Lue keskustelun säännöt.
Is syyllistävä juttu univaikeuksista kärsivistä.
10.03.2022 |
Itse olen kärsinyt nukahtamisongelmasta suunnilleen koko ikäni. Vasta 37-38 vuotiaana hain niihin apua pakon edessä. Sain lääkkeet ja ensimmäinen imovane ei sopinut minulle. Se vaihdettiin stellaan ja käytin sitä monta vuotta ilman ongelmia. Kunnes lääkärit päättivät että siitä on haittaa. Sen jälkeen kokeilin kaksi mielialalääkettä. Niistä ei ollut apua.
Melatoniini autaa vähän. Hyvin vähän mutta sentään auttaa edes vähän. No tuo lehti juttu syyllistää senkin käytöstä. Tuli ihan mieleen se kun lääkärit syyllistivät minua nukahtamislääkkeen käytöstä. Kyllä sen on huomannut että ne jotka saavat nukuttua hyvin eivät tmmärrä unettomuudesta kärsiviä. Voi luoja sitä puolivillaisten neuvojen määrää mitä olen kuullut. Jos saisivat viikon kokea samaa kuin minä niin olisivat lääkärissä pyytämässä unilääkkeitä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia."
Voi vee! :D Juuri tätä syyllistämistä vihaan. Kerro tarkemmin, mitä sinulle tarkoittaa huonommin nukkuminen? Minulle se on 2h koiranunta öisin tai päivisin, monta kertaa viikossa. En voi enää ajaa autoa väsymyksen takia. Lopetin myös pyöräilyn kun tajusin nukahtelevani samalla ja meinasin ajaa lapsen päälle. Käyn ihan hitaalla, näen kaksoiskuvia ja harhoja pienistä ötököistä, joita vilistää seinillä ja ihollani. Että tämä on ihan normaalia, kaikkihan me joskus nukutaan vähän huonosti ja tarvitaan ylimääräinen kahvikupillinen aamulla hehe.
Mikä tuossa on syyllistävää, jos sanotaan, että jokainen nukkuu välillä paremmin ja välillä huonommin? Niinhän se vain on. Jokaisella luultavasti on elämänsä ajalta kokemusta sekä paremmasta että huonommasta nukkumisesta. Jos tuodaan esimerkiksi faktaa esille uniongelmiin liittyen, niin miksi se tulkitaan syyllistävänä, mikäli esille tuotu asia ei ole mitenkään kohdistettu sinuun vaan tuodaan esille esimerkiksi tutkitun tiedon valossa? Nyt on jossain ihan muualla se vika, ei viestin tuojassa.
Okei, eli on täysin normaalia säpsähdellä pitkin päivää niiden hyönteisten takia ja yrittää järjestää lapsille joku muu kuskaamaan harrastuksiin kun äiti ei uskalla enää ajaa autoa, kun ei pysty nukkumaan. Onneksi mut otettiin tosissaan lääkärissä eikä tarvinnut asioida palstatohtorilla. Siinä ei paljon unihygieniat auta kun uni ei vaan tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkistä.
Ei se voi laittaa mitään linkkiä kun ei mitään linkkiä ole olemassakaan.
Trolli polli koko ap.
Omalla kohdalla olen nukkunut huonosti tai vielä huonommin viimeiset 38v, 2kk ja 12 pv.
Nukkumiset loppuivat kun sain 2. lapseni, hän kärsi koliikista 3v saakka ja heräsi öisin 3-7×.Lopulta en ehtinyt edes sänkyyn kun uusi itkukierros alkoi. Ja aamulla samoilla silmillä töihin, ei ollut aikaa päikkäreille koskaan.
Hän oppi nukkumaan 3v:nä, minä en enää koskaan. Samalla kaavalla mennään edelleenkin - 2-4h unta, sitten horrosta josta herään vartin välein. En tunne unen tunnetta edes noiden muutamien tuntien aikana vaan luulen olevani hereillä. Unitutkimuksissa todettu että olen unessa mutta REM unta tulee n 90 min vuorokaudessa. Kaikki lääkkeet kokeiltu, unikoulut yms käyty
Viimeyönä nukuin 02-06. Nyt 3. kuppi kahvia että päivä käynnistyy
Vierailija kirjoitti:
Jos et itse pääse lehden sivulle niin se on sinun murheesi. Se juttu on syyllistävä. Kukaan ei halua kärsiä uniongelmista. Ne elämäntapaneuvot voi auttaa joitakin. Todellisiin onivaikeuksiin niistä ei ole mitään apua.
