Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Meidän talossa kolahtelee ja natisee paljon. Puutalo liikkuu ja eläimet aiheuttavat omaa meteliään. Oon tosi säikky ihminen joten tarkistan jokaisen äänen, mistä se tuli ja mistä se johtui. Kissa usein tiputtelee tavaroita ja ravaa toiseen huoneeseen piiloon, joten en osaa sanoa oliko se ihan normaali elämisen ääni vai jotain huolestuttavaa. Muistan pari kertaa laittaneeni jonkun tippuneen tavaran paikoilleen ja selkäni käännettyäni ko. tavara on taas lattialla.

Talon ulkopuolelta taasen tulee kauheimmat säikyt. Pelkään ukkosta ja kovaa tuulta joten usein niiden aikaan olen tiivisti peiton alla kuulokkeet korvissa. Kotini lähellä on alue, jolla tapahtuu paljon kolareita ja onnettomuuksia (johtuen 90% ajasta ylinopeudesta ja väärällä kaistalla ajamisesta), joten rysähdykset jostain muusta(rekat vaihtaa kuormaa, naapuri läimäyttää oven kiinni tms) saa niskakarvat pystyyn. Ambulanssit säikäyttää aina.

Istuin eräänä aamuna keittiön pöydän äärellä ja tuijotin kahvimukiani ajatuksiini upputuneena, kun yhtäkkiä muki liikahti. Säikähdin ihan kamalasti ja kesti hetkin tajuta mitä juuri tapahtui. Hengeä pidätellen tuijotin mukia edelleen kun se taas liikahti. Älyttömän peloissani otin mukin käteeni ja viskasin sen lavuaariin. En vieläkään tiedä mikä sai mukin liikkumaan, mutta oli todella pelottava kokemus.

Ajelin autolla pidempää matkaa, oli marraskuun loppu muuten säkkipimeää mutta tulin erään taajaman ohituskohtaan ja siinä oli harvakseltaan katuvaloja. Jotenkin katsahdin apukuskin penkin jalkatilaan sitten sivusilmällä. Verta! Punaisena kimaltavaa verta valuu penkin alta...näen sen hetken aikaa aina kun valo osuu kohdalle. Paniikki iskee...en hoksaa laittaa sisälle valoja kun pelottaa niin ja ajan vaan, mietin mikä kauhee autossa on minun lisäkseni.....tadaa lisää valoja..huoltamon piha...jaa Se onkin Se punainen vesuri jolla katkottiin hakoja hautausmaalle vietäväksi, jäänyt autoon ja kimalteli siinä punaisena...hetken oli hirveä tunne että mitä, kuka..

Olen kuullut sellasta rumaa viulun soittoa pimeässä huoneessa, raotin valoa ikkunaverhoa siirtämällä jolloin tämä soitto loppui. Oikeasti, se tuntui niinkuin piru olisi soittanut sitä. Radio ei ollut päällä ,eikä meillä kotona ollut mitään soitinta.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 16:16"]Olin ekoja kertoja eron jälkeen yksin kotona, kun lapset olivat isällään. Istuin koneella kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä selän takaa kuuluu "halaa minua, äiti" sellaisella pikkutytön äänellä. Liki lusikallinen housussa sykähdän ympäri, sydän hakaten tuhatta ja sataa. Tyttären sellaisesta puhuvasta nukesta loppui patterit, ja ilmeisesti sai jonkun vikan virtapiikin. En ole ikinä säikähtänyt niin pahasti.
[/quote]
Onko vaaleahiuksinen nukke, jolla on muistaakseni vaaleanpunaista mekossa.
Amanda-niminen, vihaan sitä nukkea :D

Tulin suihkusta ja kuuntelin, että soiko puhelin jossain. Kuulin siis sen värinän äänen. Etsin puhelimeni, ei soi. Ajattelin, että olisiko joku miehen kakkospuhelimista jäännyt päälle ja etsin laatikosta. Kaikki pois päältä. Ääni vain jatkuu ja jatkuu, ajattelin että jos se olisi naapurin puhelin. Mutta hetkonen, ei mun kuulo nyt niin tarkka ole! Pikkasen kuumotti, että viiraako pääsä!

Aloin paikantamaan ääntä ja se tuli meidän vaatehuoneesta! Kuuntelin ja kuuntelin ja mietin että ei hitto, pakko tulla naapurista se ääni jotenkin, ilmanvaihdon kautta tai jota. Aikani pyörittyäni huomasin äänen olevan kovempi toisella puolella päätäni, joten aloin nostella vaatteita. Käsi osui alusvaatelaatikkoon ja siellä oli mun vibra! Yksinään päällä!! Mitä hittoa!! Sen jälkeen olen aina sammuttanut sen paristonvaihto-asentoon asti o.O

Huh, mitä juttuja! "Kiva" lukea pimeässä näitä. O_o

Ei nyt niin pelottavia, mutta säikäytti kyllä.

