Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Minulle on oltu kateellisia siitä, että minulla on paljon ystäviä ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Olen sosiaalinen ja lämmin, huumorintajuinen persoona. Minusta pidetään.
Tämä on muutaman sulkeutuneemman ystävän kanssa tullut esiin. Kokevat, että jäävät varjooni kun 'minä saan kaiken huomion.' Näin ei mielestäni ole. Miehet sitä paitsi aina kiinnostuvat näistä "mystisista" ystävistäni. Minä olen ennalta-arvattava ja tylsä heidän mielestään :--D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että miniäni on mulle kateellinen, en tiedä, mistä. Olis pitänyt kait ilmaiseksi talo antaa heille, ei onnistunut?! Käytös sen mukaista hänellä.
Lainattu aiemmasta tekstistä:
"Minulla on teoria, että ne ihmiset, jotka arvelevat jatkuvasti muiden olevan kateellisia, ovat itse hyvin kateellisia ihmisi"
-->> tää teoria on kyllä täysin hanurista tempastu ja perusteeton.
Pikemminkin päinvastoin.
Me jotka ihmetellään täällä että joku on kateellinen meille esim ulkomaanmatkoista tai rantamökistä nimenomaan ihmettelemme sitä että miksi ihmeessä joku on kateellinen kun emme itse tunne kateellisuutta.
Ja monia muitakin ihan hassuja asioita kun kadehditaan, niin itselle ei tulisi mieleenkään kuittailla tai nälvästä kavereita jos he ovat saaneet jotain vaikka mitä minulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamuutoksesta, siitä että yritän hoikistua ja olen siinä onnistunutkin.
Mulla muutama hyvinkin pulska ystävätärtä jotka eivät ole kanustaneet minua tässä projektissa. Joko he eivät sano mitään, kuuntelevat vain tai sitten ottavat vähättelevän kannan
"noo, eihän sulla mitään kiirettä oo laihtua, ota ihan rennosti ja nauti, olet oikein hyvä tollasena, ei sun tarvii laihdittaa" jne.
Toinen heistä tuo millon mitäkin leivonnaisia ja tarjoaa suklaata, houkuttelee mukaansa konditorioon yms....
He ovat hauskoja, mukavia kavereita ja itse kyllä tsemppaisin ja kannustaisin mihin ikinä ystäväni ryhtyvätkään.
Kuulostaapa tutulta.
Minulla ollut, huom ollut, kaveri joka toimi samalla tavalla, ei kannustanut yhtään, kun jostain laihduttamiseen tms liittyvää sanoin, hän ei ottanut mitään kantaa.
Kantoi minulle kylään tullessaan leipomansa valtavan juustokakun tai millon mitäkin herkkua.
Hoki kokoajan että sähän olet kurvikas nainen, ei sun tarvii laihtua jnee.
Kun itsellä harmaantu hiukset ennen minua ja kärsi siitä, alko vihjailemaan mulle että mun kannattas värjäyttää harmaaks hiukseni kun ne sopis mulle niin hyvin. Vaikkei mulla ollu ensimmäistäkään harmaata.
Ja hänkin hoki näitä samoja juttuja niin usein että kuka tahansa olisi tajunnut hänen yrittävän manipuloida minua.
Tai vain pysyä ylipainoisena kuten hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on raha mikä aiheuttaa kateellisuutta ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet.
Jopa oma hyvin iäkäs äitini on alkanut kuittailemaan (kun suodatin on hävinnyt) minulle matlustelusta, uusista vaatteista, kampaajalla käynnistä, autosta ym.
Jos rahaa olisikin, niin se ei saisi näkyä vaan pitäisi köyhäillä ja varmaan ajaa jollain vanhalla rottelolla ja kulkea tuulipuvussa tukka nutturalla.
Tämä varmaan ikuisuuskysymys, ihmisiä ärsyttää toisten onni ja se mitä itsellä ei ole mutta itselle haluaisi.
