Lue keskustelun säännöt.
Is syyllistävä juttu univaikeuksista kärsivistä.
10.03.2022 |
Itse olen kärsinyt nukahtamisongelmasta suunnilleen koko ikäni. Vasta 37-38 vuotiaana hain niihin apua pakon edessä. Sain lääkkeet ja ensimmäinen imovane ei sopinut minulle. Se vaihdettiin stellaan ja käytin sitä monta vuotta ilman ongelmia. Kunnes lääkärit päättivät että siitä on haittaa. Sen jälkeen kokeilin kaksi mielialalääkettä. Niistä ei ollut apua.
Melatoniini autaa vähän. Hyvin vähän mutta sentään auttaa edes vähän. No tuo lehti juttu syyllistää senkin käytöstä. Tuli ihan mieleen se kun lääkärit syyllistivät minua nukahtamislääkkeen käytöstä. Kyllä sen on huomannut että ne jotka saavat nukuttua hyvin eivät tmmärrä unettomuudesta kärsiviä. Voi luoja sitä puolivillaisten neuvojen määrää mitä olen kuullut. Jos saisivat viikon kokea samaa kuin minä niin olisivat lääkärissä pyytämässä unilääkkeitä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.
Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä.
En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä.
Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.
Vaikka unilääkkeeseen jäisikin koukkuun ja sitä joutuisi käyttämään joka ilta lopun elämäänsä, niin onko se oikeasti suurempi paha kuin olla jatkuvassa univajeessa ja sen takia mahdollisesti työkyvytön ja tuilla elävä? Eikö se imovane-paketti kuukaudessa tule halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin elättää tuilla loppuun palanutta ihmistä, joka ei pystyy unettomuuden takia elättämään itseään?
Mitä nämä vakavat sairaudet on, josta puhut kun en ikinä ole saanut vastausta tähän?Oma mielipiteeni on, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vajaalla käyvä, mutta pirteä unilääkenarkki joka selviytyy elämästään, kuin kroonisesti uneton jonka takia ei jaksa mitään enkä pysty edes työskentelemään. On väärin, että mua syyllistetään ja pidetään kakkosluokan kansalaisena sen takia kun en vaan osaa nukkua tarpeeksi, en mä sitä ole valinnut enkä sitä parantanut vaikka teen kaiken unen kannalta oppikirjojen mukaan.
Ja miksi ihmeessä määrätään mieluummin neuroleptejä ja masennuslääkkeitä, joiden sivuoirelista on loputon, kuin toimivaa nukahtamislääkettä jolla sivuoireita ei ole?
Tää on tajutonta kidutusta.Jos ymmärtäisit et kirjoittaisi tuollaisia. Todellakin Z lääkkeillä ja bentsoilla on haittaa. Riippuvuus, nopea toleranssin kasvu, unen laadun heikentyminen, kaatuilu, muistiongelmat jne. Sivuoireetonta lääkettä ei ole.
Laitanpa tähän viralliset haittavaikutukset unilääkkeenäkin yleisesti määrätystä Ketipinorista vs Z-lääkkeestä Imovane/Zopinox.
Ketipinor haittavaikutukset:
Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä):huimaus (voi johtaa kaatumiseen), päänsärky, suun kuivuminen
uneliaisuus (tämä voi hävitä Ketipinorin käytön jatkuessa) (voi johtaa kaatumiseen)
Ketipinor-hoidon lopettamisesta johtuvat oireet, kuten unettomuus, pahoinvointi, päänsärky, ripuli, oksentelu, heitehuimaus ja ärtyvyys. Asteittainen lopettaminen vähintään 1–2 viikon aikana on suositeltavaa.
painonnousu
epänormaalit lihasliikkeet. Tällaisia ovat vaikeus liikkeiden aloittamisessa, vapina, levottomuus tai lihasjäykkyys ilman kipua.
muutokset tietyissä rasva-arvoissa (triglyseridit ja kokonaiskolesteroli).Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):
nopea pulssi
sydämentykytys, hakkaus tai muljahtelu
ummetus, ruoansulatusvaivat
voimattomuus
käsien tai jalkojen turvotus
matala verenpaine, etenkin ylösnoustessa. Tämä voi aiheuttaa huimausta tai heikotusta (voi johtaa kaatumiseen).
