Nainen, jolla ei omia lapsia, kadehditko koskaan...?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 09:15"]

No minä kärsin lapsettomuudesta, ja en silti kadehdi. En minä sitä ystävän lasta itselleni haluaisi, tai kenenkään muun perhe-elämää. Minä haluan juuri tähän omaan elämääni lapsen, eikä sillä ole vaikutusta miten muut elämänsä elävät. Olen läheinen monien ystävien lapsille, ja aidosti iloinen heistä. Ei se ihan oikeasti minulta ole pois, jos joku muu lisääntyy. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tähän, aika katkeraksi saa alkaa, jos sitä alkaa kadehtimaan. Sinä aikana kun odottelen lasta (juu kyllä uskon että meillä tärppää kyllä vielä jossain vaiheessa), keskityn itseeni ja uraani. Saavuttelen kaikkia muita asioita, mitä arvostan. Kyllä, elämässäni on muitakin asioita kuin lapsen saanti. Jos jollekin elämän ainoa merkittävä asia on se oma lapsi, ja ei pysty näkemään miten joku voi elää ilman lapsia, niin se herättää minussa lähinnä sääliä. Meillä jokaisella on vain yksi elämä, ja eletään tällaisessa yhteiskunnassa joka antaa avaimet lähes kaikkeen. Miksi ihmeessä jumittua ajatukseen, että vain yksi asia takaa hyvän elämän? Niin kauan kuin jalat kantaa ja mieli toimii, niin voin tehdä elämälläni vaikka mitä!

Tottakai lapsettomuuteen kuuluu ne kateudenkin pienet hetket, mutta suurin osa pareista pääsee yli niistä, ja tajuaa että kyllä täällä viime kädessä eletään omaa elämää ja itseä varten. Aika surulliselta se elämä kuulostaa minun korvaan niillä, jotka kuvittelevat että muut ovat kateellisia siitä että itsellä on lapsi. Sehän kertoo jo aika paljon siitä omasta elämästä; ainoa kadehtittava asia omassa elämässä on joku toinen henkilö siinä. Ei lapsi ole osa sinun persoonaa, eikä saavutuskaan. Se on suuri lahja, mutta se ei ole siltikään sinun ikioma, vaan omistaa ennen pitkää ihan itse itsensä ja alkaa tehdä omaa elämäänsä. Vanhemmuus on totta kai tärkeä ja ihana tehtävä, mutta lapsi itsessään ei ole kenenkään jatke -saavutus tai elämäntehtävä. Siitä on myös osattava päästää irti.

[/quote] Mutta totuus on, että vain oma lapsi on se rakkain. Hänet olen synnyttänyt, hänessä virtaa omaakin vertani kuin myös isänsä. Jatkan omalta osaltani elämää.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 08:13"]

En kadehdi. Elän omaa elämääni. Muut saa elää omaansa. Koko aloitus on typerä lähtökohdiltaan.

[/quote] Mitä typerää näet aloituksessani, kysyinkin naisilta, joilla ei ole lasta/lapsia, että kadehtivatko naisia, joilla on lapsi/lapsia? Siihen vastataan ihan vaan, että kyllä kadehdin tai sitten en kadehdi.  Toiset lapsettomaksi jääneet omasta tahdostaan riippumatta kadehtivatkin, mutta toiset ei. Toisekseen ihmiset vaan ovat erilaisia, ja toiset kadehtivat milloin mitäkin miettimättä, mitä kadehtimisen kohde esim. oma lapsi toisi mukanaan omaan elämään, jos sellainen olisi itsellään, on se sitten mikä muu asia kuin tahansa.

[/quote]

Muistan täällä olleen joskus ketjun, jossa oli kysymys mikä on paskn naapuri. Ylivoimainen voittaja oli kakaralaumaperhe. 9 kymmenestä vastaajasta valitsi mieluummin juopot, mt-potilaat, koiratarhan, ym koska kakaralaumaperheen menoon on mahdoton puuttua, muihin voi.

Joten sikäli aika absurdia että joku luulee että joku kadehtii perhettä, kun kaikki lapsellisetkin inhoavat juuri toisia samanlaisia.