Melatoniinia on viime vuosina markkinoitu ahkeraan ja onpa sitä ruokakaupoissakin saatavilla. En yllättyisi, että kohta tarjolla mm. Pirkka-melatoniini. Uskotko oikeasti, että jokaisella sitä ostavalla on aito uniongelma vai väärinkäytetäänkö pillereitä? Siihenhän tuo juttu koittaa pureutua. Oma mutuni on, että moni melatoniinia ostava ei sitä oikeasti tarvitse, mutta on mainoksenuhrina ostamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos linkistä.
Ei se voi laittaa mitään linkkiä kun ei mitään linkkiä ole olemassakaan.
Trolli polli koko ap.
[link]Miten melatoniinia käytetään oikein? Valmisteen suosio kasvanut hurjasti - Terveys - Ilta-Sanomat[/link]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.
Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä.
En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä.
Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.
Vaikka unilääkkeeseen jäisikin koukkuun ja sitä joutuisi käyttämään joka ilta lopun elämäänsä, niin onko se oikeasti suurempi paha kuin olla jatkuvassa univajeessa ja sen takia mahdollisesti työkyvytön ja tuilla elävä? Eikö se imovane-paketti kuukaudessa tule halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin elättää tuilla loppuun palanutta ihmistä, joka ei pystyy unettomuuden takia elättämään itseään?
Mitä nämä vakavat sairaudet on, josta puhut kun en ikinä ole saanut vastausta tähän?Oma mielipiteeni on, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vajaalla käyvä, mutta pirteä unilääkenarkki joka selviytyy elämästään, kuin kroonisesti uneton jonka takia ei jaksa mitään enkä pysty edes työskentelemään. On väärin, että mua syyllistetään ja pidetään kakkosluokan kansalaisena sen takia kun en vaan osaa nukkua tarpeeksi, en mä sitä ole valinnut enkä sitä parantanut vaikka teen kaiken unen kannalta oppikirjojen mukaan.
Ja miksi ihmeessä määrätään mieluummin neuroleptejä ja masennuslääkkeitä, joiden sivuoirelista on loputon, kuin toimivaa nukahtamislääkettä jolla sivuoireita ei ole?
Tää on tajutonta kidutusta.
Jos ymmärtäisit et kirjoittaisi tuollaisia. Todellakin Z lääkkeillä ja bentsoilla on haittaa. Riippuvuus, nopea toleranssin kasvu, unen laadun heikentyminen, kaatuilu, muistiongelmat jne. Sivuoireetonta lääkettä ei ole.
Ap:n asenteen takia, en lue koko juttua, mutta oletan ettei siinä ole mitään vikaa ja ap vain trollailee. Jos siis sellaista artikkelia on edes olemassa. Kannattaisiko miettiä ensi kerralla kun trollailet sitä omaa asennetta. Unihäiriöt sen sijaan ovat todellisia ja toivonkin ettei kukaan niitä tai niistä kärsiviä yhdistä tähän vihaiseen trollipeikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.
Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä.
En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä.
Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.
Vaikka unilääkkeeseen jäisikin koukkuun ja sitä joutuisi käyttämään joka ilta lopun elämäänsä, niin onko se oikeasti suurempi paha kuin olla jatkuvassa univajeessa ja sen takia mahdollisesti työkyvytön ja tuilla elävä? Eikö se imovane-paketti kuukaudessa tule halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin elättää tuilla loppuun palanutta ihmistä, joka ei pystyy unettomuuden takia elättämään itseään?
