Mikä satsaus omaan hyvinvointiisi on oikeasti kannattanut?

terapia ja verenpainelääkityksen aloittaminen ,joka tasasi paineet ja poisti hormonaalisen migreenin. olen niin kiitollinen näistä.

Onnittelut kaikille jotka pitävät terveydestään huolta. Onnea yhtä paljon heille joilla se on retuperällä. pidä huolta itsestäsi, kroppasi ja pääsi on pyhättösi!

Kissan hankinta, tuo perheellemme iloa joka päivä. Toinen on laadukas sähköpyörä jo 6 vuotta sitten, olen hankintaan edelleen tyytyväinen.

Avioero

Takaisin normaalipainoiseksi laihduttaminen. Ei ollut helppoa, mutta helpompaa kuin kuvittelin ja nyt harmittaa ne kaikki vuodet jotka elämästäni tuhlasin ylipainoisena. Olo oli kurja, peilikuva harmitti eikä mikään huvittanut ja ainoa syy tähän apatiaan oli liikakilot.

Maksimiin asti kouluttautuminen niin, että voi tehdä kovalla tuntitaksalla asiantuntijatöitä itsenäisenä asiantuntijana etänä ja pitää lomaa aina ja niin paljon kuin haluaa ilman, että se vaikuttaa korkeaan elintasoon millään olennaisella tavalla.

Hankin naisen. Halukas malli.

Kallis tyyny, mikä muotoutuu niskan/pään mukaan. Niskasäryt vähenee.

Terapia. Kaksi vuotta kesti mutta kannatti. Elämäni paras investointi. Nyt elämäni on taas elämisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä palasin taas elävien kirjoihin, kun aloitin omatoimisesti raudan syömisen. Lääkärien mielestä ferritiiniarvo oli tietysti ok, joten se ei heidän mielestään selittänyt mitään oireita. Kolmen kuukauden rautakuurin päästä migreenit, jännityspäänsäryt ja kammottavat kallonpohjan ja hartioiden jumit vain katosivat, samoin lihasten voimattomuus ja nykimiset sekä vatsavaivat. Onneksi kuuntelin itseäni enkä lääkäreitä. On ihanaa, kun ei väsytä ja masenna koko ajan. Luulin aiemmin, että aikuisuuteen vain kuuluu se, että on koko ajan tosi kurja olo. Nyt on myös helpompi pitää itsestä muutenkin huolta, kun taas jaksaa.

Suomessa ferritiiniarvot on jostain syystä ihan päin sitä itseään. Arvo 15 on naiselle sopiva, kun WHO:n suositus naiselle on 30 MINIMISSÄÄN. Suositus kaikille on ferritiiniarvo 100. Se on vasta normaali.

Itselläni on ferritiini 14 sekä krooninen anemia, ja mikään tarpeeksi vahva rautalisä ei sovi minulle. Elän tietoisena siitä, että en välttämättä koskaan parane ja että EN ole laiska, kun en jaksa asioita samoin kuin muut. Ajattelin ennen, että olen laiska tai vaan huonossa kunnossa, tai muuten vaan sairas esim. ADHD tai  vastaavaa.

Rauta- ja D-vitamiiniarvojen tarkastamista pitäisi tiedottaa ihmisille, myös nuorille enemmän. Itse ihmettelin kun ei jaksa mitään ja kun menin lääkäriin niin totesivat että onpas sulla todella alhaiset arvot molemmissa...

Ero. Mieheni ilkeä ja lapsellinen käytös arjessa imi mehut. Ihmettelin miksi jopa kotityöt jotka ennen vaati voimia tehdä sujuu nykyään kuin itsestään. No tajusin, että kuormittava suhde veti väsyneeksi. Nyt jaksan kuntoilla ja harrastaa ja matkustella. Ennen olin aina väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt vähän kielteiseltä, mutta kyllä se ero miehestä oli. Sen jälkeen loppui sydänoireet, unen laatu parani ja uupumus hellitti. Eksä oli epäterveellistä seuraa.

Jos olette olleet naimisissa, niin toivottavasti kadut asiaa. Onhan avioero vakava synti

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt vähän kielteiseltä, mutta kyllä se ero miehestä oli. Sen jälkeen loppui sydänoireet, unen laatu parani ja uupumus hellitti. Eksä oli epäterveellistä seuraa.

