Uskaltaako lääkäriltä hakea psyykenlääkkeitä vakavan traumatilanteen vuoksi?

Tämän takia en kannata yksityistämistä. Keräävät rahat. Epäävät vakuutukset niitä tarvitsevilta.

Hoitavat ne helpommat tapaukset.

Julkinen terveydenhuolto pitää pitää hyvänä Suomessa.

!!!!!

Ap, kovasti tsemppiä! Kertomasi perusteella tarvitset sen avun, mitä lääketiede voi tällä hetkellä tarjota. Jos siitä jääkin jotain merkintöjä, on se parempi kuin että trauma pitkittyy ja siitä toipuminen kestää kauan, tai siitä jää pysyvää haittaa. Menethän pian lääkäriin. Ethän jätä ottamatta kipulääkettäkään, jos kätesi murtuu jne. Mielen vaivat ovat aivan vastaavia kuin fyysiset vaivat. *halaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voit tehdä kuten normaalit ihmiset eli käsitellä asiasi kuin aikuinen.

Miten aikuinen ihminen käsittelee elämänsä läheisimmän ihmisen kuoleman aikuismaisesti?

Ap

Kuten miljardit ihmiset ennen sinua.

Kerro joku vinkki. Ei ole ennen tällaista tilannetta osunut kohdalleni. Kyseessä oli ainoa aidosti läheinen ihminen elämässäni ja häntä ei enää ole.

Ap

Niin sinulla on ihan oikea suru, miksi siihen lääkkeet auttaisivat, eivät ne vallitsevaa todellisuutta poista.

Nyt annat sille surulle sen tilan minkä sa vaatii.

Olet oikeassa, mutta maanantaina pitäisi olla taas tehokas ja ahkera töissä. Ja olen tosi yksinäinen työn ulkopuolella eli ei ole läheisiä, luotettavia ja minut aidosti hyväksyviä juttukavereita. Äitini ei jaksa kovin kauan kuunnella jaaritteluitani mieltäni vaivaavista aiheista.

Ap

Tajuat itse tilanteesi. Olet ajattelija ja keskustelija. Hyötyisit terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystietoja ei saa luovuttaa työnantajille eikä työvoimatoimistoille eikä kenellekään muullekaan. Sitä paitsi moni työnantaja on saattanut itsekin kokea jotain vastaavaa.

Kannattaa pyytää opamoxia, itse sain sen 4 vuotta liian myöhään kun traumatila oli jo jäänyt päälle.  

Ehkä kannattaisi suoraan ottaa yhteyttä psykiatrian poliklinikalle, meillä ainakin täällä päin on päivystys puh. nro juuri tuollaisia tilanteita varten. 

Työterveydellä on oma koodistonsa jolla se varoittaa työntekijän mt-ongelmista. Sellainen henkilö voimilla hengenvaarallinen koko työyhteisöille ja monesti ulkopuolisille.

Ok, en menekään siis lääkärille tai juttelemaan ammattiauttajan kanssa, vaikka esim. äitini neuvoi.

Ap

Kyllä kannattaisi mennä. Opamoxia minäkin suosittelen , poistaa pahimman ahdistuksen ja saat nukuttua. Yleensä määrätään 30 kpl ja sen jälkeen voisit käydä psyk. sairaanhoitajan juttusilla tai miksei ennemminkin. Voimia sinulle , aika auttaa sinua kuten minuakin. Kulunut sanonta mutta totta. Soita vain terkkariin ja kerrot huolesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voit tehdä kuten normaalit ihmiset eli käsitellä asiasi kuin aikuinen.

Miten aikuinen ihminen käsittelee elämänsä läheisimmän ihmisen kuoleman aikuismaisesti?

Ap

Kuten miljardit ihmiset ennen sinua.

Kerro joku vinkki. Ei ole ennen tällaista tilannetta osunut kohdalleni. Kyseessä oli ainoa aidosti läheinen ihminen elämässäni ja häntä ei enää ole.

Ap

Niin sinulla on ihan oikea suru, miksi siihen lääkkeet auttaisivat, eivät ne vallitsevaa todellisuutta poista.

Nyt annat sille surulle sen tilan minkä sa vaatii.