Välillä olen niin pieni ihminen että kadehdin toisia niistä asioista joista kuitenkin iloitsen että heillä on - samalla toivoen että minullakin olisi esim. Kauniit hiukset tai hampaat, järkevyyttä rahan käytössä, teknistä osaamista mitä minulla siis ei ole. Toisaalta muistan sitten että minulla on elämässä paljon kivoja asioita. Tavallinen tallustelija olen siis enkä tiedä onko joku joskus ollut minulle kateellinen, en ole ainakaan huomannut tai tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluin asia, josta minulle ollaan oltu kateellisia on se, että "saat mennä nyt ihan kun huvittaa, kun sun lapset on jo muuttaneet pois ja olet vasta 44v"
Ei kukaan kyllä kadehtinut mun teiniäitiyttä silloin 90-luvulla :D
(matematiikkaa: jos saat lapsen 18-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 36-vuotias. Jos saat lapsen 38-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 56-vuotias.)
Ihan aiheetta mielestäni on oltu kateellisia, kuka mistäkin, suurin osa ei mistään. Ulkonäöstä nuorempana sain suoraa vittuilua, ja samoin uran edetessä jotkut ystävät ovat olleet myrtsinä ja muuttaneet suhtautumistaan. Joku on sanonut olevansa kateellinen intuitiostani ja ennaltanäkemis-kyvystäni, yksi kaveri alkoi murjottaa kun mua tultiin ksrsokessa kehumaan laulutaidoistani. Jotkut ihmiset yleisesti haukkuvat hyvän koulumenestyksen omaavia, että eivät pärjää kätännöntöissä sellaiset ollenkaan - mielestäni tämä on kateutta ja olen siinä yhteydessä jättänyt kertomatta hyvästä koulumenestyksessäni, kun teen kuitenkin käytännön työtä ja saan siitä koko ajan asiakkailta hyvää palautetta. Ja tuosta on myös joku ollut kade.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran pienessä seurueessa tutun mies sanoi yhtäkkiä minun olevan kateellinen heidän seurustelustaan. (siis tutun+miehensä)
En muista sanatarkkaan mitä vastasin mutta ihmettelin ihme tokaisua mielessäni ja sanoin en ole kateellinen, miten niin tms. Tuttu ei kommentoinut tai ihmetellyt miehensä kysymystä eikä mieskään sen enempää avannut asiaa. Olivat humalassa molemmat mutta silti outo tilanne oli.
Veljeni itsemurhasta, kun olin lukioikäinen. Kaverini kadehti, kun sain paljon huomiota osakseni kyseisestä syystä. Terveisiä vaan Miia. Olet kuvottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin todella vaikeasti ja ystäväni (nykyään jo entinen...) sanoi, että antaisi mitä vain, jos voisi vaihtaa opiskelustressinsä sairauteeni.
Vuosia myöhemmin olen yhä vaikeasti sairas enkä voi vieläkään ymmärtää, miksi kukaan valitsisi elää näin...
Ei tule mieleen mitään. En varmaan huomaa kateutta muissa, kun en ole itse kateellista tyyppiä. (Muita paheita kyllä löytyy.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me jotka ihmetellään täällä että joku on kateellinen meille esim ulkomaanmatkoista tai rantamökistä nimenomaan ihmettelemme sitä että miksi ihmeessä joku on kateellinen kun emme itse tunne kateellisuutta.
Ehkä toiset ihmiset kutsuvat kateellisuudeksi sellaista tunnetta, jota toinen ei vielä nimittäisi kateellisuudeksi. Ei kai meillä ole mitään absoluuttista mittaria kateellisuuden määrittelyyn.
Tai ehkä te ette vain myönnä omaa kateellisuuttanne, koska teillä on asenne, että se on jotain niin kamalaa, ettei sitä voi itsellekään myöntää.
Työstä
Mersusta
Omakotitalosta
Rahasta
Kun lapset ei ole enää pieniä, ja jää aikaa omalle elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muut huomanneet, että aika usein ne, joita kiusataan ja jotka sanovat että heitä kadehditaan, ovat itseasiassa sietämättömän omahyväisiä ja tympeitä ihmisiä ja siksi joutuvatkin muitten hampaisiin.