Tähän oli linkki tiede-lehden alalaidassa ja ihmettelin kysymystä, siksi tulin katsomaan. En sano että olisin aina elämääni tyytyväinen, mutta siitä olen iloinen että minulla ei ole lapsia. Koen että elämä on helpompaa, vapaampaa ja parempaa ilman lapsia. Kavereiden muksuja on joskus hauska leikittää mutta kyllä huokaisen helpotuksesta kun ne lähtee pois.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 10:37"]

Miksiköhän täällä vauvapalstalla pyörii niin paljon lapsettomia ja elämäänsä tyytyväisiä naisia?

[/quote]Suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä elämäänsä. Aika moni on myös lapseton. Minua ihmetyttää pikemminkin, miksi tänne palstalle on kerääntynyt niin paljon katkeria, syrjäytyneitä ja mielenterveysongelmaisia ihmisiä.

Mutta on se vaan mukavaa tehdä sitä omaa elämäänsä, kun on ympärillään omia kullanmurusia, joilla on myös oma elämänsä tehtävänään, mutta on se vaan rattoisampaa ja rikkaampaa elämää lastensa kanssa kuin ilman heitä.  Ymmärrän toki lapsettomaksi jäänyttä naista, että kun ei tiedä mitään elämästä, mitä se olisi lapsensa kanssa, niin pakkohan se on hyväksyä elämä ilman omia lapsiaan. Mutta kyllä itsestäni elämäni olisi ollut tähän mennessä melkoisen puisevan tylsää ilman omatekemiäni lapsukaisiani, niitä rakkaimpia ihmisiä elämässäni mieheni lisänä.

Jotenkin tuntuu täällä joidenkin lapsettomien naisten mielipiteet niin itsekkäiltä, ja lapsien saaminen on heidän mielestään täydellisen arvotonta, että parempi vaan kun ei tuollaiset kottaraiset ole lapsia ikinä edes synnyttäneetkään.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 09:15"]

No minä kärsin lapsettomuudesta, ja en silti kadehdi. En minä sitä ystävän lasta itselleni haluaisi, tai kenenkään muun perhe-elämää. Minä haluan juuri tähän omaan elämääni lapsen, eikä sillä ole vaikutusta miten muut elämänsä elävät. Olen läheinen monien ystävien lapsille, ja aidosti iloinen heistä. Ei se ihan oikeasti minulta ole pois, jos joku muu lisääntyy. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kykenee tähän, aika katkeraksi saa alkaa, jos sitä alkaa kadehtimaan. Sinä aikana kun odottelen lasta (juu kyllä uskon että meillä tärppää kyllä vielä jossain vaiheessa), keskityn itseeni ja uraani. Saavuttelen kaikkia muita asioita, mitä arvostan. Kyllä, elämässäni on muitakin asioita kuin lapsen saanti. Jos jollekin elämän ainoa merkittävä asia on se oma lapsi, ja ei pysty näkemään miten joku voi elää ilman lapsia, niin se herättää minussa lähinnä sääliä. Meillä jokaisella on vain yksi elämä, ja eletään tällaisessa yhteiskunnassa joka antaa avaimet lähes kaikkeen. Miksi ihmeessä jumittua ajatukseen, että vain yksi asia takaa hyvän elämän? Niin kauan kuin jalat kantaa ja mieli toimii, niin voin tehdä elämälläni vaikka mitä!

Tottakai lapsettomuuteen kuuluu ne kateudenkin pienet hetket, mutta suurin osa pareista pääsee yli niistä, ja tajuaa että kyllä täällä viime kädessä eletään omaa elämää ja itseä varten. Aika surulliselta se elämä kuulostaa minun korvaan niillä, jotka kuvittelevat että muut ovat kateellisia siitä että itsellä on lapsi. Sehän kertoo jo aika paljon siitä omasta elämästä; ainoa kadehtittava asia omassa elämässä on joku toinen henkilö siinä. Ei lapsi ole osa sinun persoonaa, eikä saavutuskaan. Se on suuri lahja, mutta se ei ole siltikään sinun ikioma, vaan omistaa ennen pitkää ihan itse itsensä ja alkaa tehdä omaa elämäänsä. Vanhemmuus on totta kai tärkeä ja ihana tehtävä, mutta lapsi itsessään ei ole kenenkään jatke -saavutus tai elämäntehtävä. Siitä on myös osattava päästää irti.

