Is syyllistävä juttu univaikeuksista kärsivistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä saan onneksi Imovane- reseptin uusittua melko helposti, koska mulla on psykoositaipumus. Pari yötä valvottuani hypin seinille, kirjaimellisesti.

On aika surullista, että täytyy olla psykoosivaarassa ennenkuin saa toimivat lääkkeet 🙄

Hohhoijaa taas, kun on ammattiloukkaantujat liikkeellä. Asiaahan tuo artikkeli on.

Stressi pois, terveellinen ruoka, säännölliset elämäntavat, sopivasti liikuntaa ja hyvät ihmissuhteet, niin kyllä uni maittaa iltaisin.

Mutta ketjun kiukutteluviesteistä päätellen nämä ovat huonoja juttuja, kun lääkkeet pitää saada, ettei tarvitee luopua elämänsä stressitekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unettomuus on kyllä hieno kierre, uni ei tuu ja ku tietää että tarvis tulla, niin sitten stressaa ja ahdistuu siittä kun ei nukuta. Kun stressaa, se ajaa unta vain kauemmas. Unilääkkeillä nukuttu uni ei kuulemma oo samanlaista ku "oikea" uni, vaan enemmänki taju pois tyylinen tila. Seki, että ihan todella pieni valon määrä jo heikentää melatoniinin tuotantoa olis kans hyvä ottaa huomioon, joten ainut missä ihmisen kuuluis nukkua on säkkipimeä. Katuvalot on täällä ainakin riesana ja patterissakin palaa valo. Ainoastaan punanen valo ja kynttilän valo on sellasia mitä iltasin voi käyttää

Pienempi paha se unilääke on kuin jatkuva unenpuute. Sitä ei varsinkaan nuoret lääkärit ymmärrä. En ole lääkäri mutta nuorempana kestin sitä unen puutetta paremmin.

Nuoret lääkärit on aivopesty kaikkea bentsoihin liittyvääkin vastaan. Esim.vanhuksella voi äkillinen nukahtamislääkkeen lopettaminen vaan lisätä riskiä kaatumiseen. Vaikka lääkärit uskovat että bentsot ovat tuhon tie. Että niille automaattisesti tulee riippuvaiseksi. Että annos nousee ja nousee. Sama annos minulla riitti kun aikanaan käytin...

Mitä siitä että lihoo kymmeniä kiloja esim.mirtatsapiinilla. Ei se haittaa kun ei vaan jää kauheaan bentsokoukkuun. 

Nykyään vissiin syyllistetään jo Ketipinorista ja mirtatsapiinistakin. Hoitajat vetävät uniryhmiä, joissa toistelevat itsestäänselvyyksiä: nukkumaan vasta kun väsyttää, ei kahvia illalla jne jne. 

Kofeiini vaikuttaa sen 12 tuntia elimistössä, vaikka niitä vaikutuksia ei välttämättä niin kauaa tunne. Se kannattais huomioida jos on uniongelmaa ja kahvi maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa taas, kun on ammattiloukkaantujat liikkeellä. Asiaahan tuo artikkeli on.

Stressi pois, terveellinen ruoka, säännölliset elämäntavat, sopivasti liikuntaa ja hyvät ihmissuhteet, niin kyllä uni maittaa iltaisin.

Mutta ketjun kiukutteluviesteistä päätellen nämä ovat huonoja juttuja, kun lääkkeet pitää saada, ettei tarvitee luopua elämänsä stressitekijöistä.

Mun mies on nyt psykiatrisella osastolla psykoottisen masennuksen takia. Ystäväni joutuu syömään rauhoittavia ja vahvoja opioideja traumataustan takia. Äitini alkaa vanhenemaan ja tarvitsee paljon apua, hänen miesystävällään on keuhkosyöpä, veljen vaimo sai keskenmenon, itsellä myös traumataustaa mm pahoinpitelyjä ja rskauksen vuoksi. Isäni ja ystäväni on tehnyt itaemurhan. Muutamia mainitakseni.

Eli siis mun täytyy luopua perheestäni, ystävistäni ja miehestäni? Vai mikä sun neuvo on?

Liikunta ja ruokavalio hyvinkin terveellinen ollut aina.

