Istun täällä yksin kotona itken silmät päästäni. Pelottaa.

En uskalla nyt heti ainakaan irtisanoutua kun miehen työtilanteesta ei tiedä.
Olen osittain puhunut töissä tilanteesta, mutta tuolloin ei tiedetty äidin lopullista diagnoosia ja ennustetta. Se selvisi vasta hetki sitten. Puhun tilanteesta kunhan pääsen töihin.
Pyysin jo aiemmin, että pari tehtävää voitaisi siirtää toiselle. Kukaan ei ottanut kuuluviin korviinkaan pyyntöäni.
Ap

Onhan se niinkin, että jos palkkaa haluaa, niin pitäähän siellä töissä käydä. 

Minulle hieman vieras ajatus, että pitäisi (haluaisi) jäädä työelämästä pois noista syistä. Totta kai ymmärrän ihan jo työhönpaluuahdistuksenkin ja varsinkin, jos työpaikalla on huono ilmapiiri. Ymmärrän myös että haluaisi olla enemmän läsnä läheisilleen. Mutta tosiaan, mitä voit tehdä lapsen hyväksi jäämällä kotiin, tarkoitan, eikö hän käy kuitenkin kodin ulkopuolella (koulu/päiväkoti - minkä ikäinen on?). Ja äitisi tilanne on ikävä myös ja tietysti haluat viettää hänen kanssaan aikaa - mutta mikä hänen kuntonsa on, saako kenties jotain kodinhoitoapua? Jos sinulla ei varsinaista työtä (omaishoitaja) hänen luonaan olisi, niin eikö riittäisi, että vietät hänen kanssaan aikaa sitten kun töiltäsi ja omalta perheeltäsi ehdit, muutamia kertoja viikossa vaikka? Saisitteko kumpikaan mitään irti, jos vietät siellä jokaisen päivän jokaisen tunnin?

Toivottavasti tuo ahdistus helpottaisi kun pääset palaamaan normaaliin rytmiin, sinulla on nyt raskasta arkea tiedossa, mutta joskus se helpottaa. Kovasti voimia.

*halaus*

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 09:58"]

Minulle hieman vieras ajatus, että pitäisi (haluaisi) jäädä työelämästä pois noista syistä. Totta kai ymmärrän ihan jo työhönpaluuahdistuksenkin ja varsinkin, jos työpaikalla on huono ilmapiiri. Ymmärrän myös että haluaisi olla enemmän läsnä läheisilleen. Mutta tosiaan, mitä voit tehdä lapsen hyväksi jäämällä kotiin, tarkoitan, eikö hän käy kuitenkin kodin ulkopuolella (koulu/päiväkoti - minkä ikäinen on?). Ja äitisi tilanne on ikävä myös ja tietysti haluat viettää hänen kanssaan aikaa - mutta mikä hänen kuntonsa on, saako kenties jotain kodinhoitoapua? Jos sinulla ei varsinaista työtä (omaishoitaja) hänen luonaan olisi, niin eikö riittäisi, että vietät hänen kanssaan aikaa sitten kun töiltäsi ja omalta perheeltäsi ehdit, muutamia kertoja viikossa vaikka? Saisitteko kumpikaan mitään irti, jos vietät siellä jokaisen päivän jokaisen tunnin?

Toivottavasti tuo ahdistus helpottaisi kun pääset palaamaan normaaliin rytmiin, sinulla on nyt raskasta arkea tiedossa, mutta joskus se helpottaa. Kovasti voimia.

[/quote]

Tottakai se on vieras ajatus, jos ei ole mitään kuvaa siitä, kuinka paljon tavallista ENEMMÄN aikaa ja energiaa erityislapsen hoito ja koulupalaverit ja hoitokeskustelut ja ympäristön valitusssoittoihin vastailu tai kuolevan hoito esim toisella paikkakunnalla vaativat tavalliseen elämään nähden.

