Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Mun kokemuksille varmaan nauraa kaikki maalla-asuvat, mutta kerronpa nyt kuitenkin kun tälläistä kaupunkilaista pelotti aikalailla.. molemmat tapaukset sattuivat mökillä myöhään syksyllä kun on jo todella pimeää iltaisin. Ensimmäisellä kerralla istuimme mökissä ja tissuttelimme olutta ja mulla tuli sitten pissahätä. Päätin mennä vähän kauemmas mökistä, ettei mun kyykistelyni näy terassin valossa jos joku tulee tupakalle tms. 

Olin ison (tietysti todella pimeän) metsän reunalla kyykyssä kun yhtäkkiä takaani alkoi kuulumaan ryskettä, läähätystä ja nopeasti laukkaavien jalkojen ääntä ja ne lähenivät minua. Ja mulla oli kova pissahätä ja toimitus kesken, mutta silti sain jotenkin salamavauhdilla nopeutettua tämän asiani, tempaisin vauhdissa housut ylös ja juoksin nopeasti mökin terassille. Vasta ovella uskalsin kääntyä ja katsoa taakseni enkä nähnyt enkä kuullut enää mitään. 

Toisella kertaa olimme viettämässä iltaa läheisellä Kievarilla. Kyllästyin illalla olemaan siellä, mutta kuski (ja muu seurue) oli haluton lähtemään vielä takaisin mökille kun peli oli kesken. Päätin lähteä kävellen, koska matka oli vain noin 3 km. Unohdin, että vain parisataa metriä oli valaistua reittiä ja sen jälkeen oli sysipimeää. Tunsin kengillä tien reunan mistä alkaa pientare ja seurasin sitä ja hetken päästä silmät tottui sen verran pimeään, että näin jotenkin tien ja metsän hahmon. Ja noin puolessavälissä alkoi sama tilanne: metsästä kuului jumalaton ryske ja laukkaavaa ääntä.. voin kertoa, etten ole koskaan juossut niin nopeasti reilun kilometrin matkaa, olympiaurheilijatkin olisisivat kateellisia.

Tietysti molemmissa tapauksissa kyseessä oli jokin metsän eläin mikä pelkäsi mua varmaan sillä hetkellä yhtä paljon kuin minäkin sitä, mutta nyt en enää järjestä itseäni vastaaviin tilanteissin :D

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.
Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut. [/quote] Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

[/quote]

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.

[/quote]Ne on niitä "haamuliftareita". Mäkin näen väsyneenä harhoja.

Nuorena ja ehkä stressaantuneena tietynlainen hahmo "seurasi" mua. Tyttäreni näkin samankaltaisen olion isänsä kuoleman jälkeen.

Nukuin Uudessa -Seelannissa teltassa ulkona, kun ulkoa alkoi kuulua sellainen kunnon karmea "kauna" ääni. Siis se olo aivan jäätävä ja aloin vaan hysteerisenä itkemään ja kuulin ku illalla tehdyn leirinuotion ympärille jääneitä astioita kolisteltiin. Kaveri viereisessä teltassa oli herännyt samaan ja mennyt ulos katsomaan mikä siellä oli. Oli kuulemma kolme kiwi-lintua tullut etsimään ruokaa, ja minulta jäi paikallinen harvinaisuus näkemättä vaan sen takia koska olen katsonut vähän liikaa kauhuelokuvia! :D

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:03"]Olin äitini luona talonvahtina, kun he olivat etelässä. Katsoin olkkarissa tv:tä, ja pieni vauvani nukkui makuuhuoneessa. Yhtäkkiä itkuhälyttimestä alkoi kuulua naisen ääntä, ihan kuin kuiskailua.

