Tapahtui Kätilöopistolla

Tätä tositarinaa et halua lukea, mutta kerron kuitenkin (tämä versio on ilman nimiä).

Kävin jokin aika sitten ikimuistoisessa tutkimuksessa Helsingin Kätilöopiston sairaalassa. Kyseessä oli kolposkopia, jossa olin papa-löydösten vuoksi käynyt vuosien kuluessa useasti. Tällä kertaa oli eri lääkäri kuin aiemmin, mutta en osannut pelätä tutkimusta, koska normaalisti kolposkopiat ovat sujuneet kivutta ja nopeasti. Nyt tutkimus osoittautui kuitenkin hirvittävän kivuliaaksi. Niin kivuliaaksi, että vaikersin ja itkin koko tutkimuksen ajan. Kipu ei ollut mikään hetkellinen koepalanotto-nipistys, vaan se jatkui pitkäääään...

Yritin kertoa gynekologille, että ”sattuu pahasti”, mutta vastaukseksi sain jalkojeni välistä kiukkuisen MITÄÄH-tiuskaisun. Heti kun lääkäri oli vetänyt spekulansa ulos haavoilla olevasta emättimestäni (siltä se tuntui!), nousin ja lähdin sairaalasta paniikinomaisissa tunnelmissa ja tiesin, etten koskaan uskaltaisi enää astuisi tuohon paikkaan enää jalallanikaan...

Kovat kivut jatkuivat tutkimuksen jälkeenkin, minkä johdosta soitin seuraavana aamuna Kätilöopistolle. Puhelimeen vastannut hoitaja vakuutteli, että ”kirvely” kuuluu usein asiaan ja se ”menisi varmasti ohi”. Odottelin seuraavaan päivään asti ja toivoin kipujen lievittyvän. Kivut vain jatkuivat, ja muistan ajatelleeni, ettei tämä voi olla totta! Tajusin, että jotain on pielessä, ja päätin mennä käymään yksityisellä gynekologilla. Tämä gynekologi kertoi kipeää alapäätäni tarkastellessaan, että minulla oli emättimen seinämissä laajoja syöpymisvaurioita ja muitakin ruhjeita. Palaneiden(!) alueiden vuoksi hän ihmetteli, mitä sisääni oli oikein Kätilöopistolla laitettu. Hän aprikoi, olisivatko kolposkopiassa normaalisti käytetyt liuokset (etikkaliuos, jodi) olleet laimentamattomia, ja laittoi tästä kyselyn Kätilöopistolle (myöhemmin kuulin, että asia oli tutkittu ja liuokset olivat olleet normaaleja eikä muilla saman päivän potilailla ollut ollut mitään ongelmia). Yksityinen gynekologi määräsi minulle palovammavoidetta ja puudutusgeeliä kipujen lievittämiseksi.

Olen tehnyt kyseisestä kätilöopiston gynekologista asiaankuuluvasti valituksen aluehallintovirastoon (Valviraanhan valitetaan nykyään vain kuolemaan johtaneista hoitovirheistä). Lisäksi tein potilasvahinkoilmoituksen potilasvakuutuskeskukseen. Ensin mainitusta virastosta tuli käsittelyn jälkeen vastaus, että kolposkopian suorittaneen lääkärin toiminnassa ”ei ole mitään moitittavaa” (päätöksestä ei voinut edes valittaa!). Potilasvakuutuskeskuskaan ei hyväksynyt vammojani potilasvahingoksi, eikä minulla näin ollen ole mahdollisuutta saada esim. yksityisen puolen gynekologimaksuja ja lääkekustannuksia korvatuiksi.

Olen todella pettynyt tilanteeseen. Molemmat virastot perustavat päätöksensä tapauksen arvioineen asiantuntijalääkärin lausuntoon, joka puolestaan nojaa päätöksensä vammat aiheuttaneen gynekologin potilaskertomusmerkintöihin. Kättärin gynekologin merkintöjen mukaan kyseinen tutkimus olisi sujunut yksityiskohtiaan myöten normaalin kolposkopian tavoin. Myöhemmin pyydetyssä selvityksessä Kätilöopiston gynekologi edelleen väitti, että tutkimus oli sujunut ”normaalisti”. Hän väitti myös, ettei potilas ollut valittanut tutkimuksen aikana kipua. Tuo jälkimmäinen väite tuntuu minusta erityisen pahalta, kun muistan, miten tutkimuksen aikana itkin ja valitin.

Jostain syystä asiantuntijalääkäri oli lausunnossaan jättänyt yksityisen gynekologin vammojani koskevan lausunnon huomiotta, mutta minkäs teet: asiantuntijalääkärin lausuntoa ei maallikko voi mitenkään kritisoida, eivätkä muut lääkäritkään maan tavan vuoksi niin uskalla tehdä. Suomalaiselle lääkärille on jo lääkiksessä taottu kalloon se, miten tärkeää KOLLEGIAALISUUS on.

Kovin suuri yllätys ei ollut, että sosiaalisesta mediasta löytyy muitakin ikäviä kokemuksia samasta gynekologista. Jos joku on kokenut jotakin samankaltaista, ilmoitelkaa itsestänne.