Olenko mokannut totaalisesti lapsen nimen valinnassa?

Minulla on 8 kk poikavauva ja minua on alkanut ahdistamaan hänen ihana nimensä, joka aluksi tuntui niin oikealta. Nimessä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta nyt tuntuu että se ei sovikkaan meidän perheen lapselle. Asiaa ei tee helpommaksi se, että saamme jatkuvasti kuulla muiden kummastelevia kommentteja nimivalinnasta ja ehkä juuri se muiden kummastelu onkin saanut minut heräämään. Tässä hieman taustatietoa:

Minä olen täysin kaksikielinen, koska lapsuudenkodissani puhuttiin kumpaakin kotimaista. Virallinen äidinkieleni on suomi, mutta ruotsi on kuitenkin hieman "vahvempi" kieli, koska olen käynyt ruotsinkieliset koulut ja siten saanut ruotsinkielisiä kavereita. Mieheni on ruotsinkielinen ja me puhumme keskenään ruotsia. Lapsestamme aiomme tehdä kaksikielisen, joten minä puhun hänelle suomea ja isä ruotsia. Asumme kaksikielisellä alueella ja tuttavapiiriimme kuuluu pääasiassa ruotsinkielisiä.

Sukujuuristamme ja kaksikielisyydestä johtuen olisimme halunneet antaa lapselle sellaisen nimen, joka on yhtä lailla suomalainen kuin ruotsalainen (tyyliin "Lasse"), mutta emme onnistuneet löytämään sellaista nimeä, joka olisi miellyttänyt kumpaakin. Lopuksi päädyimme suomenkieliseen nimeen, johon me kummatkin ihastuimme. Kyseessä ei ole mikään supisuomalainen Pertti tai Väinö, vaan lyhyt ja helposti lausuttava nimi, jonka ruotsinkielisetkin osaavat lausua ongelmitta. Minä olen aina tykännyt lyhyistä suomenkielisistä nimistä, tyyliin "Miro, Aaro, Samu" jne. Myös mieheni siis ihastui nimeen, vaikka hän on se kokonaan ruotsinkielinen. Lisäksi minusta tuntui hyvältä kunnioittaa lapsen etunimellä myös suomenkielistä taustaani (muut nimet ovat ruotsinkielisiä).

No niinhän siinä kävi, että ihmiset alkoivat kummastelemaan suomalaista nimivalintaa. Aluksi en piitannut muiden kommenteista, mutta kun vielä 8 kk jälkeenkin saa kuulla muiden ihmettelyä, niin lopuksi havahduin ja ymmärsin täysin miksi he kummastelevat. Onhan se vähän outoa että meidän lapsella on suomenkielinen nimi, kun minä ja mies puhutaan keskenään ruotsia ja suurin osa suvusta ja tuttavapiiristä on ruotsinkielisiä. Vaikka nimi on tosi ihana, niin se ei vain enää tunnu sopivan meidän lapselle. Lisäksi lapsi laitetaan todennäköisesti ruotsinkieliseen kouluun. Tiedän että koulu on vain muutama vuotta koko elämästä, mutta koulun mukaan lapselle todennäköisesti tulee muodostumaan se "vahvempi" kieli.

Voi että kun mua ahdistaa tämä asia. En tiedä mitä minä tällä pitkällä tekstillä haen, mutta ehkä kaipaan kommentteja myös suomenkielisiltä, kun nimivalintaa kummastelevat tyypit ovat pääasiassa olleet ruotsinkielisiä. Mitä mieltä olette? Menikö koko nimitouhu täysin metsään?

Sen verran vielä kerron, että lisäämällä vain yhden kirjaimen lapsen nimeen (nimen loppuun) siitä tulisi kansainvälinen nimi. Sekin nimi oli mietinnässä ennen ristiäisiä, mutta silloin se ei jostain syystä tuntunut täysin oikealta. Nyt se taas tuntuisi oikealta ja tekisi mieli lisätä pojan nimeen se yksi kirjain, mutta kehtaako sitä nimeä enää mennä muuttamaan? Sitten vasta olisi muilla taas kummasteltavaa...