Ei sitä itse voi kaikkeen ympärillään vaikuttaa. Ja harvemmalle esim työn vaihtaminen on niin pikkujuttu, että se olisi oikeasti mahdollista edes.

Näkee tästä "hohhoijjaa"-asenteestasi, että sulla ei ole kokemusta oikeasta unettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa taas, kun on ammattiloukkaantujat liikkeellä. Asiaahan tuo artikkeli on.

Stressi pois, terveellinen ruoka, säännölliset elämäntavat, sopivasti liikuntaa ja hyvät ihmissuhteet, niin kyllä uni maittaa iltaisin.

Mutta ketjun kiukutteluviesteistä päätellen nämä ovat huonoja juttuja, kun lääkkeet pitää saada, ettei tarvitee luopua elämänsä stressitekijöistä.

Siinä oikein tyypillinen uniongelmien vähättelijä ja yksinkertaisten keinojen tyrkyttäjä. Stressin poisto ei ole yksinkertaista. Toisille se on työ ja taas toisille työttömyys + lukuisia muita syitä. Ei niitä noin vain poisteta. 

Säännölliset elämäntavat, sopivasti liikuntaa jne on aika perus ja silti moni kärsii unettomuudesta. Esim. itse saatan olla rättipoikki väsynyt eikä uni vain tule. Sitä kun jatkuu useita iltoja niin alkaa olla valmis vetämään ranteet auki. Mutta et sinä sitä ymmärrä. Saat nukuttua niin helppo neuvoa muka väärin eläviä. Kaikki kotikonstit on kokeillut kuule käytännössä jokainen ennenkuin lähtää lääkkeitä pyytämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.

Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.

Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.

Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.

Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.

Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.

Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.

Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.

Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.

Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.

Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.

Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!

Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍

Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.

Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.

Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.

Lääkkeetkö on ilmaisia? Terapia ei ole kallista, toki, jos on pienituloinen, terapiarahat on jostain pois. Itse päätät haetko apua vai kärvisteletkö asian kanssa yksin.

Mulla ainakin kuukauden unilääkkeet maksaa alle 5e ja pysyn niiden avulla työkykyisenä.

Ja oikeasti, missä on unihäiriöihin erikoistunut terapeutti ja paljonko luulet sellaisen kustantavan?

Vierailija kirjoitti:

Kofeiini vaikuttaa sen 12 tuntia elimistössä, vaikka niitä vaikutuksia ei välttämättä niin kauaa tunne. Se kannattais huomioida jos on uniongelmaa ja kahvi maistuu.

Mitä alapeukut tässä tarkoittaa, sitä että ei kannattais huomioida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa taas, kun on ammattiloukkaantujat liikkeellä. Asiaahan tuo artikkeli on.

Stressi pois, terveellinen ruoka, säännölliset elämäntavat, sopivasti liikuntaa ja hyvät ihmissuhteet, niin kyllä uni maittaa iltaisin.

Mutta ketjun kiukutteluviesteistä päätellen nämä ovat huonoja juttuja, kun lääkkeet pitää saada, ettei tarvitee luopua elämänsä stressitekijöistä.

Siinä oikein tyypillinen uniongelmien vähättelijä ja yksinkertaisten keinojen tyrkyttäjä. Stressin poisto ei ole yksinkertaista. Toisille se on työ ja taas toisille työttömyys + lukuisia muita syitä. Ei niitä noin vain poisteta. 

Säännölliset elämäntavat, sopivasti liikuntaa jne on aika perus ja silti moni kärsii unettomuudesta. Esim. itse saatan olla rättipoikki väsynyt eikä uni vain tule. Sitä kun jatkuu useita iltoja niin alkaa olla valmis vetämään ranteet auki. Mutta et sinä sitä ymmärrä. Saat nukuttua niin helppo neuvoa muka väärin eläviä. Kaikki kotikonstit on kokeillut kuule käytännössä jokainen ennenkuin lähtää lääkkeitä pyytämään.

Ja kuinka pitää yllä niitä terveellisiä elämäntapoja ja säännöllisyyttä jos ei oikeasti nuku?

Mä nukuin pahimmillaan vain pari tuntia yössä. Koita siinä sitten urheilla ja pitää säännöllistä rytmiä ja painaa muistiin koulussa opiskeltu, mulla ei juuri ole muistikuvia noista ajoista.

