Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Ulkomaanmatkoista, ylipäätään matkustelusta.
Siitä että tein työni hyvin, olin pidetty, minua pyydettiin eri tehtäviin ja pääsin ylenemään. Sain julkisesti kiitosta työhöni sitoutumisesta.
Lapsettomuudesta => tai siis kai siitä että se mahdollisti aikuisiällä erilaiset harrastukset, matkustelut ja löysemmän rahankäytön ylipäätään silloin kun muut vaihtoi vaippoja, valvoi yöt ja myöhemmin eli vain lapsilleen ja lastensa kautta.
Tämä näkynyt siviilisä erinäisenä piikittelynä ja
työpaikalla minun mustamaalausyritksenä ja erään projektin shabotointiyrityksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että minulla oli rahaa ostaa melko uusi auto. Monilla ystävillä ei ole joko auoa ollenkaan tai on jotain vanhja rotteloita.
Herranjestas että tämä ja muutama muukin elämän käänne missä on tarvittu rahaa, ovat aihuttaneet ystävissäni ihan yllättäin (entuudestaan poikkeavasti) kummallista käytöstä.
Mm
- aluksi poikkeuksellisen voimakasta itsensä ja omaisuutensa vähättelyä. Sama henkilö alkanut sittemmin kehua milloin mitäkin itsellään tai avomiehellään olevaa omisuutta 🤭
- on alettu ihan absurdilla volyymilä kehumaan aikuisten lastensa uusia autoja, taloja tai jotain josta saa käsityksen että kyllä heilläkin on varaa (en edes tunne näitä lapsia).
- sitten on se ihan tavallinen naljailu kun kysyn mennäänkö sun vai mun autolla, niin saan hymähtävän vastauksen "no mennään nyt hyvänen aika sillä sun uudella hienolla autolla, tuskin ees haluaisit tollaseen 10 vanhaan rauskuun"
Se että minulla ei ole miestä eikä lapsia "riesana", täytän tänä vuonna 32 v. Elän omannäköistä suht vaatimatonta elämää ja rahatilannekin on varsin hyvä. Joskus kyllä silti kaipaisin miesseuraa.
Törkeänä vahingonilona kun menetin yt ssä hyväpalkkaisen työni.
Eli kyse siis rahasta.
Harmittaa että edes kerroin asiasta, olisimpa vaan pitänyt suuni kiinni.
En voinut ymmärtää että ko ihminen olisi ollut kateellinen rahoistani (jota ei siis ollut mitenkään ylenpalttisesti) koska hän käytti itse rahaa vähintään yhtä paljon kun minä ja toi vielä jatkuvasti sen hyvinkin kaikkien tietoon.
Vai oliko sittenkin vain vahingoniloinen toisen epäonnesta. Sairas persoona.
Ulkonäöstäni ja supliikkitaidoistani. Sitä ovat monet eri ihmiset ilmoitttaneet kadehtivansa minussa.
Näillä asioilla on varmaan ollut myös vaikutusta siihen, että moni asia on ollut minulle helpompaa elämäni varrella kuin monelle muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistin aikoinaan että ystäväni ( jo yli 50v N ) oli kateellinen minulle taloudellisesta tilanteesta ym ym, tämä näkyi hyvin selvästi.
Asuin kerrostalossa, minulla ei ollut mökkiä. Olisin tykännyt mökkeilystä, grillaamisesta, uimisrsta ym ja toin tämän hänelle monesti esille päivitellen ja harmitellen kun kesät menee kerrostalossa ja ois niin ihanaa ku ois järvenrsntamökki ym.
Paljastin siis jotain mitä minulla ei ole ja jota halusisin.
Heillä oli nämä kaikki. Hän ei koskan pyytänyt minua mökilleen vaikka oli siellä yksinkin. Kertoi kyllä auliisti miten ihanaaaaaaaaaa oli taas uida, saunoa ja mitä kaikkea grillattiinkaan.