Sama juttu, avioero ;-)

Hyvä sänky ja sopiva niskatyyny. Säännöllinen hierojalla käyminen. Hyvät kengät.

Silmien laserleikkaus oli yksi mun elämän parhaista investoinneista. Silmälasit eivät ikinä istuneet päässä kunnolla ja ne tuntuivat jatkuvasti epämukavilta. Räpelsin vuosia piilolinssien kanssa ja mun silmät olivat jatkuvasti kuivat, punaiset ja tulehtuneet. Se leikkaus oli tosi kallis, mutta joka pennin arvoinen. Harmi että meni niin monta vuotta ennen kun raaski mennä.

Fleshlight

Aikoinaan avioero!

Säännöllisiin ruoka-aikoihin siirtyminen ja välipalojen lopettaminen.

alkoholin käytön lopettaminen. En ole koskaan käyttänyt huumeita tai polttanut tupakkaa joten niitä ei oo tarvinnu miettiä. Turhan pitkään varmaan siksi yritin itselleni, ettei ole ongelmaa alkon kanssa. Päätin jotain 30+ puolittaa kulutuksen. Onnistuin kyllä mutta kaikki alkoholin kaikki negatiiviset seuraukset eivät poistuneet (kankkunen ja paha ahdistus, paniikkikohtaukset ja lievä masennus).  Noin nelikymppisenä aloin kokeilemaan kuivia jaksoja, ei mitään tipatonta tammikuuta vaan useita kuukausia. Sekin onnistui siten että vuodessa oli muutamia kokonaan valkoisia kuukausia ja välillä viikkoja. Tällä tavoin huomasin että tulee helpommin känniin, mikä oli kiva juttu. Huomasin pärjääväni pelkällä oluella ja joskus viinillä, eli kaikki vahvempi jäi pois.  Pari kertaa näinä vuosina olen retkahtanut, aina johtunut väärästä kumppanin valinnasta.

Retkahduksen jälkeen paluu terveiden kirjoihin on sen verran rankkaa että ymmärrän kyllä jos kaikki ei jaksa. Se vaatii paitsi sinnikkyyttä nostaa omaa kuntoaan ja hoikistua, saada turvotus pois, mutta  myös lääkärikäyntejä ja lääkityksen säätöä (pahimman yli unilääkettä). Tätä draamaa en enää halua elämääni. Olen 51 v ja nyt sinkkuna lähes 3 v. ja raittiina. Mitään tuskin enää kestä, viina jos tulee lähelle kieltäni alkaa jo etomaan. En voisi niellä sitä!  Jos sen pahaa makua maskeeraa joksikin hyväksi drinkisi alan voimaan pahoin pian kuin drinkki on juotu. Kuin antabus. Saunakaljan voin ottaa, ja lasillisen kuohuvaa silloin tällöin. useimmiten kuitenkin sitä 5 % viiniä ja ykköskaljaa.

Vaikka onhan sitä, pandemiaa ja kaikki. selvinpäinkin voi liukastua. Että terveys on muutenkin koetuksella niin miks pahentaa oma--aloitteisesti jollain myrkyllä.

yks pikkujuttu. Ylitöiden lopettaminen. Olisin voinu saada 500 e lisää kuussa niillä.

Tein  välillä puoleen yöhön asti vuoroja 3 vuotta. Olin jo yli 40 kun aloitin, ennen sitä en juurikaan ollu tehny tällaista, paitsi yksi nuoruuden kesätyö.

Raskaaksi sen teki etenkin se, että ylityökorvauksia oli laskettu väärin ja vuorokausilepoa ei noudatettu. Näin ollen jos vaihdon ylityöt vapaaksi sain liian vähän. Tätä kutsuttiin harmaaksi ylityöksi ja joku liittolainen hoksas tämän. Se loppui ja alettiin korvaamaan minuutilleen oikein laskettuna rahana. Olin jo niin poikki, että raha ei auttanut.  Harvoin kun saa heti unta kun tulee siinä 23 jälkeen töistä. 

Ensimmäiset 2 kk kun olin lopettanut ylityöt nukuin päikkäreitä lähes joka päivä. Joskus lyhyet jopa työajalla, tai sammuin heti kun laitoin koneen kiinni. Never ever going back.