[/quote] Mutta totuus on, että vain oma lapsi on se rakkain. Hänet olen synnyttänyt, hänessä virtaa omaakin vertani kuin myös isänsä. Jatkan omalta osaltani elämää.

[/quote]

On lapsia, joille oma äiti ei ole se rakkain. On äitejä, joille se oma lapsi ei ole rakkain. On äitejä, joille se oma adoptiolapsi on rakkain. On vanhempia, joille luovutetuilla sukusoluilla saatu lapsi on rakkain. On ihmisiä, jotka rakastaa itseään eniten, ja on sellaisiakin jotka rakastavat itseä eniten, mutta silti kykenevät rakastamaan toista. Niin se vain on, jos et sitä ymmärrä, niin maailmasi on kovin mustavalkoinen. Sitähän en kiistä, etteikö juuri sinulle ole se oma lapsi rakkain, mutta se ei poista millään muotoa sitä ettenkö minä voisi olla kovin onnellinen, rakastava ja elämääni tyytyväinen, vaikka en saisi ikinä omaa lasta. Se ei myöskään poista sitä, että sinä et elä osana lapseasi, eikä lapsesi elä osana sinua. Lapsesi on oma yksilönsä, joka voi jopa vihata sinua aikuisena. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy. Te olette joka tapauksessa molemmat erillisiä persoonia, eikä sinun onnesi ole riippunut lapsesi syntymästä. Jos näin kuvittelet, olet väärässä. Silti voit rakastaa lastasi enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja se on luonnollista sekin.

En.Rahat riittää paremmin ja voin tehdä mitä haluan ja koska haluan.

Alkuperäiseen kysymykseen: en kadehdi. En voi käsittää, miksi joku haluaa lapsia. Minun on myös vaikea samaistua vastentahtoisesti lapsettomien tuskaan, vaikka tietysti tunnen myötätuntoa heitä kohtaan.

T: vela 38v

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:09"]

Mutta on se vaan mukavaa tehdä sitä omaa elämäänsä, kun on ympärillään omia kullanmurusia, joilla on myös oma elämänsä tehtävänään, mutta on se vaan rattoisampaa ja rikkaampaa elämää lastensa kanssa kuin ilman heitä.  Ymmärrän toki lapsettomaksi jäänyttä naista, että kun ei tiedä mitään elämästä, mitä se olisi lapsensa kanssa, niin pakkohan se on hyväksyä elämä ilman omia lapsiaan. Mutta kyllä itsestäni elämäni olisi ollut tähän mennessä melkoisen puisevan tylsää ilman omatekemiäni lapsukaisiani, niitä rakkaimpia ihmisiä elämässäni mieheni lisänä.

Jotenkin tuntuu täällä joidenkin lapsettomien naisten mielipiteet niin itsekkäiltä, ja lapsien saaminen on heidän mielestään täydellisen arvotonta, että parempi vaan kun ei tuollaiset kottaraiset ole lapsia ikinä edes synnyttäneetkään.

[/quote]

Kuulostat todella empaattiselta, rakastavalta ja hyvältä ihmiseltä, sieluni silmissä jo näen kaiken sen syvyyden kasvatustyössäsi. Erityisesti mainintasi kuten "kottaraiset", puhuu puolestaan. Mutta provohan sinä olet, eihän noin lähimmäisenrakkaita ja ihastuttavia ihmisiä voi olla olemassakaan!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 02:01"]

En. Mulla on vapaus matkustella ja mennä miten haluan.

[/quote] Minulla on itselläni lapsia, ja ei lapseni ole multa vapauttani vienneet, onhan heillä isäkin, joka pitää huolen heistä, en ole yh. Toisekseen lapsemme eivät ole ikinä estäneet matkustelujamme tai matkusteluani yksinkin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 02:01"]

En. Mulla on vapaus matkustella ja mennä miten haluan.

