Miksi vain 20% eroavista vanhemmista päätyy vuoroviikkosysteemiin?

Miksi kaverit vaihtuisivat vuoroasumisessa? Ei meillä vain ole vaihtunut

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:58"]Vuoroviikkosysteemissä vanhemmat laittavat usein oman edun ja mukavuuden halun lapsen edun edelle, sillä usein se on lapselle rasittava ja lisää turvattomuutta, koska kaverit vaihtuvat vuoroviikoin ja tavarat on juuri siellä missä ei pitäisi. Sen ymmärtää jokainen aikuinen, joka asuu itse vuoroin kahdessa kodissa ja pitävät sitä yleensä hankalana ja harvat edes suostuvat siihen, kun mitään pysyvyyttä ei ole kummassakaan. 

Lapsi kaipaa pysyvyyttä ja säännöllisyyttä, eikä ole lapsen syy, jos vanhemmat eroavat. Kyllä se on aikuisen/vanhemman velvollisuus muuttaa vuoroviikoin lapsen luokse, silloin se olisi hyvä ratkaisu, muussa tapauksessa ei.
[/quote]
Muutan kolmensadan metrin päähän. Kaverit ei vaihdu mihinkään.

En tiedä miksi joku nyt tuli jankkaamaan tänne tuosta "lapsilla yksi, aikuisilla kaksi kotia" systeemistä. Hain aloituksellani kylläkin sitä, miksi 80% eroavista yhä päätyy muuhun kuin vuoroviikkojärjestelyyn, eli esim. viikonloppuvanhemmuuteen.

Ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:58"]

Vuoroviikkosysteemissä vanhemmat laittavat usein oman edun ja mukavuuden halun lapsen edun edelle, sillä usein se on lapselle rasittava ja lisää turvattomuutta, koska kaverit vaihtuvat vuoroviikoin ja tavarat on juuri siellä missä ei pitäisi. Sen ymmärtää jokainen aikuinen, joka asuu itse vuoroin kahdessa kodissa ja pitävät sitä yleensä hankalana ja harvat edes suostuvat siihen, kun mitään pysyvyyttä ei ole kummassakaan. 

Lapsi kaipaa pysyvyyttä ja säännöllisyyttä, eikä ole lapsen syy, jos vanhemmat eroavat. Kyllä se on aikuisen/vanhemman velvollisuus muuttaa vuoroviikoin lapsen luokse, silloin se olisi hyvä ratkaisu, muussa tapauksessa ei.

[/quote]

häh? Onkohan kyse ihan vain sinun omista uskomuksistasi?

- minun lapseni itse haluavat vuoroviikkoilun . Ei kai he haluaisi, jos kokisivat olonsa turvattomaksi tai rasittavaksi. Ja nyt teineinä osaavat kyllä kertoa. 

- tavarat on juuri siellä missä pitääkin. Ehkä muutaman kerran vuodessa joudumme vartavastoin lähteä hakemaan jotain

- kaverit ovat ihan samat, eivätkä vaihdu mihinkään

- vaihtovuorot ovat nimenomaan pysyviä ja säännöllisiä. Lapset tietävät, mitä perjantaisin taphtuu. Ei tämä mitään mielivaltaista touhua ole. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:57"]Meillä tämä kysymys on ajankohtainen. Vaimo haluaa erota. Luonnehdin häntä kontrollifriikiksi uranaiseksi, joka rakastui työhönsä. Hän haluaa nimenomaan vuoroviikkosysteemin. Motiivina todennäköisesti, että saa vapaaviikoilla tehdä töitä vapaasti. Muuttaakin pitäisi hänen vanhempiensa lähelle, jotta hoitopaikka löytyisi kätevästi. No nyt lomalla kokeilimme tätä ja pojalla tuli hirveä äiti-ikävä kesken viikkoa. Hän on pienestä asti takertunut äitiinsä. Oma äitini näkikin pojan reagoimisen ja vahvasti sitä mieltä, että vaimon pitäisi ottaa isompi rooli lastenhoidossa. Tyttö ei juuri erosta välittänyt. Asuntojen korkea hinta lisäksi hankaloittaa asioita täällä Espoo - Hki alueella. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.

eroava isä 
[/quote]

Lapsen äiti-ikävässä ei ole sinänsä mitään erikoista. Menee aikaa, että lapsi tottuu järjestelyyn. Minusta tilapäinen ikävä ei ole mikään syy muuttaa asumiskuviota. Jos molemmat vanhemmat antavat lapselle viestin että tässä pärjätään hyvin eikä hätää ole, niin lapsi tottuu kyllä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:57"]

