Olenko mokannut totaalisesti lapsen nimen valinnassa?

Ap täälä taas. Onpas tullut paljon vastauksia! Kiitos Teille siitä! Näitä kommentteja lukiessa on olo vähän helpottunut. Ei enää ahdista niin pahasti, mutta edelleen nimi tuntuu "väärältä".

Haluan vielä tarkentaa, että ketään ei ole haukkunut nimeä tai sanonut että se pitäisi vaihtaa. Ovat vain nimen kuullessa todenneet hämmästyneenä tyyliin "aijaa, sehän on suomenkielinen nimi", mutta ei kuitenkaan sanoneet mitään negatiivistä (ei ainakaan ääneen). Ja myös muutama suomenkielistä tuttavaa on vähän ihmetellyt.

Melkein aina kun kerromme lapsen nimen niin kaikki kuulee ensiksi sen kansainvälisen nimen. Joudumme aina korjaamaan ja sen jälkeen ihmiset hämmästyy. Pelkään että poikakin joutuu aina korjaamaan asian, kun muut kuulee nimen väärin.

En missään nimessä vaihtaisi nimeä vain muita miellyttääkseen, mutta tunnustan että muiden kommentit ovat osittain saaneet minut ajattelemaan. Ehkä olisin muutenkin tullut katumapäälle, vaikka muut eivät olisi sanoneet mitään. Halusinhan alunperinkin kaksikielisen nimen.

Mies on nyt jälkikäteen tunnustanut, että alussa häntä häiritsi se ettei nimi ollut kaksikielinen, vaikka hän pitikin nimestä kovasti. Enää häntä ei kuulemma häiritse muu kuin se, että muut kuulevat aina nimen väärin. Mies ei halua vaihtaa nimeä.

Tiedän että monilla suomenkielisillä on ruotsinkielinen nimi ja siinä ei ole mitään kummaa. Luulen että se johtuu siitä, että ruotsinkieliset nimet ovat usein tyyliltään enemmän kansainvälisiä ja sopivat myös suomenkielisille. Suomenkieliset nimet taas ovat usein tyyliltään TOSI suomalaisia, eikä sovi ruotsinkielisille yhtä hyvin. En tiedä saako tästä sepustuksesta mitään selvää :) Toivottavasti en loukannut ketään.

Täälä oli pari kommenttia suomenruotsalaisten "paremmudesta". Perustuu varmaan suomenruotsalaisista muodustuneeseen stereotypiaan. Meidän tuttavapiirissä ei kuitenkaan ole havaittavissa "paremmuutta" tai ylimielisyyttä. Kaikki ovat ihan normaaleja (osa jopa vähän "juntteja") eikä kenenkään sukunimeen kuulu af tai von. En myöskään tunne yhtään purjeveneen omistajaa :)

Sitä nimeä en haluaisi kertoa, koska joku saattaa tunnistaa minut... Ei nimittäin ole montaa suomenruotsalaista perhettä, jossa lapsella on tuo nimi ;)

Sen voin kertoa, että joku tässä ketjussa on arvannut nimen oikein.

Ap

Oletkohan nyt alkanut epäröimään muiden ihmisten kommenttien takia? Ettekö kuitenkin asu Suomessa?

Mielestäni on ihan luonnollista, että lapsella on suomalainen nimi. Mikäli tuttavapiiriinne kuuluu paljon suomenruotsalaisia, niin en ihmettelisi erikoisia kommentteja kaikesta mikä liittyy suomalaisuuteen. 

Juha on keitot kroatiaksi.

Älkää vaihtako lapsen nimeä vaan moukkamainen tuttavapiirinne.

Teillä on sivistymätön tuttavapiiri tai sitten sinulla on vakavia itsetunto-ongelmia.

Mieheni on venäläinen, ja sukunimemme on venäläinen. Molemmilla lapsilla on supisuomalaiset etunimet, koska halusimme niin. Ihan sama, hämmästeleekö joku.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:59"]

En jaksanut lukea vuodatustasi, mutta Pasi on hyvä nimi.

[/quote]

Varsinkin jos sukunimi on Kuikka :)

Älä muuta paineiden takia, jos nimi tuntuu oikealta, se on oikea. Lisäksi, suomi on toinen äidinkielesi, vaikka ruotsi onkin vahvempi kieli. Lapsilla on nykyään nimiä laidasta laitaan: jos olet huomannut, ruotsalaista nimipäiväkalenteria käytetään todella paljon suomenkielisten lasten nimeämisessä. Jos nimi käy kumpaankin kieleen kuitenkin, se ei ole ongelma.

Mä olen mokannu nimessä. Annoin tyttärelle nimen Anu. Sukunimi on Saukko :)

Simo on ihana nimi.

Jos pienen poikasi nimi on Simo, niin älä ihmeessä vaihda! Se on todella suloinen nimi pienelle pojalle ja hyvä nimi aikuiselle miehellekin. Lisäksi se ei ole nimi, joka olisi liian monella lapsella.