Mitä nämä vakavat sairaudet on, josta puhut kun en ikinä ole saanut vastausta tähän?Oma mielipiteeni on, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vajaalla käyvä, mutta pirteä unilääkenarkki joka selviytyy elämästään, kuin kroonisesti uneton jonka takia ei jaksa mitään enkä pysty edes työskentelemään. On väärin, että mua syyllistetään ja pidetään kakkosluokan kansalaisena sen takia kun en vaan osaa nukkua tarpeeksi, en mä sitä ole valinnut enkä sitä parantanut vaikka teen kaiken unen kannalta oppikirjojen mukaan.
https://www.ksml.fi/paikalliset/2380708
https://terveysportti.mobi/kotisivut/uutismaailma.duodecimapi.uutisarki…
https://www.is.fi/terveys/art-2000001066280.html
https://www.duodecimlehti.fi/duo14941https://www.duodecimlehti.fi/duo14…
Vierailija kirjoitti:
Ap:n asenteen takia, en lue koko juttua, mutta oletan ettei siinä ole mitään vikaa ja ap vain trollailee. Jos siis sellaista artikkelia on edes olemassa. Kannattaisiko miettiä ensi kerralla kun trollailet sitä omaa asennetta. Unihäiriöt sen sijaan ovat todellisia ja toivonkin ettei kukaan niitä tai niistä kärsiviä yhdistä tähän vihaiseen trollipeikkoon.
Kun ei laita linkkiä niin on trolli, juuusst. Luin jutun ja samaa mieltä aloittajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.
Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä.
En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä.
Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.
Vaikka unilääkkeeseen jäisikin koukkuun ja sitä joutuisi käyttämään joka ilta lopun elämäänsä, niin onko se oikeasti suurempi paha kuin olla jatkuvassa univajeessa ja sen takia mahdollisesti työkyvytön ja tuilla elävä? Eikö se imovane-paketti kuukaudessa tule halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin elättää tuilla loppuun palanutta ihmistä, joka ei pystyy unettomuuden takia elättämään itseään?
Mitä nämä vakavat sairaudet on, josta puhut kun en ikinä ole saanut vastausta tähän?Oma mielipiteeni on, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vajaalla käyvä, mutta pirteä unilääkenarkki joka selviytyy elämästään, kuin kroonisesti uneton jonka takia ei jaksa mitään enkä pysty edes työskentelemään. On väärin, että mua syyllistetään ja pidetään kakkosluokan kansalaisena sen takia kun en vaan osaa nukkua tarpeeksi, en mä sitä ole valinnut enkä sitä parantanut vaikka teen kaiken unen kannalta oppikirjojen mukaan.
Ja miksi ihmeessä määrätään mieluummin neuroleptejä ja masennuslääkkeitä, joiden sivuoirelista on loputon, kuin toimivaa nukahtamislääkettä jolla sivuoireita ei ole?
Tää on tajutonta kidutusta.Jos ymmärtäisit et kirjoittaisi tuollaisia. Todellakin Z lääkkeillä ja bentsoilla on haittaa. Riippuvuus, nopea toleranssin kasvu, unen laadun heikentyminen, kaatuilu, muistiongelmat jne. Sivuoireetonta lääkettä ei ole.
Sehän siinä on, en ymmärrä. Miten riippuvuus esim antipsykoottiin Ketipinoriin on sit vähemmän haitallinen asia? Eihän siinäkään ole sivuvaikutuksena kuin mm zombie-olo, diabetes, painonnousu, sydämentykytykset ja kyllä se enemmän mulla muistiinkin vaikuttaa. Unohtelen asioita ja normaaleja sanoja, takeltelen puheessani.
Eikö pitkäaikainen unettomuus aiheuta enemmän haittoja?
Käytin jossain vaiheessa töiden takia 3kk putkeen imovanea vasten joka arkiaamua. Jaksoin hyvin, en huomannut sivuoireita (muuta kuin se inhottava maku suussa), viikonloput nukuin hyvin ilmankin, annos ei kasvanut.
Unen laadun heikentyminen? Kyllä mä ainakin huomaan eron siinä, olenko nukkunut lääkkeellä jopa kahdeksan tuntia vs siihen, että ilman lääkettä nukun maks 4h, arvaa kummasta tulee jkasavampi olo?
