Is syyllistävä juttu univaikeuksista kärsivistä.
Itse olen kärsinyt nukahtamisongelmasta suunnilleen koko ikäni. Vasta 37-38 vuotiaana hain niihin apua pakon edessä. Sain lääkkeet ja ensimmäinen imovane ei sopinut minulle. Se vaihdettiin stellaan ja käytin sitä monta vuotta ilman ongelmia. Kunnes lääkärit päättivät että siitä on haittaa. Sen jälkeen kokeilin kaksi mielialalääkettä. Niistä ei ollut apua.
Melatoniini autaa vähän. Hyvin vähän mutta sentään auttaa edes vähän. No tuo lehti juttu syyllistää senkin käytöstä. Tuli ihan mieleen se kun lääkärit syyllistivät minua nukahtamislääkkeen käytöstä. Kyllä sen on huomannut että ne jotka saavat nukuttua hyvin eivät tmmärrä unettomuudesta kärsiviä. Voi luoja sitä puolivillaisten neuvojen määrää mitä olen kuullut. Jos saisivat viikon kokea samaa kuin minä niin olisivat lääkärissä pyytämässä unilääkkeitä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on oikeita tapauksia, joilla on vaikea nukahtaminen ja nukkuminen....
Mutta uskon että suurimmalla osalla ne univaikeudet on ihan itse aiheuttamia ja halutaan vain joku nopea lääke auttamaan nukkumisessa sen sijaan, että tehdään ne isot muutokset nukahtamisen suhteen ja niitä pitää ylläpitää ainakin 2-3kk ennen kuin ne alkavat tehoamaan.
Olen melkein 60 v ja olen ihan teinistä asti kärsinyt unettomuudesta.
Nyt viimein luovutin ja hain ketipinooria ja nukun hyvin. Vuosikymmenien taistelu nukkumisen kanssa on ohi.
Ihan sama, millä nukun, kunhan vihdoin saan nukuttua. Eiköhän 50 vuotta unettomuudesta kärsittyään saa saada jo helpotusta hyvällä omalla tunnolla
Minä olen 60+ ja kärsinyt unettomuudesta lapsesta asti. Kaikki kokeiltu, todellakin aivan kaikki itsehoidosta ja mielipide- & psykoosilääkkeistä, melatoniinista lähtien. Ei apua, noista lääkkeistä vain hirveitä kokemuksia. Nukun siis nukahtamislääkkeellä (ja meditoin vielä unen tuloa odotellessa 1970-luvun ohjeiden mukaan) sen minkä nukun ja usein herään klo 3 enkä saa unta. Yöunien pituus 2 - 4 h, pari kertaa vuodessa 5 - 7 h. Nämä nukahtamislääkkeet ovatkin sitten kiven takana, vaikka tämä historia olemassa.
- melatoniini ei auttanut mihinkään, nukuin sen 2 h ja huonosti, lisäksi heräsin itkien ääneen lähes joka kerta - lopetin käytön
- Ketipinor itse saatanasta, en enää koskekaan siihen - pieni murunen vei täysin zombieksi 2 vrk:ksi :(
- Mirta - kuin muovipussi päässä seuraavat päivät, työkyky olematon, ei koskaan enää.
Yhdyn tuohon, että syyllistäminen on pahinta mahdollista. Olemmeko suurrikollisia ja huimeiden käyttäjiä? Kommentti aikaisemmin oli mainio: onko pilleristi, jos käyttää n. 2 x viikossa 1 pillerin? TK-lääkäreille, itsetietoisille nuorille, tulette ehkä itsekin joskus huomaamaan, että joillekin mikään ei toimi Käypä hoito -mukaisesti! Minulle eräs lääkäri aikanaan totesi, että tod.näk. kuulun niihin 1 - 2.5 % ihmisistä, joilla lähes kaikki lääkkeet toimivat 'eri tavalla' tai poikkeuksellisesti tiettyjen reseptoreiden & aivokemian takia. Kumma kyllä, tästähän ei maallikko voi (uskalla) mainita esim. TK:ssa.
Nykyään pysyn toimintakykyisenä nukahtamislääkkeiden voimalla...
(Tiedoksi: juon kahvia n. klo 12 enkä enää sen jälkeen. Ulkoilen taatusti riittävästi. En koskaan nuku päiväunia. En kärsi isommasta stressistä.)
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni täältä on kokeillut kannabista unettomuuden hoitoon.. Toimii!
Olen kokeillut useampaan otteeseen kun te siitä niin jankkaatte.
Mua se alkaa vain ahdistamaan entistä enemmän ja dissosioin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni täältä on kokeillut kannabista unettomuuden hoitoon.. Toimii!
Olen kokeillut useampaan otteeseen kun te siitä niin jankkaatte.
Mua se alkaa vain ahdistamaan entistä enemmän ja dissosioin.
Eihän se kaikille sovi. Kuulostaa vähän oudolta että olet useasti kokeillut kun ahdistut siitä.
Kuinkakohan moni täältä on kokeillut kannabista unettomuuden hoitoon.. Toimii!