |
Pakko päästä avautumaan tästä jonnekin, koska kenellekään tutulle en kehtaa. Meillä on iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä kaveripiiri, enkä halua, että muut kokevat minun haukkuvan ketään.
Eräs ystäväni pääsi jokunen vuosi sitten opiskelemaan unelma-alaansa psykologiaa, ja on sen jälkeen leijunut aika tavalla omassa pilvessään. Kaikki ajatukset liittyvät psykologiaan, koko maailma nähdään psykologilasien läpi ja mistään muusta ei osata puhua, kun omasta opintomenestyksestä. Olen katsonut tätä läpi sormien, koska jokaisella meillä on mielenkiinnon kohteemme, eikä siinä sinänsä mitään...
Nyt olen kuitenkin alkanut ärsyyntyä ystäväni tarpeesta jatkuvasti analysoida muita ihmisiä. Hän epäilee kaikkea, mitä muut sanovat. Hän vaanii haukkana kavereidensa kertomuksia, ja etsii niistä ristiriitoja tai merkkejä mielen ongelmista. Analyysin kohteeksi joutuu helposti, enkä siksi jaksa tälle ihmiselle enää kertoa asioistani.
Annan esimerkin. Jos kerron olevani töissä väsynyt, koska sairaslomien ja irtisanoutumisten takia teen useamman ihmisen työt, hän kuulustelee minua: onko asenteessani ongelma, olenko masentunut, mitä minun pitäisi tehdä piristyäkseni uudelleen. Tiedänhän minä, mitä pitäisi tehdä - palata kahdeksan tai maksimissaan yhdeksän tunnin työpäiviin ja nukkua kunnolla yöt. Nämä vastaukset eivät kelpaa, vaan päädymme vatvomaan minun pääni sisäisiä asioita, niistä kun kuulemma löytyy vastaus ongelmiin.
Ystäväni suurin ongelma on se, että hänelle kaikki ikävä elämässä on korjattavissa psykologin asiantuntemuksella. Ystäväpiirimme on hänen silmissään moniongelmainen, kaikilla on "huonot kiintymyssuhteet" ja suurin osa olisi ammattiavun tarpeessa. Hän on vasta opiskelija, mutta äärimmäisen kiivas tekemään kotidiagnooseja myös ei-niin-läheisistä ihmisistä. Hän ei osaa olla näkemyksistään hiljaa, vaan töksäyttää toiselle kesken yhteisen illanvieton, että voiskohan sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Toisin kuin voisi luulla, tämä kaverini ei tosiaan ole tuore opiskelija. Hän kirjoittaa gradua, ja on menestynyt erinomaisesti opinnoissaan. Hän on myös muissa asioissa fiksu, ja siksi tämä käytös hieman ihmetyttää.
Kertokaa nyt joku muu psykanopiskelijoita tunteva, onko tämä tavanomaistakin opiskelijoilla, vai onko minulla osunut ystäväksi totaalisen yli-innostunut tapaus?
Kommentit (108)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:43"]Minä veikkaisin, että aloittajan kaveri vaan ei ole vielä päässyt "oikeisiin" töihin, tapaamaan oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä. Niimpä hän tavallaan "ihan oikein" voi jaellakin niitä diagnooseja sun muuta -ainoa ongelma vaan on se, että normaalissa ihmisessä löytyy kutakuinkin kaikkia "epänormaaleja" piirteitä enemmän tai vähemmän. Ongelmaksi ne muodostuvat vasta, kun ovat täysin persoonaa hallitsevia. Oma veikkaukseni on, että menee ohi kunhan pääsee niihin oikeisiin töihin ja tajuaa harmaan sävyt :) [/quote] Mutta noin hän ei voi käyttäytyä myöskään oikeissa psykologin työssä. Graduvaiheessa hänen pitäisi jo tietää ettei se työ ole ylhäältä päin tulevaa analyysien ja heppoisien diagnoosien ja leimojen heittelyä. Sellaisella voi saada paljon pahaa aikaan. Tuo ei ole ammatillista läytöstä.ollenkaan. fuksit harrastaa tuota alkuinnossaan, mutta sitte n siitä pitäisi ymmärtää irtautua. Ei olisi pahitteeksi että kertoisit ap näkemyksesi hänelle avoimesti. Ystävänä.
