Toimistokoirat ja lapset työpaikalla - olenko ainoa, joka ei ymmärrä tätä ilmiötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli työpaikalla yhteisesti asiasta sovitaan, on käytäntö mielestäni täysin OK.

Jos aikuinen ihminen ei kehtaa kertoa mielipidettään (vaikka edes jälkikäteen sähköpostilla), on tilanne kyllä hieman hankala.

Kuka kehtaa oikeasti kertoa vaikka pelkäävänsä työkaverin parin kilon painoista pikkukoiraa? :D Heti oltaisiin naureskelemassa, että tämä Rekku on niin söpö eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Vähäteltäisiin toisen pelkoa ja jankattaisiin, että kyllä muutat mielesi, kun tapaat Rekun.

Ihan oikeasti nyt, kuka voi pelätä parin kilon painoista pikkukoiraa 😂? Minä ymmärrän hyvin, jos joku pelkää tai ei ainakaan halua lähestyä omaa 40 kg saksanpaimenurostani, mutta mitä pelkäämistä pikkukoirassa on?

Koirapelkoiselle koira kuin koira. Ystäväni kärsii ilmapallofobiasta. Hän pelkää kaikkia ilmapalloja pienistä suuriin, ei se sitä kokoa katso.

Mä pelkään ilmapalloja. :D Ja isoja koiria. Molemmista tulisi epämukava olo työpaikalla mutta tuskin valittaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli työpaikalla yhteisesti asiasta sovitaan, on käytäntö mielestäni täysin OK.

Jos aikuinen ihminen ei kehtaa kertoa mielipidettään (vaikka edes jälkikäteen sähköpostilla), on tilanne kyllä hieman hankala.

Kuka kehtaa oikeasti kertoa vaikka pelkäävänsä työkaverin parin kilon painoista pikkukoiraa? :D Heti oltaisiin naureskelemassa, että tämä Rekku on niin söpö eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Vähäteltäisiin toisen pelkoa ja jankattaisiin, että kyllä muutat mielesi, kun tapaat Rekun.

Ihan oikeasti nyt, kuka voi pelätä parin kilon painoista pikkukoiraa 😂? Minä ymmärrän hyvin, jos joku pelkää tai ei ainakaan halua lähestyä omaa 40 kg saksanpaimenurostani, mutta mitä pelkäämistä pikkukoirassa on?

Miksi joku pelkää hämähäkkejä, ampiaisia, lintuja tai oravia, ne ovat jopa pikkukoiraakin pienempiä? Niin, pelot eivät ole rationaalisia.

Minusta oli mukavaa, kun työkaverilla oli toimistokoira. 

Tykkään koirista. Ei haittaa vaikka kaikki toisi koiransa toimistolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli työpaikalla yhteisesti asiasta sovitaan, on käytäntö mielestäni täysin OK.

Jos aikuinen ihminen ei kehtaa kertoa mielipidettään (vaikka edes jälkikäteen sähköpostilla), on tilanne kyllä hieman hankala.

Kuka kehtaa oikeasti kertoa vaikka pelkäävänsä työkaverin parin kilon painoista pikkukoiraa? :D Heti oltaisiin naureskelemassa, että tämä Rekku on niin söpö eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Vähäteltäisiin toisen pelkoa ja jankattaisiin, että kyllä muutat mielesi, kun tapaat Rekun.

Ihan oikeasti nyt, kuka voi pelätä parin kilon painoista pikkukoiraa 😂? Minä ymmärrän hyvin, jos joku pelkää tai ei ainakaan halua lähestyä omaa 40 kg saksanpaimenurostani, mutta mitä pelkäämistä pikkukoirassa on?

Sellaiset rotan kokoiset ja -näköiset on varmaan pahimpia. Eikä kaikki pelkästään pelkää, vaan osa myös ärsyyntyy kun sellainen tunkee iholle eikä omistajaa näy mailla halmeilla. Moni myös kouluttaa koiransa huonosti, koirapelkoisilla on usein (lapsuuden)kokemuksia kun "kiltti" koira onkin käynyt päälle.

Miten joku voi edes ottaa sairaaksi jalostetun koiran lemmikiksi ja pitää sitä jopa söpönä?

Ei mua haittaa mikään toimistolemmikki tai lapsikaan, jos se ei tule mua häiritsemään. Mutta sitten jos on joku elukka jatkuvasti ympärillä pyörimässä tai lapsonen vieressä kyselemässä, niin ei todellakaan ole ok.

