Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tuntenut jonkun olevan minulle kateellinen, vaikka tuttava-ja ystäväpiiri koostuu kaikista yhteiskuntaluokista, köyhistä rikkaisiin.

Ja jokaisella meistä on omat vahvuudet ja heikkoudet ja juuri se tekee ihmiset mielenkiintoiseksi.

Joskus olen miettinyt tätä kateuskortin nostamista esille, kun työkaveri avautui minulle ja mietin silloin, hän itse aiheutti sen huonolla käytöksellä ja leuhkimisella, josta lähipiiri ei tykännyt, mutta se oli hänen mielestään vain kateutta ja hänellä oli oikeus tuntea olevansa parempi muita.

Tämä oli tosi hyvä ja tervetullut kommentti. Kun ikää tulee enemmän alkaa tajuta, että niillä ihmisillä, joita on joskus nuorempana jostain syystä kadehtinyt, saattaa mennä siinä kateuttavassa asiassa edelleen "kadehdittavan hyvin" mutta muu elämä saattaa olla päin p**ttä. Siinä kateus on sitten karissut, ja myötätunto tullut tilalle. Ja samalla oppinut katsomaan jotain kummallista kateuden pistosta tuntiessaan sekä sitä ihmistä ja tämän elämää kokonaisuutena että omaan itseen ja siihen, mistä tuo tunne yleensä kertoo.

Olen myös kokenut niin, että ne ihmiset, joita on "aina kadehdittu" (alkaen lapsuudenkodin koosta tai saaduista leluista) ovat itse asiassa aika omahyväisiä ja itsekeskeisiä ja kehitelleet tuon kateus-asian peittääkseen totuuden itsestään. Nämä ihmiset hyvin usein myös keski-ikäisinä puhuvat pahaa toisista ihmisistä ja valittavat siitä, miten heitä kadehditaan ja on aina kadehdittu. Kaiken heihin kohdistuvan vähänkään kielteisen suhtautumisen (todellisen tai useimmiten kuvitellun) he selittävät johtuvan kateudesta - ei siitä, että he valittajina ovat ikäviä ihmisiä, eikä varsinkaan siitä, että heissä on mitään muita ihmisiä ns. luontaisesti ärsyttävää. 

Toisaalta joskus nuorena aikuisena minulla oli ystävä, joka ilmeisesti oli ollut nuorempana kateellinen minulle hyvästä koulumenestyksestäni (ei ikinä sanonut sitä minulle suoraan, mutkan kautta kävi ilmi) ja joka sitten myöhemmin elämässä puhui asioistaan ja elämästään sillä tavalla, että hän ikään kuin yritti saada minua kateelliseksi hänelle ja hänen elämästään. Se ei sikäli onnistunut, että en kokenut mitään kateutta häntä kohtaan, korkeintaan vähän ihmetytti se, miksi hänelle olisi ollut niin tarpeen, että olisin kadehtinut häntä.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ei tuu mieleen muutaku se, kun äiti joskus sanoi olevansa melkein kateellinen siitä, ku oon aina niin hyvällä tuulella.

olen tyytyväinen ja hyvän tuulinen vaikka olen köyhä sekä kipee.se on liikaa joilekkin

Se, että ihminen voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä (tilanteesta riippumatta) on toooodella punainen vaate ihmisille nykyään. (vai lieneekö ollut aina?)

Ulkonäkö ja se, että olen hyvä sporttisissa jutuissa.

Itsepäs en tunne mitään etua näistä ominaisuuksistani.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, mistä kaikesta minulle on oltu kateellisia, sillä ihmiset eivät yleensä kerro sitä.

Jos joku on ikävä, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että hän olisi kateellinen. Voi olla, ettei hän yksinkertaisesti pidä kyseisestä tyypistä.

Minulla on teoria, että ne ihmiset, jotka arvelevat jatkuvasti muiden olevan kateellisia, ovat itse hyvin kateellisia ihmisiä. Itselleni ei ole ikinä juolahtanut mieleen, että joku kohtelisi minua inhottavasti kateellisuuden vuoksi.