[/quote] Minulla on itselläni lapsia, ja ei lapseni ole multa vapauttani vienneet, onhan heillä isäkin, joka pitää huolen heistä, en ole yh. Toisekseen lapsemme eivät ole ikinä estäneet matkustelujamme tai matkusteluani yksinkin.

[/quote]Ok. No minun matkusteluni lapset estäisivät hyvinkin tehokkaasti.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 02:01"]

En. Mulla on vapaus matkustella ja mennä miten haluan.

[/quote] Minulla on itselläni lapsia, ja ei lapseni ole multa vapauttani vienneet, onhan heillä isäkin, joka pitää huolen heistä, en ole yh. Toisekseen lapsemme eivät ole ikinä estäneet matkustelujamme tai matkusteluani yksinkin.

[/quote]

No jos haluaisikin lähteä ihan yksin vuoden reissuun valaistumaan Intiaan tms. Eiköhän se olisi lastakin kohtaan väärin jo lähteä, ellei lähde kun lapsi on aikuinen. Kyllä se vapaus on ihan eri luokkaa ilman lapsia, ja itsekin tiedät sen. Ei se toki sitä tarkoita, että kaikki kokevat lapsen palloksi jalassa, vaan useimmat viettävät mukavaa elämää jossa on sopivasti omaa aikaa. Mutta jos väität, että lapsettomalla ja lapsellisella on vapaus omassa elämässään samaa luokkaa, niin tiedät jo itsekin että höpötät. Jotkut eivät halua sitoutua lapseen ja se on ihan ok. Eikä yhdenkään ihmisen kannata kuvitella, etteikö lapsi vaadi sitoutumista, kyllä vaatii ja monet nauttivat tuosta sitoutumisesta - ja silti käyvät esim. ystävättärien kanssa välillä matkoilla ilman lapsia. Mutta kotona odottaa se lapsi kuitenkin, ja se on aika iso ero se.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:09"]

Mutta on se vaan mukavaa tehdä sitä omaa elämäänsä, kun on ympärillään omia kullanmurusia, joilla on myös oma elämänsä tehtävänään, mutta on se vaan rattoisampaa ja rikkaampaa elämää lastensa kanssa kuin ilman heitä.  Ymmärrän toki lapsettomaksi jäänyttä naista, että kun ei tiedä mitään elämästä, mitä se olisi lapsensa kanssa, niin pakkohan se on hyväksyä elämä ilman omia lapsiaan. Mutta kyllä itsestäni elämäni olisi ollut tähän mennessä melkoisen puisevan tylsää ilman omatekemiäni lapsukaisiani, niitä rakkaimpia ihmisiä elämässäni mieheni lisänä.

Jotenkin tuntuu täällä joidenkin lapsettomien naisten mielipiteet niin itsekkäiltä, ja lapsien saaminen on heidän mielestään täydellisen arvotonta, että parempi vaan kun ei tuollaiset kottaraiset ole lapsia ikinä edes synnyttäneetkään.

[/quote]

Kuulostat todella empaattiselta, rakastavalta ja hyvältä ihmiseltä, sieluni silmissä jo näen kaiken sen syvyyden kasvatustyössäsi. Erityisesti mainintasi kuten "kottaraiset", puhuu puolestaan. Mutta provohan sinä olet, eihän noin lähimmäisenrakkaita ja ihastuttavia ihmisiä voi olla olemassakaan!

[/quote]

sori miinuspeukku, tajusin satiirin vasta hetkisen päästä vastauksenluettuani. plussaa piti laittaa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 02:01"]

En. Mulla on vapaus matkustella ja mennä miten haluan.

[/quote] Minulla on itselläni lapsia, ja ei lapseni ole multa vapauttani vienneet, onhan heillä isäkin, joka pitää huolen heistä, en ole yh. Toisekseen lapsemme eivät ole ikinä estäneet matkustelujamme tai matkusteluani yksinkin.

[/quote]Ok. No minun matkusteluni lapset estäisivät hyvinkin tehokkaasti.