Meillä tämä kysymys on ajankohtainen. Vaimo haluaa erota. Luonnehdin häntä kontrollifriikiksi uranaiseksi, joka rakastui työhönsä. Hän haluaa nimenomaan vuoroviikkosysteemin. Motiivina todennäköisesti, että saa vapaaviikoilla tehdä töitä vapaasti. Muuttaakin pitäisi hänen vanhempiensa lähelle, jotta hoitopaikka löytyisi kätevästi. No nyt lomalla kokeilimme tätä ja pojalla tuli hirveä äiti-ikävä kesken viikkoa. Hän on pienestä asti takertunut äitiinsä. Oma äitini näkikin pojan reagoimisen ja vahvasti sitä mieltä, että vaimon pitäisi ottaa isompi rooli lastenhoidossa. Tyttö ei juuri erosta välittänyt. Asuntojen korkea hinta lisäksi hankaloittaa asioita täällä Espoo - Hki alueella. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.

eroava isä 

[/quote]

vuoroviikko on hyvä, koska hän voi etäviikolla tehdä töitä todella paljon ja olla parempi äiti seuraavalla viikolla.

minunkin pojallani tuli alsaa kova ikävä,,ja hän tuli vähintää kerran viikossa moikkaamaan minua. Muutaman kuukauden jälkee hän tottui, eikä häntä ole sen koommin näkynyt. Eli suosittelen pehmeää laskua

Hankalaa se on viikko ja viikko. Aikuisille se käy mutta ei lapselle. Lapsista tulee levottomia paikasta toiseen kulkevia. Me ei tehty edes sopimusta. Ens alkuun isä otti pe la tai la su. Välillä arkena kerran. Isänsä vakiintui niin sitten pe-ma aamuun ja lapsi meni kouluun. Lomilla minä pidin jouluna ja uutena vuotena, isänsä pääsiäisenä ja hiihtolomilla ja kesällä vähintään kuukausi mutta käytännössä 6 viikkoa. Lapsi päätti itse vanhempana että menee isälleen viikonlopuksi koska perheessä on sisaruspuolia niin oppii tuntemaan. Nyt onkin jo aikuinen ja käy milloin huvittaa isällään.

Meillä miehen lapset käy meillä vaan joka toinen viikonloppu ja joskus useemmin. Silti kun olimme seurustelleet pitempään ja suunnittelimme yhteen muuttoa, ehdotin että muuttaisimme kolmioo, että lapsetkin saisivat oman huoneen. Miten lapset voivat tuntea itsensä tervetulleeksi isänsä ja isän uuden naisystävän luo jos heillä ei ole siellä edes omaa tilaa, tavaroita ja sänkyjä? Vaikka lapset käyvätkin meillä vaan joka toinen viikonloppu on tämä myös heidän kotinsa, ja heidän täytyy tietää ettei isä ole heitä unohtanut ja heille on paikka myös täällä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:57"]mutta uusi mies- tai naisystävä tuskin pitää siitä, että asunnossa on yksi huone vain lasta varten.
[/quote]Meillä miehen lapset käy meillä vaan joka toinen viikonloppu ja joskus useemmin. Silti kun olimme seurustelleet pitempään ja suunnittelimme yhteen muuttoa, ehdotin että muuttaisimme kolmioo, että lapsetkin saisivat oman huoneen. Miten lapset voivat tuntea itsensä tervetulleeksi isänsä ja isän uuden naisystävän luo jos heillä ei ole siellä edes omaa tilaa, tavaroita ja sänkyjä? Vaikka lapset käyvätkin meillä vaan joka toinen viikonloppu on tämä myös heidän kotinsa, ja heidän täytyy tietää ettei isä ole heitä unohtanut ja heille on paikka myös täällä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:13"] [quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:07"]Miettikää miltä itsestänne tuntuisi vaihtaa asuntoa joka viikko. Lapset laitetaan kestämään aivan hullua pyöritystä, vuoroviikkoasumista tai monen sadan kilometrin matkoja vähän väliä. Sellaista mitä vanhemmat ei itse kestäis kahta kuukautta. Lapsen voi laittaa täydelliseen hullun myllyyn ja vanhemmat vaan hokee vieressä että "lapset sopeutuu, lapset sopeutuu". Sopeutuuhan ne kun on pakko, mutta pitääkö elämän olla vuosikausia jotain selviytymistä? [/quote] Niin että parempi riistää lapselta toinen vanhempi? Seinät merkitsee enemmän?? Huhhuh, on teillä hienoja miehiä kun tollaiseen "isi näkee joka toinen vkl" -schaisseen suostuu! [/quote] Jos vanhemmat on todella sitä mieltä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä juttu, niin he itse vuoroviikkoilevat. Lapsi saa pitää oman kotinsa, vanhemmat vaihtavat sunnuntaina iltapäivällä vuoroa. Siten keneltäkään ei riistetä mitään. Miksi vanhemmat ei tee tätä? Miksi se lapsi on matkalaukkueläjä? Turha puhua rahasta, nyt tärkeintä on lapsi. [/quote] Kuka puhuu rahasta? Meillä mies jää taloomme asumaan, ostaa mut siitä ulos. Itse en jaksaisi sitä edes ylläpitää lämmityksineen jne. Jos minä asuisin siinä joka toinen viikko lasten kanssa ja mies joka toinen viikko lasten kanssa niin missä ajassa hän ikinä ehtisi tehdä talon hoitoon vaadittavat hommat? Lapset sen verran pieniä ettei pärjää yksin, talossa isoja korjauksia menossa. Ei nähty kyllä tuota meidän tilanteessa edes vaihtoehtona.