"Minulla on teoria, että ne ihmiset, jotka arvelevat jatkuvasti muiden olevan kateellisia, ovat itse hyvin kateellisia ihmisiä." Hyvin tiivistetty. Minunkin kokemusteni mukaan teoriasi on ihan oikea. Sellaiselle ihmiselle, jonka perusajatteluun ei kateus kuulu, on joskus hyvin kummallista kuunnella puhetta, jossa haukutaan toisia ihmisiä (milloin mistäkin) ja selitetään omia negatiivisia kokemuksia (muiden kommentteja tai käyttäytymistä) sillä, että ne muut ovat hänelle kateellisia. Tuohon ei oikein osaa edes sanoa mitään. Saati siihen, jos/kun kuvailtu ihminen on sitten vilpittömän vahingoniloinen ja vielä nauraa päälle "vahingonilo on vilpitöntä iloa".

Vierailija kirjoitti:

Kateus on katsojan silmässä eli ne jotka on kateellisia, kadehtii vaikka mitä. Ne voi kadehtia muita jotka ei ole kateellisia mistään. Huomiohakuinen voi kadehtia sitä että toiselle riittää olla ihan tavallinen ja pärjää ilman huomiota.

Juuri näin.

Tapinonitapion kirjoitti:

Kykyni haltioitumiseen on ollut eniten pilkkaa aiheuttavaa, ja haltioitumisiani on siksi peiteltävä; Haltioitumiskykyni on myös kateuden aihe, joka taas aiheuttaa pilkkaa. Kykyä haltioitumiseen ei välttämättä saa edes rahalla.

Aivan ihana kyky! Pidä siitä kiinni, pidäthän!

Kirkonkello kirjoitti:

Ihmiset voivat olla melkein mistä vain kateellisia. Olen sitä kokenut aivan tarpeeksi. Huvittavin kateuden aihe on: rivitalossa, missä asun on yksi varastokoppi enemmän kuin muilla. Mitä suhinaa se aiheuttaa. Naapuri oli änkäämässä pyöräänsä sinne. Kopin koko on metri.metri. Mitä vähäistäkin toisella on, tottakai se pitäisi olla itsellä.

"Mitä vähäistäkin toisella on, tottakai se pitäisi olla itsellä." Liittyyköhän tähän joku kansallinen kollektiivinen vaillejäämisen trauma? Että isolla osalla aikuisista ihmisistä, syntymävuosikymmenestä riippumatta, on jokin syvään kairautunut olo, että on jäänyt jostakin joskus paitsi. Ja sitten se näkyy tällaisena, itse asiassa ulkopuolelta katsottuna täydellisen absurdina kateellisuutena.

Koska olen niin hyvä flirttaamaan naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa miten kateellista voisi auttaa?

Vastauksen tähän minäkin haluaisin kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Lomamatkoista, joita tehnyt kumppanina ja perheen kanssa. On mietitty selän takana kuinka on varaa. Suoraan sanottu työkavereiden suusta kuinka ja mitä tekisivät lomamatkan hinnalla. En ole koskaan matkoilla lähtesimillä elvistellyt, enkä etenkään kertonut mitä maksanut. Olen tarjous haukka ja budjettimatkaaja. Se nyt vain on minun tapani välillä nollata ja nauttia elämästä.

Tätä on ollut myös, ja parikymmentä vuotta sitten vieläkin enemmän, kun hädintuskin aikuistuneena käytin kaikki siihenastiset säästöni Euroopan-matkaan, jossa kävin useammassa eri kaupungissa. Osa ystävistä suhtautui ihanasti, mutta osalta kuulin juuri tuota puhetta, mitä (huonekalua, kodinkonetta ym.) tuolla rahalla olisi saanut. Itselleni tuo reissu oli jälkikäteen ymmärrettyäni selkeästi aikuistumismatka, ja pahasti arvelen, että pahinta kritiikkiä ja vertailua esittänyt ystäväni ei ole vielä tähänkään päivään mennessä tehnyt yhtäkään ulkomaanmatkaa yksin. Nuorena jo sain oppia, miten ihmiset ovat erilaisia ja miten myös tuovat piilotetun (tai ei niin piilotetun) tuomitsevuuden kautta esiin sitä omaa erilaisuuttaan, ikään kuin arvoasiana, jossa heidän arvonsa (materia) on suurempi kuin se ystävän arvo (maailman näkeminen).