Olin nukkumassa kaikessa rauhassa, mies tuolloin armeijassa. Yhtäkkiä havahdun outoon kahinaan ja joku kosketti päätäni. Säikähdin ihan kamalasti ja meni hetki ennen kuin tajusin tehdä mitään. Seinältä oli tippunut kuva joka oli vain sinitarralla kiinni :D

Toinen tapahtui aiemmin vanhassa asunnossa. Mies oli matkatöissä tuona kesänä. Olin nukkumassa kun heräsin tunteeseen että joku tulee sisälle. Kuulin kun ovi kävi ja joku otti kengät pois. Ei ketään. Kissat nukkui sängyllä ja selvästi havahtuivat samaan ääneen. Ääni todennäköisesti kuului naapurista, mutta puoliunessa se kuulosti aivan kuin meille olisi tultu. Joskus samassa asunnossa tietokoneella istuessa tuli tunne, että joku seisoo ihan siinä selän takana. Tietokone oli ikkunan edessä ja kyllä hirvitti aina katsoa ikkunaan jos siihen olisikin heijastunut joku muukin kuin minä. Tämmöinen tunne tuli kerran ja sopivasti kissa päättikin puskea jalkaan :D

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:56"]

Mieheni kanssa katsottiin telkkaria makuuhuoneessa, jossa oli valot päällä. Muu asunto oli pimeänä. Kuului lapsen paljaiden jalkojen läpsyttävät äänet parketilla. Hiljensin telkkaria ja kysyin kumpiko lapsi siellä on. Ei kuulunut vastausta, mutta huokaus ja tuhiseva hengitys. Pyysin, että tule tänne vaan ja näitkö pahaa unta ja nousin sängystä ylös katsomaan. Olohuoneessa pimeässä ei ollut ketään. Otin spurtin lastenhuoneeseen ja kumpikin nukkuivat sikeästi retkottaen. Kummatkin olivat niin pieniä ettei näyttelijän lahjoja olisi löytynyt leikkimään niin hyvin nukkuvaa saati että olisi ehtinyt edes sänkyyn. - Pari viikkoa myöhemmin seisoin keittiössä tekemässä aamiaista työtasolla selkä keittiöön päin. Käännyin nostaakseni ruokaa keittiön pöydälle ja takanani seisoi n 140cm pitkä vaalea poika. Kiljaisin ja säikähdin niin että lautanen lensi kaaressa lattialle ja rikkoutui. Lapset olivat vielä nukkumassa ja pituutta heillä alle metrin. - Näiden jälkeen ei ole kuulunut eikä näkynyt. Miehen kanssa välillä puhutaan, että kukahan sekin oikein oli. Säikäytti, mutta ei jäänyt pelottamaan.

[/quote]

Mitä tapahtui kun kiljaisit, mihin poika meni vai katosiko vain? 
[/quote]

Katosi vain kun käännyin. Näin hiukset ja otsan lähinnä kun seisoi niin lähellä.
Silloin mietin, että mulla välittäjäaineet paukkuu aivoissa väsymyksestä.

Olen asunut yhdessä elämäni vaiheessa talossa jossa ''kummitteli''. Talon erikoiset tapahtumat olivat yleisesti paikkakuntalaisten ihmisten tiedossa, joskin niistä ei erityisemmin puhuttu ääneen. Ja jos puhuttiin, niin puheet kuitattiin pelonsekaisella naurulla ja ilmiön vähättelyllä.
Joka tapauksessa tätä ''kummittelua'' (tai miksi erilaisia outoja tapahtumia kukin nyt haluaakaan kutsua) ilmeni yleensä aktiivisissa jaksoissa ja välillä taas oli hiljaisempaa. ''Kummittelun'' aktiivisuuteen ei vaikuttanut se, oliko kotosalla yksi tai useampi henkilö. Perheen tai tuttavien läsnäollessa toki tunsi olonsa turvallisemmaksi. Erityisesti yksin kotona ollessani jouduinkin kokemaan useita todella pelottavia ja häiritseviä hetkiä...

