Pahin loukkaus, joka ulkonäöstäsi on sanottu?

mm. haukuttu tankiksi ja lihatiskiksi nuorempana
yks päivä olin lenkillä ni joku mies katto reisiä ja sano *hölskyy hölskyy*.
näitä löytyy ihan liikaa :S

Ripsen repijä

narkkari, työmies.

Ap täällä, mulla oli idea tässä ketjussa, et sais suhteellisuutta niihin juttuihin, joita on joskus kuullut. Kun ne inhottavat sanat jäävät elämään tonne korvien väliin, mutta tätä vertaisketjua lukuessa ymmärtää, että kyllä ongelma on möläyttelijässä. Välillä ne kyllä jopa naurattaa:D kaveria haettiin tanssimaan, poika sanoi, että lähde tanssimaan, näytät siltä, että kaipaat liikuntaa:D ja sen piti olla imartelevaa.... Mulle sanortu myös et: oot paljon paremman näköinen kun ennen... Öö, kiitti, olin siis ennen ruma;)?! Itseironia kasvaa... Mut ikinä ikinä en kenenkään ulkonäköä kommentois, jos tuleva lapseni niin tekisi, niin kurmottaisin hengiltä!!

"Oot niin ruma että sun äitis hylkäs sut".
Äitini siis muutti toiseen maahan, katkaisi välit minuun ja lähti kun olin ala-asteella.. Sain kuulla nuo kommentit "kaverini" suusta (meillä oli riitaa) jonkin aikaa äitini lähdön jälkeen ja kyllä tuntui pahalta..
Muistan sen vieläkin selvästi, miten paha olo siitä tuli.

"Hyi helvetti!"

Kysyin täpötäydessä kahvilassa, voisinko istua pöytään, jossa oli kaksi nuortamiestä ja lisäksi kaksi tyhjää tuolia.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:11"]Hei, luin koko ketjun, mutta mua kiinnostaa että mitä te ootte vastanneet noihin loukkauksiin? Ootteko jääneet vaan hiljaa vai sanoneet napakasti jotain takaisin?
[/quote] Itse en vastannut omiin solvauksiin mitään muuta kuin bubiruusu: Olin hiljaa pöydässä, odotin, että kusipää tekee aikeissa olevat muovit, eli juo juoman loppuun ja häipyy pöydästä tyytyväisenä...Sitä ennen sanoin, että ootko aina noin törkeä kaikille ihmisille ja että juoksen pitkiä lenkkejä päivittäin. En muuta. En tiiä mikä olis paras keino pistää takaisin, koska se on aina silti sen toisen omaa luonteenheikkoutta: nimittely ja altistuminen. Ystäväpiirissä jos ois moinen niin potkaisisin pois näkyvistä ja yhteydenyhteydenpito loppuis siihen.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:33"]Mua on haukuttu hirveksi...
[/quote]

Tuohan oli kohteliaisuus!
Hirvi on kaunis, pitkäsäärinen eläin.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:31"]Muinoin kouluaikoina jouduin kiusatuksi ulkonäköni takia, ja jottei oma epäviehättävyyteni pääsisi minulta vahingossakaan unohtumaan, olivat luokkalaiseni ottaneet asiakseen muistuttaa mua siitä joka ikisellä tunnilla (siis oikeasti _jokaisella). Hardcore-kiusaajat jopa kutsuivat mua nimellä Ruma. =P Muistan kyllä about kaikki kommentit mitä mulle noina vuosina lauottiin päin pärstää, mutta pahinta niistä en valitettavasti osaa kruunata, pahoittelen.
[/quote] Mua myös on kiusattu ulkonäön vuoksi, se vaikutus on sama olkoot ulkonäkö mikä tahansa. Jos sen antaa vaikuttaa, eikä asialle tee mitään, niin huono homma...Täytyy vaan etsiä sillon parempaa seuraa, ja ihmisiä jotka on aitoja ympärillä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:28"]

"Hyi helvetti!"

