Lue keskustelun säännöt.
Kun kysyt lapsen koulupäivästä... Emmä tiedä, emmä muista, ei mitään, kaikenlaista
07.03.2022 |
Näitä vastauksia saan kun kysyn 9 vuotiaan lapseni koulupäivästä.
Onko muilla niin että lapsi ei muista mitä ruokaa koulussa oli tai mitä välkällä tehtiin😀?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Pässi ei ymmärrä, mikä ero on keskustelulla ja urkkimisella. No eipä yllätä. Annan vinkin: keskustelu ei ole sitä, että toinen kyselee ja toinen vastailee. Keskustelussa molemmat osallistuvat. Ja se tärkein: keskustella voi muustakin kuin työasioista.
Eli jos puolisolta kysyy työpäivästä niin se on urkkimista?? No huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Mikä tuossa mielestäsi oli sitä kälätystä, voisitko hieman eritellä?
Siinä, että sinulla on pakkomielle pitää jatkuvasti keskustelua yllä. Yritit verhoilla sen kauniisti keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi, mutta viestistäsi paistaa läpi liian hyvin se, että olet ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta.
Sama meidän bonuslapsella. Hänellä on adhd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Miksi et itse kerro omia kuulumisiasi, sellaiseen on helpompaa vastata omilla kuulumisilla? Tuollainen kysely on kiusallista etenkin jos kysymyksiä sinkoaa vauhdilla ettei vastapuoli ehdi itse viemään keskustelua kiinnostaviin asioihin. Vuorovaikutuksessa annetaan tilaa toisellekin, eikä pommiteta vain kysymyksillä.
Mistä päättelit, että en kerro kuulumisistani tai kysymykset sinkoilevat vauhdilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Minä olen introvertti, mutta kyselen silti lapsilta koulupäivistä. Ihan normaalia keskustelua, mikä olisi lastenkin hyvä oppia. -eri
Harmi, ettet pysty hahmottamaan, että kaikki introvertit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Osa kaipaa paljon hiljaisuutta eikä varsinkaan kuormittavan koulupäivän jälkeen välttämättä jaksa vastailla mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Huom! Lainaamassasi viestissä puhuttiin LAPSEN MIELESTÄ tarpeettomista kysymyksistä. Sinä et voi määritellä, mikä on lapsen mielestä tarpeetonta ja mikä ei. Lapsella on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Mikä tuossa mielestäsi oli sitä kälätystä, voisitko hieman eritellä?
Siinä, että sinulla on pakkomielle pitää jatkuvasti keskustelua yllä. Yritit verhoilla sen kauniisti keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi, mutta viestistäsi paistaa läpi liian hyvin se, että olet ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta.
Missä kohdassa minä sanoin, että minulla on pakkomielle pitää keskustelua jatkuvasti yllä? Puhuin keskusteuyhteyden ylläpitämisestä, mikä on aivan eri asia.
Missä kohdassa mielestäsi paistaa läpi, että olen ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta? Totuus ei voisi olla enemmän toinen, olen nimenomaan ihminen, joka arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta. Olen muuttanut varta vasten paikkaan, jossa on hiljaista, eikä mulla ole koskaan mitään taustamelua kotona. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos katson telkkaria, katson oikeasti, eikä se pyöri vain taustalla.
Suosittelen, että teet vähemmän tulkintoja toisesta ihmisestä ja keskustelet asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Pässi ei ymmärrä, mikä ero on keskustelulla ja urkkimisella. No eipä yllätä. Annan vinkin: keskustelu ei ole sitä, että toinen kyselee ja toinen vastailee. Keskustelussa molemmat osallistuvat. Ja se tärkein: keskustella voi muustakin kuin työasioista.
Eli jos puolisolta kysyy työpäivästä niin se on urkkimista?? No huh.
