Miksi vain 20% eroavista vanhemmista päätyy vuoroviikkosysteemiin?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:29"]On tosiaan äärimmäisen raskasta raahata koko viikon koulu - ja harrastuskamppeet viikon välein eri asuntojen välillä. Ja harmittaa, jos jotain tärkeää unohtuu. Liian raskasta lapsille!  [/quote] Mutta kun kotien väli on muutama sata metriä! Miks te ette ole muuttaneet lähemmäs? Miksi te ette hanki kaikkea tarvittavaa molempiin koteihin?

[/quote]

Jos haluaa erota ja vituttaisi nähdä sen äijän naamaa edelleen päivittäin, kun se asuu jumalauta naapurissa.

[/quote]

No, näetkö millaisena tilanteen että olet itse etävanhempi. Isä olisi lapsen kanssa 12 vrk, sinä 2.

[/quote]

Näkisin kasvatettavan tulevaa nuorisorikollista ja sekakäytön asiantuntijaa.

[/quote]

Sitten asia on eri. Kai tajuat, että täyshuoltajuus on oikea ratkaisu.

Vittuttaa te WT-sakki joka tekee vääriä kumppanivalintoja, vetää lokaan kaikki muut miehet ja vuoroviikkosysteemit.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:54"]

Ehkä lapsi on liian pieni vielä, asunto liian pieni, uusi kumppani ei halua vuoroviikkoa, jne. Onhan näitä.

[/quote]

Miksi Ruotsissa sitten jopa 50% päätyy tähän vuoroviikkosysteemiin? Onko kultturissa eroja vai onko lait erilaisia?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:29"]On tosiaan äärimmäisen raskasta raahata koko viikon koulu - ja harrastuskamppeet viikon välein eri asuntojen välillä. Ja harmittaa, jos jotain tärkeää unohtuu. Liian raskasta lapsille!  [/quote] Mutta kun kotien väli on muutama sata metriä! Miks te ette ole muuttaneet lähemmäs? Miksi te ette hanki kaikkea tarvittavaa molempiin koteihin?

[/quote]

Jos haluaa erota ja vituttaisi nähdä sen äijän naamaa edelleen päivittäin, kun se asuu jumalauta naapurissa.

[/quote]

No, näetkö millaisena tilanteen että olet itse etävanhempi. Isä olisi lapsen kanssa 12 vrk, sinä 2.

[/quote]

Näkisin kasvatettavan tulevaa nuorisorikollista ja sekakäytön asiantuntijaa.

[/quote]

Sitten asia on eri. Kai tajuat, että täyshuoltajuus on oikea ratkaisu.

Vittuttaa te WT-sakki joka tekee vääriä kumppanivalintoja, vetää lokaan kaikki muut miehet ja vuoroviikkosysteemit.

[/quote]

No mistä sen nuorena tietää kun kaikki biletetään, että joku ei sitten lopeta sitä vaihetta vielä nelikymppisenäkään.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:52"]

Itse en erotessani edes harkinnut muita vaihtoehtoja, eikä ex-mieskään. Miksi te olette valinneet muita huoltajuusjärjestelyjä?

[/quote]

Olen samaa mieltä sinun kanssa. Miksihän tätätkin kysymystä on peukutettu alaspäin niin paljon?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:27"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:25"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:18"]Laittakaapa te, jotka tätä mallia vastustatte, tietoa montako lasta teillä on ja millainen suhde lasten isään? Sekä se, millainen suhde isällä on lapsiin?
[/quote]

Yksi lapsi, eron jälkeen lapsen isä on taas yksi bestiksistäni ja isän ja lapsen suhde on läheinen.
[/quote]
Miten teillä asutaan? Miksi ei vuoroviikoin?
[/quote]

Olen lähi ja isä tapaa lasta joka viikko yhden arki-illan sekä yhden viikonloppupäivän. Joka toinen viikonloppu kaksi yötä isällään. Lisäksi lomilla viikon kerrallaan isällään.

Alkuperäinen syy oli lapsen nuori ikä ja miehen vuorotyö. Nyt kun ikää riittäisi ja vuorotyöstä on päästy eroon miehellä onkin harrastuksia, ylitöitä, kyvyttömyyttä järkevään ruokahuoltoon (nämä kertonut minulle suoraan). Rivien välistä itse tulkitsen, että isä myös nauttii siitä, että saa erityisen pyhitetyn "lapsiajan" jolloin voi keskittyä lapsen kanssa olemiseen. Näin oli jo liittomme aikana, mies oli huono yhdistämään normaaleita kotiaskareita ja lapsen kanssa olemista toimivaksi kokonaisuudeksi, se oli aina joko tai.