Vierailija kirjoitti:

Se on tosi harmi kun näkee vaivaa omien tavoitteiden eteen ja esimerkiksi pakottaa itsensä opiskeluun tutkinnon takia vaikka ei yhtään huvittaisi, tai tekee pitkiä työpäiviä ja säästää rahaa tarkoituksella elintason takia, tai opettelee kipeiden riitojen kautta keskustelemaan oman kumppanin kanssa ja sitten kun kertoo tuttavalle että on menossa naimisiin, sai uuden työn ja kohta valmistuu ja muuttaa kalliiseen asuntoon niin toinen menee vakavaksi ja kertoo että hän on kateellinen.

Olisi niin hienoa päästä jakamaan usean vuoden työn takana olleiden asioiden ilo ystävien kanssa mutta kateus estää sen...

Noin suoraan sanottuna kateellisuus ei ole haitallista.

Oikeastaan hänen sanomisensa tarkoittaa, että hän arvostaa asioita, joita olet saanut ja haluaisi itse samaa.

Haitallinen kateellisuus on vaikka piikittelyä, vähättelyä, tai tulee esiin selkäsi takana.

Onnittelut monista iloisista tapahtumista elämässäsi. Hienoa, että ponnistelusi ovat sen saaneet aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut kateutta, vaikka olen elämässäni ihan hyvin menestynyt monella eri osa-alueella.

Monesti tuntuu siltä, että nämä kateuden merkkejä joka puolella näkevät ihmiset vain toivovat/haluavat muiden olevan kateellisia itselleen, joten sen vuoksi he tulkitsevat muiden ihmisten käytöksen aina kateellisuutena, vaikka todellisuudessa tästä ei olisikaan kyse.

Itse luulen että tietynlaisille, esim kiltin tai hiukan epävarman oloisille, osoitetaan vihaista kateutta. Olen miettinyt onko siinä jotain sellaista, että vielä herkemmin ajatellaan, että TUOKO saa tuollaista ja minä en, minunhan pitäisiJos taas on jämäkkä ja päättäväinen ja varma,ei ehkä niin helposti saa noita katseita ja murhaavia mulkaisuja ja jupinoita. Tämä nyt on oma teoriani.

Kelpo arvaus.

Hyvistä asioista. Varsinkin Itä-Helsingissä. Huonoista asioista on taas oltu iloisia. Vahingon iloisia. Itä-Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa miten kateellista voisi auttaa?

Vastauksen tähän minäkin haluaisin kuulla.

Riippuu millä tavoin on kateellinen.

Mulle ollaan sanottu, että ei toiset automaattisesti ole rikkaampia, vaan heillä on velkaa tai ovat valtavasti tehneet töitä omaisuutensa eteen, niin siten minulta kaikkosi kateuteni.

Silmät pitää avata sille joka tuntee kateutta.

Se mille toinen on kateellinen niin heidän kohteensa voivat olla kyrpiintyneitä siitä kateutta tuovasta ominaisuudesta.

Yleensä kaikissa seikoissa on useampi kuin yksi puoli. Onnea ei tuo ominaisuudet, rikkaudet tai mitkään, vaan sen onnen tuo mielen sisäinen rauha.

Sitä voisi vaikka sanoa jotenkin näin: "Elä omaa elämääsi vertailematta omaa elämää toisten elämään, niin on mahdollista olla onnellisempi. Elämä ei ole aina reilua ja ihmisiä on niin moneen junaan, että toisilla menee paremmin ja toisilla huonommin. Sitä voisi olla onnellinen siitä mitä itselläsi jo on."

Mä oon näköjään kuullut nuo viisaudet joltain, kun on mennyt perille toi viisaus.

En usko, että minulle olisi kukaan ollut mistään kateellinen. Ikinä. Elämässäni tai minussa itsessäni ei ole mitään kadehdittavaa tai erityistä. No, osaan erästä varsin harvinaista kieltä, mutta ei se jaksa ketään edes kiinnostaa, kadehtimisesta puhumattakaan :D

En osaa oikein itse edes tuntea kateutta. Ehkä lievää haikeutta tunnen kun tapaan ihmisiä, joiden kaltainen haluaisin olla. Mutta muiden menestys ei ole minulta pois, elämä ei ole nollasummapeliä, joten en halua tuhlata energiaa kadehtimiseen.

Ilmeisesti siitä, että on aikaa olla kotona.

Ei kannata olla kateellinen jostakin, jos ei tiedä todellisuutta ja kuinka merkityksetöntä shaissendaalia se kotona oleileminen on. Etenkin, kun se ei ole vapaaehtoista tai oma valinta.

