Työuupumuksen vuoksi vaihdettava alaa: vinkkejä mukavista ja ei-kuormittavista töistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkuin täällä jo aikaisemmin mainittu linjastolla elintarviketehtaassa, itse olen leipuri isossa leipomossa.

Tehtäväni on valvoa linjaston toimintaa ja lisätä jauhoja tarvittaessa, ei kyllä mitään stressattavaa. Lisäksi työsuhde-etuna saa ottaa epämuodostuneita leivoksia ja leipiä kotiin.

 

Tämä voisi olla, vaikuttaa aika stressivapaalta, mutta linjastoa täytyy varmaan valvoa koko ajan, eli ei voi vapaasti pitää taukoa silloin kun sen tarvitsee? Tarkoitan tällä sitä, että jos pitää herpaantumatta seurata linjastoa on sekin uupuneelle hyvin kuormittavaa

Ap

Juu ei, tuollaisessa työssä tauot on tiettyyn aikaan ja ne pidetään minuutilleen. Itse olen ollut pesulassa töissä. Siellä ei varsinaisesti ollut mitään linjastoa, joten ei haitannut, jos keskittyminen herpaantui, mutta silti tauoista oltiin tarkkoja. Työ oli siis vaatteiden viikkaamista yms.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi eräopas? Siinä on toki se sosiaalinen kuormitus uusista ihmisistä, mutta ei kiirettä eikä liikaa vaatimuksia tai deadlineja.

:DD Kausityötä, työolot usein aivan järkyttävät, 12 tuntisia päiviä. Oltava hyvä kielitaito. Porukalla on aivan utopistisia käsityksiä tuosta hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Museo- tai kirjastovirkailija

Kumpikaan ei ole leppoisaa työtä, vaikka niin voisi kuvitella. Olen ollut molemmissa ja molemmissa on koko ajan jokin asiakaskontakti menossa ja miljoona muuta hommaa mitkä pitäisi myös hoitaa.

Toki museoissa tiettyinä aikoina on aika hiljaista, mutta ei koko ajan. Lisäksi näissä kummassakin työajat on aika huonot, ainakin omasta mielestäni. Sellaisia että käytännössä koko päivä menee pilalle.

Työ kuin työ voi kuormittaa. Jos on mahdollista, niin mieti mitä oikeasti tulevaisuudelta haluat ja ponnistele sitä kohti. Tai hommaa työn vastapainoksi mieleinen harrastus.

Jos oikea työuupumus, niin auttaisiko riittävän pitkä sairausloma ja ehkä terapia siinä sivussa? Työpaikan terveydenhuolto korvannee. On myös mahdollista todetun työuupumuksen myötä sopia työnantajan kanssa helpommista/kevyemmistä työtehtävistä. Mutta vaatii tosiaan työterveyshuollon kanssa yhteistyötä.

Tsemppiä ja voimia!

Tätä ketjua kun lukee ymmärtää niin paljon paremmin miksi ihmiset ovat nykyään niin kireitä ja elämäänsä kyllästyneen oloisia monessa paikassa. Ei ihme että niin moni vetää huumeita tai mielialalääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään enää ole helppoja töitä.

Tämä. Jos jollain on helppo työ, niin siihen on yhdistetty 3 muutakin helppoa työtä eli siihen loppuu kaikki helppous ja leppoisuus.

Joku puutarha-ala? En tosin tiedä, onko kuinka kiireistä sesonkiaikana, mutta varmaan puolet vuodesta saa levätä.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja, pitkät lomat ja lyhyet päivät. Ei todellista tulosvastuuta.

Kuka jaksaa mielisairaitten lapsipirujen kanssa päivästä toiseen. Voi olla että löytyyy vielä kouluja jossa lapset osaavat käyttäytyä eivätkä ole vammaisia tai värivikaisiaa suomea osaamattomia mutta aika harvassa niitä on. Ministeriöllä  on lisäksi tapana tehdä uudistuksia sen verran ahkerasti että opettajat uupuvat kun ei heitä opeteta käyttämään digilaitteita ja onhan kouluissa hankehumppa sekä kokoustaminen aivan jatkuvaa. Vastuuta ei enää ole koska ketään ei saa jättää luokalle.

Meditoinnin opettaja.

Toimeentulotukihakemuksen täyttö ja laskujen maksu kerran kuukaudessa. Muun ajan voi olla kännissä, jos osaa taktikoida kiljut ja huumeet sopivasti. Jos olet vihervassari, saat perseen myynnistä vähän extraa, maine kärsii, mutta onko sillä loppupeleissä mitään väliä, kun kaikki on muutenkin vituillansa.

Lääkärinä haaveilen kesän tullen että pääsisin torille marjoja myymään tai vaikka ruohoa leikkaamaan. Rekkakuskin ammatti voisi myös olla kokeilemisen arvoinen.