[/quote] ei se asunnon vaihto käy monellekkaan silloin jos toisella on nk uusperhe, silloin se käy kun kumpikin vapaa, asutaan suht lähellä, itse en olisi missään tapauksessa halunnut tuollaista.

Avioliittomme päättyi sen vuoksi, että mieheni sairastui psyykkiseen sairauteen, jonka vuoksi hänen persoonansa on muuttunut ja täysin epävakaa -aina. Hän on pitkiä jaksoja laitoshoidossa ja viimeisten vuosien aikana ei ole enää tunnistanut ketään läheisiään. Meillä ei ole enää tapaamisia lasten kanssa. Ennen kuin joku ehtii haukkumaan että miksi et valinnut kunnon miestä, niin tiedoksi että valitsin (mut tällä palstallahan haukutaan ja huoritellaan kaikki yh:t tapaukseen katsomatta). Mieheni sairaus ei ollut yli vuosikymmeneen tiedossa ennen kuin puhkesi lasten ollessa jo lähes yläkouluikäisiä. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:13"] [quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:07"]Miettikää miltä itsestänne tuntuisi vaihtaa asuntoa joka viikko. Lapset laitetaan kestämään aivan hullua pyöritystä, vuoroviikkoasumista tai monen sadan kilometrin matkoja vähän väliä. Sellaista mitä vanhemmat ei itse kestäis kahta kuukautta. Lapsen voi laittaa täydelliseen hullun myllyyn ja vanhemmat vaan hokee vieressä että "lapset sopeutuu, lapset sopeutuu". Sopeutuuhan ne kun on pakko, mutta pitääkö elämän olla vuosikausia jotain selviytymistä? [/quote] Niin että parempi riistää lapselta toinen vanhempi? Seinät merkitsee enemmän?? Huhhuh, on teillä hienoja miehiä kun tollaiseen "isi näkee joka toinen vkl" -schaisseen suostuu! [/quote] Jos vanhemmat on todella sitä mieltä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä juttu, niin he itse vuoroviikkoilevat. Lapsi saa pitää oman kotinsa, vanhemmat vaihtavat sunnuntaina iltapäivällä vuoroa. Siten keneltäkään ei riistetä mitään. Miksi vanhemmat ei tee tätä? Miksi se lapsi on matkalaukkueläjä? Turha puhua rahasta, nyt tärkeintä on lapsi. [/quote] Kuka puhuu rahasta? Meillä mies jää taloomme asumaan, ostaa mut siitä ulos. Itse en jaksaisi sitä edes ylläpitää lämmityksineen jne. Jos minä asuisin siinä joka toinen viikko lasten kanssa ja mies joka toinen viikko lasten kanssa niin missä ajassa hän ikinä ehtisi tehdä talon hoitoon vaadittavat hommat? Lapset sen verran pieniä ettei pärjää yksin, talossa isoja korjauksia menossa. Ei nähty kyllä tuota meidän tilanteessa edes vaihtoehtona.

[/quote] jos mies lähtee avioliitosta niin kärsikööt seuraukset

Voisin jakaa täällä oman kokemukseni.

Olin muistaakseni teini-iän alkutaipaleilla, kun vanhempani erosivat. Yhteinen asuntomme oli ollut iskän omistuksessa, ja äitini piti muuttaa pois sieltä. Kävin kuitenkin samaa peruskoulua, ja myöhemmin iskä osti toisen asunnon hieman kauempaa, mutta kuitenkin samasta kaupungista. 

