Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1193)
Kaupunkilaiset ovat kateellisia siitä jos joku asuu maaseudulla.
Jos jostain, niin meidän ulkomaanmatkoista! Tuli nimittäin reissattua ja paljon! Me ei olla rikkaita vaan pienipalkkaisia ja kaikki matkarahat saatiin kokoon säästämällä. Olemme kiitollisia, että tuli nähtyä laajalti maailmaa ja erilaista kulttuuria Enää ei olisi varaa kun kaikki on kallistunut. Kadehtia ei kenenkään kannata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain, niin meidän ulkomaanmatkoista! Tuli nimittäin reissattua ja paljon! Me ei olla rikkaita vaan pienipalkkaisia ja kaikki matkarahat saatiin kokoon säästämällä. Olemme kiitollisia, että tuli nähtyä laajalti maailmaa ja erilaista kulttuuria Enää ei olisi varaa kun kaikki on kallistunut. Kadehtia ei kenenkään kannata ketään.
Upeeeeeta.
Joo ei ole kyllä syytä ketään kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Hulluin asia, josta minulle ollaan oltu kateellisia on se, että "saat mennä nyt ihan kun huvittaa, kun sun lapset on jo muuttaneet pois ja olet vasta 44v"
Ei kukaan kyllä kadehtinut mun teiniäitiyttä silloin 90-luvulla :D
(matematiikkaa: jos saat lapsen 18-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 36-vuotias. Jos saat lapsen 38-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 56-vuotias.)
Mutta nuoruutesi menetit. Mammana. Nyt olet jo keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatkoista, ylipäätään matkustelusta.
Siitä että tein työni hyvin, olin pidetty, minua pyydettiin eri tehtäviin ja pääsin ylenemään. Sain julkisesti kiitosta työhöni sitoutumisesta.
Lapsettomuudesta => tai siis kai siitä että se mahdollisti aikuisiällä erilaiset harrastukset, matkustelut ja löysemmän rahankäytön ylipäätään silloin kun muut vaihtoi vaippoja, valvoi yöt ja myöhemmin eli vain lapsilleen ja lastensa kautta.
Tämä näkynyt siviilisä erinäisenä piikittelynä ja
työpaikalla minun mustamaalausyritksenä ja erään projektin shabotointiyrityksenä.
Aivan. Ollaan kateellisia kun ei voi elää samanlaista elämää kuin lapsettomuuden valinnut. Ja sehän oli paras valinta elämässä.
Työpaikkaa. Saan keskivertopalkkaa ja olen ollut samassa työpaikassa 20 vuotta. En ole edennyt koulutuksestani huolimatta urallani ja koen olevani muutenkin väärällä alalla. Silti ystäväni jaksaa kadehtia vuodesta toiseen työtä ja säännöllistä kuukausipalkkaani.
Kun täytin 25, mulla oli mies, lapsi, omakotitalo hyvällä paikalla isohkolla tontilla.
Silloin jaksettiin aina natista kun käytiin kylässä että miksi sulla on ja mulla ei ja hymisteltiin ja maiskuteltiin joka asiasta joka nähtiin.
Talo on vanha ja kunnostusta vaatii, eli kultalusikka persauksessa ei ollu synnytty. Töitä tehdään jotta saadaan remontoitua. Silti jotkut vihjailevat että apuja saadaan rahallisesti jostain.
Miksi ei voi olla vaan hiljaa?
Taloudellisesta vapaudesta. En siitä edes puhu ympäriinsä kenellekään, mutta jotenkin sana kiirii. Ja onhan se ihanaa aamuisin, kun ei ole kiire minnekään liikenneruuhkaan jonottamaan tai turhaan aamupalaveriin.
Vähän kuin olisin lomalla vuoden ympäri. Arjen rytmiä ja rutiinia tuovat lasten kouluunlaitto ja iltaisin harrastuksiin viennit.
Olen eronnut, ja lapset ovat vuoroviikoin. Tietyt ystävät muka vitsailivat kuinka minulla on niin paljon omaa aikaa ja valittivat suureen ääneen miten eivät koskaan pääse mihinkään ilman lapsia. Joo, totta, olen 50% ilman lapsia. Mutta älkää pliis kadehtiko, en ole lapsia tehnyt sillä ajatuksella, että olen äiti vain puolet ajasta. Hinta tästä vapaudesta on kyllä todella kova, ja jos voisin valita, niin en mistään hinnasta tätä haluaisi. Ja joo, reissaan ja teen paljon juttuja yksinollessa, mutta silti olisin mieluummin lasteni kanssa. Mutta koska elämä meni näin, yritän tehdä tämänhetkisestä elämästäni parhaan mahdollisen. Mutta juu, nämä kateelliset ystävät olen kyllä elämästäni jättänyt. Läheiset tietävät kuinka raastavaa on elää elämää ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kerran pienessä seurueessa tutun mies sanoi yhtäkkiä minun olevan kateellinen heidän seurustelustaan. (siis tutun+miehensä)
En muista sanatarkkaan mitä vastasin mutta ihmettelin ihme tokaisua mielessäni ja sanoin en ole kateellinen, miten niin tms. Tuttu ei kommentoinut tai ihmetellyt miehensä kysymystä eikä mieskään sen enempää avannut asiaa. Olivat humalassa molemmat mutta silti outo tilanne oli.