korkea verensokeri
näköhäiriöt
epänormaalit unet ja painajaiset
lisääntynyt ruokahalu
ärtyisyys
puhekyvyn ja puheen häiriöt
itsemurha-ajatukset ja masennuksen paheneminen
hengenahdistus
oksentelu (lähinnä iäkkäillä)
kuume
muutokset veren kilpirauhashormonipitoisuuksissa
tietyn tyyppisten verisolujen määrän pieneneminen
verestä mitattavien maksaentsyymien määrän suureneminen
prolaktiinihormonin pitoisuuden suureneminen veressä. Prolaktiinihormonin pitoisuuden suureneminen veressä voi harvoissa tapauksissa aiheuttaa:
rintojen turpoamista miehillä ja naisilla ja odottamatonta maidonvuotoa
kuukautisten poisjäämistä tai epäsäännöllisyyttä naisilla.Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):
kouristuskohtaukset
yliherkkyysreaktiot, esimerkiksi nokkospaukamat ja ihon ja suun ympäristön turvotus
epämiellyttävä tunne jaloissa (levottomat jalat -oireyhtymä)
nielemisvaikeudet
kontrolloimattomat liikkeet, erityisesti kasvoissa tai kielessä
seksuaalinen toimintahäiriö
diabetes
muutos sydämen sähköisessä toiminnassa EKG:ssä nähtynä (QT-ajan pidentyminen)
tavallista hitaampi sydämen syke, jota voi ilmetä hoidon alussa ja johon voi liittyä matalaa verenpainetta ja pyörtymistä
virtsaamisvaikeudet
pyörtyminen (voi johtaa kaatumiseen)
nenän tukkoisuus
punasolujen määrän väheneminen
natriumin määrän väheneminen veressä
diabeteksen (sokeritaudin) paheneminen.Imovane:
Yleiset (enintään 1 potilaalla kymmenestä): suun kuivuus (suuhygienia on tärkeää) ja makumuutokset (kitkerä maku), jotka ovat tavallisesti ohimeneviä. Uneliaisuus. Nämä haittavaikutukset ovat riippuvaisia annoksen suuruudesta ja häviävät tai vähenevät, kun annosta pienennetään.
Melko harvinaiset (enintään 1 potilaalla sadasta): päänsärky, pahoinvointi, huimaus, painajaisunet, kiihtyneisyys, väsymys.
Harvinaiset (enintään 1 potilaalla tuhannesta): aggressiivisuus, sekavuus, ärtyneisyys, libidon häiriöt, hallusinaatiot, muistinmenetys, hengenahdistus, ihottuma, kutina, kaatuminen (lähinnä iäkkäillä).
Mikä järki hei?
Usa; ssa ei saa määrätä ketipinoria unilääkkeeksi. Tuo kertoo helkkarin paljon kun siellähän ne syövät lääkkeitä melkein kuin karkkeja. Jokin aika hyvä syy pitää olla kun usa; ssa lääkettä kielletään käyttämästä ks tarkoitukseen. Suomessa näitä oikeita unilääkkeitä on alettu pihtaamaan. Tekisi mieli kertoa lääkärille että oikea lajike kukkaa olisi unilääke ilman huomattavia haittavaikutuksia. Turhaa koska sitä ei ainakaan kirjoiteta unilääkkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!
Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍
Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.
Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.
Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.
Ihan kuin terapeutille puhuminen auttaisi nukahtamaan iltaisin. Jokin oikein pitkäveteinen poliitikon puhe kuunneltuna varmaan väsyttäisi mutta se on eri asia kuin nukuttaa. Tuokin on sellainen ero jonka tietää lähinnä nukahtamisongelmista kärsivät.
Se on jännä että pitäisi maksaa tuhansia euroja terapeutille jostain salatiedosta joka ei ole tavallisten kuolevaisten saatavilla ja niin tehdäkseen tehtävä älyttömästi työtä niiden eurojen tienaamisen eteen. Se terapeutti ei voi kuitenkaan poistaa sitä hätää jota sisälläni koen siitä, että tämä maailma on hirveä paikka pitkälti jossa tapahtuu täysin hallitsemattomia asioita.