[/quote]
Aika moni psykologi yms toimii kuitenkin työssään yllä kuvatulla tavalla, ikävä kyllä! Ammattiavulla saadaan liian usein pahaa aikaan, mutta se ei vaikuta kiinnostavan ketään! Monet selittävät huonon terapian selittyvän henkilökemioilla, vaikka kyseessä olisi alalle soveltumaton ihminen, jolle pitäisi antaa potku perseelle!
Ihmettelen miksi ihmiset eivät tee valituksia huonoista psykologeista ja muista mielenterveysammattilaisista? Miksi he saavat jatkaa työssään, vaikka saavat paljon pahaa aikaan? Äärimmillään se ajaa ihmisiä itsemurhiin!
Taitaa olla niin, että puoskarointi on niin yleistä, että olemme jo tottuneet siihen, emmekä aina edes tunnista epäammatillista käytöstä ja toimintaa? Alamaiskansa on kiitollinen paskastakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:27"]I feel you, ap. Äitini on psykiatri ja voit uskoa, että koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen altistunut ylianalysoinnille. Jos pyysin äidiltä iltapalaksi lettuja, saattoi vastaus olla "Tiesit etten nyt jaksa pitkän työpäivän jälkeen tehdä enää lettuja. Halusitko tuntea pettymyksen kokemuksen? Mitenkäs minä nyt auttaisin sinua käsittelemään tätä pettymystä?" Tarina on tosi. Enkä tosiaan halunnut pettymyksen kokemusta vaan niitä lettuja. [/quote] Voi apua!!!
[/quote]
Pitää panna paremmaksi. Sanoa äitikullalle, että ajattelin vain testata, piittaatko minusta ollenkaan ja kykenetkö kohtaamaan tarvitsevuuteni tunnetasolla vai haluatko vain ymmärtää minut atomeiksi asti.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:15"]
Kateus piilee ap:n tekstistä hyökyaallon tavoin lävitse.
Minä tunnen taasen erään teologian maisterin, ja kaikkiin juttuihinsa tämä henkilö tuo uskontoihin liittyvät näkökohdat esiin.
[/quote] Miksi noin paljon alapeukkuja? Joo, ymmärrän, sillä kateellinen ap. vain on ystävänsä opintoalasta, sillä psykologiaa ei yliopistoon pääse noin vain sisään kävelemällä, vaan sinne on pääsykokeet ja yo-todistuksen on oltava kiitettävällä tasolla. Pienellä äo:llä on turhaa edes yrittää pyrkiä psykologiaa opiskelemaan yliopistossa, ja sinne nyt ei vaan pääse hakijoista kuin harvat ja valitut. Sama pätee lääkikseen pääsemiseksi.
Kälyni on lääkiksessä ja sitä besserwisseröinnin ja ylemmyydentunnon määrää! Saattaa hymy hyytyä kun pääsee tositoimiin esim. hirttämään peräpukamia.
En ole näköjään ainoa, joka ei viihdy psykologien seurassa. En ole koskaan elämässäni törmännyt yhtä huonovointisiin ihmisiin, jotka projisoi ja ulkoistaa oman paskansa kaikkeen mikä liikkuu.
Lähtökohta on se, että jos ei ole käynyt terapiassa, ei voi olla millään tavalla eheä. Samalla nämä terapiassa "eheytyneet" (kuuluu opintoihin) rähjäävät, kiukuttelevat, diagnostisoivat jne jne.
Hupaisaa tosin on, että psykologipiireissä pahimmat riidat käydään psykologien itsensä kesken. Raivoille ei meinaa tulla loppua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:15"]
Kateus piilee ap:n tekstistä hyökyaallon tavoin lävitse.
Minä tunnen taasen erään teologian maisterin, ja kaikkiin juttuihinsa tämä henkilö tuo uskontoihin liittyvät näkökohdat esiin.