Ehkä tilanne muuttuu, kun mies löytää uuden kumppanin arkea helpottamaan. Olenhan minäkin jo naimisissa tahollani ja ero on melkoinen siihen elämään verrattuna kun vastasin kodin järjestyksestä yksinäni.

Alkuperäinen suunnitelma olikin että isä muuttaa kaupunkiin meidän lähelle, jotta samassa naapurustossa tai edes pyörämatkan päässä voitaisiin asua mikä helpottaisi tulevaisuudessa sitä kahden tasaveroisen kodin ideaa. Muutti kuitenkin mielensä ja osti muualta talon.

Asioita, joihin suhtaudun varauksella viikko-viikkosysteemissä meidän kohdalla on erilainen ruokakulttuuri, miehet tukiverkottomuus (käytännössä jos lapsenvahtia tarvitsee se olen minä tai "minun piiristäni" joku) sekä arkirytmin erilaisuus.

Kaikki asioita, jotka toki pätivät jo lyhyeksi jääneessä liitossamme. Mutta minkäikäisenä meidän lapsemme on tarpeeksi iso, jotta tämmöiset asiat eivät haittaa? Tai kenties vaikutan joltain natsimutsilta, mutta pienillä lapsilla on niin paljon opittavaa ympäristöstään että tiettyyn tappiin asti säännöllinen arjenrytmi on turvaksi ja terveydeksi. Siksi yksi koti mutta paljon rakastavia, keskenään erilaisia aikuisia, vanhempina ja muina huoltajina. Tulevaisuudessa ehkä toisin. Tai ehkä se koti onkin isällään. Kaikille ratkaisuille olen avoin, kunhan on tolkku touhuissa.

Yksi tuttavapariskunta kyllä, jotka eivät onneksi ole eronneet. Tekevät tasa-arvoisesti lasten hoitoa ja kotitöitä, puolittivat lomankin niin, että hoitivat vuorotellen ja isäkin osaa viedä hoitoon ja neuvolaan ja laittaa ruuat ja käydä kaupassa. Heille varmaan sopisi se 50/50 mutta toivottavasti eivät ikinä eroa.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 19:13"]Äidillä on myös oikeus vapaaseen viikkoon. Minusta on järkyttävää, että äidiltä odotetaan, että se saa vain joka toisen viikon omaa aikaa ja isä pääsee luistamaan hommista. Kyllä äitikin kaipaa sitä,että saa olla lapseton ja vapaa aina kokonaisen viikon, että jaksaa olla viikon hyvä äiti lapsilleen.

Yhdessä kun asutaan, vastuu jää usein äidille ja äiti ei saa koskaan vapaata. Isä makaa sohvalla illat ja päivät käy töissä. Äiti hoitaa ruoat ja pyykit ja muut ja koskaan ei ole omaa elämää. Väsyyhän siihen. Kun erotaan ja lapset ovat isällä aina joka toinen viikko, saa nainenkin latausaikaa ja aikaa omalle elämälleen ja lapsi säilyttää kummatkin vanhemmat. Kumpikin vanhempi on hyvä aina oman viikon ja vastikkeeksi saa taas viikon elää omaa elämää.