Tuntuu, että "apu" on sellaista jossa opin työntämään pääni pensaaseen ja rentoutumaan sitä kautta. Mitä olen huomannut niin herkillä ihmisillä on kaikkein vaikeinta ja ilkeimmät nukkuvat aina hyvin ja ovat terveyden perikuvia ilman, että terapeutille on maksettu senttiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.
Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä.
En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä.
Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.
Vaikka unilääkkeeseen jäisikin koukkuun ja sitä joutuisi käyttämään joka ilta lopun elämäänsä, niin onko se oikeasti suurempi paha kuin olla jatkuvassa univajeessa ja sen takia mahdollisesti työkyvytön ja tuilla elävä? Eikö se imovane-paketti kuukaudessa tule halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin elättää tuilla loppuun palanutta ihmistä, joka ei pystyy unettomuuden takia elättämään itseään?
Mitä nämä vakavat sairaudet on, josta puhut kun en ikinä ole saanut vastausta tähän?Oma mielipiteeni on, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vajaalla käyvä, mutta pirteä unilääkenarkki joka selviytyy elämästään, kuin kroonisesti uneton jonka takia ei jaksa mitään enkä pysty edes työskentelemään. On väärin, että mua syyllistetään ja pidetään kakkosluokan kansalaisena sen takia kun en vaan osaa nukkua tarpeeksi, en mä sitä ole valinnut enkä sitä parantanut vaikka teen kaiken unen kannalta oppikirjojen mukaan.
Ja miksi ihmeessä määrätään mieluummin neuroleptejä ja masennuslääkkeitä, joiden sivuoirelista on loputon, kuin toimivaa nukahtamislääkettä jolla sivuoireita ei ole?
Tää on tajutonta kidutusta.
Tuo on sellainen kysymys mihin en ole saanut lääkäreiltä selvää vastausta. Neljältä eri lääkäriltä olen kysynyt miksi kirjoitatte niitä ennemmin kuin unilääkkeitä joilla on vähemmän haittoja? Ilmeisesti kaikkia unettomuudesta kärsivä pidetään pilleristeinä. Sen verran minäkin tiedän että pilleristeille ei riitä yksi pilleri päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Kerrotko vielä kuinka monta kuukautta tai vuotta sitä stressihallintaa täytyy harjoitella, ennenkuin on lupa hakea apua?
Mä saatan saada itseni illalla rauhoitettua ja nukahtaa, mutta heräilen pitkin yötä ja kaikki stressi pukkaa samantien tajuntaan. Ei siitäkään mitään tule, jos monta kertaa yössä menee tunti siihen stressin hallintaan että saa uudestaan nukahdettua.
Tuskin kukaan haluaa tarvita niitä lääkkeitä. Itseä ainakin hävettää, etten osaa ihan normaalia asiaa josta kaikki muut tuntuvat suoriutuvat päivittäin ilman ongelmia.
Mulla on näitä ongelmia ollut teinistä asti eikä mikään itsehoito ole auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Kerrotko vielä kuinka monta kuukautta tai vuotta sitä stressihallintaa täytyy harjoitella, ennenkuin on lupa hakea apua?
Mä saatan saada itseni illalla rauhoitettua ja nukahtaa, mutta heräilen pitkin yötä ja kaikki stressi pukkaa samantien tajuntaan. Ei siitäkään mitään tule, jos monta kertaa yössä menee tunti siihen stressin hallintaan että saa uudestaan nukahdettua.
Tuskin kukaan haluaa tarvita niitä lääkkeitä. Itseä ainakin hävettää, etten osaa ihan normaalia asiaa josta kaikki muut tuntuvat suoriutuvat päivittäin ilman ongelmia.
Mulla on näitä ongelmia ollut teinistä asti eikä mikään itsehoito ole auttanut.
Itse mietin sitä kautta tuota ettei osaa yksinkertaista asiaa kuin nukkuminen, että toiset eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan jonka senkin luulisi olevan yksinkertainen asia. Osaahan koirakin vaikka lohduttaa, mutta tällainen palstatietäjä pitkällä koulutuksellakaan ei kykene samaan vaan tuomitsee sen jonka stressinhallinta ei ole täydellistä jne.