[/quote] Miksi noin paljon alapeukkuja? Joo, ymmärrän, sillä kateellinen ap. vain on ystävänsä opintoalasta, sillä psykologiaa ei yliopistoon pääse noin vain sisään kävelemällä, vaan sinne on pääsykokeet ja yo-todistuksen on oltava kiitettävällä tasolla. Pienellä äo:llä on turhaa edes yrittää pyrkiä psykologiaa opiskelemaan yliopistossa, ja sinne nyt ei vaan pääse hakijoista kuin harvat ja valitut. Sama pätee lääkikseen pääsemiseksi.
[/quote]
Jaa. No miksiköhän mun psykologituttu ei pääse sukupuolentutkimuksen tenteistä kuin ykkösellä läpi?
Tein myös seminaarityötä sellaisen kanssa, jolla on psykologia pääaineena. Kirjoitti tavattoman huonosti, onneksi ohjaaja huomasi kuka oli kirjoittanut mitäkin. Sain vitosen, psykologi kolmosen.
Psykologiaa hakeutuu opiskelemaan tietynlaiset ihmiset, ja niitä voi olla runsaasti, mutta ei ne tosiaankaan mitään superälykkäitä ole.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:43"]Minä veikkaisin, että aloittajan kaveri vaan ei ole vielä päässyt "oikeisiin" töihin, tapaamaan oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä. Niimpä hän tavallaan "ihan oikein" voi jaellakin niitä diagnooseja sun muuta -ainoa ongelma vaan on se, että normaalissa ihmisessä löytyy kutakuinkin kaikkia "epänormaaleja" piirteitä enemmän tai vähemmän. Ongelmaksi ne muodostuvat vasta, kun ovat täysin persoonaa hallitsevia. Oma veikkaukseni on, että menee ohi kunhan pääsee niihin oikeisiin töihin ja tajuaa harmaan sävyt :) [/quote] Mutta noin hän ei voi käyttäytyä myöskään oikeissa psykologin työssä. Graduvaiheessa hänen pitäisi jo tietää ettei se työ ole ylhäältä päin tulevaa analyysien ja heppoisien diagnoosien ja leimojen heittelyä. Sellaisella voi saada paljon pahaa aikaan. Tuo ei ole ammatillista läytöstä.ollenkaan. fuksit harrastaa tuota alkuinnossaan, mutta sitte n siitä pitäisi ymmärtää irtautua. Ei olisi pahitteeksi että kertoisit ap näkemyksesi hänelle avoimesti. Ystävänä.
[/quote]
Aika moni psykologi yms toimii kuitenkin työssään yllä kuvatulla tavalla, ikävä kyllä! Ammattiavulla saadaan liian usein pahaa aikaan, mutta se ei vaikuta kiinnostavan ketään! Monet selittävät huonon terapian selittyvän henkilökemioilla, vaikka kyseessä olisi alalle soveltumaton ihminen, jolle pitäisi antaa potku perseelle!
Ihmettelen miksi ihmiset eivät tee valituksia huonoista psykologeista ja muista mielenterveysammattilaisista? Miksi he saavat jatkaa työssään, vaikka saavat paljon pahaa aikaan? Äärimmillään se ajaa ihmisiä itsemurhiin!
Taitaa olla niin, että puoskarointi on niin yleistä, että olemme jo tottuneet siihen, emmekä aina edes tunnista epäammatillista käytöstä ja toimintaa? Alamaiskansa on kiitollinen paskastakin!
[/quote]
Tässä voi olla kyse ihan siitä, että luotetaan sokeasti tällaisiin ammattilaisiin silloin kun itse ollaan heikoilla. Paha mennä valittamaan jonkun psykologin toiminnasta kun itsessä on "vikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaa opiskeleva kaverisi näköjään kuvittelee olevansa psykiatri (joka on korkeammin koulutettu ja ainoa, joka voi antaa diagnooseja).
Joku jo ehdottikin, että ehkä voisit muistuttaa kaveriasi tästä joka kerta, kun alkaa diagnosoimaan? "Olisitkohan halunnut oikeasti psykiatriksi, kun haluaisit kovasti diagnosoida kaikkia? Tosin se olisi kyllä paljon haastavampaa opiskelua kuin nyt."