Kysyin täpötäydessä kahvilassa, voisinko istua pöytään, jossa oli kaksi nuortamiestä ja lisäksi kaksi tyhjää tuolia.

[/quote]

Minä istuin toisella vapaista tuolista eräässä ruokapaikassa, kun sisään tuli kaksi nuorta miestä jotka sitten kovaan ääneen valittaen viereisessä huoneessa sanoivat kun ei ole paikkaa, kun se suomalainen ämmä istuu siellä. Molemmat oikein tyylikkään herrasmiehen näköisiä mutta miten sitä sanotaan, moni kakku päältä kaunis..

143 lisää: puhuivat siis ruotsia. Jota tämäkin "suomalainen ämmä" kyllä ymmärtää sen verran, että solvauksen erottaa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:33"]Mua on haukuttu hirveksi... [/quote] Tuohan oli kohteliaisuus! Hirvi on kaunis, pitkäsäärinen eläin.

[/quote]

Minua sanottiin rillipöllöksi ala-asteella. Vastasin kiitos, mikä tyrmistytti sanojan. Hän yritti jatkaa, että etkö ymmärrä olet pöllö, rillipöllö, hahaa. Sanoin, että niin, kiitos, pöllöt ovat viisaita eläimiä ja minä olen viisas. Turpa meni tukkoon, ihan tolleen verbaalisin keinoin. Ei tarvinut huutaa haistvit eikä tintata nokkaan. Tosin ei mulla ole koskaan ollut tarvetta tehdä kumpaakaan näin aikuisenakaan.

En muista että ilisi haukuttu, mutta pojat osoitteli mun silmiä: kato sen silmiä ja sitten porukalla nauramaan. Ja itse mietin, että mikä helvetti mun tavallisissa silmissä on vikana.

Myöhemmin, aloitettuani valokuvamallina, ymmärsin että silmissäni ei ollut mitään vikaa vaan päinvastoin, ne olivat tunteikkaat ja vaihtoivat värisävyä päivänvalon mukaan. Tiedä sitten mikä poikia oli silmissäni vaivannut, mutta vähällä pääsin.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:28"]

"Hyi helvetti!"

Kysyin täpötäydessä kahvilassa, voisinko istua pöytään, jossa oli kaksi nuortamiestä ja lisäksi kaksi tyhjää tuolia.

[/quote]

Minä istuin toisella vapaista tuolista eräässä ruokapaikassa, kun sisään tuli kaksi nuorta miestä jotka sitten kovaan ääneen valittaen viereisessä huoneessa sanoivat kun ei ole paikkaa, kun se suomalainen ämmä istuu siellä. Molemmat oikein tyylikkään herrasmiehen näköisiä mutta miten sitä sanotaan, moni kakku päältä kaunis..
[/quote] järkyttävää...mikä ihmisiä vaivaa, onko Suomessa todella noin paljon ihmisiä kenellä on niin huono itsetunto....ja kateus on toinen...ei ole oikein että täytyy puolustaa itseä sen vuoksi miltä näyttää. Tärkeintä on vaan huomata ja tunnistaa ihmiset jotka sitä tekevät ja erottaa se, kuka itse on ihmisenä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:06"]

Oma äitini käytti lapsuuteni ulkonäköni haukkumiseen. Olin ruma pikkuhuora, laiha luikku joka ei koskaan tule saamaan miestä kun ei edes tissit kasva vaikka olen jo 12-vuotias. Muisti tosiaan joka ilta kertoa tämän kun peitteli sänkyyn kera päälle sylkemisen. No äitini kiusaksi minusta kuitenkin kasvoi ulkopuolisten silmissä hyvin kaunis nainen, tosin itse en pysty koskaan omaa kauneuttani näkemään. Niin tuhottu omakuva minulla on eikä sitä korjaa kukaan eikä mikään ikinä.