Joissain tapauksissa kyllä. On olemassa töitä, joista ei edes saa puhua kotona. Jos silti rupeaa utelemaan, se on todellakin urkkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Huom! Lainaamassasi viestissä puhuttiin LAPSEN MIELESTÄ tarpeettomista kysymyksistä. Sinä et voi määritellä, mikä on lapsen mielestä tarpeetonta ja mikä ei. Lapsella on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Juu, en voi päättää lapsen puolesta, mitä hän ajattelee. Lapsi kuitenkin on vielä lapsi, eli ei näe asioita kovin laajassa kontekstissa. Lapsi voi olla sitä mieltä, että läksyjen tekeminen on tarpeetonta, tai että koko päivän voi pelata. Minä olen aikuisena eri mieltä asiasta. Lapsi ei voi määritellä, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta. Se on yksinkertaisesti liian suuri vastuu hänelle. Ja tämä sama pätee kysymyksiinkin. Minusta on tärkeää tietää siitä, miten lapsi viihtyy koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Mikä tuossa mielestäsi oli sitä kälätystä, voisitko hieman eritellä?
Siinä, että sinulla on pakkomielle pitää jatkuvasti keskustelua yllä. Yritit verhoilla sen kauniisti keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi, mutta viestistäsi paistaa läpi liian hyvin se, että olet ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta.
Missä kohdassa minä sanoin, että minulla on pakkomielle pitää keskustelua jatkuvasti yllä? Puhuin keskusteuyhteyden ylläpitämisestä, mikä on aivan eri asia.
Missä kohdassa mielestäsi paistaa läpi, että olen ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta? Totuus ei voisi olla enemmän toinen, olen nimenomaan ihminen, joka arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta. Olen muuttanut varta vasten paikkaan, jossa on hiljaista, eikä mulla ole koskaan mitään taustamelua kotona. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos katson telkkaria, katson oikeasti, eikä se pyöri vain taustalla.
Suosittelen, että teet vähemmän tulkintoja toisesta ihmisestä ja keskustelet asiasta.
Ihan koko tekstistäsi. Puolustuspuheenvuorosi vain vahvistaa käsitystäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Pässi ei ymmärrä, mikä ero on keskustelulla ja urkkimisella. No eipä yllätä. Annan vinkin: keskustelu ei ole sitä, että toinen kyselee ja toinen vastailee. Keskustelussa molemmat osallistuvat. Ja se tärkein: keskustella voi muustakin kuin työasioista.
Eli jos puolisolta kysyy työpäivästä niin se on urkkimista?? No huh.
Joissain tapauksissa kyllä. On olemassa töitä, joista ei edes saa puhua kotona. Jos silti rupeaa utelemaan, se on todellakin urkkimista.
Eivätkö nämä ole asioita, jotka tehdään kunnolla selväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Huom! Lainaamassasi viestissä puhuttiin LAPSEN MIELESTÄ tarpeettomista kysymyksistä. Sinä et voi määritellä, mikä on lapsen mielestä tarpeetonta ja mikä ei. Lapsella on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Juu, en voi päättää lapsen puolesta, mitä hän ajattelee. Lapsi kuitenkin on vielä lapsi, eli ei näe asioita kovin laajassa kontekstissa. Lapsi voi olla sitä mieltä, että läksyjen tekeminen on tarpeetonta, tai että koko päivän voi pelata. Minä olen aikuisena eri mieltä asiasta. Lapsi ei voi määritellä, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta. Se on yksinkertaisesti liian suuri vastuu hänelle. Ja tämä sama pätee kysymyksiinkin. Minusta on tärkeää tietää siitä, miten lapsi viihtyy koulussa.
Sori nyt vaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, onko sinulle tärkeää lapsen viihtyminen. Jos lapsi ei sinulle halua vastata, hän ei vastaa. Lapsi ei ole mikään tahdoton olento, jonka pitää kaikessa toimia aikuisen päättämällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Mikä tuossa mielestäsi oli sitä kälätystä, voisitko hieman eritellä?
Siinä, että sinulla on pakkomielle pitää jatkuvasti keskustelua yllä. Yritit verhoilla sen kauniisti keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi, mutta viestistäsi paistaa läpi liian hyvin se, että olet ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta.