Olet oikeassa, mutta maanantaina pitäisi olla taas tehokas ja ahkera töissä. Ja olen tosi yksinäinen työn ulkopuolella eli ei ole läheisiä, luotettavia ja minut aidosti hyväksyviä juttukavereita. Äitini ei jaksa kovin kauan kuunnella jaaritteluitani mieltäni vaivaavista aiheista.

Ap

Sitten haet sairaslomaa, jollet ole työkykyinen.

Voimia ja jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Läheisen kuolemasta psykoterapiaan, älä nyt naurata.

Ei suru ole mikään häiriö, vaan oikea tunnetila kun joutuu rakkaastaan luopumaan.

Ei surua pysty lääkkeillä poistaa.

Ajattelin ensisijaisesti nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Y H Y Y Y Y IHAN_KAMALAN_ITKUINEN_JA_PAHA_OLO KOKO AJAN HALUAN PAYYKENLÄÄKEITÄ JA LISÄÄ KESKUSTELUAPUA Y H Y Y Y Y 😫😩😭

Menes nyt pösilö vaikka pihalle. Hieno ilma ulkona, ainakin täällä etelä-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystietoja ei saa luovuttaa työnantajille eikä työvoimatoimistoille eikä kenellekään muullekaan. Sitä paitsi moni työnantaja on saattanut itsekin kokea jotain vastaavaa.

Kannattaa pyytää opamoxia, itse sain sen 4 vuotta liian myöhään kun traumatila oli jo jäänyt päälle.  

Ehkä kannattaisi suoraan ottaa yhteyttä psykiatrian poliklinikalle, meillä ainakin täällä päin on päivystys puh. nro juuri tuollaisia tilanteita varten. 

Työterveydellä on oma koodistonsa jolla se varoittaa työntekijän mt-ongelmista. Sellainen henkilö voimilla hengenvaarallinen koko työyhteisöille ja monesti ulkopuolisille.

Ok, en menekään siis lääkärille tai juttelemaan ammattiauttajan kanssa, vaikka esim. äitini neuvoi.

Ap

Eiii! Älä tuommosia hörhöjä usko. Ihan puppua. Työterveydessä on tärkeää, että työntekijä hakeee apua ja voi paremmin. Meillä ainakin on niin.

Menin työterveyslääkärille ja pääsin työpsykologin juttusille. Sitten menen myös työnohjaukseen.

Meillä koko työyhteisö sai osallistua työpsykologin luentoihin ja halutessaa kahdestaan keskuteluun.

Hae nyt apua ja lopeta tuommoisten pwlottelijoiden seuraaminen.

Kuuntele äitiäsi. Hae apua.

Taidat tarvita lähinnä viikon loman. Tahi pitemmän. Mutta  kyllä lääkärille pitää mennä jos hommista ei tule mitään muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voit tehdä kuten normaalit ihmiset eli käsitellä asiasi kuin aikuinen.

Miten aikuinen ihminen käsittelee elämänsä läheisimmän ihmisen kuoleman aikuismaisesti?

Ap

Kuten miljardit ihmiset ennen sinua.

Kerro joku vinkki. Ei ole ennen tällaista tilannetta osunut kohdalleni. Kyseessä oli ainoa aidosti läheinen ihminen elämässäni ja häntä ei enää ole.

Ap

Niin sinulla on ihan oikea suru, miksi siihen lääkkeet auttaisivat, eivät ne vallitsevaa todellisuutta poista.

Nyt annat sille surulle sen tilan minkä sa vaatii.

Olet oikeassa, mutta maanantaina pitäisi olla taas tehokas ja ahkera töissä. Ja olen tosi yksinäinen työn ulkopuolella eli ei ole läheisiä, luotettavia ja minut aidosti hyväksyviä juttukavereita. Äitini ei jaksa kovin kauan kuunnella jaaritteluitani mieltäni vaivaavista aiheista.

Ap

Sitten haet sairaslomaa, jollet ole työkykyinen.

Voimia ja jaksamista.

Ja mene nyt sinne lääkäriin. Kyllä se lääkärikin jotain tietää ja voi auttaa eeenpäin.

Univaikeuksiin saat varmasti jotain mietoa rauhoittavaa. Niitä voi ottaa myös päivällä jos oikein ahdistaa. Kannattaa muistaa että toleranssi kasvaa aika nopeasti.