Jep. Tai enemmän niin, että kiusatut ovat sietämättömän ärsyttäviä ja omahyväisiä usein ja heitä tyynnytellään sanomalla, että kiusaajat ovat vain kateellisia ja lopulta he uskovat tämän. Se sit pönkittää heidän omahyväisyyttään ja tekee heistä vielä sietämättömämpiä.
Hyvin suuri osa ns. kiusatuista ovat aivan itse syypäitä tilanteeseensa. Tähän joukkoon ei kuulu ne, joita kiusataan asioista joihin eivät voi itse vaikuttaa, eivätkä pienemmät lapset, mutta etenkin aikuisemmalla iällä muka kiusatuksi tulevat ovat yleensä juurikin ihan itse aivan sietämättömiä, ilkeitä, pahan puhujia, laiskoja, kerskailijoita, juoruilijoita jne. Muuten vaan hankalia ihmisiä.
Luettelet syitä miksi toista ihmistä saa mielestäsi kiusata. Ihanko totta?
Miten esimerkiksi toisen ihmisen oletettu laiskuus on kiusaamisen aihe? Eikö siitä ole haittaa lähinnä ihmiselle itselleen? Miten se sinulle kuuluu?
Itsenäisyydestäni ja sosiaalisuudestani. Tavallaan ymmärränkin sitä kateellisuutta, olen itsekin joskus kadehtinut jotakuta.
Kateushan on hyvä tunne, jos se herättää pohtimaan omaa elämää ja miettimään, miten itse voisi saavuttaa sen mitä kadehtii.
Milloin mistäkin, aina en ole ihan tiennyt että mistä tällä kertaa.
Surullisin tilanne oli kun toinen vanhempani kuoli aika nuorena. Olin sisarukseni itsemurhan jälkeen ainoa perillinen ja sain isohkon perinnön. Vanha hyvä ystäväni oli tikahtua kateudesta ja meidän ystävyytemme aika lailla loppui siihen, katkeriin kommentteihin suruni keskellä.
Olisin mieluummin pitänyt sekä vanhempani että ystäväni. Ja tietysti sisaruksen.
Eräs miespuolinen lukiokaveri oli pisteliäs, koska en ollut tyytyväinen kotitilanteeseeni (vanhempani joivat kamalasti, mutta antoivat minulle myös rahaa korvatakseen sen). Myöhemmin eräs aikuinen mieskaveri, joka tiesi taustani, kadehti osittain samasta syystä, eli hän ei voinut käsittää miten muka mielenterveysongelmani estivät työnteon JA oliko minulla muka edes ollut rankkaa kun olin kuitenkin saanut rahaa vanhemmiltani. (Tämä tuntuu olevan ihan tietty miestyyppi, jolla ei ole empatiakykyä, eikä heidän kanssaan kannata vääntää koska se puuttuu. Välit menivät tähän jälkimmäiseen, kun ei ajan kanssakaan jättänyt minua rauhaan vaan otti aina uudestaan puheeksi miten olen päässyt helpolla kun oli rahaa.)
Lapsuudenkodin varakkuutta on kadehdittu ollessani peruskoulussa, mutta ei koskaan kavereiden taholta, vaan näiden vanhempien! Eli on yritetty estää kaveeraus, heitelty ikäviä kommentteja jne. ja siellä on kaiken pohjalla ollut epävarmuus omasta tilanteesta selkeästi. Parhaan kaverin äiti oli kerran vahingoniloinen, kun hän oli pystynyt ostamaan lapselleen erään suositun muotivaatteen, mutta minulla oli vain halpakopio päälläni...kaikenlaista. :D Koskaan en ole kehuskellut oloillani tai rahoillani saati pröystäillyt muutenkaan, siitä ei ole kyse. Lama-aika jätti jälkensä ihmisiin, olen tajunnut tämän itsekin kunnolla vasta vanhempana: minun on helppo mennä paikkaan kuin paikkaan asioimaan, kun taas lama-ajan helvetissä elänyt mieheni arastelee omien oikeuksiensa perään, ei halua "vaivata" aspoja jne.