Aika huvittavaa, että ihmisillä on näin paljon sanottavaa ihmisistä, jotka haluavat opiskella psykologiaa ja auttaa ihmisiä omassa työssään. En voisi kuvitella että "vaatetusalan linjaa opiskeleva pätee" tai vaikkapa "toimintaterapeutti pätee" saisi näin paljon tunnetta ja mielipidettä aikaan. Hieno ala tuo psykologia :D! Fakta on se että psykologeja tarvitaan, auttavat monia ihmisiä. Ihmisiä hekin ovat silti, epätäydellisiä ja ongelmaisiakin joskus. Olisihan se hienoa , jos opiskelemalla psykologiksi voi saada myös ongelmattoman elämän ja luonteen, täydelliset kasvatustaidot ja loistavan parisuhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, kun tässä keskustelussa pyydettiin apua psykologiopiskelijan yli-innokkuuteen. Av-palstan mukaisesti luisuttiin tietenkin sivuraiteille. Keskustelun tuloksena siis yksi jos toinenkin akateeminen tuntuu pätevän: teologi pätee, fysiikan opiskelija pätee, kasvatustieteen maisteri pätee, lääkäriopiskelija pätee. Huoh, tottakai ihmiset pätevät ja puhuvat niistä asioista, jotka heidän elämässään on pinnalla. Monesti oman alan teorioista muodostuu tietynlaiset linssit päähän ja niiden kautta ihminen tarkastelee maailmaa. Mielestäni omien ajatusten jakamisessa ei ole mitään pahaa, jos ei loukkaa niillä muita, kuten aloitustekstin tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittava tyyppi!! Mun siskon mies on siätauteihin erikoistunut sairaanhoitaja ja on niin lääkäriä,että ällöttää..vältän aina sen kanssa sairauksista puhumista!
Ellei joku kysy erikseen apua, tai neuvoa, niin kyllä se vaan on rasittavaa jos joku on kesken illan niin kujalla, että analyysejä vaan tulee ja tulee...hei ap, sano sille ystävällisesti suoraan, jos ei kuuntele, niin sitte sanot, että nyt riittää tuo analysointi. En kyllä itse jaksais kuunnella koko ajan jatkuvaa psyykkisten sairauksien etsintää...vaihtaisin seuraa siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 23:06"]En ole näköjään ainoa, joka ei viihdy psykologien seurassa. En ole koskaan elämässäni törmännyt yhtä huonovointisiin ihmisiin, jotka projisoi ja ulkoistaa oman paskansa kaikkeen mikä liikkuu.
Lähtökohta on se, että jos ei ole käynyt terapiassa, ei voi olla millään tavalla eheä. Samalla nämä terapiassa "eheytyneet" (kuuluu opintoihin) rähjäävät, kiukuttelevat, diagnostisoivat jne jne.
Hupaisaa tosin on, että psykologipiireissä pahimmat riidat käydään psykologien itsensä kesken. Raivoille ei meinaa tulla loppua :)
[/quote] Olen kerran ollut psykologi bileissä, en viihtynyt :) Ja syy, ei voinut jutella kuin normaalit ihmiset tekevät, vaan koko ryhmä iloisena olikin analysoimassa mua, ja kyllä mua tää otettiin siellä, koin sen lähinnä ahdisteluna...Analysointia voidaan myös käyttää vittuilunakin, tai toisen ahdisteluna. Ei perheenjäsenetkään toisia kuulustele tai kysele koko ajan asioita, mitkä jokaiselle on yksityisiä. :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:27"]I feel you, ap. Äitini on psykiatri ja voit uskoa, että koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen altistunut ylianalysoinnille. Jos pyysin äidiltä iltapalaksi lettuja, saattoi vastaus olla "Tiesit etten nyt jaksa pitkän työpäivän jälkeen tehdä enää lettuja. Halusitko tuntea pettymyksen kokemuksen? Mitenkäs minä nyt auttaisin sinua käsittelemään tätä pettymystä?" Tarina on tosi. Enkä tosiaan halunnut pettymyksen kokemusta vaan niitä lettuja.
[/quote]
Voi apua!!!
[/quote] Tulisin itse hulluksi tuollaisen äidin kanssa!