Missä kohdassa minä sanoin, että minulla on pakkomielle pitää keskustelua jatkuvasti yllä? Puhuin keskusteuyhteyden ylläpitämisestä, mikä on aivan eri asia.
Missä kohdassa mielestäsi paistaa läpi, että olen ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta? Totuus ei voisi olla enemmän toinen, olen nimenomaan ihminen, joka arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta. Olen muuttanut varta vasten paikkaan, jossa on hiljaista, eikä mulla ole koskaan mitään taustamelua kotona. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos katson telkkaria, katson oikeasti, eikä se pyöri vain taustalla.
Suosittelen, että teet vähemmän tulkintoja toisesta ihmisestä ja keskustelet asiasta.
Ihan koko tekstistäsi. Puolustuspuheenvuorosi vain vahvistaa käsitystäni.
Minusta on jännä, että sinä et halua keskustella tästä asiasta, vaan haluat vain kertoa, millaisia tulkintoja teet viesteistäni. Oletko ajatellut, että kuuntelisit enemmän, mitä toisilla ihmisillä on sanottavaa sen sijaan, että kertoisit muille, millaisia he ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Minä olen introvertti, mutta kyselen silti lapsilta koulupäivistä. Ihan normaalia keskustelua, mikä olisi lastenkin hyvä oppia. -eri
Harmi, ettet pysty hahmottamaan, että kaikki introvertit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Osa kaipaa paljon hiljaisuutta eikä varsinkaan kuormittavan koulupäivän jälkeen välttämättä jaksa vastailla mihinkään.
Sitten voi vastata ettei jaksa nyt jutella. Introvertti ei ole yhtä kuin epäkohtelias ääliö, vaikka poikkeuksiakin saattaa löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Huom! Lainaamassasi viestissä puhuttiin LAPSEN MIELESTÄ tarpeettomista kysymyksistä. Sinä et voi määritellä, mikä on lapsen mielestä tarpeetonta ja mikä ei. Lapsella on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Juu, en voi päättää lapsen puolesta, mitä hän ajattelee. Lapsi kuitenkin on vielä lapsi, eli ei näe asioita kovin laajassa kontekstissa. Lapsi voi olla sitä mieltä, että läksyjen tekeminen on tarpeetonta, tai että koko päivän voi pelata. Minä olen aikuisena eri mieltä asiasta. Lapsi ei voi määritellä, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta. Se on yksinkertaisesti liian suuri vastuu hänelle. Ja tämä sama pätee kysymyksiinkin. Minusta on tärkeää tietää siitä, miten lapsi viihtyy koulussa.
Sori nyt vaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, onko sinulle tärkeää lapsen viihtyminen. Jos lapsi ei sinulle halua vastata, hän ei vastaa. Lapsi ei ole mikään tahdoton olento, jonka pitää kaikessa toimia aikuisen päättämällä tavalla.
Miten sillä ei ole mitään merkitystä, voisitko perustella?
(Mun lapset kyllä vastaavat mulle. Mutta me ollaan yhdessä harjoiteltu myös keskustelemista.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Pässi ei ymmärrä, mikä ero on keskustelulla ja urkkimisella. No eipä yllätä. Annan vinkin: keskustelu ei ole sitä, että toinen kyselee ja toinen vastailee. Keskustelussa molemmat osallistuvat. Ja se tärkein: keskustella voi muustakin kuin työasioista.
Eli jos puolisolta kysyy työpäivästä niin se on urkkimista?? No huh.
Joissain tapauksissa kyllä. On olemassa töitä, joista ei edes saa puhua kotona. Jos silti rupeaa utelemaan, se on todellakin urkkimista.
Eivätkö nämä ole asioita, jotka tehdään kunnolla selväksi?