Psyykenlääke ei ole varsinaisesti mikään lääke. Sillä turrutetaan ja loivennetaan oireita, oireen aiheuttaja ei katoa minnekään. Oikeaoppisesti psyykeä hoidettaessa olisi aina yhdistettävä sekä terapia että tarvittaessa lääke.

Vakavissa mielenterveyden ongelmissa kuten skitsofrenia lääke on usein välttämätön, mutta sitä ei todellakaan anneta kun menet sanomaan että olen tässä vähän hermostunut enkä voi nukkua. Kyllä miedoimmasta mahdollisesta päästä aletaan ja sekin vain väliaikaisesti.

Tiedän että näitä lääkkeitä käytetään paljon väärin ja se näkyy valitettavasti katukuvassa.

Psyyken ongelma ei ole ruumiillista ongelmaa kummempi. Ihminen on kokonaisuus, ei pelkkä maksa tai sydän tms. Ihmistä hoidettaessa on otettava huomioon koko ihminen, fyysinen, henkinen ja psyykkinen kokonaisuus josta ei voi irrottaa mitään erikseen.

Valitettavasti iankaikkisen vanha ennakkoluulo psyyken ongelmia kohtaan elää vahvana, vaikka Suomessakin vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.

Suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveysperusteisia on 53,2%.

Usein kärsitään turhaan häveten ongelmaansa joka ei sillä katoa eikä parane, pahenee vain. Viinalla yritetään "hoitaa" mikä johtaa isoihin ja laajoihin ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Läheisen kuolemasta psykoterapiaan, älä nyt naurata.

Ei suru ole mikään häiriö, vaan oikea tunnetila kun joutuu rakkaastaan luopumaan.

Ei surua pysty lääkkeillä poistaa.

Kiva jos olet itse niin vahva ja pääset helpolla surustasi. Joillain suru menee "yli" tai traumaksi eli siitä ei pääse irti joillain tulee niin rajuja fyysisiä oireita että työkyky menee vaikka henkisesti jaksaisikin hukuttaa surun työhön. Itsellä lääkkeet ja psykoterapia auttoivat palaamaan työelämään eikä suru enää hallitse koko omaa elämääni. Jotkut eivät vaan selviä surusta yksin eikä siinä ole mitään väärää jos hakee ulkopuolista apua.

Voimia kovasti ap, täällä palstalla ei kannata ottaa kaikkea vakavasti, moni täällä vaan tykkää mollata eikä ymmärrystä heru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voit tehdä kuten normaalit ihmiset eli käsitellä asiasi kuin aikuinen.

Miten aikuinen ihminen käsittelee elämänsä läheisimmän ihmisen kuoleman aikuismaisesti?

Ap

Kuten miljardit ihmiset ennen sinua.

Kerro joku vinkki. Ei ole ennen tällaista tilannetta osunut kohdalleni. Kyseessä oli ainoa aidosti läheinen ihminen elämässäni ja häntä ei enää ole.

Ap

Niin sinulla on ihan oikea suru, miksi siihen lääkkeet auttaisivat, eivät ne vallitsevaa todellisuutta poista.

Nyt annat sille surulle sen tilan minkä sa vaatii.

Eivät ne poista surua. Ne vievät juuri siinä shokkivaiheessa pahimman terän että ihminen voi elää ja toimia. Itselleni määrättiin mietoa xanoria kun lääkäri näki minut , sanoi että turruttajia hän ei määrää, mutta nämä auttavat pärjäämään tämän alun yli . Kyllä se suru pysyi mukana,mutta lääke vei pahimman kyvyttömyyden ja fyysiset oireet lievenivät. Jätin pois kun alkoi tuntua sille ja kykenin olemaan.

Ei kannata huumeita alkaa vetelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Y H Y Y Y Y IHAN_KAMALAN_ITKUINEN_JA_PAHA_OLO KOKO AJAN HALUAN PAYYKENLÄÄKEITÄ JA LISÄÄ KESKUSTELUAPUA Y H Y Y Y Y 😫😩😭

Olikin virhe kirjoittaa tälle korppikotkapalstalle oikeasti herkästä asiasta.