T. Suomenruotsalainen äiti, umpiruotsinkielinen isä ja Simo-poika.

Höpö höpö! Mitä sä tollasia miettimään, se on teidän lapsi, joka on saanut just sen oikean nien.. Aina on joku, joka ihmettelee jotakin typerää! Itse valkotukkanen supisuomalainen naimisissa puoliks japaniasen miehen kanssa. Lapsilla perusuomalaiset nimet sukunimi meillä kaikilla japanilainen, ja aina joku jaksaa ääneen ihmetellä. Itse henk. koht. olen TOSI ylpeä erikoisesta nimestämme ja mielelläni kerron ihmettelijöille sen alkuperän. Nenä pystyyn ja lopeta turha murehtiminen :)

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:51"]

Minulla on 8 kk poikavauva ja minua on alkanut ahdistamaan hänen ihana nimensä, joka aluksi tuntui niin oikealta. Nimessä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta nyt tuntuu että se ei sovikkaan meidän perheen lapselle. Asiaa ei tee helpommaksi se, että saamme jatkuvasti kuulla muiden kummastelevia kommentteja nimivalinnasta ja ehkä juuri se muiden kummastelu onkin saanut minut heräämään. Tässä hieman taustatietoa: Minä olen täysin kaksikielinen, koska lapsuudenkodissani puhuttiin kumpaakin kotimaista. Virallinen äidinkieleni on suomi, mutta ruotsi on kuitenkin hieman "vahvempi" kieli, koska olen käynyt ruotsinkieliset koulut ja siten saanut ruotsinkielisiä kavereita. Mieheni on ruotsinkielinen ja me puhumme keskenään ruotsia. Lapsestamme aiomme tehdä kaksikielisen, joten minä puhun hänelle suomea ja isä ruotsia. Asumme kaksikielisellä alueella ja tuttavapiiriimme kuuluu pääasiassa ruotsinkielisiä. Sukujuuristamme ja kaksikielisyydestä johtuen olisimme halunneet antaa lapselle sellaisen nimen, joka on yhtä lailla suomalainen kuin ruotsalainen (tyyliin "Lasse"), mutta emme onnistuneet löytämään sellaista nimeä, joka olisi miellyttänyt kumpaakin. Lopuksi päädyimme suomenkieliseen nimeen, johon me kummatkin ihastuimme. Kyseessä ei ole mikään supisuomalainen Pertti tai Väinö, vaan lyhyt ja helposti lausuttava nimi, jonka ruotsinkielisetkin osaavat lausua ongelmitta. Minä olen aina tykännyt lyhyistä suomenkielisistä nimistä, tyyliin "Miro, Aaro, Samu" jne. Myös mieheni siis ihastui nimeen, vaikka hän on se kokonaan ruotsinkielinen. Lisäksi minusta tuntui hyvältä kunnioittaa lapsen etunimellä myös suomenkielistä taustaani (muut nimet ovat ruotsinkielisiä). No niinhän siinä kävi, että ihmiset alkoivat kummastelemaan suomalaista nimivalintaa. Aluksi en piitannut muiden kommenteista, mutta kun vielä 8 kk jälkeenkin saa kuulla muiden ihmettelyä, niin lopuksi havahduin ja ymmärsin täysin miksi he kummastelevat. Onhan se vähän outoa että meidän lapsella on suomenkielinen nimi, kun minä ja mies puhutaan keskenään ruotsia ja suurin osa suvusta ja tuttavapiiristä on ruotsinkielisiä. Vaikka nimi on tosi ihana, niin se ei vain enää tunnu sopivan meidän lapselle. Lisäksi lapsi laitetaan todennäköisesti ruotsinkieliseen kouluun. Tiedän että koulu on vain muutama vuotta koko elämästä, mutta koulun mukaan lapselle todennäköisesti tulee muodostumaan se "vahvempi" kieli. Voi että kun mua ahdistaa tämä asia. En tiedä mitä minä tällä pitkällä tekstillä haen, mutta ehkä kaipaan kommentteja myös suomenkielisiltä, kun nimivalintaa kummastelevat tyypit ovat pääasiassa olleet ruotsinkielisiä. Mitä mieltä olette? Menikö koko nimitouhu täysin metsään? Sen verran vielä kerron, että lisäämällä vain yhden kirjaimen lapsen nimeen (nimen loppuun) siitä tulisi kansainvälinen nimi. Sekin nimi oli mietinnässä ennen ristiäisiä, mutta silloin se ei jostain syystä tuntunut täysin oikealta. Nyt se taas tuntuisi oikealta ja tekisi mieli lisätä pojan nimeen se yksi kirjain, mutta kehtaako sitä nimeä enää mennä muuttamaan? Sitten vasta olisi muilla taas kummasteltavaa...

[/quote]

Missään tapauksessa ette lähde nimeä muuttamaan! Olette valinneet omasta mielestänne kauniin nimen ja on ihan sama mitää muut siitä ajattelevat. Erittäin junttia porukkaa jos edelleen ihmettelevät nimeä vaikka lapsikin on jo 8kk vanha. Yleensä siinä vaiheessa ristiäisistä tai nimiäisistä on jo puoli vuotta. Sano että hankkikaa elämä.

Minun tuttavapiirissäni on täysin suomalainen suomenkielinen perhe joiden lasten nimet ruotsalaisperäisiä. Kauniit nimet ja eipähän tule kotiseudulla joka kulmassa samannimistä vastaan niin kuin kaikilla näillä Veeteillä ja Emmoilla.

Ymmärtäisin hämmästelyn jos nimi olisi joku hyvin etninen eikä kummallakaan mitään sukua/ kytköksiä ko. maahan. Mutta Suomessa asuvalleöa lapsella suomalainen nimi nyt ei ole mikään kovin erikoinen. Meidän tytöllä on ruotsinkielinen nimi vaikka ollaan ihan suomalaisia molemmat eikä osata ruotsia kovin hyvin. Mutta nimi tulee lapsen isoisoäidin mukaan ja on oikein kaunis ja passeli nimi.

Voittehan alkaa käyttää kutsumanimenä toista nimeä, jos oikeasti häiritsee.

Hågan?

Mitä jos vaan kertoisit, mikä nimi on kyseessä

Katsopa joskus ruotsinkielisen koulun nimilistoja, siellä on sikin sokin suomen- ja ruotsinkielistä nimeä.

En jaksanut lukea vuodatustasi, mutta Pasi on hyvä nimi.

En minäkään jaksanut lukea romaaniasi. Vaihda nimi jos noin häiritsee.