Tämä meni jopa siihen, että kun kerran valitin että olin yksin ihanan kesäviikonlopun ihan vaan kotosalla, hän ns väänsi puukkoa haavassa ja kertoi kuinka olivat olleet taas mökillä, saunoneet, uineet, suppailleet, grillailleet ja oli seuraa ja vieraita kävi ja voi miten kivaa oli.
Näin hänen miestään seuraavalla viikolla bensa-asemalla ja sanoin vaan että oli teillä hyvät kelit mökkeillä viime vk loppuna. Hän katsoi suu auki ja sanoi ettei oltu mökillä, ei viititty lähtee ku se saunaki on ollu koko kesän remontissa enkä muutenkaan jaksa siellä pusikossa istua itikoitten syötävänä.
Kaikkea tuo kateellisuus teettää.
Eräästä kesäisin tapahtuneesta muutamasta päivästä kahteen viikkoon tapahtuneesta asumisjärjestelystä jonka kaverini koki ilmeisesti häiritseväksi kun en jotunut maksamaan tästä vuokraa tms rahallista vastinetta.
Hän kuittailee ja maljailee tästä tuon tuostakin eri yhteyksissä ja pölvästi ei tajua että minä ymmärrän hänen vain olleen kateellinen.
Erityisesti kun asia ei kuulu kaverilleni millään tasolla. On täysin minun ja erään toisen henkilön kahdenvälinen asia.
Hassua miten monesti hän onkin ottanut tuohon kantaa.... ja joka kerta paljastaa vain itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomamatkoista, joita tehnyt kumppanina ja perheen kanssa. On mietitty selän takana kuinka on varaa. Suoraan sanottu työkavereiden suusta kuinka ja mitä tekisivät lomamatkan hinnalla. En ole koskaan matkoilla lähtesimillä elvistellyt, enkä etenkään kertonut mitä maksanut. Olen tarjous haukka ja budjettimatkaaja. Se nyt vain on minun tapani välillä nollata ja nauttia elämästä.
Krooninen sairauteni, kun "sain" pinnata töistä, voi sitä kateuden määrää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihuudesta, jopa senkin jälkeen kun olen kertonut sen johtuvan fyysisestä sairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisista taidoista ja kokemuksista ollaan kateellisia oltu itselle. Jopa vaikeista kokemuksista ollaan oltu kateellisia. Suomessahan tunnetusti jostain syystä kilpaillaan siinä, kellä on enempi vaikeuksia tai sairauksia ollut kärsittävänään. Ainakin mm. naisten kesken sellaista esiintyy. Jotkut on varsinaisia maantiejyriä luonteeltaan, kun kertoo heille jostain asiasta. Toisen pitää laittaa heti paremmaksi. Tai pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin aikoinaan että ystäväni ( jo yli 50v N ) oli kateellinen minulle taloudellisesta tilanteesta ym ym, tämä näkyi hyvin selvästi.
Asuin kerrostalossa, minulla ei ollut mökkiä. Olisin tykännyt mökkeilystä, grillaamisesta, uimisrsta ym ja toin tämän hänelle monesti esille päivitellen ja harmitellen kun kesät menee kerrostalossa ja ois niin ihanaa ku ois järvenrsntamökki ym.
Paljastin siis jotain mitä minulla ei ole ja jota halusisin.Heillä oli nämä kaikki. Hän ei koskan pyytänyt minua mökilleen vaikka oli siellä yksinkin. Kertoi kyllä auliisti miten ihanaaaaaaaaaa oli taas uida, saunoa ja mitä kaikkea grillattiinkaan.
Tämä meni jopa siihen, että kun kerran valitin että olin yksin ihanan kesäviikonlopun ihan vaan kotosalla, hän ns väänsi puukkoa haavassa ja kertoi kuinka olivat olleet taas mökillä, saunoneet, uineet, suppailleet, grillailleet ja oli seuraa ja vieraita kävi ja voi miten kivaa oli.