Liikunta ilman palautumista kääntyy itseään vastaan nopeasti.

Ei niitä hyviä ihmissuhteitakaan taiota tyhjästä.

Se stressi vähentyy kummasti kun saa edes nukuttua. Sen on jokaisen elämän elinehto ja sitä ilman ei pärjää. Muitakin sairauksia lääkitään, miksi unettomuuden lääkitseminen onkin niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kofeiini vaikuttaa sen 12 tuntia elimistössä, vaikka niitä vaikutuksia ei välttämättä niin kauaa tunne. Se kannattais huomioida jos on uniongelmaa ja kahvi maistuu.

Voisitko vielä kertoa meille unihygieniasta, huoneen tuuletuksesta, liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, laita vaan pää tyynyyn ja ala nukkumaan

sekä ehdottaa melatoniinia?

Vierailija kirjoitti:

Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.

Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä. 

En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä. 

Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.

Ah. En edes jaksanut lukea koko kommenttiasi loppuun mutta kerrotaanpa tämäkin:

Itse koin traumaattisen tapahtuman nuorempana ja olin nippanappa 18v kun sain ekat nukahtamislääkkeet, joita pidettiin "koukuttavina" lääkkeinä. Uusin ko. lääkkeet hyvin harvoin sitä seuraavina vuosina. Välillä minulta kysyttiin "tarvitsenko varmasti lääkkeitä" kun käytän niitä kuulemma niitä niin harvoin. Joukkoon mahtui lääkäri joka ei suostunut uusimaan ko.lääkettä (eika tuntenut minua ennestään) siksi kun ne ovat riippuvuutta aiheuttavia ja määräsi sen sijaan minulle tuntematonta valmistetta, joka oli masennuslääke (kysymättä lainkaan oliko minulla masennusta tai muita mt-häiriöitä tai lääkityksiä) eikä suostunut kertomaan mihin lääkettä yleensä käytetään. Lopetin sen käytön heti parin pillerin jälkeen koska tuli outoja oireita ja sen jälkeen oli selkeää ettei masennuslääke sovi sellaiselle jolla ei ole edes masennusta. Tämän jälkeen onneksi parikin lääkäriä uusi ko. reseptin ja edellinen pakkaus vanhentui kaappiin 5v . sitten. Mitään päihdetaustaa minulla ei ole enkä käytä mitään päihteitä siis koskaan. Kyseisiä valmisteita käytin aina mahdollisimman pienellä annoksella ja mahdollisimman lyhyen aikaa. :) ainiin ja minulla on ollut toistakin valmistetta ahdistukseen joka oli samaa tavaraa ja sen kanssa sama juttu (ei mitään riippuvuuksia ja erittäin harvoin käyttänyt) sekä sama periaate. Sekin vanheni lopulta kaappiin.

Joskus toivoisi että otettaisiin huomioon myös se ettei me kaikki ihmiset olla samanlaisia. Jotkut meistä on erittäin tarkkoja lääkkeiden oikeasta käytöstä ja siitä ettei mitään sivuvaikutuksia/riippuvuuksia aiheutuisi.

Ja mitä tulee aiheeseen yleensä nii kyllä, syyllistämistä sain nuorena kuulla varsinkin omilta läheisiltä jotka ei tajunneet miten streessaavaa aikaa tuo oli. Ainakin yksi näistä tosin alkoi itsekin kärsiä unettomuudesta työttömäksi joutuessaan eikä sen jälkeen kestänyt puhua nukkumiseen liittyvistä asioista varsinkaan ennen nukkumaanmenoa. En edes viitsinyt kiusata että mitä minä sanoin.... tämän jälkeen on toinenkin hlö alkanut valittaa unettomuudesta. Joten kaikille syyllistäjille ja surkeiden neuvojen antajille tiedoksi että ei ole mitenkään kiveen kirjoitettua etteikö nää samat mukavat empatiaa opettavat kokemukset vois tulla teillekin tutuksi. ;) mut onneks meillä muilla on jo taskussa vähän parempia neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kofeiini vaikuttaa sen 12 tuntia elimistössä, vaikka niitä vaikutuksia ei välttämättä niin kauaa tunne. Se kannattais huomioida jos on uniongelmaa ja kahvi maistuu.