[/quote] Eihän normaali ihminen voi olla aina matkustelemassa. Matkatöitä työkseenkin tekevillä on oma vapaa-aikansa ja lomat päälle, että kyllä lapsia voi hankkia, jos niitä ylipäätänsä on mahdollista saada, vaikka matkustelisikin. Toisekseen vieläkö meinaat mahdollisella kuolinvuoteellasikin matkustella, ja etkö sittenkään kaipaisi omia lapsia, jotka tulisivat pitämään kädestäsi kiinni saatellessaan omaa äitiä sinne ns. tien toiselle puolelle?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 02:01"]

En. Mulla on vapaus matkustella ja mennä miten haluan.

[/quote] Minulla on itselläni lapsia, ja ei lapseni ole multa vapauttani vienneet, onhan heillä isäkin, joka pitää huolen heistä, en ole yh. Toisekseen lapsemme eivät ole ikinä estäneet matkustelujamme tai matkusteluani yksinkin.

[/quote]

No jos haluaisikin lähteä ihan yksin vuoden reissuun valaistumaan Intiaan tms. Eiköhän se olisi lastakin kohtaan väärin jo lähteä, ellei lähde kun lapsi on aikuinen. Kyllä se vapaus on ihan eri luokkaa ilman lapsia, ja itsekin tiedät sen. Ei se toki sitä tarkoita, että kaikki kokevat lapsen palloksi jalassa, vaan useimmat viettävät mukavaa elämää jossa on sopivasti omaa aikaa. Mutta jos väität, että lapsettomalla ja lapsellisella on vapaus omassa elämässään samaa luokkaa, niin tiedät jo itsekin että höpötät. Jotkut eivät halua sitoutua lapseen ja se on ihan ok. Eikä yhdenkään ihmisen kannata kuvitella, etteikö lapsi vaadi sitoutumista, kyllä vaatii ja monet nauttivat tuosta sitoutumisesta - ja silti käyvät esim. ystävättärien kanssa välillä matkoilla ilman lapsia. Mutta kotona odottaa se lapsi kuitenkin, ja se on aika iso ero se.

[/quote] Nonniin, tuo on sinun elämääsi, ja sinun päätöksesi olla tekemättä lapsia, että pääset vuodeksi Intiaan valaistumaan:) okei, tee niin, ja parempihan se on, että olet tuolloin lapseton, eivät lapsesi kärsisi Intian valaistumiskeikastasi:) Mitä varten pitää muuten mennä Intiaan asti, että valaistuisi? Eikö siihen riitä kotimaan retriitit? Sori, ihan alkuperäisen asian vierestä, mutta kunhan ihmettelen vaan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:28"]

Eihän normaali ihminen voi olla aina matkustelemassa. Matkatöitä työkseenkin tekevillä on oma vapaa-aikansa ja lomat päälle, että kyllä lapsia voi hankkia, jos niitä ylipäätänsä on mahdollista saada, vaikka matkustelisikin.[/quote]

En matkustele koko ajan, mutta lomailen ulkomailla sellaiset 60-65 päivää vuodesta. Teen kaikki reissut puolisoni kanssa. Meillä on yhtenäinen käsitys siitä, millä tavalla haluamme matkustaa. Lapsiperheiden hitaimman ja nälkäisimmän ehdoilla tapahtuvat ryhmämatkat eivät kiinnosta meitä ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:28"]

Toisekseen vieläkö meinaat mahdollisella kuolinvuoteellasikin matkustella, ja etkö sittenkään kaipaisi omia lapsia, jotka tulisivat pitämään kädestäsi kiinni saatellessaan omaa äitiä sinne ns. tien toiselle puolelle?

[/quote]

Miksi ihmeessä kaipaisin lapsia kuolinvuoteeni äärelle, kun en ole koskaan halunnut lapsia tai olla vanhempi?

On muuten todella raskasta odottaa sängyn laidalla oman vanhempansa kuolemaa. Sellaista en toivo kenellekään.

En. Mulla ei riittäisi mitenkään aika lapselle. Kaikki matkustelu, valtava työmäärä. Vaikka haluaisin lapsia en niitä voisi hankkia tässä elämäntilanteessa, en voisi antaa tarpeeksi huomiota. En halua että mahdollinen tuleva lapseni joutuu kärsimään minun työnteosta tai muustakaan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 10:37"]Miksiköhän täällä vauvapalstalla pyörii niin paljon lapsettomia ja elämäänsä tyytyväisiä naisia?
[/quote]
Koska tää on aihe vapaa

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 02:01"]

En. Mulla on vapaus matkustella ja mennä miten haluan.