Ap

Jep ja näillä henkisesti sairailla korppikotkilla ei tule itsellä mieleenkään hakea itselleen psyykenapua tai -lääkkeitä vaikka selkeästi niitä tarvitsisivat.

Julkisella lienee niin, että suosittelevat keskusteluterapiaa, koukuttavat psyykelääkkeet rinnalla eikä niitä tosta vaan kirjoiteta.

Mutta hae vaan apua asiaasi.

Kanta.fi on terkkari-lääkärien itsensä luoma potilaanhallinta-instrumentti.

Katkerien, peruspalkkaisten terkkari-lääkäreiden oma kostotykki, jonka eräs tarkoitus on myös vähentää potilastulvaa eli töitä. Kirjoittavat sinne omia näkemyksiään mahdollisesti  hankalan vaativasta potilaasta kaikkien apuhotajien selattavaksi              (vrt. poliisien dokumentit)!

Eikä niitä potilas voi muuttaa, muutosyritys johtaa vain Kannan luojien laatimaan byrokratia-labyrinttiin!

Älä mene kunnallisen terkkari-puoskarin vastaanotolle vaan yksityiselle, vaikka se on kalliimpi ja vaikka olisit kuinka sairas!🤮

Vierailija kirjoitti:

Univaikeuksiin saat varmasti jotain mietoa rauhoittavaa. Niitä voi ottaa myös päivällä jos oikein ahdistaa. Kannattaa muistaa että toleranssi kasvaa aika nopeasti.

Psyykenlääke ei ole varsinaisesti mikään lääke. Sillä turrutetaan ja loivennetaan oireita, oireen aiheuttaja ei katoa minnekään. Oikeaoppisesti psyykeä hoidettaessa olisi aina yhdistettävä sekä terapia että tarvittaessa lääke.

Vakavissa mielenterveyden ongelmissa kuten skitsofrenia lääke on usein välttämätön, mutta sitä ei todellakaan anneta kun menet sanomaan että olen tässä vähän hermostunut enkä voi nukkua. Kyllä miedoimmasta mahdollisesta päästä aletaan ja sekin vain väliaikaisesti.

Tiedän että näitä lääkkeitä käytetään paljon väärin ja se näkyy valitettavasti katukuvassa.

Psyyken ongelma ei ole ruumiillista ongelmaa kummempi. Ihminen on kokonaisuus, ei pelkkä maksa tai sydän tms. Ihmistä hoidettaessa on otettava huomioon koko ihminen, fyysinen, henkinen ja psyykkinen kokonaisuus josta ei voi irrottaa mitään erikseen.

Valitettavasti iankaikkisen vanha ennakkoluulo psyyken ongelmia kohtaan elää vahvana, vaikka Suomessakin vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.

Suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveysperusteisia on 53,2%.

Usein kärsitään turhaan häveten ongelmaansa joka ei sillä katoa eikä parane, pahenee vain. Viinalla yritetään "hoitaa" mikä johtaa isoihin ja laajoihin ongelmiin.

Paitsi että antipsykooteista ketiapiini, usein tunnetaan nimellä Ketipinor, on Käypää hoitoa unettomuuteen ja sitä suositellaan otettavaksi myös päivisin jos ahdistaa liikaa.

Sulla on vanhentunutta tietoa. Ehkä joskus kymmeniä vuosia sitten annettiin rauhoittavia tuosta noin vaan mutta nykyään masennuslääkkeet ja psykooseihin käytettävät valmisteet ovat syrjäyttäneet rauhoittavat suositusten mukaisena hoitoa. Mm. tästä syystä osalla oireet pitkittyvät, kun saa jotakin aivan muta kuin toimivaa apua.

Mirtatsapiini on toinen tunnettu valmiste unettomuuteen ja sitäkin voi käyttää tarvittaessa. Vaikka se onkin masennuslääke, se on suositusten mukaista lääkehoitoa.

Toisessa paikassa astuin elempaan kerrokseen. Kuulin hoitajien ivallisen äänen, että kyllä hän kestää.

Olin moodissani.

Ei se ole tarua.

Ihmettelen että.miksi juuri se osuus jäi uskomatta ja kaikki hämärä uskottiin. Kovin valikoivaa.