Voisitko vielä kertoa meille unihygieniasta, huoneen tuuletuksesta, liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, laita vaan pää tyynyyn ja ala nukkumaan

sekä ehdottaa melatoniinia?

Hah! Mulla ei nuorempana kuulunut ruokavalioon minkäänlaista kofeiinia tuolloin kun kärsin uniongelmista. :) nykyään kun juon kahvia (migreenin ja vatsaongelmien takia, lähinnä aamuisin) niin jos puhun nukkuneeni huonosti oon just kuullu ton kofeiini-kommentin.... vaikka siis nykyisin nukun kukn tukki! ;)

91

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin unettomuudesta ja ihan asiallinen juttu tuo oli. Tunnistan tämän päiväunilla yöunien paikkaamisen. Eihän se ole ihanteellista eikä oikeastaan edes auta.

Riippuu varmaan ihmisestä. Lyhyet (5-20min) päiväunet eivät käsittääkseni häiritse yöunta. Itseasiassa itselläni ainakin ne auttavat jos olen aivan totaalisen väsynyt koska liian väsyneenä saattaa nukahtaa yhtäkkiä liian aikaisin ja nukkua 2h ja sitten taas herätä.

Musta tämä on ihmeellistä sekä vastuutonta lääkäreiltä määrätä ensimmäisenä unettomuuteen masennuslääkettä, jonka sivuoireena SAATTAA olla uneliaisuus.

Ammattikoulua käydessäni nukuin parhaillaan vain joka toinen yö muutaman tunnin. Aika pitkään kärsin ennenkuin uskalsin lääkärille, joka sit määräsi mirtazapinia, vaikka kärsin aiemmin myös bulimiasta. Nukkumiseen se auttoi joo, kahtena ensimmäisenä yönä. Viikon sitä syötyäni olin niin masentunut ja uupunut, että yritin tappaa itseni niillä ja viinalla. Muistan kun heräsin keskellä yötä ja olin halvaantunut. Pystyin hieman vain kääntämään päätäni ja keho ei toiminut ollenkaan. Oli aika karua odotella täysin liikuntakyvyttömänä aamua kun ei voinut soittaa apuakaan. Seuraavana päivänä kykenin jo liikkumaan ja pyörtyilin.

Edelleen kaikille lääkäreille asiaa jo 15 vuotta itkettyäni ensimmäisenä koittavat tarjota mirtazapinia 😖

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.

Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.

Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.

Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.

Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.

Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.

Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.

Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.

Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.

Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.

Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.

Stressiä, sen tasoja, siihen taipumusta ja kykyä käsitellä sitä on monenlaista. Itse olen käynyt terapiassa vuosia enkä ole vieläkään oppinut stressistä pois. Syy: lapsuuden traumatausta. Usein sellaisilla ihmisillä on hermosto muovautunut eri tavalla ja se näkyy aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.

Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä. 

En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä. 

Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.

Kommentoisin nyt vain nopeasti tuota viimeistä kappaletta. Olen nimittäin tällä hetkellä kunnallisella puolella unikoulussa, eli unen parantamiseen tähtäävässä lyhytterapiassa, ja siellä on kerrottu, että uusimman tiedon mukaan tuota riippuvuusaspektia itse asiassa liioitellaan eivätkä unilääkkeet välttämättä aiheuta niin paljoa riippuvuutta kuin on tähän menessä ajateltu. Sen sijaan on tilanteita ja ihmisiä, joiden kannattaa käyttää niitä joskus hyvinkin säännöllisesti, jotta voidaan turvata mielenterveyttä ja toimintakyky arjessa säilyy. Lääkkeiden vähentämisen ei noiden materiaalien mukaan pitäisi olla mikään itseisarvo, vaan unen laatu ja määrä on se mikä  merkitsee. Tätä eivät vain useimmat lääkärit tai hoitajat ymmärrä.

Olen kyllä sinänsä samaa mieltä kuvaamastasi ilmiöstä, jossa ehdollistuu lääkkeen ottamiseen, vaikka oikeastaan uni saattaisi tulla jos ei stressaisi. Mutta ei ole unettomien syy, että mitään muuta hoitoa kuin lääkehoitoa ei välttämättä ole saatavilla - yksityisen puolen unikoulut ovat sen verran hintavia, että ovat suurimman osan ulottumattomissa ja julkisella puolella harva oikeasti edes ymmärtää unettomuutta kauhean syvällisesti. Itselleni mahdollisuus unikouluun on ollut onnenpotku ja kuulemma palvelu on ollut hyvin suosittu.