Näin hänen miestään seuraavalla viikolla bensa-asemalla ja sanoin vaan että oli teillä hyvät kelit mökkeillä viime vk loppuna. Hän katsoi suu auki ja sanoi ettei oltu mökillä, ei viititty lähtee ku se saunaki on ollu koko kesän remontissa enkä muutenkaan jaksa siellä pusikossa istua itikoitten syötävänä.
Kaikkea tuo kateellisuus teettää.
Minulta meni nyt ihan yli hilseen se, että mistä tuo toinen sitten oli sinulle kateellinen...? Jos kerran sen mökin omisti hän, etkä sinä. Kerrostalossa kököttämistäkö hän kadehti? Minusta hän halusi vain ilkeillä sinulle.
Minullakin on tuttu, jolle olen huokaillut, kuinka paljon tekisi mieli vaihtaa maisemia ja reissata, mutta kun ei ole varaa, eikä omaa kulkupeliäkään, millä menisi kiertelemään maata. Jos lähtee julkisilla, se ei ole sama asia. Tuttu on jaksanut ahkerasti kertoilla omista kesälomareissuistaan, joita tekee omilla kulkupeleillään. Ei siis mitään sääliä, vaan puukon vääntämistä haavoissa sellainen on. Siksi olemmekin nykyään vain tuttavia. Säästän itseäni, enkä halua enää tietää hänen reissuistaan. Kun sitten joskus pääsen minäkin reissaamaan, taidan olla ihan vaan vaiti reissuistani. Ehkä joskus sitten lyön koko matkakokemukseni kerralla hänen eteensä.
Kateelliset ei tajua, että useimmissa asioissa on se vähemmän kiva kääntöpuoli. Mitä enemmän omistat, sen enemmän huolta ja vaivaa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin aikoinaan että ystäväni ( jo yli 50v N ) oli kateellinen minulle taloudellisesta tilanteesta ym ym, tämä näkyi hyvin selvästi.
Asuin kerrostalossa, minulla ei ollut mökkiä. Olisin tykännyt mökkeilystä, grillaamisesta, uimisrsta ym ja toin tämän hänelle monesti esille päivitellen ja harmitellen kun kesät menee kerrostalossa ja ois niin ihanaa ku ois järvenrsntamökki ym.
Paljastin siis jotain mitä minulla ei ole ja jota halusisin.Heillä oli nämä kaikki. Hän ei koskan pyytänyt minua mökilleen vaikka oli siellä yksinkin. Kertoi kyllä auliisti miten ihanaaaaaaaaaa oli taas uida, saunoa ja mitä kaikkea grillattiinkaan.
Tämä meni jopa siihen, että kun kerran valitin että olin yksin ihanan kesäviikonlopun ihan vaan kotosalla, hän ns väänsi puukkoa haavassa ja kertoi kuinka olivat olleet taas mökillä, saunoneet, uineet, suppailleet, grillailleet ja oli seuraa ja vieraita kävi ja voi miten kivaa oli.
Näin hänen miestään seuraavalla viikolla bensa-asemalla ja sanoin vaan että oli teillä hyvät kelit mökkeillä viime vk loppuna. Hän katsoi suu auki ja sanoi ettei oltu mökillä, ei viititty lähtee ku se saunaki on ollu koko kesän remontissa enkä muutenkaan jaksa siellä pusikossa istua itikoitten syötävänä.
Kaikkea tuo kateellisuus teettää.
Minulta meni nyt ihan yli hilseen se, että mistä tuo toinen sitten oli sinulle kateellinen...? Jos kerran sen mökin omisti hän, etkä sinä. Kerrostalossa kököttämistäkö hän kadehti? Minusta hän halusi vain ilkeillä sinulle.