Mikäli opiskelu maistuu Ap:lle, tai miksipä ei muillekin uranvaihtoa suunnitteleville, kannattaa hakea teologiseen tiedekuntaan ja sieltä valmistumisen jälkeen teologian maisterin papereitten kanssa vokaation kautta pappisvirkaan evankelisluterilaiseen kirkkoon.

Tämän jälkeen koittavat papille varsinaiset huolettomat kissanpäivät.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvateatterin tai teatterin lipunmyyjä.

Siellähän pitää nykyisin lipun myynnin ohessa tehdä poppareita, hodareita, täyttää kymmenittäin karkkilaatikoita ym.

Kerrot, että tarvitset työn, missä ei ole kiirettä eikä stressiä, mutta et kerro, millaiset asiat sinua nykyisessä työssäsi stressaavat.

Minä stressaannun siitä, jos työ sisältää paljon sosiaalista vuorovaikutusta. Samoin se kuormittaa, jos töitä pitää tuoda kotiin.

Vastaavasti, kun saan tehdä töissä asioita, joiden tulos on konkreettinen esine, sen koen palkitsevana.

Nykyisessä työssäni en voi edes kauheasti kiirehtiä, koska kiirehtiminen aiheuttaa turvallisuusriskejä, ja työn laatu kärsii. Kommunikoin lähinnä koneiden kanssa. Ja se mitä teen töissä, jää sinne, ja lähtee asiakkaille.

Ap ei välttämättä enää ketjussa ole, onhan aloituksesta jo yli kaksi vuotta. Toivottavasti jokin hyvä ratkaisu on löytynyt. Ja aihe on joka tapauksessa tärkeä, jaksamiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät kaiken aikaa.

Olisikin mielenkiintoista kuulla työuupumuksen partaalla olleiden tai sen kokeneiden kokemuksia. Mikä auttoi? Mitä muutoksia teitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi eräopas? Siinä on toki se sosiaalinen kuormitus uusista ihmisistä, mutta ei kiirettä eikä liikaa vaatimuksia tai deadlineja.

:DD Kausityötä, työolot usein aivan järkyttävät, 12 tuntisia päiviä. Oltava hyvä kielitaito. Porukalla on aivan utopistisia käsityksiä tuosta hommasta.

 

Eräoppaan vastuulla on tuoda tumpelot turistit pois erämaasta kaikissa oloissa ja olosuhteissa.  Iskipä myrsky tai jalka nyrjähti, niin vastuulla on.  Ei se työ mitään sumnuntaikävelyä puistossa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivooja tai kioskin myyjä

 

No ei ainakaan koulussa työskentelevä siivooja. Heidän työnsä on mitoitettu minuutilleen, miten monta minuuttia mihinkin asiaan saa käyttää. Todella stressaavaa näyttää heidän työnsä olevan kiireen vuoksi.

Mä vaihdoin tietotyöstä rappusiivoukseen juuri liiallisen kuormituksen takia. Kiirettä siivouksessakin saa pitää ihan tosissaan, mutta en koe sitä samaan tapaan stressaavaksi. Toki pitää osua firmaan, joka ei vaadi mahdottomia suorituksia ja ymmärtää, että aloittelijalla voi kestää että pääsee rutiineihin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rehellisesti tule mitään leppoisaa alaa mieleen. Joku rekkakuski ois varmaan henkisesti lepposaa mutta kyllä kai siinäkin omat haastensa on kun ollaan pitkiä aikoja kaukana poissa perheen luota ja aikatauluja on vahdattava.

 

Huonot kelit. Epäsäännölliset työajat. Yötyötä paljon, pimeässä ja liukkaalla ajo on stressaavaa.

Perinteisesti normaalia korkeampi kuolleisuus: stressi, vuorotyö, pitkät päivät ja kemikaalialtistus.

Aina vähän häkellyttää, kun siivousta tyrkytetään työksi, jossa ei tarvitsisi stressata, eikä olisi kiire. 

Se on ihan tuuripeliä. Itse romahdin siivoustöissä henkisesti ja sain työuupumusdiagnoosin. Parin kuukauden sairasloman jälkeen pääsin vaihtamaan kohdetta ja hämmästys oli iso, kun ei enää tarvitsekaan juosta tukka putkella ja tehdä 6/5 tulosta 2/5 resursseilla. 

Siivousta kannattaa kokeilla. En suosittelisi kenellekään, koska et voi tietää millaisen kohteen saat ristiksesi. Voi olla, että teet rutiinilla liki samat asiat joka päivä ja työ on tietyllä tapaa niin helppoa, että voit ajatella omia asioitasi koko ajan. Tai sitten saat sietää kaikkea mahdollista ilkivaltaa (itsellä tullut vastaan mm. ulosteella seinälle piirtämistä) ja mm. asiakkaita, jotka räkyttävät sinulle vaikka siitä, kun joku muu varaa invavessaa. 

Lähihoitaja,opettaja,poliisi,vartija esim..