Miksi vain 20% eroavista vanhemmista päätyy vuoroviikkosysteemiin?

Koska me halusimme, että lapsella on koti. Mietimme, että kokeilemme niin, että vanhemmat asuvat viikko/viikko muualla ja huomasimme kahdessa kuukaudessa, että se on hirvittävän raskasta. Miksi se muka olisi lapselle helpompaa? Lisäksi mietimme sitä, että alussa kummallakaan ei ollut uutta seurustelukumppania, joten kodin voisi järjestää ihan niin kuin tahtoo, mutta uusi mies- tai naisystävä tuskin pitää siitä, että asunnossa on yksi huone vain lasta varten. Lapsi olisi menettänyt joka tapauksessa toisen tai jopa molemmat kodit ja asunut viikon jossain olohuoneen sohvalla (tämä nähty turhankin usein tuttavaperheissä).

Niin me päädyimme siihen, että lapsi asuu luonani ja saa käydä isällään niin paljon kuin tahtoo, myös jäädä yöksi, kunhan molemmat vanhemmat tietävät, missä ollaan menossa.

Vauvat ja taaperot ei voi vuoroasua.

Koska isä asuu eri paikkakunnalla kuin minä ja lapset. 

Koska isää ei yhdessä asuessakaan kiinnostanut olla lastensa kanssa, vaan sain hoitaa lähestulkoon kaiken lapsiin liittyvän yksin. Mikä olikin yksi syistä erota. 

"Koska Suomalainem järjestelmä ei tue vuoroviikkosysteemiä kuten esim länsinaapurimme järjestelmä. Ruotsissa perhepolitiikka on paljon edellä omaamme ja siellä tuetaan vuoroviikkojärjestrlmää, joka on tutkitusti lapselle parhain, aivan eri tasolla kuin meillä" - Avaisitko hieman, että millä tavoin? 

Aviomies päätti muuttaa yksiöön lähemmäs rakastajatartaan 300km päähän lapsista. Ei edes halunnut sopia lasten tapaamisista. Eipä siinä minkään sitten voinut...

Koska läheskään aina se ei ole lapsen parhaaksi.

Moni mies haluaa mahdollisuuden perustaa ydinperheen, joka asuu yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:59"]"Koska Suomalainem järjestelmä ei tue vuoroviikkosysteemiä kuten esim länsinaapurimme järjestelmä. Ruotsissa perhepolitiikka on paljon edellä omaamme ja siellä tuetaan vuoroviikkojärjestrlmää, joka on tutkitusti lapselle parhain, aivan eri tasolla kuin meillä" - Avaisitko hieman, että millä tavoin? 
[/quote]

Ruotsissa lapsilla voi esim. olla kaksi virallista osoitetta ja lapsilisät jaetaan puoliksi vanhempien kesken

Tuo on lapselle kaikkein rankin mahdollinen järjestely. Ei mitään rauhaa, jatkuvaa paikan vaihtoa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:55"]

Koska Suomalainem järjestelmä ei tue vuoroviikkosysteemiä kuten esim länsinaapurimme järjestelmä. Ruotsissa perhepolitiikka on paljon edellä omaamme ja siellä tuetaan vuoroviikkojärjestrlmää, joka on tutkitusti lapselle parhain, aivan eri tasolla kuin meillä

[/quote]

Ei ole tehty yhtäkään tutkimusta, jossa olisi voitu todeta, että se on lapsille parhain! Vanhempien mielestä se on hyvä , mutta ei ole olemassa vertailuryhmää, jolla olisi voitu oikeasti kokeilla, mikä on parasta. Vuoroviikkosysteemissä lapsi tuntee vain sen eikä tiedä, millainen olisi joku muu vaihtoehto. Tietysti hän silloin kutsuu vuoroviikkosysteemiä parhaaksi, vaikka asuminen vain toisen vanhemman luona saattaisi olla parempi vaihtoehto.