Mä olen ihan valmis jo 34-vuotiaana hakemaan eläkkeelle ihan vaan sen takia kun en saa nukuttua, tää on seurannut mua lapsesta asti, sitä on yritetty hoitaa kaikin tavoin ja kaikilla mahdollisilla lääkkeillä.
Ja ps imovane ei ole bentso. Mulla on paniikkihäiriön takia myös bentsoon resepti, jota uusitaan ilman ongelmia ja jota tarvitsen vähemmän imovanen takia. En millään haluaisi alkaa taas syömään rauhoittavaa säännöllisesti vaan sen takia että saan nukuttua.
Kokeileppa eri rytmissä nukkumista, jos oletkin yövirkku.
Trendikkyyden takia tätä ei koskaan suositella jostain ihmeen syystä. ?
"Sivilisaatio toimii vain päivärytmillä" on täyttä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.
Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä.
En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä.
Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.
Vaikka unilääkkeeseen jäisikin koukkuun ja sitä joutuisi käyttämään joka ilta lopun elämäänsä, niin onko se oikeasti suurempi paha kuin olla jatkuvassa univajeessa ja sen takia mahdollisesti työkyvytön ja tuilla elävä? Eikö se imovane-paketti kuukaudessa tule halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin elättää tuilla loppuun palanutta ihmistä, joka ei pystyy unettomuuden takia elättämään itseään?
Mitä nämä vakavat sairaudet on, josta puhut kun en ikinä ole saanut vastausta tähän?Oma mielipiteeni on, että olen sitten mieluummin vaikka vähän vajaalla käyvä, mutta pirteä unilääkenarkki joka selviytyy elämästään, kuin kroonisesti uneton jonka takia ei jaksa mitään enkä pysty edes työskentelemään. On väärin, että mua syyllistetään ja pidetään kakkosluokan kansalaisena sen takia kun en vaan osaa nukkua tarpeeksi, en mä sitä ole valinnut enkä sitä parantanut vaikka teen kaiken unen kannalta oppikirjojen mukaan.
https://www.ksml.fi/paikalliset/2380708
https://terveysportti.mobi/kotisivut/uutismaailma.duodecimapi.uutisarki…
https://www.is.fi/terveys/art-2000001066280.html
https://www.duodecimlehti.fi/duo14941https://www.duodecimlehti.fi/duo14…
Niin, tarpeeton käyttö?
" – Pitkäkestoisessa unettomuudessa lääkkeet antavat parhaan avun vain niissä harvinaisissa tapauksissa, kun kyseessä on idiopaattinen, jo lapsuudessa alkanut, unettomuus."
Niitäkin on, jotka niitä ihan oikeasti tarvitsevat vaikka jotkut niitä syökin ns turhaan. Samoin kuin monen muunkin lääkkeen kohdalla. Vaikka jotkut popsii mm mielialalääkkeitä pieneenkin itkuun ja särkylääkettä ennaltaehkäisevästi ja viihdekäyttää lääkkeitä, ei poista sitä että jotkut niitä oikeasti käyttää ihan tarpeeseen johon ei muu tehoa.
Lopetin kaiken alkoholin käytön yli kolme vuotta sitten ja se paransi unen laatua. Lähes vuosi sitten lopetin kaiken kofeiinin ja unen laatu parani ratkaisevasti. Ensimmäiset viikot ilman kofeiinia olivat vaikeita mutta koko ajan helpotti. Nyt ei ole ikävä kahvia lainkaan, eikä muitakaan kofeiinipitoisia tuotteita.
Jos ei ole valmis kokeilemaan näitä niin ei kannata myöskään valittaa että uni ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla olen nukkunut huonosti tai vielä huonommin viimeiset 38v, 2kk ja 12 pv.
Nukkumiset loppuivat kun sain 2. lapseni, hän kärsi koliikista 3v saakka ja heräsi öisin 3-7×.Lopulta en ehtinyt edes sänkyyn kun uusi itkukierros alkoi. Ja aamulla samoilla silmillä töihin, ei ollut aikaa päikkäreille koskaan.