Jotkut ihmiset nukkuvat aina niin, että laittavat pään tyynyyn tai nojaavat kantoon ja jes, se uni on siinä. Toisilla taas on mystisiä ongelmia asian kanssa. Eiväthän kaikki osaa syödä oikein, jotkut opi ikinä käyttämään rahaa oikein tai jotkut kykene saamaan lapsia. On monia asioita jotka eivät onnistu noin vain kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Kerrotko vielä kuinka monta kuukautta tai vuotta sitä stressihallintaa täytyy harjoitella, ennenkuin on lupa hakea apua?
Mä saatan saada itseni illalla rauhoitettua ja nukahtaa, mutta heräilen pitkin yötä ja kaikki stressi pukkaa samantien tajuntaan. Ei siitäkään mitään tule, jos monta kertaa yössä menee tunti siihen stressin hallintaan että saa uudestaan nukahdettua.
Tuskin kukaan haluaa tarvita niitä lääkkeitä. Itseä ainakin hävettää, etten osaa ihan normaalia asiaa josta kaikki muut tuntuvat suoriutuvat päivittäin ilman ongelmia.
Mulla on näitä ongelmia ollut teinistä asti eikä mikään itsehoito ole auttanut.
Ei sitten ole tullut vuosien aikana mieleen hakea apua ammattilaiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä että pitäisi maksaa tuhansia euroja terapeutille jostain salatiedosta joka ei ole tavallisten kuolevaisten saatavilla ja niin tehdäkseen tehtävä älyttömästi työtä niiden eurojen tienaamisen eteen. Se terapeutti ei voi kuitenkaan poistaa sitä hätää jota sisälläni koen siitä, että tämä maailma on hirveä paikka pitkälti jossa tapahtuu täysin hallitsemattomia asioita.
Tuntuu, että "apu" on sellaista jossa opin työntämään pääni pensaaseen ja rentoutumaan sitä kautta. Mitä olen huomannut niin herkillä ihmisillä on kaikkein vaikeinta ja ilkeimmät nukkuvat aina hyvin ja ovat terveyden perikuvia ilman, että terapeutille on maksettu senttiäkään.
Ilmaiseksiko terapeuttien pitäisi työtään tehdä? Ja ei tietenkään kukaan voi viedä sun hätää pois, mutta auttaa voi antamalla siihen keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!
Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍
Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.
Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.
Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.
Ihan kuin terapeutille puhuminen auttaisi nukahtamaan iltaisin. Jokin oikein pitkäveteinen poliitikon puhe kuunneltuna varmaan väsyttäisi mutta se on eri asia kuin nukuttaa. Tuokin on sellainen ero jonka tietää lähinnä nukahtamisongelmista kärsivät.
Jos luulet terapian olevan uniongelmissa puhumista, niin ei voi mitään. Jatka sit samaan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!
Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍
Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.
Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.
Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.
Lääkkeetkö on ilmaisia? Terapia ei ole kallista, toki, jos on pienituloinen, terapiarahat on jostain pois. Itse päätät haetko apua vai kärvisteletkö asian kanssa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Kerrotko vielä kuinka monta kuukautta tai vuotta sitä stressihallintaa täytyy harjoitella, ennenkuin on lupa hakea apua?
Mä saatan saada itseni illalla rauhoitettua ja nukahtaa, mutta heräilen pitkin yötä ja kaikki stressi pukkaa samantien tajuntaan. Ei siitäkään mitään tule, jos monta kertaa yössä menee tunti siihen stressin hallintaan että saa uudestaan nukahdettua.
Tuskin kukaan haluaa tarvita niitä lääkkeitä. Itseä ainakin hävettää, etten osaa ihan normaalia asiaa josta kaikki muut tuntuvat suoriutuvat päivittäin ilman ongelmia.
