Lue keskustelun säännöt.
Is syyllistävä juttu univaikeuksista kärsivistä.
10.03.2022 |
Itse olen kärsinyt nukahtamisongelmasta suunnilleen koko ikäni. Vasta 37-38 vuotiaana hain niihin apua pakon edessä. Sain lääkkeet ja ensimmäinen imovane ei sopinut minulle. Se vaihdettiin stellaan ja käytin sitä monta vuotta ilman ongelmia. Kunnes lääkärit päättivät että siitä on haittaa. Sen jälkeen kokeilin kaksi mielialalääkettä. Niistä ei ollut apua.
Melatoniini autaa vähän. Hyvin vähän mutta sentään auttaa edes vähän. No tuo lehti juttu syyllistää senkin käytöstä. Tuli ihan mieleen se kun lääkärit syyllistivät minua nukahtamislääkkeen käytöstä. Kyllä sen on huomannut että ne jotka saavat nukuttua hyvin eivät tmmärrä unettomuudesta kärsiviä. Voi luoja sitä puolivillaisten neuvojen määrää mitä olen kuullut. Jos saisivat viikon kokea samaa kuin minä niin olisivat lääkärissä pyytämässä unilääkkeitä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia."
Voi vee! :D Juuri tätä syyllistämistä vihaan. Kerro tarkemmin, mitä sinulle tarkoittaa huonommin nukkuminen? Minulle se on 2h koiranunta öisin tai päivisin, monta kertaa viikossa. En voi enää ajaa autoa väsymyksen takia. Lopetin myös pyöräilyn kun tajusin nukahtelevani samalla ja meinasin ajaa lapsen päälle. Käyn ihan hitaalla, näen kaksoiskuvia ja harhoja pienistä ötököistä, joita vilistää seinillä ja ihollani. Että tämä on ihan normaalia, kaikkihan me joskus nukutaan vähän huonosti ja tarvitaan ylimääräinen kahvikupillinen aamulla hehe.
Mikä tuossa on syyllistävää, jos sanotaan, että jokainen nukkuu välillä paremmin ja välillä huonommin? Niinhän se vain on. Jokaisella luultavasti on elämänsä ajalta kokemusta sekä paremmasta että huonommasta nukkumisesta. Jos tuodaan esimerkiksi faktaa esille uniongelmiin liittyen, niin miksi se tulkitaan syyllistävänä, mikäli esille tuotu asia ei ole mitenkään kohdistettu sinuun vaan tuodaan esille esimerkiksi tutkitun tiedon valossa? Nyt on jossain ihan muualla se vika, ei viestin tuojassa.
Okei, eli on täysin normaalia säpsähdellä pitkin päivää niiden hyönteisten takia ja yrittää järjestää lapsille joku muu kuskaamaan harrastuksiin kun äiti ei uskalla enää ajaa autoa, kun ei pysty nukkumaan. Onneksi mut otettiin tosissaan lääkärissä eikä tarvinnut asioida palstatohtorilla. Siinä ei paljon unihygieniat auta kun uni ei vaan tule.
Juttu on korjoitettu henkilöistä, joilla on lyhytaikaista unettomuutta. Krooninen unettomuus on täysin eri asia ja siihen on haettava apua. Miksi pahoittaa mielensä asioista, jotka eivät ole henk.koht. hyökkäys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla olen nukkunut huonosti tai vielä huonommin viimeiset 38v, 2kk ja 12 pv.
Nukkumiset loppuivat kun sain 2. lapseni, hän kärsi koliikista 3v saakka ja heräsi öisin 3-7×.Lopulta en ehtinyt edes sänkyyn kun uusi itkukierros alkoi. Ja aamulla samoilla silmillä töihin, ei ollut aikaa päikkäreille koskaan.
Hän oppi nukkumaan 3v:nä, minä en enää koskaan. Samalla kaavalla mennään edelleenkin - 2-4h unta, sitten horrosta josta herään vartin välein. En tunne unen tunnetta edes noiden muutamien tuntien aikana vaan luulen olevani hereillä. Unitutkimuksissa todettu että olen unessa mutta REM unta tulee n 90 min vuorokaudessa. Kaikki lääkkeet kokeiltu, unikoulut yms käyty
Viimeyönä nukuin 02-06. Nyt 3. kuppi kahvia että päivä käynnistyy
Just joo. Todella mahtavaa. Ei ole tullut mieleen että tuolla kahvin litkimisellä voisi olla mitään syy-yhteyttä uniongelmiin?
Oletko koskaan yrittänyt lopettaa kahvin juomista, ja muidenkin kofeiinituotteiden? Kannattaisi ehdottomasti.
En käytä muita kofeiinituotteita kuin kahvia, en juo sokerilimuja lainkaan jostain energiasotkuista puhumattakaan.
