Naiset olisivat onnellisempia kotona!

Jos minulla olisi varaa ylelliseen kotitoimistoon, joka olisi varsinainen työpaikkani. Taloni olisi vaikkapa Välimeren rannalla ja minulla olisi pari miespalvelijaa kotona. Eikä tietenkään lapsia... eikä aviomiestä.

Viimeksi aamulla postireissulla mietin, että elän juuri nyt elämäni onnellisinta aikaa. Kolme alle kouluikäistä lasta kanssani kotona. Ammatti on ja töihin palaan, kun nuorin kolme. Mies on päässyt samalla luomaan uraa, Meidän on hyvä just näin!

Kotiäitien ja kotirouvien kannattaisi kyllä turvata tulevaisuutensa jollakin tavalla, tekemällä vaikka keikkatöitä, osa-aikatöitä, opiskella tai käydä kursseilla, ihan sen takia että jos jää leskeksi, ero tulee, mies häipyy niin on mahdollisuus päästä töihin kun cv:ssä ei ole vuosien tai kymmenien vuosien aukkoa.

Test

Olen onnellisempi hyväpalkkaisessa työssäni. Saan vanheta kaikessa rauhassa ikäni mukaan eikä enää viiskymppisenä tarvitse epätoivoisesti personal trainereiden ja plastiikkakirurgien avulla näyttää nuoremmalta. Voin olla paljon armeliaampi itselleni, kun ei tarvitse joka hetki miettiä, vieläkö kelpaan miehelle vai nakkaako jo huomenna kuin vanhan rukkasen mäkeen.

Ei todellakaan!

Nautin joka päivä siitä, että saan käydä töissä, missä on älyllisiä haasteita. Ei tarvitse hengailla kerhoissa ja puistoissa kaiken maailman tyhjäpäiden kanssa, joiden suurin huolenaihe on, että mitä merkkiä lasten päälle tänään puetaan.

Eikä äitiyslomalla ehdi mitään harrastaa tai ole varaakaan. Kaikki aika menee lapsenhoitoon. Minulla ainakin kaikki mielenkiintoiset ja rakkaat harrastukset ovat jääneet tauolle äitiyslomien ajaksi. Omaa aikaa ei ole koskaan kun puolisonkin pitää antaa rentoutua töiden jälkeen.

Sitäpaitsi vihaan kaikkia ns. naisten töitä. Kotona ollessa nainen vastaa kaikesta pyykistä, siivouksesta jne. Silloin kun käyn töissä niin hommat jaetaan tasan.

Itse olen todella onnellinen nyt kotona. Olen ollut kotona jo kolme vuotta ja aion olla todennäköisesti loppuelämäni. Elämme pääasiassa miehen tuloilla, tulevaisuudessa teen töitä yrittäjänä kotona kunhan lapset siinä iässä ja tilat kunnossa. Myös mies aikoo lähitulevaisuudessa yrittäjäksi.

Nimim. Oravanpyörästä päässeet

Rakastan työtäni. Tylsistyisin kotona. Toki pikkulapsia ole mielelläni hoitanut kotona, mutta nyt on eri vaihe elämässä. 

Minä ainakin olisin. Sen sijaan että käyn 8h töissä, hoidan pääsääntöisesti lapset ja kodin, minulle ei jää aikaa hoitaa itseäni juuri yhtään.

Se on ihan turha suomimiesten valittaa. Täällä harvalla miehellä sellaiset tulot jolla voisi perheensä elättää.

Jos voittaisin lotossa, en töihin enää menisi. Voisin harrastaa, tehdä hyväntekeväisyyttä, olla korona kun lapset tulee koulusta, opiskella ja jossain vaiheessa vaikka perustaa yrityksen. Toisten palkkalistoille en palaisi.

Aloittajalle voisi myös esittää kysymyksen, että kuka opettaisi koulussa, kuka olisi tarjoilemassa ravintolassa, kuka kampaamossa, kuka suunnittelemassa vaatteita, kuka hoitaisi sairaalassa ja palvelutalossa, kuka järjestämässä lapsille harrastusmahdollisuuksia...jne. jos kaikki naiset olisivat kotona?