Ei ennen tuota hyväksytty. Syyteltiin että eikö sulla ole ketään tuttavaa joka voisi hoitaa koiraasi, se pitää hävittää jos ei voi olla yksin kotona. Ja lapsia vihattiin työpaikoilla, ei tullut kuuloonkaan, ihmeteltiin kuinka joku jaksaa tehdä lapsia ja olla niiden kanssa töiden jälkeen. Ajatko muuttuu.

Yhdessä Hesburgerissa ravintolapäällikkö päästi koiransa joskus keittiön puolelle sulkemisajan jälkeen.

80-luvulla kaikki oli niin vihamielistä ja syyteltiin jos kaikki ei toiminut samalla tavalla. Poiketa ei saanut valtavirrasta vähän kuin venäjällä.

Koirat osaavat käyttäytyä eivätkä häiritse työntekoa millään lailla. Päinvastoin, ihmiset ovat paremmalla tuulella koirien ollessa paikalla.

Lapset taas... Meillä on onneksi ollut lapsia työpaikalla vaan kun on se joku Ota lapsi mukaan työpaikalle-päivä. Mitään ei saa tehtyä niinä päivinä kun jonkun pitää aina vuorollaan viihdyttää pikku-Mirkkua ettei se ala huutamaan tylsyyttään.

Ennen koronaa toimistolla alkoi pyöriä koira, välillä kaksikin. Tällöin ei etätöitä vielä juuri tehty, mutta ilmoitin pomolle siirtyväni etätöihin, koska astmani vuoksi en voi olla toimistolla samaan aikaan - tai edes seuraavana päivänä siitä, kun elikko on käväissyt viskomassa epiteelejään sisäilmaan. Toinen koirista oli vieläpä pomon oma koira.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen tuota hyväksytty. Syyteltiin että eikö sulla ole ketään tuttavaa joka voisi hoitaa koiraasi, se pitää hävittää jos ei voi olla yksin kotona. Ja lapsia vihattiin työpaikoilla, ei tullut kuuloonkaan, ihmeteltiin kuinka joku jaksaa tehdä lapsia ja olla niiden kanssa töiden jälkeen. Ajatko muuttuu.

Oman kokemuksen mukaan ennen nimenomaan hyväksyttiin koirat toimistolla. Ennen oli koiria, mutta nykyään ei enää saa tuoda koiraa toimistolle. 

Kursseilla ja koulutuksissa on usein ylimääräisesti mukana vauvoja joiden annetaan viedä huomio pois itse asiasta ja on vaikea lapsen ääntelyn takaa edes kuulla puhetta.

Minun on lähes mahdoton edes päästä lähtemään koulutuksiin, perillä aika menee hukkaan tällaisesta. Ei kiva. Olen siitä joskus kirjoittanut. Alapeukutettiin voimallisesti. Nyt varmaan sitten taas.

Koirissa on hiljaisia ja äänekkäitä mutta ei ilman kaikkien lupaa pitäisi tuoda hiljaistakaan. Jos kaikille sopii ei kai siinä sitten mitään.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä Hesburgerissa ravintolapäällikkö päästi koiransa joskus keittiön puolelle sulkemisajan jälkeen.

Hyi.

Lapsia on vaikea kuvitella toimistoon. Koirat todennäköisesti menee ongelmitta ja piristääkin ❤️

Pitäisi olla kai toimisto jossa ei ole allergisia astmaatikkoja. Tai kotitoimisto ja koira. Kaikkea voi kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä Hesburgerissa ravintolapäällikkö päästi koiransa joskus keittiön puolelle sulkemisajan jälkeen.

Ja mitä sitten tapahtui? 

Mun entisellä työpaikalla oli aika usein koiria paikalla, mutta sitten toisessa kaupungissa olevaan toimipisteeseen ei saanut tuoda koiria, koska siellä oli allergisia. Kaikki koirat olivat yleensä enimmäkseen omistajan pöydän läheisyydessä ja sitten liikkuivat ympäriinsä vain omistajan mukana. Välillä yksi työntekijä yritti tuoda työpaikalle vähän liian villiä koiraansa, mutta ymmärsi onneksi itse ettei hommasta tule mitään eikä kenenkään tarvinnut siitä sanoa. 

Mitäköhän se Fifiään työpaikalle kuskaava Toimisto-Ritva tuumaa, kun tuon lemmikäärmeen luikertelmaan hänen jalkoihinsa? Tai ehkä tuon kanan, vihjeenä juoruakkana tunnetulle Ritvalle.

Koiranaiset ja äidit ei kykene ajattelemaan muita. Koira ja lapsi menee aina muiden edelle. Vaikka miehellä olisi allergia, niin silti akan täytyy saada tuoda piskinsä toimistolle.