Saatan olla yhdellä espressolla per päivä yleensä lomilla (esim 4 vkoa) eikä sillä ole mitään vaikutusta uneen. Jos en juo tuota yhtäkään kahvia olen kuin laskuhumalassa koko päivän.
Voit olla varma että tuokin on kokeiltu näiden vuosien aikana
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkistä.
Ole hyvä:
Erittäin asiallinen ja asiantunteva kirjoitus. Ihme urputusta täällä.
Ihmettelin itsekin tätä syyllistävää asennetta etenkin meitä päiväunia nukkuvia kohtaan. Kyllä, minun on pakko ottaa päiväunet töiden jälkeen sen takia, koska olen kuolemanväsynyt en kestä muuten iltaan. Minun osaltani kyse ei ole huonoista yöunista, vaan aikaisista herätyksistä. Nukun kyllä hyvin ja helposti sen 7-8h yössä, ongelma vain on se, että joudun heräämään kuudelta enkä vain totu siihen, en ole tottunut vielä yli 10 vuoden työssäoloni jälkeenkään. Herään kyllä pakolla, mutta se aikainen herätys kostautuu iltapäivällä ja olen niin väsynyt, etten pystyisi tekemään mitään töiden jälkeen, jos en nukkuisi päiväunia. Ja tämä ei liity mitenkään huonoihin yöuniin, vaan aikaiseen herätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Univaikeudet johtuu aina liiallisesta somettamisesta, alkoholista ja liikunnan puutteesta. Nämä asiat kun pistää kuntoo niin mitään pillereitä ei tarvitse. Toki myös pimentävät verhot ja korvatulpat auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin itsekin tätä syyllistävää asennetta etenkin meitä päiväunia nukkuvia kohtaan. Kyllä, minun on pakko ottaa päiväunet töiden jälkeen sen takia, koska olen kuolemanväsynyt en kestä muuten iltaan. Minun osaltani kyse ei ole huonoista yöunista, vaan aikaisista herätyksistä. Nukun kyllä hyvin ja helposti sen 7-8h yössä, ongelma vain on se, että joudun heräämään kuudelta enkä vain totu siihen, en ole tottunut vielä yli 10 vuoden työssäoloni jälkeenkään. Herään kyllä pakolla, mutta se aikainen herätys kostautuu iltapäivällä ja olen niin väsynyt, etten pystyisi tekemään mitään töiden jälkeen, jos en nukkuisi päiväunia. Ja tämä ei liity mitenkään huonoihin yöuniin, vaan aikaiseen herätykseen.
Eli et kärsi unettomuudesta, jolloin kirjoitus ei koske sinua mitenkään. Unettomalle ne päiväunet eivät ole ratkaisu vaan osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin itsekin tätä syyllistävää asennetta etenkin meitä päiväunia nukkuvia kohtaan. Kyllä, minun on pakko ottaa päiväunet töiden jälkeen sen takia, koska olen kuolemanväsynyt en kestä muuten iltaan. Minun osaltani kyse ei ole huonoista yöunista, vaan aikaisista herätyksistä. Nukun kyllä hyvin ja helposti sen 7-8h yössä, ongelma vain on se, että joudun heräämään kuudelta enkä vain totu siihen, en ole tottunut vielä yli 10 vuoden työssäoloni jälkeenkään. Herään kyllä pakolla, mutta se aikainen herätys kostautuu iltapäivällä ja olen niin väsynyt, etten pystyisi tekemään mitään töiden jälkeen, jos en nukkuisi päiväunia. Ja tämä ei liity mitenkään huonoihin yöuniin, vaan aikaiseen herätykseen.
Tarkennan tätä vielä niin, ettei niitä päiväunia tarvitse kesällä, kun on valoisat aamut, niin herää huomattavasti virkeämpänä. Ongelmat alkaa heti, kun joutuu heräämään pimeällä. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka valoisaa iltapäivällä tai illalla on. Jos aamulla aikaisin herätessä on pimeää, päiväunikierre alkaa. Sillä yöunen määrällä ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin itsekin tätä syyllistävää asennetta etenkin meitä päiväunia nukkuvia kohtaan. Kyllä, minun on pakko ottaa päiväunet töiden jälkeen sen takia, koska olen kuolemanväsynyt en kestä muuten iltaan. Minun osaltani kyse ei ole huonoista yöunista, vaan aikaisista herätyksistä. Nukun kyllä hyvin ja helposti sen 7-8h yössä, ongelma vain on se, että joudun heräämään kuudelta enkä vain totu siihen, en ole tottunut vielä yli 10 vuoden työssäoloni jälkeenkään. Herään kyllä pakolla, mutta se aikainen herätys kostautuu iltapäivällä ja olen niin väsynyt, etten pystyisi tekemään mitään töiden jälkeen, jos en nukkuisi päiväunia. Ja tämä ei liity mitenkään huonoihin yöuniin, vaan aikaiseen herätykseen.