Meillä vuoroviikkosysteemi toimii loistavasti ja elämä on paljon parempaa, kuin ydinperheenä.Nyt saan käydä ystävien kanssa ulkona, teatterissa, kahvilla ja jopa treffailla. Saan myös aikaa liikuntaan ja levätä, mitä en ennen saanut kun asuimme koko perhe yhdessä
[/quote]
Itse en ole edes ajatellut tätä näin. Järkyttävä ikävä iskee varmasti kun lapset tulevat olemaan isällään :( ei se kuitenkaan oikeuta minua omimaan lapsia, sama ikävähän se on niiden isälläkin kun ei lapsiaan näe. Tän takia viikko-viikko, vapaa-aikaa sain kyllä aina ollessamme yhdessäkin, kun sitä halusin niin en ole sitä osannut kaivata koskaan.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:52"]Itse en erotessani edes harkinnut muita vaihtoehtoja, eikä ex-mieskään. Miksi te olette valinneet muita huoltajuusjärjestelyjä? [/quote] En aio lukea ketjua läpi.. kerron vaan kantani. Vuoroviikkosysteemi on huono lapselle. Luo juurettomuutta, vaikeuttaa kaverisuhteita ja hämmentää lasta. Se on lapselle äärimmäisen stressaavaa, eikä lapselle muodostu kumpaankaan vanhempaan riittävän lujaa suhdetta. Vuoroviikkolapset ovat väsyneempiä ja menestyvät heikommin koulussa, sekä heillä on suurella todennäköisyydellä mielenterveysongelmia aikuisena, usein jo murrosiässä. Myös vaikeuksia pärjätä elämässä aikuisena,sekä solmia pysyviä parisuhteita. Pysyvä koti ja vkonlopputapaamiset etävanhemman kanssa on paljon parempi vaihtoehto. Aihetta on tutkittu ja seurauksia on nähtävissä työssäni. Työskentelen lastensuojelussa.

[/quote]

Kannatatko useinkin sitä, että lähihuoltajuus isälle?

[/quote]

Kyllä tietenkin, mikäli se on lapsen edun mukaista, tiedän useampiakin yksinhuoltaja-/lähivanhempi-isiä, myös yksityiselämässä. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että äidin suosimiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Usein miehet ovat taloudellisesti vakaampia ja huoltajuuden saadessaan arvostavat vanhemmuutta aivan toisella tavalla. Äidit pitävät huoltajuuden saamista itsestäänselvyytenä ilman mitään panostustakaan ja vaativatkin isältä enemmän taloudellista, kuin kasvatuksellista osallistumista. Usein myös mies on maksanut suuremman osan talosta mikäli sellainen on, kuin myös muista hankinnoista. Valitettavasti pääsääntöisesti kuitenkin suurin osa omaisuudesta jää naiselle ja lapsille. Tämä aiheuttaa riitaa ja katkeruutta miehissä ja se syö vanhemmuutta ja halua osallistua lasten elämään. Ikävä kyllä, äidin suosiminen on automaatio, vaikka on paljon äitejä, joita ei vanhemmuus kiinnosta ollenkaan.
[/quote]
Entä tilanteet, joissa vanhemmat täysin tasavertaisia ja lapselle tärkeitä? Kummalle huoltajuus? Ja miksi?
[/quote]

Yhteishuoltajuus ja yhdessä mietitty lapsen kannalta paras ratkaisu asumiseen. Eihän tässä ole kyse vanhemman tärkeydestä, vaan lapsen parhaasta.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:52"]Itse en erotessani edes harkinnut muita vaihtoehtoja, eikä ex-mieskään. Miksi te olette valinneet muita huoltajuusjärjestelyjä? [/quote] En aio lukea ketjua läpi.. kerron vaan kantani. Vuoroviikkosysteemi on huono lapselle. Luo juurettomuutta, vaikeuttaa kaverisuhteita ja hämmentää lasta. Se on lapselle äärimmäisen stressaavaa, eikä lapselle muodostu kumpaankaan vanhempaan riittävän lujaa suhdetta. Vuoroviikkolapset ovat väsyneempiä ja menestyvät heikommin koulussa, sekä heillä on suurella todennäköisyydellä mielenterveysongelmia aikuisena, usein jo murrosiässä. Myös vaikeuksia pärjätä elämässä aikuisena,sekä solmia pysyviä parisuhteita. Pysyvä koti ja vkonlopputapaamiset etävanhemman kanssa on paljon parempi vaihtoehto. Aihetta on tutkittu ja seurauksia on nähtävissä työssäni. Työskentelen lastensuojelussa.

[/quote]

Kannatatko useinkin sitä, että lähihuoltajuus isälle?