Pääasiassa kai kateellisuutta on siheuttanut raha ja se mitä se tuo mukanaan ja mahdollistaa.

Erikoisinta oli ihan hiljattain kun ostin uudehkon auton ja tykkään pitää sen niin sisältä kun ulkoakin puhtaana ja siistinä. Ystävättäreni alkoi kuittailla poikkeuksellisen usein ja ihan hassuilla tavoilla jotain autoon, varallisuuteeni liittyvää sekä myös sitä miten siisti auto on. Hän sanoi sen niin monta kertaa ja joka ikinen kerta kun ollaan nähty, että se oli jo ihan absurdia.

En ole koskaan tajunnut että ne jotka kuittailee jostain tällaisista adioista eivät tajua yhtään, että kuulija kyllä tajuaa kateellisuuden. Hehän vaan paljastavat itsenä.

Seuraavan kerran kun tuo kaveri sanoo jotain autostani niin kysyn onko hän kateellinen vai miksi kuittailee joka kerta asiasta. Nolaan hänet mutta se on ehkä paras keino.

Tosin silloinkia hänen mielestään varmaankin minä olen vai ärsyttävä kun noin sanoin.

Elämäntapamuutoksesta, siitä että yritän hoikistua ja olen siinä onnistunutkin.

Mulla muutama hyvinkin pulska ystävätärtä jotka eivät ole kanustaneet minua tässä projektissa. Joko he eivät sano mitään, kuuntelevat vain tai sitten ottavat vähättelevän kannan

"noo, eihän sulla mitään kiirettä oo laihtua, ota ihan rennosti ja nauti, olet oikein hyvä tollasena, ei sun tarvii laihdittaa" jne.

Toinen heistä tuo millon mitäkin leivonnaisia ja tarjoaa suklaata, houkuttelee mukaansa konditorioon yms....

He ovat hauskoja, mukavia kavereita ja itse kyllä tsemppaisin ja kannustaisin mihin ikinä ystäväni ryhtyvätkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosi harmi kun näkee vaivaa omien tavoitteiden eteen ja esimerkiksi pakottaa itsensä opiskeluun tutkinnon takia vaikka ei yhtään huvittaisi, tai tekee pitkiä työpäiviä ja säästää rahaa tarkoituksella elintason takia, tai opettelee kipeiden riitojen kautta keskustelemaan oman kumppanin kanssa ja sitten kun kertoo tuttavalle että on menossa naimisiin, sai uuden työn ja kohta valmistuu ja muuttaa kalliiseen asuntoon niin toinen menee vakavaksi ja kertoo että hän on kateellinen.

Olisi niin hienoa päästä jakamaan usean vuoden työn takana olleiden asioiden ilo ystävien kanssa mutta kateus estää sen...

Noin suoraan sanottuna kateellisuus ei ole haitallista.

Oikeastaan hänen sanomisensa tarkoittaa, että hän arvostaa asioita, joita olet saanut ja haluaisi itse samaa.

Haitallinen kateellisuus on vaikka piikittelyä, vähättelyä, tai tulee esiin selkäsi takana.

Onnittelut monista iloisista tapahtumista elämässäsi. Hienoa, että ponnistelusi ovat sen saaneet aikaan.

Juurikin tämä. On eroa kateudella ja kateudella. Pahantahtoinen kateus joka ilmenee piikittelynä ja lyttäämisenä on eri asia, kuin kateus joka kannustaa kehittymään ja asettamaan tavoitteita. Jälkimmäiseen ei liity pahantahtoisuutta tai halua nähdä toisen epäonnistuvan vaan se herättää tahdon kehittyä ja auttaa tiedostamaan mitkä ovat myös ne itselle arvokkaat seikat. 

Minulle on oltu kateellisia koulumenestyksestäni, ulkonäöstäni, iloisuudestani ja huumorintajustani. Myöhemmin pitkästä, onnellisesta avioliitostani ja ihanasta miehestäni, ulkomaanmatkoistamme, vuorotteluvapaistamme. Olemme keskituloinen perhe eikä meillä ole hienoa, kallista omakotitaloa eikä kalliita autoja, vaan asumme vaatimattomasti ja ajamme vanhoilla autoilla, joten rahaa jää matkoihin yms. Takanapäin olen kuullut kateudesta minua ja meitä kohtaan.