Minulla ja monilla muilla pitkään uniongelmista kärsineillä on kyllä kova motivaatio asian muuttamiseen, mutta ainakin itselleni on ollut vaikea tehdä esim. rentoutusharjoituksista pitkäaikaisia rutiineja, ja eihän ne heti ala tehota... Mahdollisuus käydä läpi uniongelmia ja keskustella asiaan perehtyneen hoitajan kanssa on ollut todella rohkaisevaa ja nyt uskallan jo toivoa, että pääsisin vielä kokonaan eroon lääkkeistä. Aiemmin ei tällaistakaan palvelua ollut olemassa, ja vaikka olen lukenut useammankin kirjan unesta ja rentoutuksesta, tuntuu siltä, että joskus se ulkopuolinen apu on oikeasti se mitä tarvitaan. Siksi toivoisin, että jos halutaan vähentää ihmisten unilääkkeiden käyttöä, tarjottaisiin myös jotain vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Toivottavasti näin pikkuhiljaa kävisikin.

Eräs positiivinen tiedon murunen meille unettomille voi olla se, että unettomuus ei tuon unikoulun mukaan aiheuta niin pahoja terveyshaittoja niille jotka kärsivät siitä säännöllisesti verrattuna lyhytaikaiseen muista syistä johtuvaan univajeeseen. Itse ainakin olen ollut huolissani myös unettomuuden vaikutuksesta fyysiseen terveyteen ja aivojen kuntoon, joten oli lohdullista kuulla etteivät terveyshaitat ehkä olekaan niin pahoja.

Minkätakia niitä uutisia pitää lukia jos tuloo paha mieli. Kannattaa ensin opetella sellainen suodattamisen jalo taito eikä vetää kaikkea tunteisiin.

Ja toi on aivan totta että osa porukasta yksinkertaasesti valvoo omasta halusta tyylillä ”yks jakso vielä” ja sitte jossain kohtaa alkaa kärsimään niin pahasta univajeesta, ettei ihan senkään takia saa unta. Sen jälkeen mennään lääkäriltä kerjäämään unilääkkeitä koska on itse omilla valinnoillaan aiheuttanu ittelleen unettomuuden ja lopulta jäädään ns.koukkuun siihen lääkkeen tuomaan uneen, ettei se uni enää tuukkaan ilman lääkettä.

Vähä sama ku kattoo telkkarista näitä ylipainoosia ihmisiä jokka itköö kuinka kusloo jos ei laihdu, ja saman jakson aikana vetää 20mäkkiateriaa, pari pitsaa ja muuta paskaa. Ehkä kannattaas vähä miettiä niitä omia valintoja, ettei tartte sitte itkiä ku alkaa olla jo liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Minkätakia niitä uutisia pitää lukia jos tuloo paha mieli. Kannattaa ensin opetella sellainen suodattamisen jalo taito eikä vetää kaikkea tunteisiin.

Ja toi on aivan totta että osa porukasta yksinkertaasesti valvoo omasta halusta tyylillä ”yks jakso vielä” ja sitte jossain kohtaa alkaa kärsimään niin pahasta univajeesta, ettei ihan senkään takia saa unta. Sen jälkeen mennään lääkäriltä kerjäämään unilääkkeitä koska on itse omilla valinnoillaan aiheuttanu ittelleen unettomuuden ja lopulta jäädään ns.koukkuun siihen lääkkeen tuomaan uneen, ettei se uni enää tuukkaan ilman lääkettä.

Taas yksi syyllistäjä lisää. Kaikkihan ne omilla valinnoillaan pilaa unen saamisen ja ihan vain huvikseen popsivat pillereitä. Toivottavasti joskus osuu omaan nilkkaan tuo asenteesi.

Sannoonko mä että kaikki? Oisko seuraavaksi toi luetun ymmärtäminen asia mitä opetella, ettei ihan turhaa mee tunteisiin. aika sad,