[/quote]

Kyllä tietenkin, mikäli se on lapsen edun mukaista, tiedän useampiakin yksinhuoltaja-/lähivanhempi-isiä, myös yksityiselämässä. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että äidin suosimiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Usein miehet ovat taloudellisesti vakaampia ja huoltajuuden saadessaan arvostavat vanhemmuutta aivan toisella tavalla. Äidit pitävät huoltajuuden saamista itsestäänselvyytenä ilman mitään panostustakaan ja vaativatkin isältä enemmän taloudellista, kuin kasvatuksellista osallistumista. Usein myös mies on maksanut suuremman osan talosta mikäli sellainen on, kuin myös muista hankinnoista. Valitettavasti pääsääntöisesti kuitenkin suurin osa omaisuudesta jää naiselle ja lapsille. Tämä aiheuttaa riitaa ja katkeruutta miehissä ja se syö vanhemmuutta ja halua osallistua lasten elämään. Ikävä kyllä, äidin suosiminen on automaatio, vaikka on paljon äitejä, joita ei vanhemmuus kiinnosta ollenkaan.
[/quote]
Entä tilanteet, joissa vanhemmat täysin tasavertaisia ja lapselle tärkeitä? Kummalle huoltajuus? Ja miksi?
[/quote]

Yhteishuoltajuus ja yhdessä mietitty lapsen kannalta paras ratkaisu asumiseen. Eihän tässä ole kyse vanhemman tärkeydestä, vaan lapsen parhaasta.
[/quote]
Eikö lapsen paras ole se, että saa pitää molemmat vanhemmat lähellään? Se ei mun mielestä tapahdu jos toinen vanhempi näkee lasta kerran kahteen viikkoon...

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 20:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 19:13"]Äidillä on myös oikeus vapaaseen viikkoon. Minusta on järkyttävää, että äidiltä odotetaan, että se saa vain joka toisen viikon omaa aikaa ja isä pääsee luistamaan hommista. Kyllä äitikin kaipaa sitä,että saa olla lapseton ja vapaa aina kokonaisen viikon, että jaksaa olla viikon hyvä äiti lapsilleen. Yhdessä kun asutaan, vastuu jää usein äidille ja äiti ei saa koskaan vapaata. Isä makaa sohvalla illat ja päivät käy töissä. Äiti hoitaa ruoat ja pyykit ja muut ja koskaan ei ole omaa elämää. Väsyyhän siihen. Kun erotaan ja lapset ovat isällä aina joka toinen viikko, saa nainenkin latausaikaa ja aikaa omalle elämälleen ja lapsi säilyttää kummatkin vanhemmat. Kumpikin vanhempi on hyvä aina oman viikon ja vastikkeeksi saa taas viikon elää omaa elämää. Meillä vuoroviikkosysteemi toimii loistavasti ja elämä on paljon parempaa, kuin ydinperheenä.Nyt saan käydä ystävien kanssa ulkona, teatterissa, kahvilla ja jopa treffailla. Saan myös aikaa liikuntaan ja levätä, mitä en ennen saanut kun asuimme koko perhe yhdessä [/quote] Itse en ole edes ajatellut tätä näin. Järkyttävä ikävä iskee varmasti kun lapset tulevat olemaan isällään :( ei se kuitenkaan oikeuta minua omimaan lapsia, sama ikävähän se on niiden isälläkin kun ei lapsiaan näe. Tän takia viikko-viikko, vapaa-aikaa sain kyllä aina ollessamme yhdessäkin, kun sitä halusin niin en ole sitä osannut kaivata koskaan.

[/quote]

Hyvä, että jotkut eronneet äidit ajattelee isänkin puolia.

Tietääkseni Suomessa on tämmöinen kulttuuri jossa suositaan yhten kodin systeemiä, isä saa vierailla. En tiedä varmaksi, en ole ollut huoltajuuskiistassa. Mitenhän on, jos toinen haluaa vuoroviikkoja ja toinen haluaa lapset pääsääntöisesti itselleen? Kumpi tässä voittaa? Jos olettaa että vanhemmat ovat kasvattaneet lapsia hyvin tasavertaisesti liiton aikana. Ottaako sossutädit silti äidin puolen?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:11"]Koska ei ole lapsen etu, että ei ole kotia ja jatkuvasti joutuu elämään matkalaukkuelämää. Ehkä vanhemmat vois vuoroviikkoasua jossain yksiössä ja perheen entisessä kodissa ja kokeilla miten pitkään on mukavaa.
[/quote]

Itse olen miettinyt juurikin tätä vaihtoehtoa, kun on pitkään mennyt huonosti eikä tunnu mikään tähän tilanteeseen auttavan. En ole valmis laittamaan välejä kerralka poikki vaan haluaisin asumuseron minkä aikana näkisi mitä se oikea ero tulisi olemaan... voi olla että se kannustaisi molempia yrittämään enemmän parisuhteen eteen, kun huomaisi kuinka kova ikävä lapsia tulee jos ei joka päivä näekkään.

