Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, jolla ei omia lapsia, kadehditko koskaan...?
03.08.2015 |
...naista, jolla on omia synnyttämiä lapsia tai lapsi?
Kommentit (141)
En kadehdi. Elän omaa elämääni. Muut saa elää omaansa. Koko aloitus on typerä lähtökohdiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 05:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 03:25"]
Miksi olisin kateellinen jollekulle, jonka elämä on paljon köyhempää kuin omani?
[/quote]
jaa. Millä mittarilla pystyt tuollaisen mittaamaan? Tai miten tuon päättelet? ...kuvastaa minulle köyhää ajattelua.
kateus on toki turhaa, mutta sinun lauseestasi se paistaa.
[/quote]
Samaa mieltä. Jos kommentoija mittaa rahalla asioita, niin se on kyllä köyhää. Tai mittarinsa kullakin. Jos hän taas tarkoittaa köyhyydellä elämää yleensä, millä tarkoitan henkistä puolta, niin sitä on aika vaikea mitata. Usein lapsen vanhemmat kertovat elämänsä rikastuneet lapsen myötä, Toki lapsi maksaa rahaa. Ei täällä montaa aineellisesti rikasta ole. Suomessa niitä on kourallinen. Rikkaita.
tämä ketju kuulostaa olevan periaatteellinen ei-lapsia ketju.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 08:05"]En ole. Mutta eräällä naisella on ihana mies, jonka haluaisin itsekin. Siitä olen kateellinen.
[/quote]
Tämä
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 08:13"]En kadehdi. Elän omaa elämääni. Muut saa elää omaansa. Koko aloitus on typerä lähtökohdiltaan.
[/quote]
Kertoo kyllä ketjun aloittajasta jotain
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 06:09"]
En kadehdi, en halua omia lapsia. En edes hirveästi pidä lapsista, sillä jatkuva meteli ja huomion ynnä muun vaatiminen on väsyttävää. Olen ihan poikki viikonlopun lastenvahtikeikastakin. Lisäksi rakastan omaa vapaata elämääni.
[/quote]
lapsenvahtikeikka onkin ihan toinen juttu kuin vanhemmuus. Hyvä valinta. Vapaus on ihanaa. Ja elämän rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadehdi, koska en ole ikinä halunnut lapsia. Minusta vaan ei ole koskaan äidiksi, suorastaan inhoan lapsia. N36
En. Päätin 14-vuotiaana, että en hanki lapsia. Ja nyt melkein 40 vuotta myöhemmin, voin rehellisesti todeta, että kertaakaan en ole päätöstäni katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadehdi koska en ole halunnut lapsia. En jaksa sitä vastuuta ja huolehtimista. Ilo lapsista ei riitä kompensoimaan sitä huolta ja vaivaa, näin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi ap:n kaltainen kaveri, siis joka pohtii tällaisia, että onkohan yksi yhteinen ystävämme kateellinen meille perheellisille. Itselle ei olisi ikinä edes moinen tullut mieleen, kun omat kateudenkohteeni ovat lähinnä ihmisten saavuttamiin asioihin liittyviä, esim. yksi tuttava on perustanut menestyneen yrityksen, yksi saavuttanut hyvän akateemisen uran, kolmas taas on treenannut hirveänä, ja näyttää aivan mahtavalta. Sellaisista asioista minä olen kateellinen (hyvällä tavalla); kun joku on kovalla työllä saavuttanut jotain, en siitä kuinka joku harrastaa seksiä ilman ehkäisyä (siis silloin kun itsellä ei vielä ollut lapsia, sain aika myöhään omani).
Mietin vain lähinnä, mitä siinä omassa elämässä on sattunut, jos ajattelee että esim oma lasten saanti olisi jollekin kateuden paikka. Pitääkö siis joku sitä sellaisena "saavutuksena", mikä on omalla työllä tai taidolla ansaittu. Asia jonka kuitenkin kuka tahansa voi saavuttaa, jos vain on terve, ilman mitään erityistä panostusta. Ei se vaadi kuin seksiä suurimmalle osalle ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 06:09"]
En kadehdi, en halua omia lapsia. En edes hirveästi pidä lapsista, sillä jatkuva meteli ja huomion ynnä muun vaatiminen on väsyttävää. Olen ihan poikki viikonlopun lastenvahtikeikastakin. Lisäksi rakastan omaa vapaata elämääni.
[/quote]
lapsenvahtikeikka onkin ihan toinen juttu kuin vanhemmuus. Hyvä valinta. Vapaus on ihanaa. Ja elämän rikkautta.
[/quote]
Niin, sitten se elämä olisi koko ajan sitä. Joten kiitos ei. Enkä usko edes olevani kovin hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tahattomasti lapseton, mutta en silti kadehdi. Ei ne muiden lapset ole mitenkään minulta pois, vaikka joskus jotkut narkkariäidit pistääkin miettimään maailman epäreiluutta. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen elämääni myös ilman lapsia ja näen tilanteessa paljon hyviäkin puolia. Ei siis ole syytä kadehtia ketään.
Ap kaipaisi ehkä jotain sisältöä elämäänsä kun tuollaista joutuu miettimään.
