Opettajien joukkopako on käynnistynyt.
Kunnassamme on ollut useita aineenopettajan paikkoja auki viimeisen parin vuoden aikana. Yhteenkään ei olla saatu pätevää hakijaa. Hommiin on onneksi saatu edes vähän asioista perillä olevia ihmisiä aina muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Töistä on lähtenyt useampi pätevä opettaja muualle. Sillä kykyprofiililla, jolla valmistuu esimerkiksi matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaksi, pääsee paremmille palkoille muissa töissä. Samalla pääsee eroon vittuilevista teineistä ja heidän hankalista huoltajistaan.
Työnkuva on paisunut viimeisen kymmenen vuoden aikana aivan tolkuttomasti. Lisää palkkaa tai pakollisten työtehtävien vähentämistä ei ole saatu. Opetustuntien määrät ovat pysyneet samana, vaikka pakollisia virkatehtäviä on jatkuvasti lisää ja lisää.
Opettajille tosiaan maksetaan palkkaa vain oppitunneista ja muutamasta muusta työnantajan määräämästä tunnista viikkoa kohti. Loput työstä, jota voi olla miten paljon tahansa tehdään omalla ajalla. Esimerkiksi luokanvalvojalle maksetaan tunti viikossa luokanvalvojan tehtävistä. Hankalan ryhmän kanssa voi kulua kymmenen tuntia viikossa kaikkeen säätämiseen. Rehtori voi kuitenkin määrätä opettajan tekemään loput luokanvalvojan tehtävät, koska ne ovat virkatehtäviä. Palkan saat silti vain tunnista.
Opetushallitus tuottaa opettajille jatkuvalla syötöllä uusia työtehtäviä, joista ei mitään korvausta tipu. Esimerkiksi lukion opetussuunnitelmat on uudistettu vain muutaman vuoden välein. Opettaja reppanat joutuvat joka kerta tekemään oppituntien materiaalit uusiksi (valmista käyttökelpoista materiaalia on lähinnä alakouluun). Oppituntien ja tehtäväpakettien valmistelusta saatava korvaus kuuluu oppitunnin pitämisestä tulevaan korvaukseen. Tuplaantunut suunnittelutyön määrä ei näy palkassa mitenkään, koska palkan perusteena ovat vain oppitunnit. Yläkoulun puolella opettajien pitäisi nyt räätälöidä uusiin päättöarvioinnin kriteereihin sopivat suoritukset. Siinä on aivan valtava työ.
Kommentit (313)
Rehtoreista on tullut toimitusjohtajia, jotka kiihtyvässä tahdissa lykkäävät uupuneille opettajille uusia hankkeita ja projekteja, jotka taas tulevat opetusministeriön ja opetushallituksen hankehumppaajilta. Koko hyvinvointiyhteiskunta on oikeasti romahtanut ja mikään hanke ei sitä korjaa! Perustavanlaatuisesti koko koulutusjärjestelmä sekä työelämä on muuttunut kilpailussa sinnittelemiseksi ja uloslyöntimekanismiksi, jossa jouditaan jo nuorena aikuisena eläkkeelle, kun muuta ei pystytä enää tekemään. Koko systeemi on mätä ja sairas! Ihmisille pitää olla tilaa yhteiskunnassa, vaikka he eivät ole huippusuorittajia! Ns.taviksilla on huono tulevaisuus, puhumattakaan heikoimmista, kun kilpailussa korostuu huippumenestys ensin koulussa ja sen jälkeen työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi joukkopakoon osallistuja tässä hei!
Olen nyt opintovapaalla alkuopettajan työstä ja palaan kyllä virkaani vielä tänä lukuvuonna, mutta harkitsen samalla jotain ihan muuta työtä.
Meidän koulussamme uupumus, turhautuminen ja muualle hakeutuminen näkyy juuri alkuopetuksen puolella. Ensi syksyksi ei löytynyt ketään, joka olisi vapaaehtoisesti ottamassa uutta ekaluokkaa, sinne piti määrätä. Näin kävi ensimmäistä kertaa ikinä. Koulunsa aloittavissa lapsissa on tällä hetkellä aivan hälyyttävän paljon psyykkisesti pahoinvoivia lapsia, joiden parissa työskentely on muuttunut ihan psykiatrisen sairaanhoitajan työksi.