[/quote]

Tiedän useita muita tapauksia, joissa äiti säälimättä irvii tyttärensä ulkonäköä. Itse sain kuulla 5-vuotiaana olevani pallopää punekro, jolla ei edes tukka kunnolla kasva. Sen jälkeen kielenkäyttö muuttui vähitellen pahemmaksi. Rupihuuli ja ripakinttu ovat siinä sanastossa hellittelynimiä.

Huoraksi haukkuminen ja läimiminen jatkui lukioikään asti, jolloin totesin, että jos luuska ei lakkaa pahoinpitelemästä eikä pidä suutaan soukemmalla kerron asiasta kaikille mahdollisille tapaamilleni ihmisille mukaan lukien opettajat ja koulun terveydenhoitaja.

Jo pari vuotta aiemmin tämä äityli lakkasi ostamasta minulle uusia vaatteita. Kesätöillä tienatuilla rahoilla kustansin uudet farkut ja talvitakin yms. Itseään hän kyllä pynttäsi kotiäidiksi aika ylenpalttisella tavalla. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että tämä miespuolisten kavereitteni kanssa flirttaileva ämmä koki olevansa jotenkin kilpailutilanteessa kanssani. Hänhän oli mustasukkainen jopa isälleni tämän huomioidessa minua vaikka antamalla lahjan.

Persoonallisuushäiriö? En osaa sanoa, mutta sairasta silti. En ole mikään kostonenkeli, mutta pidän häneen etäisyyttä ihan oman hyvinvointini vuoksi. Olen itsekin aika temperamenttinen ja pelkään myös, että kilahdettuani lauon sellaisia totuuksia, että niistä käynnistyy loppuikäinen sotatila.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:06"]

Oma äitini käytti lapsuuteni ulkonäköni haukkumiseen. Olin ruma pikkuhuora, laiha luikku joka ei koskaan tule saamaan miestä kun ei edes tissit kasva vaikka olen jo 12-vuotias. Muisti tosiaan joka ilta kertoa tämän kun peitteli sänkyyn kera päälle sylkemisen. No äitini kiusaksi minusta kuitenkin kasvoi ulkopuolisten silmissä hyvin kaunis nainen, tosin itse en pysty koskaan omaa kauneuttani näkemään. Niin tuhottu omakuva minulla on eikä sitä korjaa kukaan eikä mikään ikinä.

[/quote]

Mikä mielenterveysongelma äidilläsi oli? Ei ihan tervettä juttua..
[/quote]
En tiedä. Oli myös hyvin sadistisen väkivaltainen minua kohtaan. Poltti tupakalla ja hakkasi niin, että lääkärissä piti käydä useamman kerran. Se oli sitä kultaista 90-lukua jolloin ketään ei kiinnostanut. (Sossut/lääkärit/poliisit) Itse epäillyt jotain persoonallisuushäiriötä. Ehkä jopa psykopatiaa tms. En ole ollut tekemisissä teini-iän jälkeen, en tiedä yhtään nykytilannetta. Asun mahdollisimman kaukana hänestä etten vahingossakaan törmää häneen.
[/quote]

Tiedätkö, mulla myötätunto läikkyi urakalla yli kun luin sun lapsuudestasi. Ihan ääneen luin sun viestis mun miehelle ja aloin parkumaan. Ihan kauheata että tuollaista joutuu sietämään omalta vanhemmalta. Enole erityisen herkkis eikä mulla ole edes lapsia että osaisin sitä kautta eläytyä, mutta silti pahaa teki. Hyvä että pidät välimatkaa noin sairaaseen ihmiseen. Harmittaa sun puolesta nuo aikuisiän itsetunto ongelmat äidistäs johtuen. Omat vanhempanikin saivat kasvatusmetodeillaan tuhottua turvallisuudentunteeni vaikka olivatkin ns. normaalit vanhemmat jotka ottivat tosissaan vanhemmuuden. Halit sulle!

