Lue keskustelun säännöt.
Kun kysyt lapsen koulupäivästä... Emmä tiedä, emmä muista, ei mitään, kaikenlaista
07.03.2022 |
Näitä vastauksia saan kun kysyn 9 vuotiaan lapseni koulupäivästä.
Onko muilla niin että lapsi ei muista mitä ruokaa koulussa oli tai mitä välkällä tehtiin😀?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Pässi ei ymmärrä, mikä ero on keskustelulla ja urkkimisella. No eipä yllätä. Annan vinkin: keskustelu ei ole sitä, että toinen kyselee ja toinen vastailee. Keskustelussa molemmat osallistuvat. Ja se tärkein: keskustella voi muustakin kuin työasioista.
Non enhän minä sanonut, että keskustelu on sitä, että toinen urkkii tai että keskustella voi vain työasioista. Mutta jos ei halua puhua jostain asiasta, niin sitten on parempi sanoa se ja ohjata keskustelu johonkin muuhun asiaan.
Miksi muuten koet tarvetta haukkua minua, kun keskustelemme tästä asiasta?
No v'ttu just siksi. Rasittavia eukkoja tekee aina mieli haukkua, kun eivät tajua mistään mitään.
Kuule, jos et halua keskustella asioista, niin miksi vastaat viesteihin keskustelupalstalla? Eikö sinulle löytyisi jotain muuta tekemistä? Ymmärräthän, että tämä ei ole mitenkään pakollista sinulle?
Missä kohtaa sanoin, etten halua täällä keskustella? Etkö käsitä, että täällä saa sanoa myös eriäviä mielipiteitä. Sinun näkemyksesi ei ole ainut oikea. Jostain syystä en yhtään ihmettele, miksi ukkosi ei jaksa sinulle vastailla. Minäminä-mamman kanssa pääsee todennäköisesti helpoimmalla, kun on hiljaa ja antaa mamman paasata.
No varmasti siinä menee se raja, kun keskustelun sijaan alat haukkua ja kiroilla. En näe noita niinkään keskusteluna kuin kiukuttelemisena. Se jatkuu tuossakin viestissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinusta voi olla, mutta se ei tarkoita, että kaikista on. Itse en jaksaisi yhtään selostaa työpäivääni kotona. Onneksi kumppanini ymmärtää sen eikä kysele tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt lapselta asiaa, jonka voit itse selvittää lukemalla koulun (julkisesti saatavilla olevan) ruokalistan?
Miksi kysyä päivästä, kun voi tarkistaa Wilmasta? Miksi kysyä tai jutella ikinä mistään, kun kyllä ne kertoo, jos on jotain asiaa, eikö vain? Näin kasvatetaan tuppisuu suomalaisia ja pahoinvointi lisääntyy, kun edes omilla vanhemmilla kiinnosta tietää kuulumisia.
No näinpä. Mykkä, sosaalisiltaan taidoiltaan vajaa kansa kuvittelee, että on normaalia olla kommunikoimatta perheenjäsenten kesken. Jotkut vieläpä luulevat, että tämä on sama asia kuin introverttiys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Pässi ei ymmärrä, mikä ero on keskustelulla ja urkkimisella. No eipä yllätä. Annan vinkin: keskustelu ei ole sitä, että toinen kyselee ja toinen vastailee. Keskustelussa molemmat osallistuvat. Ja se tärkein: keskustella voi muustakin kuin työasioista.
Non enhän minä sanonut, että keskustelu on sitä, että toinen urkkii tai että keskustella voi vain työasioista. Mutta jos ei halua puhua jostain asiasta, niin sitten on parempi sanoa se ja ohjata keskustelu johonkin muuhun asiaan.
Miksi muuten koet tarvetta haukkua minua, kun keskustelemme tästä asiasta?
No v'ttu just siksi. Rasittavia eukkoja tekee aina mieli haukkua, kun eivät tajua mistään mitään.
Kuule, jos et halua keskustella asioista, niin miksi vastaat viesteihin keskustelupalstalla? Eikö sinulle löytyisi jotain muuta tekemistä? Ymmärräthän, että tämä ei ole mitenkään pakollista sinulle?
Missä kohtaa sanoin, etten halua täällä keskustella? Etkö käsitä, että täällä saa sanoa myös eriäviä mielipiteitä. Sinun näkemyksesi ei ole ainut oikea. Jostain syystä en yhtään ihmettele, miksi ukkosi ei jaksa sinulle vastailla. Minäminä-mamman kanssa pääsee todennäköisesti helpoimmalla, kun on hiljaa ja antaa mamman paasata.
No varmasti siinä menee se raja, kun keskustelun sijaan alat haukkua ja kiroilla. En näe noita niinkään keskusteluna kuin kiukuttelemisena. Se jatkuu tuossakin viestissäsi.
Eipä näytä menevän rajaa, kun edelleen jatkat juttua kanssani. Kerron sinulle salaisuuden: Jokaiseen viestiin ei ole pakko vastata.
Hei hyvä äiti! Ymmärrän, että haluat sun kysymyksilläsi näyttää välittämistä ja saada, ylläpitää hyvää kontaktia sun lapseen.
Sehän tosi hyvä asia.
Lapset on niin erilaisia. Toinen papattaa kuin papupata koulusta tullessaan, ja toinen sulkeutuu tai lähtee heti leikkimään muuta.
Katsoisin lapsen olemusta; näyttääkö hän olevan ihan okei koulupäivän jälkeen, onko leppoisa vai ärtyisä, pelokas vai rento?