Nooo, kokemuksesta voi kertoa, että osalle ei auta vaikka vääntäisi ratakiskosta. Tässäkin ketjussa vaikuttaisi olevan ihmisiä, joiden on täysin mahdotonta käsittää, että kaikesta ei voi/tarvitse keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Huom! Lainaamassasi viestissä puhuttiin LAPSEN MIELESTÄ tarpeettomista kysymyksistä. Sinä et voi määritellä, mikä on lapsen mielestä tarpeetonta ja mikä ei. Lapsella on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Juu, en voi päättää lapsen puolesta, mitä hän ajattelee. Lapsi kuitenkin on vielä lapsi, eli ei näe asioita kovin laajassa kontekstissa. Lapsi voi olla sitä mieltä, että läksyjen tekeminen on tarpeetonta, tai että koko päivän voi pelata. Minä olen aikuisena eri mieltä asiasta. Lapsi ei voi määritellä, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta. Se on yksinkertaisesti liian suuri vastuu hänelle. Ja tämä sama pätee kysymyksiinkin. Minusta on tärkeää tietää siitä, miten lapsi viihtyy koulussa.
Sori nyt vaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, onko sinulle tärkeää lapsen viihtyminen. Jos lapsi ei sinulle halua vastata, hän ei vastaa. Lapsi ei ole mikään tahdoton olento, jonka pitää kaikessa toimia aikuisen päättämällä tavalla.
Miten sillä ei ole mitään merkitystä, voisitko perustella?
(Mun lapset kyllä vastaavat mulle. Mutta me ollaan yhdessä harjoiteltu myös keskustelemista.)
Kerroin jo.
P.S. Sinun lapsesi eivät ole sama asia kuin kaikki lapset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Minä olen introvertti, mutta kyselen silti lapsilta koulupäivistä. Ihan normaalia keskustelua, mikä olisi lastenkin hyvä oppia. -eri
Harmi, ettet pysty hahmottamaan, että kaikki introvertit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Osa kaipaa paljon hiljaisuutta eikä varsinkaan kuormittavan koulupäivän jälkeen välttämättä jaksa vastailla mihinkään.
Sitten voi vastata ettei jaksa nyt jutella. Introvertti ei ole yhtä kuin epäkohtelias ääliö, vaikka poikkeuksiakin saattaa löytyä.
Enpä jos on jo miljoona kertaa sanonut, eikä toinen siltikään tajua? Näitäkin tapauksia on. Kai tiesit, että sekin on epäkohteliasta, ettei kunnioita toisen toivetta olla juttelematta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 48v mies vastailee samalla tavalla.
Yrittää viestiä sinulle, ettei halua vapaa-ajalla puhua työasioista. Mutta sinä et tajua....
Miksei sitä asiaa voi viestiä suoraan ("en halua puhua vapaa-ajalla työasioista")?
Utelija ei tuollaista jaksa ottaa huomioon. Tärkeintä on, että saa urkkia. Silloin pääsee helpommalla, kun mutisee jotain "emmätiiä jotain joo" tyylistä. Ei urkkija pahoita mieltään siitä, että ei anneta kysellä.
Eli keskusteleminen on sinusta urkkimista? Miksi ajattelet, että suora kommunikointi siitä, että ei ole kiinnostunut puhumaan vapaa-ajalla työasioista pahoittaa mieltä enemmän kuin lapsellinen väistely?
Musta on ihan normaalia kysellä kumppanilta, että: miten päivä meni töissä? oliko hankalia hommia? Mitä söit lounaaksi? Mites liikenne veti matkalla?
Sinulla on siis lapsi kumppanina? Ei kuulosta aikuisten keskustelulta.
Onko nykyään ihmisten kuulumisten kysyminen jotenkin väärin? Missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä vaikkapa toisen töistä. Se on kohteliasta.
Niin, SUN mieltä. Koeta nyt takoa sinne kaaliisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Kaikki eivät halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Yhtälailla lapsissa voi olla niitä, jotka eivät halua kerrata koulupäivää enää uusintana kotona. Etenkin, jos koulussa ei ole kivaa, ei taatusti halua enää kotona sitä muistella. Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että on myös muita näkemyksiä kuin omanne. Se on kohteliasta, että huomioi erilaiset näkemykset.
Sitten pitää sanoa, että en halua tuoda töitä kotiin edes puheen tasolla. Se on ihan ok ja normaalia sanoa noin. Toiset eivät edes saa puhua töistään kotona. Mutta se pitää kertoa.