Esim. omassa ryhmässäni aloitti elokuussa melkein 50% tuen piirissä, 4 erityistä ja 4 tehostettua, näistä oppimisperusteista tuki on vain kolmella ja lopuilla syynä ovat mm. laaja-alaiset tunne-elämän häiriöt, adhd tai autismin kirjon moninaiset haasteet. Yhdellä on lievään kehitysvammaan rinnastettava geenivirhe ja pidennetty oppivelvollisuus, siksi luokkakokoni pitää olla alle 20. Muita tuen tarpeisia ei luokan koossa tai sen saamassa tuessa huomioida.
Oppilaistani 7 käy jossain terapiassa. Kolmella on myös pienryhmäpaikka, mutta kaikki ovat osan tunneista isossa luokassa, liian usein ilman ohjaajaa. Minua on lyöty, nipistelty, haukuttu, syljetty päälle, juostu pakoon. Olen tehnyt useamman lastensuojeluilmoituksen, vaarailmoituksen ja rikosilmoituskin on oppilaastani vetämässä, kun hän pahoinpiteli luokkakaverin välitunnilla. Ja nyt puhutaan siis alle 8-vuotiaista lapsista.
Työ on henkisesti aivan älyttömän kuormittavaa, kun silmät pitäisi olla selässäkin ja silti koulussa ehtii tapahtua lasten välillä paljon pahaa. Kaiken tämän lomassa pitäisi opettaakin! Luokassani on tietenkin myös niitä ihan tavallisia lapsia, jotka haluaisivat oppia lukemaan ja laskemaan sekä kaikkea niitä kymmeniä muitakin sirpaleisia sisältöjä tunnetaidoista yrittäjyyteen (kyllä, molempia velvoitetaan opettamaan ekalla oppiaineiden sisältöjen ulkopuolella), mutta usein aikani menee riitojen selvittelyyn.
Hyppäsin tänä talvena hetkeksi pois. Saman ratkaisun on tehnyt koulussani moni muukin.
Täällä pääkaupunkiseudulla näitä luokkia on ennätysmäärä :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kai hae opettajia kolmoispätevyydellä?
Ma/Fy/Ke on se normaali paketti. Pelkälle Fy/Ke opettajalle eivät tunnit riitä.
Tämä oli nyt vaan esimerkki. Päteviä opettajia ei olla saatu muihinkaan aineisiin.Ei ihmekää ettei hakemuksia tule. Tunnen kymmeniä nuoria luma-opettajia eikä kenelläkään ole tuota kolmen aineen yhdistelmää.
Minulla on kolmen aineen pätevyys, ei riitä. Pitäisi olla vielä neljäs aine. Pienissä kouluissa sama opettaja joutuu opettamaan monta ainetta, jotta saa päätoimisen työn. Jokaisen aineen kaikki kurssimateriaalit pitää valmistella, siinä on valtava työ. Olisi helpompaa opettaa isommassa koulussa, jossa voisi pitää saman kurssin rinnakkaisluokille.
Kun soteuudistus astuu täydellä teholla voimaan, kuntiin jää vain koulutoimi isoita asioista. On päivänselvää, että koulutoimi ei voi olla pienevien oppilasmäärien maailmassa yksittäisten kuntien harteilla, jos maksuton perusopetus aiotaan säilyttää. Koulutoimi tullaan siirtämään myös maakunnille eli sotealueilla, koska muu olisi järjetöntä. Samalla huomataan, ettei nykyinen kuntamäärä ole mitenkään mahdollinen. Haasteet ja ongelmat ovat niin isoja vanhenevassa Suomessa, että tarvitaan isompia hartioita. Puolueiden olisi tämä otettava heti seuraavalla hallituskaudella asiakseen, ettei koulu romahda lopullisesti. Valitettavasti kokoomusjohtoinen hallitus tarkoittaa aina säästöjä julkiselle sektorille!
Vierailija kirjoitti:
Kun tämän jutun lukee, niin ymmärtää miksi opettajat väsyvät. Vanhemmat esittävät vaatimuksia, ja aineenopettajan oppilailla niitä vanhempia voi olla 400.
https://www.poikienaidit.fi/2020/10/09/nain-syrjaytyneita-syntyy-poika-…
Mitä helvettiä mä just luin? Tuo äiti kertoo kommenttiosiossa, että lasta ei ole edes kunnolla tutkittu!? Eihän tuosta koulunkäynnistä tule tuolla lapsella hevon helvettiä ilman diagnoosia, lääkitystä ja nepsykuntoutusta!