En tavallaan ihmettele, ettei vuoroviikko ole se suosituin tapa. Tämä vaatii hirveän paljon hyvää tahtoa ja toisen hyväksymistä ja sovittelutaitoja sekä joustamista. .Lapset ovat itse tämän vaihtoehdon valinneet. He tietävät, että voivat jonain päivänä valita toisin ja asettua pysyvästi toiselle vanhemmalle. Se ei tosin saa olla mikään teinikiukkukohtauksen seuraus "Minä muutan sitten isälle, jos en saa sitä/tätä/tuota tehdä." Vaan siihen on oltava erilaiset perustelut. Eikä sitä pureta heti seuraavassa kuussa, vaan ainakin puolen vuoden kokeilujakso on oltava. 

Myös vanhemmat voivat keskenään päätyä toiseen ratkaisuun asumisen suhteen. Jos vaikka toisen elämäntilanne muuttuu sellaiseksi, ettei siinä voi lapsia pitää. Just nyt en kyllä keksi muuta esimerkkiä kuin sen, että jompikumpi sortuisi juopotteleen tai narkkaamaan, enkä pidä sitä ihan ensimmäisenä vaihtoehtona ;) No, jos vaikka jompikumpi vanhemmista masentuisi niin, ettei kykenisi lapsista pitämään huolta. Se voisi olla sellainen tilanne, jossa lapset asettuisivat pysyvästi toisen luo. 

Mekin hetken mietimme sitä, että lapsilla olisi pysyvä koti ja vanhemmat muuttaisivat, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei mikään olisi kellekään loppujen lopuksi koti. Väliaikaisuuden leima löytyisi varmasti molemmista asumuksista. Olemme niin eri linjoilla exän kanssa monessakin asiassa, ettei lasten yhteisen kodin sisustaminen ja laittaminen olisi onnistunut. Lähtien siitä, minkä verran pelikonsoleita lapsilla on hyvä olla... 

Meillä tämä toimii. Lapset ovat vuoroviikkoina kummallakin vanhemmalla. Vaihtopäivä on lyöty lukkoon, samoin kellonaika. Siitä tosin tarvittaessa joustetaan. Muutokset ilmoitetaan/kysytään ajoissa, ei viime tipassa, ellei kyse ole hätätapauksesta. Samoin tiedotamme omatkin reissumme, jotta exälässä tiedetään, milloin esim. harrastuskuskauksissa ei voi turvautua toiseen. 

Joulut, juhannukset, pääsiäiset jne. sovitaan aina erikseen. Periaatteessa vuorotellaan, mutta esimerkiksi hiihtoloma on monena vuonna lapsilla kulunut isällään, kun minä en siihen lomaa tahdo saada. Ja vastaavasti taas pääsiäisen lapset ovat useimmiten minulla, kun minulle tulee perinteisesti silloin ystäväperheitä kylään. 

Ehkä lapsi on liian pieni vielä, asunto liian pieni, uusi kumppani ei halua vuoroviikkoa, jne. Onhan näitä.

Työaikojen ja asuinpaikan vuoksi. Lasten olisi pitänyt olla joka toinen viikko vuoropäiväkodissa. Kouluikäisen olla joka toinen viikko eri koulussa.

Koska Suomalainem järjestelmä ei tue vuoroviikkosysteemiä kuten esim länsinaapurimme järjestelmä. Ruotsissa perhepolitiikka on paljon edellä omaamme ja siellä tuetaan vuoroviikkojärjestrlmää, joka on tutkitusti lapselle parhain, aivan eri tasolla kuin meillä

Monia miehiä ei lapset kiinnosta. Ne on niitä machoja. Vikisevät pikkumiehet haluavat lapsiansa nähdä.

Pitää asua aika lähekkäin jos lapsi on koulussa. Niin että molempien luota kohtuumatka kouluun.

Meillä:

1. Mies ei halua lapsia viikoksi. 

2. Minä en halua olla erossa lapsista viikkoa. 

3. Isä asuu yksiössä. 

No, Helsingissä viikko-viikko on paljon suositumpi ja muu maa tulee sitten hiljalleen perässä.