Jotkut ihmiset saavat kummallisia päähänpistoja, möläyttelevät mitä sattuu ja/tai muuttuvat riidanhaluisiksi humalassa, että en laittaisi tuon miehen sanomisille toistaiseksi sen enempää painoarvoa. Vasta sitten arvioisin tilanteen uudestaan, jos selvinkin päin jotain vastaavaa tulisi ilmi.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluin asia, josta minulle ollaan oltu kateellisia on se, että "saat mennä nyt ihan kun huvittaa, kun sun lapset on jo muuttaneet pois ja olet vasta 44v"
Ei kukaan kyllä kadehtinut mun teiniäitiyttä silloin 90-luvulla :D
(matematiikkaa: jos saat lapsen 18-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 36-vuotias. Jos saat lapsen 38-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 56-vuotias.)
Mutta nuoruutesi menetit. Mammana. Nyt olet jo keski-ikäinen.
En menettänyt mitään, olen saanut kolme maailman ihaninta lasta.
Ap, ihmiset ovat vain huomanneet, että olet sietämätön ääliö ja siksi jättäneet sinut ulkopuolelle.
Sinä tulkitset kateudeksi.
Ollessani lapsi ja nuori, sain usein semmoisia hyytäviä kommentteja kasvoissani olevista "kauneuspilkuista" :D
Eräänkin kerran ollessani n 6 v joku täti pyyhkäisi peukalollaan luomeani, että tuo pitäs leikkauttaa pois...
Ja kuulemma kohta on näön peittona... tuo kasvaa karvaa kun oot vanhempi.
Siis tuollaisia häijyjä nälväisyjä ja näitä tuli useampia. Luomet eivät ole isoja ja toinen on samassa kohdassa kuin esim Marilynillä taisi olla. Ihan pimeetä touhua, olisiko ollut sitten kateutta.
Luonnonkiharista hiuksistani.
Hapan kommentti "toi permanenttaaminen vielä pilaa sun hiukset..."
Oispa saanut filmille sen ilmeen, kun sanoin että nää on ihan aidot kiharat.
Oli ysäriä, jolloin permis oli muotia. Olin hieman harvinaisuus luonnonkiharani kanssa, joitain se otti päähän.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluin asia, josta minulle ollaan oltu kateellisia on se, että "saat mennä nyt ihan kun huvittaa, kun sun lapset on jo muuttaneet pois ja olet vasta 44v"
Ei kukaan kyllä kadehtinut mun teiniäitiyttä silloin 90-luvulla :D
(matematiikkaa: jos saat lapsen 18-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 36-vuotias. Jos saat lapsen 38-vuotiaana, on hän täysi-ikäinen sinun ollessasi 56-vuotias.)
Mutta nuoruutesi menetit. Mammana. Nyt olet jo keski-ikäinen.
En menettänyt mitään, olen saanut kolme maailman ihaninta lasta.
Minulla alkoi ihan uusi elämä kun lapset aikuistuvat, olin 44 v kun kuopus täytti 18 v. Esikoisen sain 23-vuotiaana. Eli nuoruutta ehdin viettää ihan huolella ja uusi nuoruus alkoi sitten 44-vuotiaana.
Kun tein nuorena lapset omat vanhemmat ja appivanhemmat olivat vielä nuoria ja olivat innolla lasten arjessa mukana. Viikonlopuille suorastaan tulvi lapsille kutsuja mummulaan.
Olen nyt iäkäs ja sain muutama vuosi sitten vasta lapsenlapsen, nyt niitä on kolme. Minulla ikää 67 v, enkä millään jaksaisi hoitaa lapsia vaikka ne rakkaita ovatkin. Miniä kyllä kovasti aina pyytää ottamaan lapset hoitoon. Paremmin olisin jaksanut 10-15 v sitten, nyt haluan vain olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihmiset ovat vain huomanneet, että olet sietämätön ääliö ja siksi jättäneet sinut ulkopuolelle.
Sinä tulkitset kateudeksi.
Sama tuli mieleeni kun luin apn tekstin.
"Kateus maailmaa pyörittää.", oli erään naishenkilön motto. Ei sitä ihmiparkaa voinut kuin korkeintaan sääliä, niin negatiivinen henkilö oli. Mennyt muoto siksi, etten ole ollut tähän henkilöön sen jälkeen yhteydessä kun pakko loppui.
Kateus syövyttää. Niin kateellisen, kuin pahimmillaan myös kohteen.
Jos kateellinen suuntaisi negatiivisen energiansa omaan elämäänsä positiivisena, voisi hän saavuttaa itselleenkin jotain yhtä kivaa. Valitettavan usein on kuitenkin niin, että kateellinen pyöriskelee itsesäälissään ja siinä omassa kateellisuudessaan, eikä osaa/pysty kovin helposti muuttamaan omaa suuntaansa.
Suomi on kateellisten maa; Olen saanut kuittia opiskelumenestyksestä, tutkinnoistani, työpaikoista, ansiotuloista, asunnosta, autosta, lapsien koulumenestyksestä jne.. Asuessani Yhdysvalloissa kaikkia näitä asioita vain ihailtiin ja kehuttiin. Vaikka oli kyseessä ns. small talk, ei koskaan puhuttu loukkaavaan sävyyn kuten täällä: "helppohan teidän on kun kummallakkin on huipputulot ja talokin maksettu..."
Sandemande
"Helppohan sun on siinä olla kun sulla on mies" vähättelevään sävyyn 2000-luvulla miehetön aikuinen nainen.
Ettäkö mitä? Olen olemassa vain siksi koska minulla on mies?
Tuo kommentti kertoo enemmän sanojasta kuin siitä ketä epäillään kateudesta.