Juoksin makuuhuoneeseen ja vauva nukkui ihan tyytyväisenä. Luulen että hälytin oli ottanut radiosignaalia jostain lähellä olevasta laitteesta. Tilanne oli joka tapauksessa todella karmiva!!!
[/quote] Hyi hitto tulee mieleen kauhuelokuva minkä erehdyin katsomaan. Elokuvassa äiti istui sohvalla katsomassa telkkaria, itkuhälyttimessä vauva itki ja hetken päästä hälyttimestä kuullaan kuinka nainen kuiskailee jotain, äidin kasvot ovat järkyttyneet, juoksee vauvan luokse ja kun avaa oven, vanha nainen mustissa vaatteissa istuu kiikkutuolissa vauvasi sylissään ja hymyilee sinulle sellaisella karmaisevalla hymyllä. Terveisin: vihaan kauhuelokuvia
[/quote] hyiii mikä leffa tuo on?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.
Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.

En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.
[/quote]

Paha masennus voi oireilla jopa harhoina, varsinkin jos siihen liittyy unettomuutta, ja usein liittyy.

Minun veli nukkui vauvana ulkona vaunuissa, äitini oli itkuhälyttimen kautta kuullut naisen supinaa ja sännännyt ylös, siellä vaunujen luona oikeasti oli vieras nainen. Äitini oli pelästynyt, napannut veljen ja sanomatta sanaakaan vienyt sisälle lukkojen taa. Lähinnä pelästyi ekana kidnappausta yms.

Tein Venäjällä ollessani niinkin viisaasti että lähdin yökerhosta yksin kävelemään kotiin. Minulla oli puhelimeni kartta ja se antoi minulle reitin miten pääsen hotelliin. En katsonut millainen reitti oli vaan aloin kävelemään koska matka oli kuitenkin melko lyhyt. Kävelin ja jonkin ajan päästä musta auto kulki hitaasti ohitseni. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja pelko valtasi siinä minut että nyt minut kaapataan. Sitten kuulin askeleita takanani ja ohimennen katsoin taakseni. En nähnyt ketään. Lisäsin vauhtia ja toinen musta auto (eri merkkinen) meni ohitseni. Siinä vaiheessa alkoi hälytyskellot soimaan että nyt jokin on vikana. Otin korkokengät jalasta ja JUOKSIN niin lujaa kuin pääsin koko matkan. Hotellin aulassa sitten jalat petti alta. Olin kyllä niin hengästynyt ja helpottunut. Seuraavana päivänä kun lähdin ulos kysyin ohimennen virkailijalta että niin mikäs reitti tämä on, pitäisikö mennä. Virkailija sitten totesi että sitä kautta ei kannata mennä edes päiväsaikaan. Hienoa, kuulin sitten olleeni sellaisella rikollisten suosimalla alueella. Jälkikäteen se naurattaa miten kovaa juoksin mutta toisaalta sitä joskus miettii että entä jos olisikin tapahtunut jotain todella kamalaa ottaen huomioon millä tiellä menin. Ikinä en ole elämäni aika pelännyt niin paljon!! Ja vieläkin aina kun näen mustan auton mieleeni palautui se pelko.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:03"]Olin äitini luona talonvahtina, kun he olivat etelässä. Katsoin olkkarissa tv:tä, ja pieni vauvani nukkui makuuhuoneessa. Yhtäkkiä itkuhälyttimestä alkoi kuulua naisen ääntä, ihan kuin kuiskailua.

Juoksin makuuhuoneeseen ja vauva nukkui ihan tyytyväisenä. Luulen että hälytin oli ottanut radiosignaalia jostain lähellä olevasta laitteesta. Tilanne oli joka tapauksessa todella karmiva!!!
[/quote] Hyi hitto tulee mieleen kauhuelokuva minkä erehdyin katsomaan. Elokuvassa äiti istui sohvalla katsomassa telkkaria, itkuhälyttimessä vauva itki ja hetken päästä hälyttimestä kuullaan kuinka nainen kuiskailee jotain, äidin kasvot ovat järkyttyneet, juoksee vauvan luokse ja kun avaa oven, vanha nainen mustissa vaatteissa istuu kiikkutuolissa vauvasi sylissään ja hymyilee sinulle sellaisella karmaisevalla hymyllä. Terveisin: vihaan kauhuelokuvia
[/quote] kysymys! Oliko sen jälkeen että vanhus nauroi hyytävällä äänellä ja vanhus ja vauva katosivat mustana savuna ilmaan? Sen jälkeen kyseinen äiti huutaa ja näkee verta seinässä ja vauvan kehdossa verisenä? JOS puhutaan samasta elokuvasta niin KYLLÄ, kylmät väreet tuli sitä kohtausta katsellessa.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:03"]Olin äitini luona talonvahtina, kun he olivat etelässä. Katsoin olkkarissa tv:tä, ja pieni vauvani nukkui makuuhuoneessa. Yhtäkkiä itkuhälyttimestä alkoi kuulua naisen ääntä, ihan kuin kuiskailua.