Olen kohta viisikymppinen vapaaehtoisesti lapseton nainen, joka olisi todennäköisesti tehnyt pari lasta jos sopiva kumppani olisi löytynyt ajoissa. En ole kateellinen, en ole koskaan ollut kateellinen enkä ole yhtään katunut enkä usko tulevani katumaan sitä ettei minulla ole lapsia. Sopivan miehen sain ja miehellä on jo edellisestä suhteesta sopivat lapset.
No minä kärsin lapsettomuudesta, ja en silti kadehdi. En minä sitä ystävän lasta itselleni haluaisi, tai kenenkään muun perhe-elämää. Minä haluan juuri tähän omaan elämääni lapsen, eikä sillä ole vaikutusta miten muut elämänsä elävät. Olen läheinen monien ystävien lapsille, ja aidosti iloinen heistä. Ei se ihan oikeasti minulta ole pois, jos joku muu lisääntyy. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tähän, aika katkeraksi saa alkaa, jos sitä alkaa kadehtimaan. Sinä aikana kun odottelen lasta (juu kyllä uskon että meillä tärppää kyllä vielä jossain vaiheessa), keskityn itseeni ja uraani. Saavuttelen kaikkia muita asioita, mitä arvostan. Kyllä, elämässäni on muitakin asioita kuin lapsen saanti. Jos jollekin elämän ainoa merkittävä asia on se oma lapsi, ja ei pysty näkemään miten joku voi elää ilman lapsia, niin se herättää minussa lähinnä sääliä. Meillä jokaisella on vain yksi elämä, ja eletään tällaisessa yhteiskunnassa joka antaa avaimet lähes kaikkeen. Miksi ihmeessä jumittua ajatukseen, että vain yksi asia takaa hyvän elämän? Niin kauan kuin jalat kantaa ja mieli toimii, niin voin tehdä elämälläni vaikka mitä!
Tottakai lapsettomuuteen kuuluu ne kateudenkin pienet hetket, mutta suurin osa pareista pääsee yli niistä, ja tajuaa että kyllä täällä viime kädessä eletään omaa elämää ja itseä varten. Aika surulliselta se elämä kuulostaa minun korvaan niillä, jotka kuvittelevat että muut ovat kateellisia siitä että itsellä on lapsi. Sehän kertoo jo aika paljon siitä omasta elämästä; ainoa kadehtittava asia omassa elämässä on joku toinen henkilö siinä. Ei lapsi ole osa sinun persoonaa, eikä saavutuskaan. Se on suuri lahja, mutta se ei ole siltikään sinun ikioma, vaan omistaa ennen pitkää ihan itse itsensä ja alkaa tehdä omaa elämäänsä. Vanhemmuus on totta kai tärkeä ja ihana tehtävä, mutta lapsi itsessään ei ole kenenkään jatke -saavutus tai elämäntehtävä. Siitä on myös osattava päästää irti.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 02:01"]
Mulla ei ole lapsia omasta tahdosta. Elämäntilanteeni ja mielenterveyteni on niin huonolla tolalla, että olisi suorastaan sadismia synnyttää tänne lapsi. En halua lapsia ja ajatuskin raskaudesta tuntuu kauhealta. Se pilaisi mun elämän täysin. Eli en sillä tavalla kadehdi, että haluaisin lapsen itse nyt.
Sen sijaan kadehdin tai ihailen joidenkin ihmisten perhe-elämää. Sitä, että on rakastavat vanhemmat joilla talous kunnossa. Lapsia, joiden kanssa touhutaan ja oleskellaan. ihania perheaktiviteettia ja perhearkea. Exäni perhe (jossa oli myös pieniä lapsia) oli tällainen. Heillä arki oli aivan ihanaa. Tavallista, arkista, mutta jotenkin niin kaunista. Arjen asioissa aisti sen miten vanhemmat rakastivat toisiaan ja lapsiaan. Heistä näkyi se ilo, onni ja seesteisyys. Sellaista perhe-elämää kadehdin ja sellaista toivoisin joskus itselleni.
Elämäntilanteessa jossa nyt olen en todellakaan aio hankkia lapsia, sillä se pahentaisi asioita. Mutta JOS joskus kuntoudun niin kyllä, haluan lapsia ja ihanaa perhe-elämää. Niin antoisaa, kivaa arkea.
[/quote]
Sitten heräsin päiväunestani ja jatkoin trollivastausten kirjoittamista omaan ketjuuni, jonka olen aloittanut, maalaten lapsettomia mt-ongelmaiseksi, ilkeiden lasteni lässyttäessä vieressäni, ja sen jälkeen lähdin hakemaan omat lääkkeeni,jotka olin unohtanut ottaa useamman vuoden ajan.
Alue: Aihe vapaa
En kadehdi ketään. Mutta olisin kyllä halunnut omia lapsia. En vain löytänyt sopivaa miestä. Nyt kriteerini huvittavat: piti olla hyvä koulutus, hyvä työ, mielellään aika komea, kätevä, hauska, intohimoinen... Ei löytynyt, on se kumma ;) Mutta minulla on iso joukko siskojen ja veljien lapsia. Heidän kanssaan olen viettänyt valtavasti aikaa.