Selkeästi tämä äiti ei ole itsekään ymmärtänyt, miten paljon ADHD vaikeuttaa ihmisen elämää monella tavalla. Sanon tämän vasta 50-vuotiaana diagnoosin saaneena, jonka elämä on mennyt päin helvettiä. Pientä lohtua saan siitä, että lapsi sai diagnoosin 20-vuotiaana ja on alkanut lääkityksen myötä suoriutua paremmin töissä ja arjessa.
Jada jada. Luokanopet eivät ainakaan uskalla viroistaan luopua, vaikka jatkuvasti kuormituksestaan kitisevät. Kuuluu opehuoneen eetokseen, vaikka todellisuudessa ei uskalleta koulukuplasta poistua. Menee lomat /Clleen ja joutuisi oikeasti tehdä mitattavaa kahdeksan tunnin työpäivää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun poikien vessaa joutuu nykyään vahtimaan ihan tosissaan. Muuten siellä pissitään seinille ja kakitaan lavuaariin!
Ai teilläkin on tätä? Onko tää joku haaste vai onko nämä oikeasti jo niin sairaita? Meillä on jouduttu lukitsemaan osa vessoista.
Ja ihan aiheeseen. Ei löydy enää pääkaupunkiseudulla päteviä hakijoita varsinkaan yläkouluun. Korona ei ole yhtään tilannetta helpottanut. Itsekin etsin sopivaa etätyötä. Ei vaan jaksa.MITÄ HITTOA? 90 luvula kun kävin koulussa oltiin vielä ihmisiksi eikä tuollaisia eläimiä? Vai onkohan kyse insinöörien tekosista?
"insinööri" on kiertosana tiedätte mille.
Meidän koulussa ei "insinöörien" lasten kanssa ole yleensä mitään ongelmia. Jos kotiin valittaa käytöksestä tulee kotona kurinpalautus. Ihan pellavapäiset lapset ovat niitä lavuaariin kakkijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tämän jutun lukee, niin ymmärtää miksi opettajat väsyvät. Vanhemmat esittävät vaatimuksia, ja aineenopettajan oppilailla niitä vanhempia voi olla 400.
https://www.poikienaidit.fi/2020/10/09/nain-syrjaytyneita-syntyy-poika-…
Mitä helvettiä mä just luin? Tuo äiti kertoo kommenttiosiossa, että lasta ei ole edes kunnolla tutkittu!? Eihän tuosta koulunkäynnistä tule tuolla lapsella hevon helvettiä ilman diagnoosia, lääkitystä ja nepsykuntoutusta!
Selkeästi tämä äiti ei ole itsekään ymmärtänyt, miten paljon ADHD vaikeuttaa ihmisen elämää monella tavalla. Sanon tämän vasta 50-vuotiaana diagnoosin saaneena, jonka elämä on mennyt päin helvettiä. Pientä lohtua saan siitä, että lapsi sai diagnoosin 20-vuotiaana ja on alkanut lääkityksen myötä suoriutua paremmin töissä ja arjessa.
Tuli vähän ristiriitaisia fiiliksiä tuosta blogikirjoituksesta. Selkeästi koulu on epäonnistunut viestinnässä, mutta äidin asenne oli huono eikä ymmärtänyt omaa vastuutaan. Koulu ei ole vastuussa _kaikesta_. Minulla on muutama oppilas, joiden vanhempia aikaisempien koulujen erkkaopet ja psykologit ovat kehottaneet viemään lapsensa vielä tarkempiin tutkimuksiin. "No emmä sitä nyt sit kuitenkaa vieny kun en ajatellu sen olevan niin tärkeetä. Et kunhan saa tukea koulussa". Nyt yläkoulussa keskittymisen ongelmat ovat kärjistyneet ja opiskelu on ollut hankalaa. Viimeinkin lapsen neuropsykologiset tutkimukset on laitettu vireille kun sanoin, että se on tehtävä. Koulu antaa kyllä tukea koulussa sen mitä pystyy antamaan, mutta muutakin tukea tarvitaan ihan kotiin asti näissä asioissa.