Punekro ei ole jokin perheen sisäinen keksitty ilmaisu vaan punkero oli tarkoitus kirjoittaa:))

Hyi helvetti, mikä ihmisiä oikein vaivaa? :/ 

- "Tee jotain itelles!" Tämä tuli nuorelta, sliipatulta mieheltä baarissa täysin spontaanisti, ja raivolla. Huusi minulle aivan raivona, ja vielä varta vasten haki uudelleen huomioni voidakseen sanoa tuon. En tajua, mikä tarve tuohon oli, koska en rehellisesti ollut tehnyt hänelle yhtään mitään, ollut koko baari-illan aikana millään tavoin tekemisissä.

- "Onko tuolla vauva?", kysyi eräs vanha mies. Olin siis tekemässä töitä hänen kotonaan, ja kun vastasin kielteisesti, hän alkoi valistaa oikeasta syömisestä ja liikunnasta. Olen aika turtunut näihin läskijuttuihin, mutta en millään jaksa käsittää, että jollakin on aivan oikeasti tarve puuttua täysin ventovieraan ihmisen painoon.

- Olen ylipainoinen, mutta edennyt eräässä kamppailulajissa aika pitkälle ja opetankin sitä. Eräs kurssillani ollut halusi varta vasten selostaa minulle lopettaneensa lajin siksi, koska ei pystynyt ylipainoni vuoksi ottamaan koko lajia vakavasti. Tämä ehkä kaikista näistä pahin, koska tuo laji on ollut minulle ehkä ainoita asioita, joissa olen tuntenut olevani hyvä, ja jossa olen tuntenut itseni tervetulleeksi, vaikka olen ylipainoinen. Tämän yrittäessään sopertaa tyyppi toki oli rankassa humalassa, mutta... niin, taisipa vain ainoa selitys olla, että alkoholi vie estot sanoa niitä asioita, mitä on kuitenkin ajatellut.

No, yksi hauska tapaus kouluajoilta. :) 

- Tunnilla tehtiin jotakin porukkagallupia oppilaiden silmienväristä. Meitä oli tasan kaksi ruskeasilmäistä koko luokassa, ja kun nostin käteni ylös, eräs oppilas ponkaisi ylös, osoitti minua sormellaan ja huusi "HAHAA!!!" niin kuin Simpsoneissa se isokokoinen kiusaajakorsto. :D Häpesin pitkään ruskeita silmiäni, ja myöhemmin minulta ihmeteltiin, että miksi ihmeessä. 

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:42"]Ap täällä, mulla oli idea tässä ketjussa, et sais suhteellisuutta niihin juttuihin, joita on joskus kuullut. Kun ne inhottavat sanat jäävät elämään tonne korvien väliin, mutta tätä vertaisketjua lukuessa ymmärtää, että kyllä ongelma on möläyttelijässä. Välillä ne kyllä jopa naurattaa:D kaveria haettiin tanssimaan, poika sanoi, että lähde tanssimaan, näytät siltä, että kaipaat liikuntaa:D ja sen piti olla imartelevaa.... Mulle sanortu myös et: oot paljon paremman näköinen kun ennen... Öö, kiitti, olin siis ennen ruma;)?! Itseironia kasvaa... Mut ikinä ikinä en kenenkään ulkonäköä kommentois, jos tuleva lapseni niin tekisi, niin kurmottaisin hengiltä!!
[/quote]

Joo mut osa noista loukkauksista on kyllä ainakin osittain kuulijan korvien välissä. Esim. tuo "tiukan näköinen" - eikö tuo viittaa luonteeseen eikä ulkonäköön saati muuhun, enimmäkseen neutraali kommentti minusta. Tai että näyttää joltain julkkikselta eli on samanlaisia piirteitä kuin tällä - loukkaus?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 23:36"]

Mieheni haukkui vitun lehmäksi ja kohta olinkin vitun ruma mursu. Eipä mulla ylipainoa ollut, satuin vaan olemaan raskaana rv 32. Mieleen jäi ja ikuisiksi ajoiksi. Ja ilmeisesti tämä oli hänen rehellinen mielipide koska ei ole edes hipaissut mua puoleen vuoteen.

[/quote]

Ja sinä olet hänen kanssaan vielä? Miksi, voi miksi, voitko selittää?