Eli et kärsi unettomuudesta, jolloin kirjoitus ei koske sinua mitenkään. Unettomalle ne päiväunet eivät ole ratkaisu vaan osa ongelmaa.
Koskee tämä juuri sen päiväunisyyllistämisen takia. Ja jatkuvan väsymyksen. Vaikka nukunkin yöt hyvin, niin olen silti jatkuvasti kuolemanväsynyt, koska joudun heräämään kesken unen, aivan kuin en olisi nukkunut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Miten niin emme tiedä? Tiedämmehän, itse sen juuri sanoit. Jäät pyörittelemään asioita päässäsi.
Kuvaat tyypillistä toiminnallista unettomuutta ja sille asioiden pyörittelylle voi tehdä paljonkin. Se on vain yksi unettomuuden syy toki, taustalla on muitakin ja kyllä ne todella kannattaisi selvittää. Ahdistusherkkyys? Kontrollintarve? Itsetunto-ongelmat? Suorituspaineet? Mistä ne nousevat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin itsekin tätä syyllistävää asennetta etenkin meitä päiväunia nukkuvia kohtaan. Kyllä, minun on pakko ottaa päiväunet töiden jälkeen sen takia, koska olen kuolemanväsynyt en kestä muuten iltaan. Minun osaltani kyse ei ole huonoista yöunista, vaan aikaisista herätyksistä. Nukun kyllä hyvin ja helposti sen 7-8h yössä, ongelma vain on se, että joudun heräämään kuudelta enkä vain totu siihen, en ole tottunut vielä yli 10 vuoden työssäoloni jälkeenkään. Herään kyllä pakolla, mutta se aikainen herätys kostautuu iltapäivällä ja olen niin väsynyt, etten pystyisi tekemään mitään töiden jälkeen, jos en nukkuisi päiväunia. Ja tämä ei liity mitenkään huonoihin yöuniin, vaan aikaiseen herätykseen.
Eli et kärsi unettomuudesta, jolloin kirjoitus ei koske sinua mitenkään. Unettomalle ne päiväunet eivät ole ratkaisu vaan osa ongelmaa.
Koskee tämä juuri sen päiväunisyyllistämisen takia. Ja jatkuvan väsymyksen. Vaikka nukunkin yöt hyvin, niin olen silti jatkuvasti kuolemanväsynyt, koska joudun heräämään kesken unen, aivan kuin en olisi nukkunut ollenkaan.
Ei se ole mitään syyllistämistä, se on unettomuutta ylläpitävä asia. Miksi uhriudut siitä, että sanotaan asioita, jotka vaikuttavat ihmisen nukkumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin itsekin tätä syyllistävää asennetta etenkin meitä päiväunia nukkuvia kohtaan. Kyllä, minun on pakko ottaa päiväunet töiden jälkeen sen takia, koska olen kuolemanväsynyt en kestä muuten iltaan. Minun osaltani kyse ei ole huonoista yöunista, vaan aikaisista herätyksistä. Nukun kyllä hyvin ja helposti sen 7-8h yössä, ongelma vain on se, että joudun heräämään kuudelta enkä vain totu siihen, en ole tottunut vielä yli 10 vuoden työssäoloni jälkeenkään. Herään kyllä pakolla, mutta se aikainen herätys kostautuu iltapäivällä ja olen niin väsynyt, etten pystyisi tekemään mitään töiden jälkeen, jos en nukkuisi päiväunia. Ja tämä ei liity mitenkään huonoihin yöuniin, vaan aikaiseen herätykseen.
Tarkennan tätä vielä niin, ettei niitä päiväunia tarvitse kesällä, kun on valoisat aamut, niin herää huomattavasti virkeämpänä. Ongelmat alkaa heti, kun joutuu heräämään pimeällä. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka valoisaa iltapäivällä tai illalla on. Jos aamulla aikaisin herätessä on pimeää, päiväunikierre alkaa. Sillä yöunen määrällä ei ole mitään merkitystä.
Hanki ajastettu kirkasvalolamppu. Korjaa unirytmiä niin, että et herää kesken syvän unen vaiheen. Miksi et yritä tehdä jotakin, jos koet olevasi väsynyt ja väärässä rytmissä?
Mulla on tenox käytössä enkä missään nimessä lopeta, jollei ole pakko.
Minä tulen hulluksi univajeesta eli psykoosi paukahtaa päälle.
Tenox on vahva ja kouluttava lääke, mutta Mielummin olen koukussa siihen kun valvon viikko tolkulla. Yhdellä tabletilla pärjään paitsi silloin kun mieli käy ihan ylikierroksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!
Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!
Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍
Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.
Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Kerrotaan vielä, että univaikeuteni alkoivat 14-vuotiaana, iässä jossa ne alkoivat isälläni. Ne pahenivat 30-vuotiaana, täysin samassa iässä kuin isälläni. Kuulin tästä vasta myöhemmin kun puhuin asiasta isäni kanssa. Minulla on myös muita sairauksia jotka on biologia tuntunut kellottavan alkamaan samassa iässä kuin isälläni.
Myös isäni on siis syönyt lääkkeitä omiin uniongelmiinsa jo vuosikymmenet eikä mikään auta. Myös hän on aina ollut urheilullinen ja sitä kautta hallinnut stressiään. Tuskin olet mikään lääkäri kun et hahmota ihmisten yksilöllisiä eroja.
Laitanpa tähän viralliset haittavaikutukset unilääkkeenäkin yleisesti määrätystä Ketipinorista vs Z-lääkkeestä Imovane/Zopinox.
Ketipinor haittavaikutukset:
Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä):
huimaus (voi johtaa kaatumiseen), päänsärky, suun kuivuminen
uneliaisuus (tämä voi hävitä Ketipinorin käytön jatkuessa) (voi johtaa kaatumiseen)
Ketipinor-hoidon lopettamisesta johtuvat oireet, kuten unettomuus, pahoinvointi, päänsärky, ripuli, oksentelu, heitehuimaus ja ärtyvyys. Asteittainen lopettaminen vähintään 1–2 viikon aikana on suositeltavaa.
painonnousu
epänormaalit lihasliikkeet. Tällaisia ovat vaikeus liikkeiden aloittamisessa, vapina, levottomuus tai lihasjäykkyys ilman kipua.
muutokset tietyissä rasva-arvoissa (triglyseridit ja kokonaiskolesteroli).
Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):
nopea pulssi
sydämentykytys, hakkaus tai muljahtelu
ummetus, ruoansulatusvaivat
voimattomuus
käsien tai jalkojen turvotus
matala verenpaine, etenkin ylösnoustessa. Tämä voi aiheuttaa huimausta tai heikotusta (voi johtaa kaatumiseen).
korkea verensokeri
näköhäiriöt
epänormaalit unet ja painajaiset
lisääntynyt ruokahalu
ärtyisyys
puhekyvyn ja puheen häiriöt
itsemurha-ajatukset ja masennuksen paheneminen
hengenahdistus
oksentelu (lähinnä iäkkäillä)
kuume
muutokset veren kilpirauhashormonipitoisuuksissa
tietyn tyyppisten verisolujen määrän pieneneminen
verestä mitattavien maksaentsyymien määrän suureneminen
prolaktiinihormonin pitoisuuden suureneminen veressä. Prolaktiinihormonin pitoisuuden suureneminen veressä voi harvoissa tapauksissa aiheuttaa:
rintojen turpoamista miehillä ja naisilla ja odottamatonta maidonvuotoa
kuukautisten poisjäämistä tai epäsäännöllisyyttä naisilla.
Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):
kouristuskohtaukset
yliherkkyysreaktiot, esimerkiksi nokkospaukamat ja ihon ja suun ympäristön turvotus
epämiellyttävä tunne jaloissa (levottomat jalat -oireyhtymä)
nielemisvaikeudet
kontrolloimattomat liikkeet, erityisesti kasvoissa tai kielessä
seksuaalinen toimintahäiriö
diabetes
muutos sydämen sähköisessä toiminnassa EKG:ssä nähtynä (QT-ajan pidentyminen)
tavallista hitaampi sydämen syke, jota voi ilmetä hoidon alussa ja johon voi liittyä matalaa verenpainetta ja pyörtymistä
virtsaamisvaikeudet
pyörtyminen (voi johtaa kaatumiseen)
nenän tukkoisuus
punasolujen määrän väheneminen
natriumin määrän väheneminen veressä
diabeteksen (sokeritaudin) paheneminen.
Imovane:
Yleiset (enintään 1 potilaalla kymmenestä): suun kuivuus (suuhygienia on tärkeää) ja makumuutokset (kitkerä maku), jotka ovat tavallisesti ohimeneviä. Uneliaisuus. Nämä haittavaikutukset ovat riippuvaisia annoksen suuruudesta ja häviävät tai vähenevät, kun annosta pienennetään.
Melko harvinaiset (enintään 1 potilaalla sadasta): päänsärky, pahoinvointi, huimaus, painajaisunet, kiihtyneisyys, väsymys.
Harvinaiset (enintään 1 potilaalla tuhannesta): aggressiivisuus, sekavuus, ärtyneisyys, libidon häiriöt, hallusinaatiot, muistinmenetys, hengenahdistus, ihottuma, kutina, kaatuminen (lähinnä iäkkäillä).
Mikä järki hei?