Kun olimme ns. "asettuneet" aloillemme ja molemmilla vanhemmilla alkoi uusi elämä, tajusin, että vanhempani olivat tehneet kaikista parhaimman ratkaisun asumiseni suhteen. Molempien vanhempien luona on kiva asua, ja mikä parasta, molemmissa kodeissa on niitä "hyviä ja huonoja" puolia joita toinen koti aina kompensoi. Erilaiset ympäristöt tukivat mun kasvua :)

All in all, Olisi ollut hirveää päättää siitä, kumpi vanhempi olisi saanut yksityishuoltajuuden. Vanhempani ovat nykyään taas hyvissä väleissä kavereina, ja uudet perheet ovat ottaneet tämän järjestelyn hyvin.

Tuskin tämä tarina kenenkään mieltä muuttaa, mutta suosittelen edes kokeilemaan tai harkitsemaan vuoroviikkojärjestelyä! :)

Koska silloin naiset eivät voisi varastaa mieheltä femakon lastenvalvojan määräämiä elatusmaksuja omaan ryyppäämiseen, kivoihin vaatteisiin tai kalliiseen asumiseen. Vuoroviikko -systeemissähän ei käsittääkseni elatusmaksuja makseta.

Phyi miten itsekkäitä lasten vanhempia!

Kantakaa vastuu loppuun asti. Jos lapsia tehdään ei erota.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:20"]

Voisin jakaa täällä oman kokemukseni.

Olin muistaakseni teini-iän alkutaipaleilla, kun vanhempani erosivat. Yhteinen asuntomme oli ollut iskän omistuksessa, ja äitini piti muuttaa pois sieltä. Kävin kuitenkin samaa peruskoulua, ja myöhemmin iskä osti toisen asunnon hieman kauempaa, mutta kuitenkin samasta kaupungista. 

Kun olimme ns. "asettuneet" aloillemme ja molemmilla vanhemmilla alkoi uusi elämä, tajusin, että vanhempani olivat tehneet kaikista parhaimman ratkaisun asumiseni suhteen. Molempien vanhempien luona on kiva asua, ja mikä parasta, molemmissa kodeissa on niitä "hyviä ja huonoja" puolia joita toinen koti aina kompensoi. Erilaiset ympäristöt tukivat mun kasvua :)

All in all, Olisi ollut hirveää päättää siitä, kumpi vanhempi olisi saanut yksityishuoltajuuden. Vanhempani ovat nykyään taas hyvissä väleissä kavereina, ja uudet perheet ovat ottaneet tämän järjestelyn hyvin.

Tuskin tämä tarina kenenkään mieltä muuttaa, mutta suosittelen edes kokeilemaan tai harkitsemaan vuoroviikkojärjestelyä! :)

[/quote]

juuri tätä samaa teini-ikäinen poikani sanoo. Molemmissa kodeissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Vuoroviikkoilulla saa kaikki hyvät puolet käyttöönsä. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:57"]

Koska me halusimme, että lapsella on koti. Mietimme, että kokeilemme niin, että vanhemmat asuvat viikko/viikko muualla ja huomasimme kahdessa kuukaudessa, että se on hirvittävän raskasta. Miksi se muka olisi lapselle helpompaa? Lisäksi mietimme sitä, että alussa kummallakaan ei ollut uutta seurustelukumppania, joten kodin voisi järjestää ihan niin kuin tahtoo, mutta uusi mies- tai naisystävä tuskin pitää siitä, että asunnossa on yksi huone vain lasta varten. Lapsi olisi menettänyt joka tapauksessa toisen tai jopa molemmat kodit ja asunut viikon jossain olohuoneen sohvalla (tämä nähty turhankin usein tuttavaperheissä).

Niin me päädyimme siihen, että lapsi asuu luonani ja saa käydä isällään niin paljon kuin tahtoo, myös jäädä yöksi, kunhan molemmat vanhemmat tietävät, missä ollaan menossa.

[/quote]

Kuulostaa todella vieraalta tekstiltä minun korviini, ja olin sentään vuoroviikkosysteemin "uhri" tarhaiästä parikymppiseksi. Minulla oli kaksi kotia, kaksia huonetta, kaksi kaveripiiriä ja kahdeksan isovanhempaa. Pidin itseäni äärettömän onnekkaana. Miksi seurustelukumppania haittaisi lapsen huone? Molemmat vanhempani löysivät uutta seuraa, ja minulle silti riitti aikaa ja tilaa ja kaikki hyväksyivät minut.