Lisäksi vuoroviikkosysteemin valinneet vanhemmat ovat keskimääräistä paremmissa väleissä, asuvat yleensä melko lähellä toisiaan jne., joten systeemi toimii. Sitä ei ole voitu testata ihmiskokeilla tilanteessa, jossa isä uhkaa tappaa äidin, joka otti eron puolison väkivallan takia.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:57"] uusi mies- tai naisystävä tuskin pitää siitä, että asunnossa on yksi huone vain lasta varten.
[/quote]

Mitä?! Siis kuka ottaa mies- tai naisystävän, joka ei hyväksy sitä että kodissa on lapsella oma huone.......????

Vuoroviikkoratkaisu on julma lapselle.

Aikuiset muuttakoot koko ajan, jos ratkaisu on niin erinomainen.

Miettikää miltä itsestänne tuntuisi vaihtaa asuntoa joka viikko. Lapset laitetaan kestämään aivan hullua pyöritystä, vuoroviikkoasumista tai monen sadan kilometrin matkoja vähän väliä. Sellaista mitä vanhemmat ei itse kestäis kahta kuukautta. Lapsen voi laittaa täydelliseen hullun myllyyn ja vanhemmat vaan hokee vieressä että "lapset sopeutuu, lapset sopeutuu". Sopeutuuhan ne kun on pakko, mutta pitääkö elämän olla vuosikausia jotain selviytymistä?

On sitä tutkittu. Mistä moinen väite, ettei olisi? Lisäksi on vuosikymmenten kokemustietoa esim. länsinaapurista.

Haluan vaan sanoa tämän jos joku siellä ruudun toisella puolella sattuisi pähkäilemään kannattaako kyseinen ratkaisu: Ehdottomasti. Vanhempani erosivat 2000-luvun alussa ja siitä asti 18-vuotiaaksi asuin heidän luonaan vuoroviikoin. Olihan se välillä rankkaa, varsinkin teini-ikäisenä, mutta tänä päivänä olen siitä kiitollinen, sillä sain pitää molemmat vanhemmat tasapuolisesti elämässäni. Meillä homma toimi, koska vanhempien asunnot olivat lähekkäin ja yrittivät pysyä edes jonkinlaisissa väleissä meidän lasten vuoksi.

Kun erottiin, lapsi oli liian pieni vuoroviikkoasumiseen. Sillon sovittiin lapsen isän kanssa että katotaan sitä sitten kun lapsi kasvaa ja viimeistään kun menee kouluun. No, lapsi menee nyt viidennelle ja lapsen isällä on lapselle aikaa 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja yksi viikko kesäisin. Minä olen lähivanhempana monet kerrat ehdottanut, että lapsi olisi isällään enemmän ja nyt kun lapsi osaa käyttää julkisia, voisi mennä koulun jälkeen sinne ja tulla illalla kotiin, mutta ei se vaan tunnu sopivan. Harmittaa vaan lapsen puolesta kun näkee isäänsä niin harvoin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:58"]Vauvat ja taaperot ei voi vuoroasua.
[/quote]
No eipä sitä ikää kestä kuin kolme vuotta, miksei sen jälkeen edes haluta kokeilla? Itselle ei tulisi mieleenkään omia yhteisiä lapsiamme eron jälkeen, eikä mies kykenisi olemaan heistä niin pitkiä aikoja erossa kuin täällä tuntuu monet olevan. Meillä siis viikko viikko systeemi suunnitelmissa, kunhan pääsen omaan asuntoon muuttamaan. Muutan tuohon kolmen sadan metrin päähän, ei se mikään iso juttu ollut hankkia asunto läheltä.

Mielestäni lapsilla pitää olla koti, eikä mitään jatkuvaa reissuelämää. En usko hetkeäkään vuoroviikkoasunisen olevan paras ratkaisu erotessa.

Meillä minulla on yksinhuoltajuus, ja olen luvannut miehelle kantaa kaikista lasten asioista päävastuun hyviä elareita vastaan. Mies ja lapset saavat olla yhteydessä niin paljon kuin ikinä vaan haluavat. Ja sama järjestely olisi käynyt minulle myös niin päin, että mies olisi ollut se yksinhuoltaja. Hän valitsi näin päin.

250 km välimatka saattanee vaikuttaa?

Koska ei haluttu että lapset menettävät vanhan kodin.