Olen lukion kieltenope. Olin töissä pikkupaikkakunnalla ja aikoinani ko. virkaa hakiessani hakijoita oli 51. Sain itse töitä nyt muualta ja virkani meni auki, hakijoita 0. Tämä muutos tapahtunut 8 vuodessa.
Ja tilanne juuri sellainen kuin AP kuvailee. Olen itsekin jo lähtökuopissa, samoin kuin joka toinen kollegani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kai hae opettajia kolmoispätevyydellä?
Toivottavasti eivät.
Paras olisi, kun olisi yhden aineen opettajia mutta todella sen aineensa hallitsijoita. Jos koulutus on vain maisteritasoinen ja siltä pohjalta opettaa kolmea ainetta, niin ei hallitse kaikkia hyvin.
Lukioihin pitäisi tehdä ryhtiliike. Maksimissaan kaksi opetettavaa ainetta per opettaja, ellei sitten satu olemaan tohtoritasoinen opettaja. Niitäkin lukioihin jonkin verran saattaa päätyä, kun tutkijanhommiin eivät kaikki tohtorit millään työllisty.
Yksisarjaisissa yläkouluissa tarvitaan aineesta riippuen 2-5 opetettavaa ainetta, että aineenopen tunnit saadaan täyteen. Meillä on vielä kaksisarjainen + lukio. Jos lukio loppuu ei puolille opettajista riitä päätoimisuuteen tunnit.
Paljonkos te maksatte niille, joilla on pätevyys viiteen opetettavaan aineeseen? Ihan vaan yläkoulun pätevyyteen tarvitaan vähintään 25 op opetettavaa ainetta, eli vähintään 75 op maisteritutkinnon päälle. Eikä pelkällä 25 op:lla vaikka kieliä opeteta...
Yliopistossa ei mahdu tutkintoon kahta opetettavaa ainetta enempää, ellei erikseen kikkaile (tämä luonnontieteellisessä opettajakoulutuksessa). Aika jännittävältä tuntuu oletus, että hakijoilla pitäisi aina olla ma-fy-ke, kun ei sellaista tutkintoa tarjota...
Vierailija kirjoitti:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.478579
https://yle.fi/uutiset/3-12231533
Mitäs tehdään, kun kukaan ei enää meinaa suostua matemaattisten aineiden opettajaksi.
Käsittääkseni nuo matematematiikan ja fysiikan opinnot yliopistossa on ihan hiton vaikeita. Ne, jotka niistä suoriutuvat, ovat sellaisia, joille maksetaan yrityselämän puolella ihan kelpo korvauksia. Mietin, pitäisikö opettajan opinnot eriyttää helpommaksi kokonaisuudeksi? Tietenkin sen opettajan pitää osata reilusti enemmän kuin mitä hän joutuu opettamaan, mutta käsittääkseni nuo yli-opisto-opinnot ovat todella korkealentoisia monelta osin. Eikö riittävän osaamisen opettajan työhön saisi vähemmälläkin hiostuksella?
Koska nykyiset pätevät opettajat ovat sen tutkintonsa otsa hiessä puurtaneet, tämä kevyempi tutkinto pitäisi tietenkin huomioida myös palkassa. Voisiko tässä olla luokkia samaan tapaan kuin ajokorteissa tai sähköpätevyyksissä? Kevyemmällä pätevyydellä olisi pätevä opettamaan yläkoulussa ja lukion lyhyttä matematiikkaa, raskaammalla lukion pitkää matematiikkaa? Olisihan se parempi, että lukion lyhyttä ja yläkoulun matematiikkaa opettaisi edes B-pätevyyden ope sen sijaan että siinä olisi joku vielä enemmän epäpätevä? Ja sille, joka on sen laajemman pätevyyden ahkeroinut, olisi palkitsevampaa kun saisi keskittyä opettamaan niitä lahjakkaita ja motivoituneita pitkän matematiikan puurtajia.
Vierailija kirjoitti:
Rehtoreista on tullut toimitusjohtajia, jotka kiihtyvässä tahdissa lykkäävät uupuneille opettajille uusia hankkeita ja projekteja, jotka taas tulevat opetusministeriön ja opetushallituksen hankehumppaajilta.