Tuskin kumpikaan läheisistäsi haluaa sinun kärsivän, en minä ainakaan haluaisi. Olet varmaan selvitellyt kaikki mahdolliset avut ja tuet, mitä yhteiskunnan taholta olisi saatavissa? Mitenkäs parisuhde jaksaa, eikö mies suostu auttamaan yhtään (olisi aika huono...)?

Ota saikkua. Jos tulee ongelmia, mene Kelaan ja valehtele, että sulla on mamumies ja mamulapsia. Ja että rassistit kiusaa. Oikeasti auttaa; saat rahaa.

Niin että sen takia pitäisi saada lorvia valtion rahoilla, kun sattui saamaan aikaiseksi erityislapsen... jep jep.

Haet rohkeasti sairauslomaa tai irtisanoudut jos pakko. Itselläni erityislapsia 2, läheisen kuolemaa ja olematon tukiverkko. Jossain vaiheessa oli pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, myös oman jaksamisen kannalta ( ei ole myöskään miestä). Olen ollut nyt vuoden sairauslomalla oman uupumiseni vuoksi, jaksan vielä hoitaa lasten asiat ja vanhaa läheistäni ja olenkin ajatellut että ihmissuhteet ja lapset menevät aina työnteon edelle, sinne ehtii kyllä kun/jos tilanne helpottaa. Voimia sinulle!!

Ei sinun kai tarvitse näissä hoitoasioissa pyrkiä täydellisyyteen, kun vielä revitään kahteen suuntaan yht'aikaa. Et ole lääkäri etkä voi kuitenkaan vaikuttaa kaikkeen. Huokaile ylöspäin Jeesukselle kaikki ja pyydä voimia ja johdatusta asioihin. Olisi niin hyvä, kun voisit jakaa vastuuta, asioiden toimittamista ystäville. Jos jokaiselle voisi jonkin jutun delegoida, niin et joutuisi yksin kantaan niin suurta kuormaa. Mutta hyvä, jos saat työnantajan kanssa sovittua asioista, ja jos et niin ehkä tuo ei olekaan ihan paras työpaikka sinulle.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:50"]

 eniten mua tarvittais muualla kuin töissä.

[/quote]Niinku missä ja kuka?

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:50"]

 eniten mua tarvittais muualla kuin töissä.

[/quote]Niinku missä ja kuka?
[/quote]
Lapsi, vanhempani.
Ap

Ota sairaslomaa.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:50"]

 eniten mua tarvittais muualla kuin töissä.

[/quote]Niinku missä ja kuka?
[/quote]
Lapsi, vanhempani.
Ap
[/quote]

No miks ne se muka kaipaa?

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:54"]Ota sairaslomaa.
[/quote]
En uskalla ottaa koska kerran olen ollut loppuunpalamisen takia 3 viikkoa sairaslomalla ja kohtelu työnantajan puolelta oli todella ikävää.
Ap

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:54"]Ota sairaslomaa.
[/quote]
En uskalla ottaa koska kerran olen ollut loppuunpalamisen takia 3 viikkoa sairaslomalla ja kohtelu työnantajan puolelta oli todella ikävää.
Ap
[/quote]

Aijaa.

Onko sibnulla mahdollisuus ottaa vuorotteluvapaata tai palkatonta vapaata?

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:50"]

 eniten mua tarvittais muualla kuin töissä.

[/quote]Niinku missä ja kuka?
[/quote]
Lapsi, vanhempani.
Ap
[/quote]

No miks ne se muka kaipaa?
[/quote]
Lapdi erityislapsi ja koulunkäynti raskasta/vaikeaa. Äitini parantumattomasti sairas.
Ap

stemppiä sinulle!!

muista tärkeys järjestys. olet itsellesi se tärkein ja jaksamisesi. Ei työantajakaan varmaan laita sinua etusijalle.

ota lomaa jos tuntuu että tarvitset sitä tai anna lääkärin päättää.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 09:01"]Onko sibnulla mahdollisuus ottaa vuorotteluvapaata tai palkatonta vapaata?
[/quote]
Ei ole koska miehen työtilanne erittäin epävarma. Töitä on vielä 2 viikkoa sen jälkeen ei tietoa.
Ap