Ei olisi naisten laulamaa musiikkia, ei naisurheilijoita. Yksin muiden miesten kanssa baarissa illasta toiseen, koska naiset olisivat kotona. Ei naisnäyttelijöitä, ei naismalleja, ei pornoa, jossa olisi naisia, koska sekin on jonkun työtä. Radiossa ja telkkarissa olisi pelkkiä miehiä. Kuullostaa aika yksitoikkoiselta maailmalta.

Kaikkea eivät miehetkään halua tehdä, valitettavasti, en tiedä että olisi kauheasti miespuolisia kätilöitä esimerkiksi. Naiset tarvitsevat myös palvelua, jossa palvelija on toinen nainen, esimerkiksi rintaliivejä ostettaessa.

EHkä jos saisin 5000 euroa "takuupalkkaa". Tosin en vain olisi kotona, vaan todennäköisesti ryhtyisin silloin yrittäjäksi, edellyttäen, että en menettäisi "palkkaani". Perinteisenä kotiäitinä en pystyisi olemaan, olen liian kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen.

Kyllä nyt persuhallituksen valtakaudella ihan varmasti aletaan taas suosia kotirouvia. Naisen paikka on kodin hengettärenä.

Kyllä mä luulen, että ainakin iso osa olisi. 

Tai mikä nyt sitten on kotona. Pois ansiotyöstä. Kyllä naiset siihen kaikkea aktiviteettia keksivät kylkeen. Lähtökohtaisesti minusta ansiotyö on välttämätön paha ja harva sitä tekisi jos ei tarvitsisi. On tietysti toisinkin ajattelevia ihmisiä, etenkin täällä luterilaisessa Suomessa. 

Jotkut naisetkin rohkenevat puhua aiheesta julkisesti. 

Rikas kotiäitibloggari neuvoo miehenhankinnassa: kaikki naiset kotirouvakurssille

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/rikas_kotiaitibloggari_neuvoo_miehenhankinnassa_kaikki_naiset

Se riippuu aika paljolti siitä, mitä nainen itse haluaa.

Minä pidän etuoikeutena ja hienona asiana sitä, että saan ja pystyn käymään töissä. Ei ole ihan itsestäänselvyys monessakaan maassa, etenkään jos on lapsia.

Ihan varmasti olisin onnellisempi koska ehtisin harrastaa ja tehdä kaikkia mieluisia juttuja. Toki minun pitäisi saada nykyisen palkkani verran rahaa kuukaudessa sekä eläkkeen olisi kerryttävä.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:33"]

Ihan varmasti olisin onnellisempi koska ehtisin harrastaa ja tehdä kaikkia mieluisia juttuja. Toki minun pitäisi saada nykyisen palkkani verran rahaa kuukaudessa sekä eläkkeen olisi kerryttävä.

[/quote]

Takuu eläke on keksitty ja jos hyvän miehen/naisen (riippuen kummista tykkäät) löydät niin kyllähän ne rahhaa sitten elämiseen antaa.

Mä olisin onnellisempi töissä.

Me ollaan nyt tokan lapsen kanssa kokeiltu sitä, että äiti on töissä ja mies kotona. Tuntuu, että tämä on ollut kaikista vaihtoehdoista kaikille paras: Minä olen ollut onnellisempi töissä käydessäni kuin kotona ja samalla mies kotona on ollut lapsille ja koko perheelle hyvä juttu. Ja mieskin on ollut paremmalla tuulella kuin asetelman ollessa toisin päin tai silloin, kun oltiin molemmat töissä.

Empiirisen tutkimukseni perusteella siis väitän, että miesten pitäisi jäädä koti-isiksi ja äitien pitäisi mennä töihin. (Mutta toisin kuin McInnes, tiedän, että ihmiset, lapset, perheet, työt ja elämäntilanteet ovat erilaisia, eikä tähän ole yhtä oikeaa vastausta, joka sopisi kaikille.)