Juoksin makuuhuoneeseen ja vauva nukkui ihan tyytyväisenä. Luulen että hälytin oli ottanut radiosignaalia jostain lähellä olevasta laitteesta. Tilanne oli joka tapauksessa todella karmiva!!!
[/quote] Hyi hitto tulee mieleen kauhuelokuva minkä erehdyin katsomaan. Elokuvassa äiti istui sohvalla katsomassa telkkaria, itkuhälyttimessä vauva itki ja hetken päästä hälyttimestä kuullaan kuinka nainen kuiskailee jotain, äidin kasvot ovat järkyttyneet, juoksee vauvan luokse ja kun avaa oven, vanha nainen mustissa vaatteissa istuu kiikkutuolissa vauvasi sylissään ja hymyilee sinulle sellaisella karmaisevalla hymyllä. Terveisin: vihaan kauhuelokuvia
[/quote] kysymys! Oliko sen jälkeen että vanhus nauroi hyytävällä äänellä ja vanhus ja vauva katosivat mustana savuna ilmaan? Sen jälkeen kyseinen äiti huutaa ja näkee verta seinässä ja vauvan kehdossa verisenä? JOS puhutaan samasta elokuvasta niin KYLLÄ, kylmät väreet tuli sitä kohtausta katsellessa.
[/quote]

The Conjuring?

Mies oli matkoillla ja minä yksin kotona. Eräänä yönä herään takaovelta kuuluvaan kovaan kolinaan ja paukkeeseen. Sydän pamppaillen hiivin katsomaan, mistä ääni on peräisin ja meinaan kirjaimellisesti pissata alleni, kun kaksi miestä yrittää päästä sorkkaraudan kanssa sisälle. Sytytin huoneeseen valot ja luoja kiitos, miehet säikähtää ja juoksee pakoon.
Soitin poliisit ja heidän mielestä olin juuri ajoissa saanut miehet säikytettyä, ei nimittäin ollut paljosta kiinni, että ovi pysyi kiinni.

Sai muuten mies palata aikaisemmin reissultaan.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.
Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut. [/quote] Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

[/quote]

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.

[/quote]Ne on niitä "haamuliftareita". Mäkin näen väsyneenä harhoja.

Nuorena ja ehkä stressaantuneena tietynlainen hahmo "seurasi" mua. Tyttäreni näkin samankaltaisen olion isänsä kuoleman jälkeen.
[/quote]

Olen tuo jonka sängyn laidalla istui tällainen. Itse en ole ikinä nähnyt tällaista hahmoa ulkotiloissa. En tienvarsilla juoksemassa enkä pensaissa. Sisätiloissa hahmoja on ollut kahdenlaisia. Alle 25:sena hahmot oli mustempia kuin pimeys ja niillä ei ollut mitään piirteitä vaan olivat liikkuvia hahmoja ja kokivat vahvoja tunteja. Nuo tunteet olivat aistittavissa. Eli tavallaan hahmoon liittyi kommunikointiakin. Siksi ne pelottavia olivatkin, eivät vain mysyisiä heilahtelevia varjoja.

25v -28 vuotiaana näin vain kaksi olentoa, ja molemmat olivat ihan valkoisia, hohtavia. Heräsin molempina öinä huoneessani kylpevään valoon ja törmäsin tähän valosoihtuun. Valo ja näyt hävisivät kun olennot huomasivat minun huomanneen heidät.

