Mikä satsaus omaan hyvinvointiisi on oikeasti kannattanut?

Erosin narsistista.

Ostettiin nykyisen rakkaan kanssa mökki (paras stressinpurkupaikka).

Hyvän sängyn hankinta - hyvästi aamun selkäjumit.

Pakkoliikunnan lopettaminen, kun ei laihdu niin ei laihdu.

Enemmän vapaa-aikaa nauttia elämästä.

N 96kg/162cm

Koirat, joista olen 40 vuotta haaveillut.

Nyt ne ovat minun.

Jos ajatellaa pitkällä aikavälillä, niin

- opettelin sanomaan "ei" eli pois nk kiltin tytön syndroomasta

- tupakoinnin lopettaminen

- etätyö

- koiran hankkiminen

- liikaa energiaa vievistä ihmissuhteista luopuminen

- lakkasin välittämästä mitä muut musta mahdollisesti ajattelevat

- elämän "leppoistaminen"  eli lakkasin stressaamasta jokaisesta tekemättömästä asiasta ja varsinkin sellaisista, joita joku muu odottaa mun tekevän

- ajatusten suuntaaminen leppoisiin eläkepäiviin, joihin on enää 3,5 vuotta

- ja nyt viimeisin eli lyhensin työaikaani ja aloin tehdä 4-päiväistä työviikkoa

- 

Puheterapia, aikuisena ja itse maksettuna. R- ja L-vian korjaus nosti itsetuntoa huimasti ja laski esiintymisahdistusta.

Lisää?

- Hyvät ihmissuhteet

- Huonojen ihmissuhteiden lopettaminen

- Hyvinvoinnista huolenpitäminen (hieronnat tms hoidot, lisäravinteet)

- Mielestä huolenpitäminen ja sen kehittäminen samoin kuin ulkoilusta ja riittävästä fyysisestä kunnosta huolenpitäminen

- riittävä uni

- stressitasot mahdollisimman alas

- mielihyvää tuottavien asioiden lisääminen ja mielipahaa tuottavien vähentäminen

- huolenpitäminen siitä, että pyrkii itse toimimaan aina rehellisesti ja luotettavasti ja olemaan "hyvä ihminen"

- ei koskaan lannistavaa tai syyllistävää sisäistä puhetta itselle

Testosteronikorvaushoito ja päivittäisen liikunnan aloittaminen.

Herkkujen jättäminen pois elömästä kokonaan.

Haluan suosituksia plastiikkakirurgeista . Haluan kohottaa luomet. 

Pitkä psykoterapia eniten.

Isompi asunto-kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta nautin valtavasti että on vähän tilaa ympärillä eikä kaikki paikat notku tavaraa. Yöt rauhallisempia ja hiljaisempia, nukkuu paremmin🤔

Vierailija kirjoitti:

Pakkoliikunnan lopettaminen, kun ei laihdu niin ei laihdu.

Enemmän vapaa-aikaa nauttia elämästä.

N 96kg/162cm

Liikunnan hyödyt lienee olevat pääsääntöisesti ihan muualla kuin laihtumisessa. Laihtumiseen ainoa pätevä konsti lienee syödä vähemmän kuin kuluttaa mutta se ei meiltä tunnevammaisilta hedonisteilta taida onnistua sitten niin millään... : /

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkoliikunnan lopettaminen, kun ei laihdu niin ei laihdu.

Enemmän vapaa-aikaa nauttia elämästä.

N 96kg/162cm

Liikunnan hyödyt lienee olevat pääsääntöisesti ihan muualla kuin laihtumisessa. Laihtumiseen ainoa pätevä konsti lienee syödä vähemmän kuin kuluttaa mutta se ei meiltä tunnevammaisilta hedonisteilta taida onnistua sitten niin millään... : /

Minä aloin laihtua, kun lopetin pakonomaisen hikiliikunnan ja vaihdoin lempeään joogaan.

Kasvorulla ja Gua Sha kivi. Rullailen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja se rentouttaa ihanasti. Olen myös huomannut, että kasvonpiirteet ovat napakoituneet ja kaksoisleuka pienentynyt.

Kosmetologilla käyminen. Sain muutaman vuoden jatkuvalla käymisellä mahtavat tulokset hellävaraisin keinoin. Ei ryppyjä eikä meikkauspakkoa. Enää ei häpeä kulkea ulkona.

Hästens-sängyn hankkiminen. Aina kipeä selkäni hävisi viikon jälkeen.

Oravanpyörästä ulos hyppääminen. Tulokset eivät toki näkyneet kovin nopeasti, kun psyykekin oli riekaleina, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan ole jatkuvasti menossa. Elintärkeä käännös.

Jätin matalapalkka-alat ja kouluttauduin yliopistotasolla uuteen parempipalkkaiseen ammattiin.

- kesähuvila espanjassa

- 6kk etätöitä siellä vuodesta

- kommenttien blokkaaminen sometileiltä pois, ei tarvitse kuunnella köyhien ulinaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohdunpoisto

Sama. Ihan parasta.