Jos lapsella ei ole koulussa kivaa, se on asia, joka vanhemman pitää tietää. Vanhempi on vastuussa lapsestaan, ja siksi vanhemman pitää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu. Oli se sitten lapsesta kivaa tai ei.
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ei lapsi välttämättä syystä tai toisesta uskalla/halua kertoa kaikkea kotona. Ja tenttaaminen ja vaatiminen vain pahentaa tilannetta. On hyvä, että olette kiinnostuneita lasten kuulumisista, mutta yrittäkää edes ymmärtää sitäkin puolta, jos lapsi ei jaksa vastailla hänen mielestään tarpeettomiin kysymyksiin. Lapsellakin on oikeus pitää joitain asioita ihan omana tietonaan. Se ei maailmaa kaada, jos et saa tietää, oliko tänään koulussa kalapuikkoja vai lihapullia.
Ei voi olettaa, että lapsi ymmärtää, mitkä kysymykset ovat oleellisia ja mitkä tarpeettomia. Lapselle voi selittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulupäivästä ja siitä, mitä koulussa tapahtuu, koska vanhempi ei ole siellä mukana.
Ei se, että kysyy lapselta asioita, tarkoita, etteikö lapsi saa tai voi pitää asioita omana tietonaan. Edelleen lapsi voi valita ihan itse, mitä kertoo.
Olennaista tässä ei ole tietää, mitä koulussa on ollut ruokana, vaan se, että aloitetaan keskustelu jostain. Keskustelu alkaa jostain asiasta. Se alkaa harvemmin jostain tärkeästä. Yleensä siirrytään jostain melko triviaalista asiasta tärkeämpään. Joskus ei siirrytä, vaan puhutaan vain ne triviaalit asiat. Mutta keskusteluyhteyden pitäminen auki on tärkeää.
Eli et edes halua yrittää ymmärtää, että kaikki eivät ole kälättäjäluonteita? Sääliksi käy lapsiasi, jos sattuvat olemaan introvertteja, jotka viihtyvät ennemmin hiljaisuudessa kuin jatkuvassa kälätyksessä.
Mikä tuossa mielestäsi oli sitä kälätystä, voisitko hieman eritellä?
Siinä, että sinulla on pakkomielle pitää jatkuvasti keskustelua yllä. Yritit verhoilla sen kauniisti keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi, mutta viestistäsi paistaa läpi liian hyvin se, että olet ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta.
Missä kohdassa minä sanoin, että minulla on pakkomielle pitää keskustelua jatkuvasti yllä? Puhuin keskusteuyhteyden ylläpitämisestä, mikä on aivan eri asia.
Missä kohdassa mielestäsi paistaa läpi, että olen ihmistyyppi, jonka mielestä hiljaisuus on pahasta? Totuus ei voisi olla enemmän toinen, olen nimenomaan ihminen, joka arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta. Olen muuttanut varta vasten paikkaan, jossa on hiljaista, eikä mulla ole koskaan mitään taustamelua kotona. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos katson telkkaria, katson oikeasti, eikä se pyöri vain taustalla.
Suosittelen, että teet vähemmän tulkintoja toisesta ihmisestä ja keskustelet asiasta.
Ihan koko tekstistäsi. Puolustuspuheenvuorosi vain vahvistaa käsitystäni.
Minusta on jännä, että sinä et halua keskustella tästä asiasta, vaan haluat vain kertoa, millaisia tulkintoja teet viesteistäni. Oletko ajatellut, että kuuntelisit enemmän, mitä toisilla ihmisillä on sanottavaa sen sijaan, että kertoisit muille, millaisia he ovat?
Sinun kannattaa nyt ihan itse ruveta ajattelemaan tuota asiaa. Ei näytä kuuntelu olevan vahvuutesi.
Minä olen introvertti, mutta kyselen silti lapsilta koulupäivistä. Ihan normaalia keskustelua, mikä olisi lastenkin hyvä oppia. -eri