Meneekö se niin, että koulukiusaajat menestyy ja kiusatuille elämässä ei onnistu mikään?

huonosti menee - mutta menkööt, ei jaksa enään välittää

Sun täytyy ottaa vastuu omasta elämästäsi.

Käy puhumassa ammattilaiselle ja yritä päästää irti. Helppo puhua, tiedän.

Käy urasuunnittelijalla. Mikä työllistää, opiskele siihen.

Tässähän se juopottelussa menee, eilenkin, ja kännissä sain raivokohtauksen ja nakkasin kaljatölkit seinään. Vihaan kaikkea, ihmisiä ja itteeni. Itsemurha mielessä lähes päivittäin. En tunne mitään, vihaa ja katkeruutta piisaa vaika muille jakaa. Olen jo menettänyt toivon, ei minua voi kukaan enään auttaa, apua en ole saanut kun sitä olen hakenut. Nyt on liian myöhäistä. Se kun mikään ei onnistu, turhauttaa. Jossain kohtaa sitä vain luovutti.  Koen olevani huono kaikessa, en kuulu mihinkään. 

Entinen kiusattu. Tunnen päivittäin ulkopuolisuuden tunnetta, kun ei kuulu mihinkään. Olen aina ollut kävelevä friikki, sitä kyllä jaksettu toitottaa ja lopulta sitä uskoo. En kelpaa tälle yhteiskunnalle, en mihinkään enkä kenellekkään, nytkin jäämässä työttömäksi eikä uutta tiedossa koska en riitä mihinkään. Olkoot sitten, elättäköön yhteiskunta.

Päinvastoin minun ja muiden tuntemani kiusattujen tapauksessa.

T. Kokoomussika

Tapauskohtaista. Omien havaintojeni perusteella sanoisin, että keskimäärin parhaiten pärjäävät ns. tavalliset oppilaat, jotka eivät olleet kiusaajia eivätkä kiusattuja.

Mikä sitten on menestymistä? Minkä mittapuun mukaan se määritellään?

Riippuu niin monesta asiasta: yksilöstä, mistä syystä on kiusattu, kuinka kauan kiusaaminen on kestänyt ja kuinka vakavaa se on ollut, onko ollut kuitenkin tukiverkostoa, esim. sukulaisia ja ystäviä ympärillä jne.

Riippuu ihan yksilöstä. Joillain aloilla narsistisista piirteistä ja empatiakyvyttömyydestä voi valitettavasti olla jopa hyötyä. :(

Kyllähän se vähän niin tuppaa menemään, ikävä kyllä. Aitoa kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta ei tunnuta oikein arvostettavan työelämässä, röyhkeyttä, vallanhimoa ja empatiakyvyttömyyttä sen sijaan kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan yksilöstä. Joillain aloilla narsistisista piirteistä ja empatiakyvyttömyydestä voi valitettavasti olla jopa hyötyä. :(

Ajattelin tuota juuri yksi päivä kun katsoin telkkaria ja siinä toimittaja tivasi haastateltavaa poliitikkoa suorastaan tylysti. Joskus ne haastattelut varsinkin isoissa ryhmissä ovat suorastaan kiusaamista. Esimerkiksi ei anneta puheenvuoroa jollekin. Siinä ammatissa on varmasti etua olla kiusaaja, tosin en väitä että kyseinen toimittaja olisi entinen koulukiusaaja. Mutta ei ihan jokaisesta ole sellaiseksi tiukkasanaiseksi tylyttäjä toimittajaksi, joskin heitäkin kyllä tarvitaan. Päällepäsmäriys ei ole aina huono piirre, jos sitä piirrettä käyttää esimerkiksi heikompien puolustamiseen.

Koulukiusaajista tulee yleensä aikuisina työpaikkakiusaajia. Tosin olen myös kuullut, että joistakin kiusatuistakin voi tulla työpaikkakiusaajia, jos eivät ole saaneet esim. apua ja tukea traumoihinsa ja pahaan oloonsa.

Itseä kiusattiin myös koulussa, mutta opiskelupaikka oli aivan toista maata ja pääsin pitkälle opinnoissa ja elämässä noin yleisestikin. Ei ollut kiusaajilla lahjoja koulunkäyntiin eikä oikeastaan kiinnosta tietääkään miten heillä menee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vähän niin tuppaa menemään, ikävä kyllä. Aitoa kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta ei tunnuta oikein arvostettavan työelämässä, röyhkeyttä, vallanhimoa ja empatiakyvyttömyyttä sen sijaan kyllä.

Ainakin korkeammissa asemissa se usein on niin. Toisaalta ei niissä hommissa pärjääkään olemalla liian lepsu.

Yleisesti ottaen kiusaajat eivät menesty aikuiselämässä. Mä en ollut kumpikaan en kiusattu enkä kiusaaja, mun mies oli kiusattu. Kiusaajat on kaikki nykyään elämäntapatyöttömiä, mun mies johtavassa asemassa kansainvälisessä yrityksessä.  

Yksilöllistä. Kiusaajia ja kiusattujakin on niin monenlaisia ja erilaisista taustoista.

Sanoisin, että kiusaajatyypeistä ovelat manipuloijat pärjäävät yleensä hyvin. Kiusatuilla taas riippuu niin monesta tekijästä ja siitä, kuinka hyvin saa apua ja tukea ja osaako mennä elämässä eteenpäin.

No siis pahimmillaanhan kiusaaminen voi tehdä kiusatun jopa työkyvyttömäksi ja hän saattaa tarvita koko loppuelämänsä ajan mielenterveyspalveluita ja masennuslääkkeitä. Kiusaaja taas voi röyhkeydellään, vallanhimollaan ja oveluudellaan edetä hyvinkin korkealle.

Riippuu niin monesta asiasta ja tekijästä. Kiusaajat ja kiusatutkin ovat yksilöitä. Olisihan se kiva ajatella, että karma toteutuisi ja paha saisi aina palkkansa, mutta ei se ikävä kyllä aina niin mene tosielämässä.

Tutkimusten mukaan sekä kiusaaminen että kiusatuksi joutuminen lisäävät syrjäytymisen riskiä.