[/quote]
Näyttää olevan analyyttisesti suuntautunut psykiatri. Onneksi heitä on toisenlaisiakin
Kiitos kaikille vastauksista, niitä on tullut monta viimeisimmän lukukertani jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:15"]
Kateus piilee ap:n tekstistä hyökyaallon tavoin lävitse.
Minä tunnen taasen erään teologian maisterin, ja kaikkiin juttuihinsa tämä henkilö tuo uskontoihin liittyvät näkökohdat esiin.
[/quote]
Mielenkiintoinen näkemys, jota varmaan perustelet mielelläsi lisää? Itse en koe olevani ystävälleni kateellinen. Minä en olisi halunnut opiskella psykologiaa, se ei ole ala, johon minulla olisi luontaista kiinnostusta. Sen sijaan olen tyytyväinen siitä, että ystäväni on päässyt toteuttamaan itseään - sitähän suurin osa meistä elämässään kai haluaa, toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan.
Jaksan hänen intoilunsa opiskelusta, kuten taisinkin aloitustekstissä mainita. Takuulla minäkin olen omana yliopistoaikanani jaaritellut hänelle tekemisistäni. Se, mikä minua häiritsee, on hänen roolinsa ystävänä hukkuminen jonnekin opiskelujen alle.
Tottakai jokainen näkee maailman mm. opiskeluidensa tarjoamien teorioiden läpi, mutta sen ei ole pakko tuhota läheisia ihmissuhteita. Olen kirjoittanut jo aiemmin, että kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Mielestäni ei ole OK eikä "auttamista" töksäyttää itsetehty diagnoosi isossa illanviettoporukassa humalaiselle ystävälle.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:59"]
Haha, tunnetaankohan sama ihminen. Onko aikuisopiskelija, vaihtaa alaa?
[/quote]
Voi ei, saatetaan hyvinkin tuntea. Kuulostaa tosi tutulta, ja alanvaihtaja on kyseessä.
- Ap, kuten myös viestissä 87
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:43"]Minä veikkaisin, että aloittajan kaveri vaan ei ole vielä päässyt "oikeisiin" töihin, tapaamaan oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä. Niimpä hän tavallaan "ihan oikein" voi jaellakin niitä diagnooseja sun muuta -ainoa ongelma vaan on se, että normaalissa ihmisessä löytyy kutakuinkin kaikkia "epänormaaleja" piirteitä enemmän tai vähemmän. Ongelmaksi ne muodostuvat vasta, kun ovat täysin persoonaa hallitsevia.
Oma veikkaukseni on, että menee ohi kunhan pääsee niihin oikeisiin töihin ja tajuaa harmaan sävyt :)
[/quote] Eiköhän hän tosiaan rauhoitu, kun valmistuu ja pääsee töihin, jossa voi toteuttaa itseään. Ei hän sitten enää jaksa vapaa-ajalla analysoida kaikkea, koska työ on riittävän raskasta.
Voi ei. Mulla on vähän samankaltainen ystävä. On antanut "diagnoosin" kaikille perheenjäsenilleen ja jos juttelemme esim. minun lapsistani, diagnoosia pukkaa hyvin herkästi. Hän onneksi osaa puhua muustakin, vaihdan nykyään heti puheenaihetta, kun alkaa mennä överiksi.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:27"]
I feel you, ap. Äitini on psykiatri ja voit uskoa, että koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen altistunut ylianalysoinnille. Jos pyysin äidiltä iltapalaksi lettuja, saattoi vastaus olla "Tiesit etten nyt jaksa pitkän työpäivän jälkeen tehdä enää lettuja. Halusitko tuntea pettymyksen kokemuksen? Mitenkäs minä nyt auttaisin sinua käsittelemään tätä pettymystä?" Tarina on tosi. Enkä tosiaan halunnut pettymyksen kokemusta vaan niitä lettuja.
[/quote]
Erikoista. Mun systeri, 6v mua vanhempi, ei ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Hän on siis psykiatri. Joskus kysyn hänen mielipidettä ongelmatilanteissa, mutta ei koskaan muuten tyrkytä mitään ihmeellistä tunne-elämälässytystä. Ihan normaali, hauska persoona on. On tehnyt sitä hommaa 15v ja pärjää hyvin.