Nyt olen jo 36v ja viimeisimmästä hahmosta on jo 7-8 vuotta. Ei ole ikävä, mutta yhä kuitenkin kiinnostaa että mitä tapahtui. Perheeni muillekin yksilöille on tapahtunut paljon mystisiä juttuja joten nämä näyt oli mm. vanhemmillani ihan julkisessa tiedossa vaikkei niistä huolehdittu erityisesti.

Poimin kaikessa rauhassa mustikoita mättäästä kun käteni vierestä nousi kyyn pää. Hyppäsimme molemmat kauhuissaan taaksepäin. Hetki meni hengitystä selvitellessä ja mustikat saivat jäädä siltä erää.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 15:04"]Olin kotona yksin useampi vuosi sitten (muutin ko talosta 2007, että ennen sitä, varmaan 2000 tai 2001), talo on kolmikerroksinen (pohjakerros, "keskikerros" ja yläkerta) ja peltikattoinen. Lähimmät naapurit kolmessa suunnassa noin 100 m:n päässä, yhden näistä ja meidän talon välissä pelto, neljännessä suunnassa takapihaa ja joki + junanrata. Oli ilta ja yhtäkkiä kuului hirvittävä rysähdys. Etsin äänen aiheuttajaa "astalo" (ei nyt sentään pesäpallomaila, mutta nappasin takan vierestä takorautaisen kepin (en muista mikä niistä)) kädessä kiertäen koko talon, joka huoneen ja uskaltauduimpa koiran kanssa uloskin. En löytänyt mitään ja koirakin vain nautti ylimääräisestä ulkolenkistä. No, muutama päivä myöhemmin olin leikkaamassa nurmikkoa, kun näin maassa jotain tummaa, joka näytti kiveltä. Nostin sen käteeni, ja se oli huokoinen ja kevyt, ulkopinnalta tummanharmaa, sisältä (ulkopinta oli haljennut osasta kiveä) vaaleanharmaata. Päättelin, että mikä se sitten olikaan, se oli osunut kattoon ja aiheuttanut rysäyksen. Kivi oli joko tulivuoresta (laavakiveä) tai meteorin kappale. Paino viittaisi kai enemmän ekaan. En muista oliko silloin tulivuoria purkautumassa (kun tulivuori purkautuu, niin vanha jähmettynyt laava "räjähtää" ensin pois). Toinen samaan taloon liittyvä oli salamanisku. Olin keskimmäisessä kerroksessa (jossa mm ulko-ovi, keittiö ja olohuone) ja ukkosti. Katselin olohuoneen ikkunoista salamointia ja laskin jyrinästä etäisyyksiä. Salamoiden ja jyrinän väli lyheni ja lyheni, kunnes yhtäkkiä valkoista näkyi joka ikkunasta ja samaan aikaan kuului kova jyrähdys. Kyllä, taloon (oikeammin kai ukkosenjohdattimeen katolla) iski salama. Jääkaappi ja vastaavat oli yhä pistorasioissaan, mutta eivät vaurioituneet. [/quote] Mitä teit sille kivelle? Meteoriittien kilohinta on parempi kuin kullan.

[/quote]

Yhä odottamassa sitä että veisin sen arvioijalle. Pitää varmaan katsella josko kivimessut olisi tulossa tai sitten lähettää suoraan Helsingin yliopistolle.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 08:44"]

Toimita se meteoriitti tutkittavaksi! Suomessa ei ole löytynyt meteoriittejä varmaan sataan vuoteen.

[/quote]

Antees mut jos ihminen epäilee kyseessä olleen myös tulivuoren laavakivi, miksi kuvittelet hänen asuvan Suomessa?

[/quote]

Asun kyllä Suomessa. Asuin silloin ja asuin yhä. Tietääkseni meteorit on yleensä painavia, ja kun Googlen kuvahaulla katselin noita kuvia, niin laavakivi on ulkonäöllisesti lähempänä. Kun en tosiaan tarkkaan muista vuotta tai kuukautta, en pysty enää tarkistamaan oliko silloin riittävän lähellä tulivuori purkautumassa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:08"]Askeleet eteisessä sekä naisen laulu. Asuin yksin 1920-luvulla rakennetussa pienessä mökissä.
[/quote]

Unohdit lääkkeet.