Mulla on näitä ongelmia ollut teinistä asti eikä mikään itsehoito ole auttanut.Itse mietin sitä kautta tuota ettei osaa yksinkertaista asiaa kuin nukkuminen, että toiset eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan jonka senkin luulisi olevan yksinkertainen asia. Osaahan koirakin vaikka lohduttaa, mutta tällainen palstatietäjä pitkällä koulutuksellakaan ei kykene samaan vaan tuomitsee sen jonka stressinhallinta ei ole täydellistä jne.
Jotkut ihmiset nukkuvat aina niin, että laittavat pään tyynyyn tai nojaavat kantoon ja jes, se uni on siinä. Toisilla taas on mystisiä ongelmia asian kanssa. Eiväthän kaikki osaa syödä oikein, jotkut opi ikinä käyttämään rahaa oikein tai jotkut kykene saamaan lapsia. On monia asioita jotka eivät onnistu noin vain kaikilta.
Väitätkö, että jos täällä joku kertoisi mitä sun pitää tehdä, sä uskoisit ja muuttaisit toimintaasi? Tässäkin ketjussa (ja aloituksessa mainitussa jutussa) oli vinkkejä, ne leimattiin kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kärsin unettomuudesta ja ihan asiallinen juttu tuo oli. Tunnistan tämän päiväunilla yöunien paikkaamisen. Eihän se ole ihanteellista eikä oikeastaan edes auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkistä.
Ole hyvä:
Niin oliko tämä nyt se oikea linkki mistä täällä puhutaan? Löydän siittä vaan unilääkärin kerrontaa päiväunista. Siittä miten päiväunia kannattaa ottaa jotta ne virkistäis, ja miten ne saattaa pahentaa kierrettä. Missään ei sanottu, että uniongelmista kärsivä on ongelmansa syypää. Se, että kokee syyllistyvänsä, ei vielä kerro siitä että oltas syyllistetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän tuollaisestakin lehtijutusta pitää suuttua? Olet uniongelmainen ja syöt unilääkkeitä. Olet riippuvainen unilääkkeistä.
Mikä siinä on sellaista mitä et kestä. Fakta on faktaa eikä se siitä muuksi muutu. Kannattaa mennä juurisyihin että mikä stressaa, miten olla stressaamatta vähemmän jne. Etsiä rentoutuskeinoja ja tehdä jotakin fyysistä niin takuulla alkaa väsyyttää jossakin kohden! Alkoholi on vain ongelman siirtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.
Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä.
En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä.
Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.
Vaikka unilääkkeeseen jäisikin koukkuun ja sitä joutuisi käyttämään joka ilta lopun elämäänsä, niin onko se oikeasti suurempi paha kuin olla jatkuvassa univajeessa ja sen takia mahdollisesti työkyvytön ja tuilla elävä? Eikö se imovane-paketti kuukaudessa tule halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin elättää tuilla loppuun palanutta ihmistä, joka ei pystyy unettomuuden takia elättämään itseään?
Mitä nämä vakavat sairaudet on, josta puhut kun en ikinä ole saanut vastausta tähän?Oma mielipiteeni on, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vajaalla käyvä, mutta pirteä unilääkenarkki joka selviytyy elämästään, kuin kroonisesti uneton jonka takia ei jaksa mitään enkä pysty edes työskentelemään. On väärin, että mua syyllistetään ja pidetään kakkosluokan kansalaisena sen takia kun en vaan osaa nukkua tarpeeksi, en mä sitä ole valinnut enkä sitä parantanut vaikka teen kaiken unen kannalta oppikirjojen mukaan.
Oot ihan asian äärellä, mutta ite lähtisin tarkastelemaan asiaa yhteiskunnan rakenteen kannalta. Univaikeuksia on ja ne lisääntyy jatkuvasti, eikä se oo ihmiselle hyvä/luontanen tila. Jos yhteiskunta olis kiinnostunu sen jäsenten hyvinvoinnista, (eikä vaan toimintakyvystä), rakenteellisia ongelmia lähdettäis muokkaamaan ihmisiä huomioiden. Miksi ihminen on niin stressaantunut ja ylikierroksilla, ettei voi edes nukkua? Todella moni täällä on kertonut työn ja koulun vaikuttavan siihen. Minusta ei oo oikein, että isossa mittakaavassa ihmisten kemiaa manipuloidaan toimintakyvyn säilyttämiseksi, kun ympäristöstä ja vaatimuksista ne ongelmat lähtee, eikä ihmisestä itsestään, jos ei kykene sopeutumaan hullunmylly-oravanpyöräyhteiskuntaan. Koen, että nykyisenlainen yhteiskunta yrittää vaan paahtaa eteenpäin. Välillä korjaillaan jesarilla sieltä täältä, mutta pääasia että vanha osa pysyy toimintakuntoisena eikä tarvi alkaa miettiin mitään muuta ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Kerrotko vielä kuinka monta kuukautta tai vuotta sitä stressihallintaa täytyy harjoitella, ennenkuin on lupa hakea apua?