Toinen myös voi tarvita koulun jälkeen vähän
aikaa. Koulussa kaikkea uutta ja on ääntäkin
.
Se kertoo paljon, se olemus. Ehkä luontevinta voisi olla vaan vaikka syödä ja jutella ihan kaikesta muusta leppoisasti yhdessä, vaikka puuhailun lomassa puhella niitä näitä, molemmille.
Jos googlaa ' pitkopedagogiikka' niin ehkä siitäkin löytyy ideaa yhdessä puuhailemisessa syntyvään juttuhetkeen, muistaakseni Sinkkonen tätä puhui, jos en muista väärin.
Joka tapauksessa, paljon mukavia hetkiä teidän perheelle ja sinulle + lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Pässi ei ymmärrä, mikä ero on keskustelulla ja urkkimisella. No eipä yllätä. Annan vinkin: keskustelu ei ole sitä, että toinen kyselee ja toinen vastailee. Keskustelussa molemmat osallistuvat. Ja se tärkein: keskustella voi muustakin kuin työasioista.
Non enhän minä sanonut, että keskustelu on sitä, että toinen urkkii tai että keskustella voi vain työasioista. Mutta jos ei halua puhua jostain asiasta, niin sitten on parempi sanoa se ja ohjata keskustelu johonkin muuhun asiaan.
Miksi muuten koet tarvetta haukkua minua, kun keskustelemme tästä asiasta?
No v'ttu just siksi. Rasittavia eukkoja tekee aina mieli haukkua, kun eivät tajua mistään mitään.
Kuule, jos et halua keskustella asioista, niin miksi vastaat viesteihin keskustelupalstalla? Eikö sinulle löytyisi jotain muuta tekemistä? Ymmärräthän, että tämä ei ole mitenkään pakollista sinulle?
Missä kohtaa sanoin, etten halua täällä keskustella? Etkö käsitä, että täällä saa sanoa myös eriäviä mielipiteitä. Sinun näkemyksesi ei ole ainut oikea. Jostain syystä en yhtään ihmettele, miksi ukkosi ei jaksa sinulle vastailla. Minäminä-mamman kanssa pääsee todennäköisesti helpoimmalla, kun on hiljaa ja antaa mamman paasata.
No varmasti siinä menee se raja, kun keskustelun sijaan alat haukkua ja kiroilla. En näe noita niinkään keskusteluna kuin kiukuttelemisena. Se jatkuu tuossakin viestissäsi.
Eipä näytä menevän rajaa, kun edelleen jatkat juttua kanssani. Kerron sinulle salaisuuden: Jokaiseen viestiin ei ole pakko vastata.
Kysyit: "Missä kohtaa sanoin, etten halua täällä keskustella?" Vastasin siihen, missä kohtaa ajattelen, että et halua keskustella, vaan kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Elämäni olen tavannut paljon ihmisiä erilaisilla keskustelutaidoilla. Edelleen mielestäni ei ole tärkeintä kuinka hyvät taidot ovat, vaan se että edes puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi näkökulma:
Minä olin lapsena koulukiusattu. Koulu oli minulle suoraan sanottuna h'lvettiä. En kuitenkaan halunnut huolestuttaa äitiäni. Niinpä vastasin hänen kysymyksiinsä juurikin tuohon aloituksessa kuvattuun tyyliin. Niin sain pidettyä itseni kasassa ja äiti ei huolestunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sehän on hyvä jos tulee tieto että joka päivä on yhtä sontakasaa. Ehkä asialle voisi tehdä jotain. Silloin voi vaikka kannustaa toista vaihtamaan työpaikkaa, tai selvittää mikä siellä koulussa mättää. Vaikea auttaa jos ei ole mitään tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Mä taas en ole itse kiinnostunut tuollaisista asioista. Kerron oma-aloitteisesti jos jotain mullistavaa on ollut. Ärsyttäisi tenttaaminen. On paljon kiinnostavampiakin puheenaiheita jos on on pakko kälättää koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, mitä ruokaa koulussa on? Ihmettelin tätä jo lapsena. Se oli ainut asia, mitä äiti minulta joka ikinen päivä kysyi. Keksin monesti päästäni jonkun ruokalajin, kun en jaksanut vastata oikeasti.
Jos vaikka siksi että kotona ei sitten olisi sitä samaa. Tai jos on ollut puuroa tai kasvissosekeittoa niin laittaa kotona liharuokaa jos voi. Totta, kaikki lapset eivät ole puheliaita päikky- tai koulupäivästä, varmaan vaihtelee. Itsekin välillä huolehdin kun kaikki on "ihan hyvin" mutta tosi vähän on koulukavereiden kanssa vapaa-ajalla. Asutaan pienessä kunnassa missä kaikki ollaan vähän hajallaan. Onko 13-vuotiailla tapana puhua "yks mun kaveri" sitä ja tätä? Kun siis nuorempana kavereilla oli nimet, että mitä tehtiin Ellan tai Saaran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Suomalaista "kommunikointia"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Miksi et itse kerro omia kuulumisiasi, sellaiseen on helpompaa vastata omilla kuulumisilla? Tuollainen kysely on kiusallista etenkin jos kysymyksiä sinkoaa vauhdilla ettei vastapuoli ehdi itse viemään keskustelua kiinnostaviin asioihin. Vuorovaikutuksessa annetaan tilaa toisellekin, eikä pommiteta vain kysymyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Mikä tuossa mielestäsi oli sitä kälätystä, voisitko hieman eritellä?
Kunnon rölli eksynyt ketjuun provoilemaan. Älkää vastatko sille enää.