Asuin mieheni kanssa kerrostalokaksiossa. Yhtenä aivan tavallisena arki-iltana valmistauduin nukkumaan. Mies oli jo makuuhuoneessa. Sammuttelin valot, join vielä lasin vettä ja painelin makkariin vetäen oven perässäni kiinni. Sängyssä pläräsin vielä puhelinta ja huomasin että akku loppuu kohta, täytyy yön aikana ladata. Laturi oli jäänyt keittiöön, sitä lähdin hakemaan. Sain paskahalvauksen kun avasin makkarin oven. Asunnon KAIKKI valot olivat päällä! Lamaannuin niin ettei henki kulkenut. Mitään selitystä tälle ei löytynyt.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.
Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut. [/quote] Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

[/quote]

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.
[/quote]

Kaverini näki näitä hyppivän auton alle. Aika vaarallista ajaessa. Hänellä se tosin johtui varmaan huumeista ja psykoosista.

Paniikkikohtaus. Luulin kuolevani.

Olen kertonut tämän toiseenkin ketjuun. Oli aamuyö ja muu perhe nukkumassa. En saanut unta, joten katsoin elokuvaa. Yhtäkkiä ulko-oven ripa painetaan voimalla alas ja päästetään rämähtämään takaisin ylös. Pieni tauko ja sama toistuu useamman kerran. Sydän kurkussa mietin humalaista tai loukkaantunutta ihmistä makaamassa meidän kuistilla kurotellen oven kahvaan. Ikkunoista ei näe etuovelle, joten kävin herättämässä miehen. Hän pelästyi myös kertomaani, mutta uskalsi kuitenkin avata oven. Meidän kissa se sieltä sitten puikahti helpottuneena sisälle syömään ja nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 17:57"]

Tämä nyt ei ehkä ole pelottavinta, mutta on jäänyt vaivaamaan ja joku ehkä voi antaa minulle vastauksen :)

Asuin yhdessä vaiheessa jonkin aikaa maalla työkomennuksen johdosta. Loppusyksystä oli tietysti äärimmäisen pimeää, eikä taloa ympäröivään metsikköön kuistin valo todellakaan juuri yltänyt. Kävin iltaisin kuistilla tupakalla, ja alkuun säikähtelin lähinnä jotain puskissa rapisevia pikkuötököitä ja pihapiirissä hiiviskeleviä supikoiria. Eräänä iltana alkoi kuitenkin kuulua todella outoa ääntä. Ääni kuulosti lähes samalta, kuin hevosen kaviot asfaltilla. Ainoa vaan, että asfalttia ei ollut kymmenien kilometrien etäisyydelläkään ja sen lisäksi ääni tuntui lentävän taloa ympäri! Kuulin sen myös liikkuvan metsässä siinä talon lähistöllä, ei kuulunut mitään oksien risahduksia tai lehtien kahinoita, eikä muitakaan merkkejä liikkeestä, vain se kavioiden kopse. Ääni oli aika voimakas, eli se ei voinut olla mitään naksutusta tai säksätystä väärin kuultuna vaan kuului täysin selkeästi. Kuulin ääntä monena iltana peräkkäin, ja sitten se vain loppui.

Sanokaa kiltit että on olemassa jokin lintu joka pitää kavioiden kopsetta, koska muuten olen hengaillut monta iltaa kahdestaan kaukana kaikesta jonkun lentävän kummitusratsastajan kanssa!

[/quote]

Tälläisen löysin: Jänkäkurppa on pohjoisen laajojen ja avoimien aapa- ja rimpisoiden pesimälaji. Tällä jänkien eksoottisella linnulla on hyvin erikoinen soidinlaulu. Ääni kuuluu harvakseen linnun reviiriltä, ja se muistuttaa hevosen kavioiden kopsetta. Niinpä tämä siivekäs on saanut lintuharrastajien keskuudessa lempinimen "aaveratsastaja".

http://personal.inet.fi/yritys/kultasointu/LS10_su.htm