Hän oppi nukkumaan 3v:nä, minä en enää koskaan. Samalla kaavalla mennään edelleenkin - 2-4h unta, sitten horrosta josta herään vartin välein. En tunne unen tunnetta edes noiden muutamien tuntien aikana vaan luulen olevani hereillä. Unitutkimuksissa todettu että olen unessa mutta REM unta tulee n 90 min vuorokaudessa. Kaikki lääkkeet kokeiltu, unikoulut yms käyty
Viimeyönä nukuin 02-06. Nyt 3. kuppi kahvia että päivä käynnistyy
Just joo. Todella mahtavaa. Ei ole tullut mieleen että tuolla kahvin litkimisellä voisi olla mitään syy-yhteyttä uniongelmiin?
Oletko koskaan yrittänyt lopettaa kahvin juomista, ja muidenkin kofeiinituotteiden? Kannattaisi ehdottomasti.
Maz kirjoitti:
Kokeileppa eri rytmissä nukkumista, jos oletkin yövirkku.
Trendikkyyden takia tätä ei koskaan suositella jostain ihmeen syystä. ?
"Sivilisaatio toimii vain päivärytmillä" on täyttä paskaa.
Tämä. Voin huomattavasti paremmin pidemmän opintovapaan aikana, kun sain valvoa aamuyöhön ja aloittaa opiskelun iltapäivällä. Virka-aikatyöhön palattuani olen taas aivan zombie, enkä nuku kuin hengissäpysymisen verran.
Mä ainakin juon vaan aamukahvin klo 06-09, enkä siltikään nuku. Olin uniongelmainen jo ennenkuin kahvinjuonnin teininä aloitin. Ja montako kuukautta oikein pitää olla alkoholia juomatta ennenkuin on lupa hakea apua unettomuuteen?
Eiköhän suurin osa oikeasti unettomista ole kokeillut kaiken ennenkuin lääkkeitä lähtevät anomaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole syyllistävä vaan faktaa. Unihäiriöt on eri asia. Ja niissäkin usein on kyse toiminnallisesta unettomuudesta. Tervetuloa vain vastaanotolle, löudät meidät googlamalla.
Unettomuus ei hoidu lääkkeillä
Jos lääkkeillä saa unta ja on toimintakykyinen, niin eikö se niillä sit hoidu ja lääkkeet toimii?
Mun sympatiat on unettomien puolella. Itse olen aina nukkunut kuin tukki missä vain koska vain, ja oikeastaan miten pitkään vain. Univaikeudet tuntuvat kammottavalta ihan ajatuksenakin.
Ja itseänikin ärsyttävät ne nerokkaat neuvot joita unettomille tuputetaan joka tuutista. Olen kuullut niitä sivusta livenäkin.
"Päätä tyynyyn vaan, kyllä se uni sieltä tulee!"
"Juo lämmintä maitoa illalla".
"Älä katso ruutuja iltaseiskan jälkeen".
"Viilennä makuuhuone ja mieti kivoja asioita".
"Älä juo kahvia, älä käy iltalenkillä, käy iltalenkillä, älä tee noin, tee näin, nukut nyt vaan!"
Uskon vakaasti että unettomuudesta kärsivä ihminen on kyllä kokeillut jokaisen mahdollisen ja mahdottoman keinon mitä keksiä saattaa. Siksi olen aina keskittynyt vain ja ainoastaan kuuntelemaan jos joku kertoo unettomuudestaan. Se on varmasti tarpeeksi raskasta ilman pätijöiden vinkkejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole syyllistävä vaan faktaa. Unihäiriöt on eri asia. Ja niissäkin usein on kyse toiminnallisesta unettomuudesta. Tervetuloa vain vastaanotolle, löudät meidät googlamalla.
Unettomuus ei hoidu lääkkeillä
Jos lääkkeillä saa unta ja on toimintakykyinen, niin eikö se niillä sit hoidu ja lääkkeet toimii?
Lääkkeet eivät hoida unettomuuden syytä aikä lääkkeitä ole tarkoituksenmukaista syödä jatkuvasti. Unettomuus hoidetaan terapialla ja sen rinnalla lääkkein.
Ks uniliitto