Mä saatan saada itseni illalla rauhoitettua ja nukahtaa, mutta heräilen pitkin yötä ja kaikki stressi pukkaa samantien tajuntaan. Ei siitäkään mitään tule, jos monta kertaa yössä menee tunti siihen stressin hallintaan että saa uudestaan nukahdettua.
Tuskin kukaan haluaa tarvita niitä lääkkeitä. Itseä ainakin hävettää, etten osaa ihan normaalia asiaa josta kaikki muut tuntuvat suoriutuvat päivittäin ilman ongelmia.
Mulla on näitä ongelmia ollut teinistä asti eikä mikään itsehoito ole auttanut.Ei sitten ole tullut vuosien aikana mieleen hakea apua ammattilaiselta?
Eikö täällä juuri tuomita ammattiapu ja lääkkeet?
Enhän mä siitä ole lääkäreille jutellut, kuin teinistä asti, lähemmäs 20v.
Ainoa mikä mulla on toiminut ilman sivuvaikutuksia on imovane/zopinox, jota saa vuodessa ehkä muutamaksi viikoksi tai maksimissaan kuukausiksi. Mieluummin mielialalääkkeitä, allergialääkkeitä ja antipsykootteja, joista kaikista tulee vaan pahempi olo.
Oliko muita fiksuja neuvoja?
Laita pää tyynyyn ja ala nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksihän tuollaisestakin lehtijutusta pitää suuttua? Olet uniongelmainen ja syöt unilääkkeitä. Olet riippuvainen unilääkkeistä.
Mikä siinä on sellaista mitä et kestä. Fakta on faktaa eikä se siitä muuksi muutu. Kannattaa mennä juurisyihin että mikä stressaa, miten olla stressaamatta vähemmän jne. Etsiä rentoutuskeinoja ja tehdä jotakin fyysistä niin takuulla alkaa väsyyttää jossakin kohden! Alkoholi on vain ongelman siirtämistä.
Entä sitten, jos onkin riippuvainen unilääkkeistä jos se auttaa selviytymään?
Kyllä mä ainakin myönnän ihan reilusti että en nuku ilman niitä, eli joo olen riippuvainen.
Toinen vaihtoehto on sit laahustaa jatkuvasti univelkaisena zombina, joka on kärttyinen, itkuinen ja masentunut eikä selviä normaalista elämästä.
Ja "tee jotain fyysistä", ei hlvetti. Ihankun oikeasti uniongelmaiset ei olisi sitäkin tehnyt. Sitäpaitsi keho alkaa jossain vaiheessa syömään itseään, jos treenaa kovaa unettomuuden päälle ja unettomuus vain pahenee. Mä olen jatkuvasti väsynyt, mutta en nuku!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.
Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.
Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.
Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.
Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.
Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.
Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.
Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.
Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.
Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.
Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.
Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!
Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍
Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.
Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.
Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.
Ja voiko sille terapeutille sit soitella iltaisin ja pitkin yötä kun ei saa nukuttua ja heräilee?
Ei ne terapeutitkaan lässytä kuin samoja asioita stressinhallinnasta, kyselee liikunnasta ja alkoholista ja kofeiinista ja samat pskaneuvot kuten "tuuleta iltaisin" ja "kyllä se uni sieltä tulee kun olet tarpeeksi väsynyt". Entä jos ei tule?
Mä saan onneksi Imovane- reseptin uusittua melko helposti, koska mulla on psykoositaipumus. Pari yötä valvottuani hypin seinille, kirjaimellisesti.
Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.