[/quote] Minulla on itselläni lapsia, ja ei lapseni ole multa vapauttani vienneet, onhan heillä isäkin, joka pitää huolen heistä, en ole yh. Toisekseen lapsemme eivät ole ikinä estäneet matkustelujamme tai matkusteluani yksinkin.

[/quote]

No jos haluaisikin lähteä ihan yksin vuoden reissuun valaistumaan Intiaan tms. Eiköhän se olisi lastakin kohtaan väärin jo lähteä, ellei lähde kun lapsi on aikuinen. Kyllä se vapaus on ihan eri luokkaa ilman lapsia, ja itsekin tiedät sen. Ei se toki sitä tarkoita, että kaikki kokevat lapsen palloksi jalassa, vaan useimmat viettävät mukavaa elämää jossa on sopivasti omaa aikaa. Mutta jos väität, että lapsettomalla ja lapsellisella on vapaus omassa elämässään samaa luokkaa, niin tiedät jo itsekin että höpötät. Jotkut eivät halua sitoutua lapseen ja se on ihan ok. Eikä yhdenkään ihmisen kannata kuvitella, etteikö lapsi vaadi sitoutumista, kyllä vaatii ja monet nauttivat tuosta sitoutumisesta - ja silti käyvät esim. ystävättärien kanssa välillä matkoilla ilman lapsia. Mutta kotona odottaa se lapsi kuitenkin, ja se on aika iso ero se.

[/quote] Nonniin, tuo on sinun elämääsi, ja sinun päätöksesi olla tekemättä lapsia, että pääset vuodeksi Intiaan valaistumaan:) okei, tee niin, ja parempihan se on, että olet tuolloin lapseton, eivät lapsesi kärsisi Intian valaistumiskeikastasi:) Mitä varten pitää muuten mennä Intiaan asti, että valaistuisi? Eikö siihen riitä kotimaan retriitit? Sori, ihan alkuperäisen asian vierestä, mutta kunhan ihmettelen vaan.

[/quote]

Oletko provo, vai elävä todiste idioluutiosta? En minä halua mennä Intiaan. Minä haluan lapsia. Näitä en maininnut, koska ne olivat täysin irrelevantteja asioita. Kyse oli siitä, että lapsi sitoo aina väkisin jollain tavalla vanhempansa, eikä lapsettoman ja lapsellisen vapautta voi edes verrata toisiinsa. Luetko edes lainaamiasi tekstejä alusta loppuun? Ymmärrätkö sijamuodot? "Jos haluaisikin lähteä ihan yksin.." ei: Minä haluan lähteä. Oletko koskaan kuullut esimerkistä, tiedätkö mitä se tarkoittaa? Osaatko laittaa tekstiäni asiayhteyteen, eli liittää sen mielessäsi lainaamaani tekstiin?

Jos puhutaan siitä, keiden kannattaa olla tekemättä lapsia, niin suosittelen käymään peilin edessä. Lapsellasi on paljon todennäköisyyksiä rikottavana, jos aikoo menestyä koulussa ja työelämässä kohtuudella.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 04:54"]

Kateus on väärä sana, ehkä ennemminkin joskus tunnen tietynlaista haikeutta ja mietin minkälaista olisi olla itse samassa tilanteessa, olisinko hyvä äiti jne. Mutta en siis sinänsä tunne mitään negatiivista niitä naisia kohtaan joilla lapsia on. Ei heidän tilanteensa ole minulta pois, toivon että ovat onnellisia lastensa kanssa.

[/quote] Fiksuin vastaus koko tässä ketjussa ap:n kysymykseen.Kiitos tästä ja onnea elämääsi. Ei naisen elämä ole kiinni omista lapsista. Kaikki on elämässä kiinni, oli lapsia tai ei itsellään. Tärkeintä on olla olemassa, ja nauttia elämästään kaikin mahdollisin tavoin, oli sitten omia lapsia tai ei.