Tavallista työtä ei arvosteta. Jostain syystä ei riitä että hoitaa työnsä eli opettaa hyvin vuodesta toiseen. Nykyään pitää muuttaa ja kehittää koko ajan, jotta olisi työnantajalle olemassa. Kuitenkaan perusasiat eivät nopeasti muutu niin että pitäisi jatkuvasti olla vääntämässä tekemistään uuteen malliin.
Hankehumppa on oire ylisuuresta hallinnosta. Helppo on Opetushallituksesta käsin ideoida uutta kivaa puuhaa, kun ei tarvitse hoitaa sitä oman perustyönsä päälle.
Yksi uusi ongelma on monikulttuurisuus. Se on tuonut isoja ongelmia kouluun. Työskentelen opintojen ohella erityiskoulunkäynti ohjaajana ja törmään päivittäin ongelmiin kukttuurien eroavaisuuden takia. Esim somalialaistaustaisen oppilaamme isä löi tätä naamaan kun kerroimme että poika oli ollut koulussa vähän levoton. Useat ulkmaalaiset vanhemmat eivät edes ymmärrä englantia, ja huutavat kotona lapsilleen teams puheluiden aikana. Sellaista eläintarhameininkiä. Ei sitä kukaan jaksa.
Avustajiatakin on iso pula. Kouluun ei haluta enää töihin. Todellisuus iskee vastdn kasvoja. Työ on rankkaa ja palkka siihen nähden surkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama asia tapahtuu hitaasti mutta varmasti kaikilla aloilla. Kymmenen tai kaksikymmentä vuotta ja suomi on onnistuneesti jaettu menestyvään yksityissektoriin ja omassa loassaan kieriskelevään julkissektoriin. Näkyvintä tämä on koulutuksessa ja terveydenhuollossa mutta se tapahtuu kaikkialla. Hyvä me!
Minä olen työskennellyt yksityisellä sektorilla 20 vuotta. Ikinä en ole yltänyt opettajan palkkatasoon, ja moni kollegani on näinä vuosina lähtenyt opettajaksi paremman palkan ja lyhyempien päivien vuoksi. Miehenikin itse asiassa harkitsee sitä.
Voi olla ihan toimivakin ratkaisu tuossa kohtaa elämää. Enempi säälittää ne kirkasotsaiset nuoret naiset, joilla on liian ruusuiset kuvitelmat opettajan työstä ja järkyttyvät nähdessään, mitä se opettajan työ nykyisin on. Pidemmällä elämänkokemuksella varustettu aikuinen voi selvitä paljon paremmin eikä ainakaan sorru liialliseen tunnollisuuteen ja ylisuorittamiseen oman jaksamisensa ja mielenterveytensä kustannuksella. Ja eläkeikäkin on lähempänä, joten saattaa hyvinkin jaksaa opettajan hommissa jos ei eläkeikään, niin ainakin lähemmäs. Eikä myöskään ole sitä pikkulapsiarkea kuormittamassa omaa elämää, niin kuin näillä nuoremmilla.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä tilanne mahtaakaan olla erityisluokanopettajilla? Onko pienluokissa työrauha vai korostuuko niissä se, että kaikilla oppilailla on jokin häiriö tai poikkeavuus?
Riippuu luokasta. Esim äitini luokassa on sekalainen poppoo kaikenlaisia, itse työskentelen vaikeasti kehitysvammaisten oppilaiden kanssa. Siellä on myös kaikenlaista. Monikulttuurisuus tuo omat haasteet etenkin pk seudulla. Joillain erityisluokilla saattaa olla vaan autisteja esim.
Mulla ainakin on maailman helpoin ja mukavin työ. En opeta reaaliaineita vaan taito-ja taideaineita, eri-ikäisille peruskoululaisille, pikkupaikkakunnalla. Omaa valvontaluokkaa ei ole ja tuen papereita en joudu täyttelemään. Hankkeissa olen mukana sen verran kuin haluan, eli olen ollut kansainvälisyysryhmissä ja päässyt matkustamaan, ja lisäksi valtion kerhohanke, jotta saan lisätuloja, pidän oman aineen kerhoja.