Minullakin on tuttu, jolle olen huokaillut, kuinka paljon tekisi mieli vaihtaa maisemia ja reissata, mutta kun ei ole varaa, eikä omaa kulkupeliäkään, millä menisi kiertelemään maata. Jos lähtee julkisilla, se ei ole sama asia. Tuttu on jaksanut ahkerasti kertoilla omista kesälomareissuistaan, joita tekee omilla kulkupeleillään. Ei siis mitään sääliä, vaan puukon vääntämistä haavoissa sellainen on. Siksi olemmekin nykyään vain tuttavia. Säästän itseäni, enkä halua enää tietää hänen reissuistaan. Kun sitten joskus pääsen minäkin reissaamaan, taidan olla ihan vaan vaiti reissuistani. Ehkä joskus sitten lyön koko matkakokemukseni kerralla hänen eteensä.
Kirjootin tekstin alussa näin:
"Tunnistin aikoinaan että ystäväni ( jo yli 50v N ) oli kateellinen minulle taloudellisesta tilanteesta ym ym, tämä näkyi hyvin selvästi."
-->> ja otaksuin että tämä kateellisuus olisi saattanut aiheuttaa hänessä sen ilkeän reaktion että kun sitten hänellä oli jotain mitä minulla ei (jota minä kaipasin) niin hän pääsi ikäänkuin leveilemään ja kääntämään puukkoa haavassa tällä mökkijutullaan nyt mulle.
Selkenikö.
Olin aikoinaan ison yrityksen myyntiorganisaatiossa jossa meitä tietysti mittaroitiin myyntisuoritteilla eli tehdyt kaupat kpl ja € määrät.
Olin 3 v peräkkäin porukan kärjessä noilla kriteereillä. Minulla kävi osittain hyvää tuuria mutta olin myös selvästi ahkerampi kuin moni.
Sain niskaani vaikka mitä ivaa, sanottiin jopa että "hyvähän sun on tehdä viikonloputkin töitä ku ei oo lapsia....relaa vähä." Muutaman muun tiimistämme alkoi kulkea kimpassa siten että saattoivat lähteä lounaalle kysymättä olenko minä lähdössä yms pientä sivuuttamista.
Ihan naurettavaa, oltiin kuitenki aikuisia ja työpaikalla.
Ulkomailla reissaamisesta ja siihen liittyen toki rahan käyttöä.
Näkyi mm:
- suorana piikittelynä ja pohtimisena miten sulla on vara tuohon. Kysyttiin jopa olenko saanut perintöä ( johon en toki vastannut).
- kun laitoin fb kiin yhdenkin kuvan kauniista lomamaisemasta ja paikan missä olen, eräs ystäväni ei koskaan "tykännyt" postauksestani, vaikka muuten yleensä tykkäili kaikista lähinnä niinkuin lukukuittauksena ja roikkui päivittäin facessa.
- eräs tuttu alkoi yhtäkkiä kehua ja mainostaa ihan hirveesti kaikkee itsensä varallisuuteen liittyvää, kertoi aina kun nähtiin missä on ollut ja mihin kaikkialle ovat seuraavaksi menossa. Vaikka tiesin ettei sitten kuitenkaan niin ollut tehnyt.
Kopioitu aiemmasta postauksesta:
"Tämä on näkynyt erinäisinä naljailuina, piikittelynä, sekä käänteisenä "muka ihailuna" jossa kuitenkin äänensävy, kehonkieli ja asiayhteys paljastaa sanojan ja viesti muuttuu vitt...ksi."
-->>
Juuri näin.
Lisäksi myös sellaisena outona emotionaalisena kostamisena, jossa esim olen paljastanut ystävälleni "heikon kohtani ja haavottuuuteni" ja ihan asiaan mitenkään liittymättömässä tilanteessa ystävä alkaa kehua itseään samasta asiasta miten hyvin hänellä tämä asia on, miten onnellinen hän on tms.
Ikäänkuin kääntää puukkoa haavassani- tekee sen täysin tietoisesti.
....... Ja minä kyllä huomaan äänensävyn muttumisen ja sen että hänen nyt vaan piti saada päteä ja olla parempi edes jossain asiassa.