Kertokaa miten vaikutti elämään? T: Tätä harkitseva alle 40 vuotias 3 lapsen äiti (jolla endometrioosi)

Hiljaisuuden retriitit. Olen 26 vuoden aikana ollut noin 10-11 kertaa. Kun lapset oli pieniä, oli todella monen vuoden tauko. Ja Koronan takia jäi myös pari vuotta väliin. Voin hyvin, kun käyn vähintään yhden kerran vuodessa. Parhaiten minulle sopii retriitti, joka alkaa torstai-iltana ja loppuu sunnuntaina päivällä. Siinä jää tarpeeksi aikaa olla hiljaisuudessa ja hidastaa rytmiä. Olen tietysti kokeillut myös lyhyempiä, mutta ilmeisesti olen lähtökohtaisesti ihminen, joka tarvitsee aikaa sopeutuakseen hiljaisuuteen ja se levollinen olotila on parhaimmillaan vasta lauantaina, jos retriitti alkaa to-iltana.

Hiljaisuuden retriitillä on ihan todella suuri vaikutus minun henkiseen hyvinvointiini. Olen aikoinaan tehnyt suuren ratkaisun erään retriitin aikana. Kun menin sinne, oll sisällä möykky ja kun palasin kotiin, kaikki oli selvää. Minua myös rauhoittaa sekin, ettei tarvitse olla ketään toista varten. Puhelin on poissa, työ on poissa, kotiasiat ovat poissa, netti on poissa, kotityötkin ovat poissa. Usein kun olen palannut retriitistä, olen vain ollut sen illan. Ettei heti palaa siihen suorittaja-rooliin.

Laihdutus/säännöllisen liikunnan aloittaminen.

Olen paljon virkeämpi ja positiivisempi kuin sohvaperunana.

Minulla oli muutama vuosi sitten niin paha työuupumus, että diagnosoitiin keskivaikea masennus. Pääsin työterveyden kautta psykologille 1,5 tuntia/kerta ja yhteensä sain käydä 3 kertaa viikon välein. Heti ensimmäisellä kerralla tehtiin kartoitusta, millainen minä olen, siis esim. työrytmiltäni. Minähän olen mietiskelijä ja pohtija. Jos joku päättää asioita hetkessä ja siirtyy seuraavaan, minun ajatusprosessini kulkee näin: pohdin, mitä pitää tehdä ja mihin tavoitteisiin se vastaa, aloitan homman ja teen sen kerralla loppuun, mietin lopussa, miten meni ja vielä sen jälkeen analysoin joitakin yksityiskohtia päässäni. Kun työ ei mahdollistanut tuota toimintatapaa, uuvuin.

Kävin esihenkilön kanssa kolmikantakeskustelua minun pyynnöstäni niiden psykologikäyntien pohjalta, mitå voi työssä muuttaa. Olin ollut saikulla jo pari kuukautta siinä vaiheessa. Sain esihenkilöltä luvan, että katson sähköposteja vain iltapäivisin kun olen muut työt tehnyt. Koska ne sähköpostit oli yksi asia, joka jäi kuormittamaan, jos heti aamulla niihin tartuin. Todettiin yhdessä, että sähköpostissa ei pitäisi olla mitään sellaista, mihin pitää reagoida välittömästi, vaan niihin ehtii paneutua iltapäivällä ja vastailla sitten.

Toinen muutos työssä oli hiljainen tila. Meillä on suosittu avokonttorimallia ja oman tilan on voinut varata, jos on tapaaminen tai teams-kokous. Minulle ei se avokonttori sovi. Otan stressiä toisten jutuista. Joku työkaveri oli valittanut, että minä en reagoi kun jotain kysyy ja palaan asiaan kun koko tilanne on ohi. Otin siitäkin itseeni, etten osaa olla sellainen työkaveri, jota joku toinen odottaa. Psykologi auttoi ymmärtämään, että minulla saa olla oma tapani tehdä työtä. Minun ei tarvitse keskeyttää omaa tekemistäni, jos jollain toisella on akuutti pulma, esim. ei tiedä, mitä näppäintä painaa kun tekee jotain tietokoneella. Minulla on oikeus sopia, että nyt on oma työtehtävä kesken, mutta voin auttaa sinua tämän jälkeen, jos tarvitset vielä apua.

Esihenkilö oli täysin tietämätön, että tarvitsen omaa tilaa tehdä työtä rauhassa, koska minun aivot eivät taivu siihen että tekisin hommia päällekkäin ja limittäin ja auttelisin työkavereita välissä. En ole nopeatempoinen, mutta teen työni hyvin. Saan ihan yhtä paljon aikaiseksi kuin kuka tahansa toinen, mutta käsittelen työprosessia eri tavalla ja teen enemmänkin asioita peräkkäisinä kuin limittäisinä. Olen myös saanut varata tiloja itselleni, ei ole enää pakko yrittää jaksaa avokonttorissa. Minulla on myös lupa tehdä etätyötä 1-2 päivänä viikossa kotona.

Nämä muutokset ovat helpottaneet työssä toimimista. Jos masennus meinaa pukata päälle, muistutan itseäni, ettei se oikeasti ole masennusta vaan olen väsynyt työssä, jokin kuormittaa. Sitten mietin, mikä nyt voi kuormittaa ja pyrin löytämään siihen asiaan ratkaisua.