Molemmissa kodeissa minulla oli oma vaatekaappi, omat lelut ja pelikonsolit, se vuoroeläminen ei todellakaan ollut mitään matkustushelvettiä. Vein välillä äidin pihojen kavereita luokseni isälle ja toisin päin, esittelin aina ylpeänä ja innoissani toista kotiseutuani kavereille, jotka hämmästelivät kateellisina. Olo oli kuin prinsessalla.

Eikä vuoroviikkosysteemi ole mikään orjallinen aikataulupainajainenkaan, saahan sitä silti käydä toisella vanhemmalla milloin haluaa ja jäädä yöksi miten huvittaa muutenkin.

Ainut vuoroviikkoelämisestä koitunut haitta oli se hämmentynyt ja loukkaantunut olo, jota koin, kun kaltaisesi vieraat tädit tulivat kauhistelemaan ja voivottelemaan kuultuaan vanhempieni päätyneen vuoroviikkosysteemiin. Avautuivat virheellisistä ennakkoluuloistaan ja mollasivat ja moittivat vanhempia pienen lapsen edessä. Tuli paha mieli, koska en ymmärtänyt miksi elämääni väheksyttiin noin, enkä siksi osannut puolustaa itseäni tai vanhempiani.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:25"]

Mun sydän ois murtunut, jos ois pitänyt elää muussa systeemissä kuin vuoroviikossa. Rakastan kumpiakin vanhempiani yhtä paljon, ois ollut todella väärin ja raskasta jos ois saanut olla toisen luona vain kaksi kertaa kuussa viikonlopun ;( Ja jos tuohon ois päädytty, lähivanhemmaks oltais tietty valittu äiti, vaikka meillä isä osaa hoitaa paremmin vanhemmuuden. Hyi en halua kuvitella mikä ongelmanuori musta ois tullu, jos äiti ois ollut päävastuussa minusta.... 

[/quote]

Alapeukuttelijat voivat kertoa syynsä miksi alapeukuttivat. Kiinnostaisi ihan oikeasti kuulla mikä tunteissani on väärin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:13"] [quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:07"]Miettikää miltä itsestänne tuntuisi vaihtaa asuntoa joka viikko. Lapset laitetaan kestämään aivan hullua pyöritystä, vuoroviikkoasumista tai monen sadan kilometrin matkoja vähän väliä. Sellaista mitä vanhemmat ei itse kestäis kahta kuukautta. Lapsen voi laittaa täydelliseen hullun myllyyn ja vanhemmat vaan hokee vieressä että "lapset sopeutuu, lapset sopeutuu". Sopeutuuhan ne kun on pakko, mutta pitääkö elämän olla vuosikausia jotain selviytymistä? [/quote] Niin että parempi riistää lapselta toinen vanhempi? Seinät merkitsee enemmän?? Huhhuh, on teillä hienoja miehiä kun tollaiseen "isi näkee joka toinen vkl" -schaisseen suostuu! [/quote] Jos vanhemmat on todella sitä mieltä, että vuoroviikkoasuminen on hyvä juttu, niin he itse vuoroviikkoilevat. Lapsi saa pitää oman kotinsa, vanhemmat vaihtavat sunnuntaina iltapäivällä vuoroa. Siten keneltäkään ei riistetä mitään. Miksi vanhemmat ei tee tätä? Miksi se lapsi on matkalaukkueläjä? Turha puhua rahasta, nyt tärkeintä on lapsi. [/quote] Kuka puhuu rahasta? Meillä mies jää taloomme asumaan, ostaa mut siitä ulos. Itse en jaksaisi sitä edes ylläpitää lämmityksineen jne. Jos minä asuisin siinä joka toinen viikko lasten kanssa ja mies joka toinen viikko lasten kanssa niin missä ajassa hän ikinä ehtisi tehdä talon hoitoon vaadittavat hommat? Lapset sen verran pieniä ettei pärjää yksin, talossa isoja korjauksia menossa. Ei nähty kyllä tuota meidän tilanteessa edes vaihtoehtona.

[/quote] jos mies lähtee avioliitosta niin kärsikööt seuraukset
[/quote] Joo, mutta yksikin sankari olisi halunnut erossa lapset puoliksi itselleen, vaikka vastuunotto yhdessäolon aikana oli tosi pientä ja aina vain miten ja jos hänelle sopi. Nyt on sitten niin superisää ja sopimuksiakin noudattaa sinne päin.