Vanhempien kanssa en ole tekemisissä lainkaan, ei ole tarvetta. Wilmamerkintöjä toki laitan joka tunnin jälkeen, useimmiten positiivisia. Meillä on pienet ryhmät (tämä onkin tärkein asia) ja paljon ohjaajia apuna erkkaoppilaiden kanssa. Tuntini sujuvat hyvin ja opetan toiminnallisesti. Toimimme uusissa terveellisistä tiloissa. Ei mitään valittamista tosiaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Jada jada. Luokanopet eivät ainakaan uskalla viroistaan luopua, vaikka jatkuvasti kuormituksestaan kitisevät. Kuuluu opehuoneen eetokseen, vaikka todellisuudessa ei uskalleta koulukuplasta poistua. Menee lomat /Clleen ja joutuisi oikeasti tehdä mitattavaa kahdeksan tunnin työpäivää
Kuvitteletko sinä, että luokan- tai aineenopettajan työpäivä päättyy siihen, kun sulkee koulun oven? No, ei pääty, sillä kotona riittää kokeiden, esseiden, aineikirjoitusten ja vaikka minkä korjaamista iltamyöhään. Kun lukukausi on marraskuussa tai maaliskuussa, viikonloput eivät enää riitä työtaakasta toipumiseen. Lisäksi tulee tuntien valmistelu, perheelliset hoitavat tietysiti perheeseen liittyvät asiat.
Ja työpäivän päälle tulevat ne todella tarpeettomat kokoukset, en vieläkään käsitä, miten potraskan jauhaminen ja tuottaminen edesauttoi herra Sipilän aikana Suomen vientiä, mutta eivät opetajat kai mistään mitään ymmärräkään, kun joku aina mestaroi siitäkin, miten opettajan palkka muodostuu ja miten maksetaan.
Hyvä, että on joukkppako, loppuu se iankaikkinen pisa -pelleily monen muun ohella. Pari sukupolvea menetämme, mutta onhan näin tapahtunut ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskainta on varmasti niissä kouluissa, joissa johto ja omaksuttu koulukulttuuri kääntää ongelmat ja oppilaiden heikon menestyksen opettajien pätevyyden ja osaamisen puutteeksi.
Rehtorit ovat monen koulun ongelma. Rehtoreilta pitäisi vaatia kunnon pätevyys. Tohtorintutkinto ja sivistyshistoriallista ymmärrystä.
Riippuu rehtorista, onko ongelma vai ratkaisu. Eli vaihtelua on aivan liikaa.
Mutta tuolla lääkkeellä saataisiin vain vielä enemmän opettajien arjesta vieraantuneita rehtoreita. Parempi olisi pakollinen rehtorikurssi ja valintaan määritellyt arviointikriteerit nykyisten pärstäkerroinkriteerien tilalle.
Kertokaa joku, miten tämä rehtorikuvio menee? Eikö rehtorilla ole sen kummempaa pätevyysvaatimusta kuin opettajallakaan? Se työhän on aivan erilaista kuin opettajalla, pitäisihän siinä olla joku oma opintokokonaisuutensa, mikä pitäisi suorittaa, jos rehtorin töitä haluaa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on maailman helpoin ja mukavin työ. En opeta reaaliaineita vaan taito-ja taideaineita, eri-ikäisille peruskoululaisille, pikkupaikkakunnalla. Omaa valvontaluokkaa ei ole ja tuen papereita en joudu täyttelemään. Hankkeissa olen mukana sen verran kuin haluan, eli olen ollut kansainvälisyysryhmissä ja päässyt matkustamaan, ja lisäksi valtion kerhohanke, jotta saan lisätuloja, pidän oman aineen kerhoja.
Vanhempien kanssa en ole tekemisissä lainkaan, ei ole tarvetta. Wilmamerkintöjä toki laitan joka tunnin jälkeen, useimmiten positiivisia. Meillä on pienet ryhmät (tämä onkin tärkein asia) ja paljon ohjaajia apuna erkkaoppilaiden kanssa. Tuntini sujuvat hyvin ja opetan toiminnallisesti. Toimimme uusissa terveellisistä tiloissa. Ei mitään valittamista tosiaankaan.
Olet valinnut hyvän osan. Hyvin harvalla asiat ovat näin erinomaisesti. Onnittelen.
Missä on, missä ei. Suuria eroja läänistä riippuen.