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 00:32"]Olen asunut yhdessä elämäni vaiheessa talossa jossa ''kummitteli''. Talon erikoiset tapahtumat olivat yleisesti paikkakuntalaisten ihmisten tiedossa, joskin niistä ei erityisemmin puhuttu ääneen. Ja jos puhuttiin, niin puheet kuitattiin pelonsekaisella naurulla ja ilmiön vähättelyllä.
Joka tapauksessa tätä ''kummittelua'' (tai miksi erilaisia outoja tapahtumia kukin nyt haluaakaan kutsua) ilmeni yleensä aktiivisissa jaksoissa ja välillä taas oli hiljaisempaa. ''Kummittelun'' aktiivisuuteen ei vaikuttanut se, oliko kotosalla yksi tai useampi henkilö. Perheen tai tuttavien läsnäollessa toki tunsi olonsa turvallisemmaksi. Erityisesti yksin kotona ollessani jouduinkin kokemaan useita todella pelottavia ja häiritseviä hetkiä...

 
[/quote]

Kerro lisää.. :o

Kertokaa lisää. Näitä on jännä lukea.

Lissää

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 22:19"]

Toinen oli, kun pienenä katsoin kauhuleffoja kaverin kanssa "yksin kotona" ja isäni yhtäkkiä kiipesi ikkunasta, vaikka hänen piti olla mökillä. Pelästyin ja loukkaannuin suunnattomasti, vasta muutaman vuoden päästä nauratti.
[/quote]

Vähän vastaava kokemus minulla. Lähdin mustikkametsälle ja pyysin isääni seuraksi, koska pelkään karhuja. Poimin kaikessa hiljaisuudessa niitä, kun isäni tuli puskan läpi ryskyen ja möristen. Näin ja kuulin kyllä, että ei tuo karhu ole vaan ihminen, mutta kiljuin vähän aikaa kuin syötävä. Isälläni oli suunnattoman hauskaa. Minua nauratti vasta seuraavana kesänä.

Pelottavinta on ollut... se oli varmaankin unihalvaus, mutta aivan hirveä.

Olin jälleen eksän kanssa keittiössä, lapset leikkivät siinä lattialla (olivat nuorempia kuin sillä hetkellä olivat) ja mä olin paniikissa että tämä ei voi olla totta, ei, minä en ole palannut takaisin. Eksä otti naamalleen juurikin sen saman kyllästyneen ilmeen että älä akka nyt heittäydy hysteeriksi, lapsetkin säikähtää.

Se kauhu oli jotain sanoinkuvaamatonta, kun joku järkevä minäni yritti siinä selittää että olen asunut omassa asunnossa lasten kanssa jo puolitoista vuotta, tämän on pakko olla unta - mutta en kyennyt heräämään ja jokin alkukantainen minussa lällätti että et ikinä pääse pois...

Lopulta huusin ja havahduin siihen huutooni, ihan hiessä ja pumppu hakkasi tuhatta ja sataa.

Se oli myös suhteesta toipumisen käännekohta, siis suhde oli ollut näin jälkikäteen katsottuna aivan sairas vaikka olihan siinä paljon hyvääkin.

Kissa toi sisälle kuolleen linnun. Yleensä heitän raadot pihalle. Mutta mutta.. tämä lintu ei ollutkaan kuollut vaan elävä ja se alkoi lentää ja törmäillä lamppuihin etc, silloin pelotti.

Up

Minulla on kanssa tapaus, jossa olin kävelemässä kotiin ja joku huppupäinen mies alkoi seuraamaan. Kiihdytin vauhtia ja hänenkin vauhtinsa kiihtyi. Jotenkin onnistuin eksyttämään hänet menemällä vähän epätavallista reittiä mutta pelotti kyllä vielä kotonakin.

Asun pikkukaupungissa.

Ovikelloni soi yöllä kolmelta. Olin vielä hereillä ja hätkähdin ääntä. Luulin, että kuvittelin tilanteen, mutta kissat tuijottivat ovea ja murisivat. Näin tapahtui pari kertaa.

Ilmeisesti joku soitti yöllä naapurin ovikelloa, mutta ääni kuului turhan hyvin.

Olin lapsena Tanskassa kylässä äidin sisaren luona. Lähdin yöllä käymään vessassa ja laitoin tietenkin vessaan valon. Alhaalta kuului huutoa, alaoven lasi lyötiin rallilla rikki ja joku soitti ovikelloa. En ollut yksin, mutta olin paniikissa äidin, tädin ja sisareni kanssa. Sammutimme valon ja olimme hiljaa eteisessä, kun oveen hakattiin. Siisti ja rauhallinen talo, joten olimme kauhuissamme. Onneksi mies ei saanut murrettua ovea. Myöhemmin selvisi, että joku narkkari oli erehtynyt talosta ja raivostui, kun myyjä ei tullut avaamaan.

uppista