Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:38"]Olin vasta muuttanut yksin uuteen asuntoon ja nukuin krapulassa kotona. Ovikello alkoi soimaan ja oli niin paha olo, että en jaksanut mennä avaamaan. Ajattelin, että jos on joku tuttu niin soittaa kyllä puhelimeen. No, mutta sit kuuluikin kuinka avainta käännettiin lukossa ja ovi avautuu! Säikähin niin pirusti, mutta se olikin luojan kiitos vaan huoltomies tulossa lukemaan mittareita! :D
[/quote] pidän ovea takalukituksessa ei voi tulla huollosta koska toista avainta ei oo siellä
[/quote]

Siis mitä? Meinaatko, että huoltomiehellä ei voi olla avaimia asuntoon?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:38"]Olin vasta muuttanut yksin uuteen asuntoon ja nukuin krapulassa kotona. Ovikello alkoi soimaan ja oli niin paha olo, että en jaksanut mennä avaamaan. Ajattelin, että jos on joku tuttu niin soittaa kyllä puhelimeen. No, mutta sit kuuluikin kuinka avainta käännettiin lukossa ja ovi avautuu! Säikähin niin pirusti, mutta se olikin luojan kiitos vaan huoltomies tulossa lukemaan mittareita! :D
[/quote] pidän ovea takalukituksessa ei voi tulla huollosta koska toista avainta ei oo siellä
[/quote]

Siis mitä? Meinaatko, että huoltomiehellä ei voi olla avaimia asuntoon?
[/quote]
On se mahdollista. Turvalukko oveen ja huoltlyhtiöön ilmoitus.

Uppista!

Pahin oli ehkä se kun katsoin tuulisena iltana rauhassa TV:tä ja yhtäkkiä kuuluu aivan järkyttävä pamahdus, ihan kun jotain isoa olisi tippunut talon (omakotitalo siis) katolle. Säikähtäneenä juoksin parvekkeelle ja talon päälle oli kaatunut iso kuusi. Oli kyllä aika kamalaa ja outoa, koska en koskaan ajatellut että puu voisi oikeasti kaatua talon päälle. Onneks ei tullu kattoon reikää! Mutta korjauksia joutui sit tekemään, kun puu oli kuitenkin niin iso ja teki aika paljon vaurioita. Mut voitte vaan kuvitella sen hetken kun on ihan hiljaista ja ite tosi rentona ja sitten kuuluu hirvee ääni ja kamala tärähdys. :-D

Olin juuri katsonut paranormal activity-leffan ja menossa nukkumaan, kun eteisestä kuului kolahdus ja valo syttyi! Oli liiketunnistinvalo seinässä vain teipillä kiinni ja se tippui ja valo meni päälle samalla :D

Olin yksin kotona ja katselin pimeässä telkkaria.Rakas koirani(nyt jo koirientaivaassa)nukkui lattialla jalkojeni juuressa.Yhtäkkiä se ryntäsi pystyyn ja juoksi salamannopeasti keittiöön.Menin perässä katsomaan,että mikä ihme sille tuli.Se seisoi keskellä keittiön lattiaa tuijotti ylöspäin ja heilutti vimmatusti häntää.Näki selvästi jotain.Kaikki niskakarvani nousi pystyyn!Sen jälkeen se juoksi kaikki huoneet läpi,kuono maassa,kokoajan vimmatusti häntää heiluttaen.Luoja,että pelotti!Sitten ajattelin,että mitä näkisin,oli varmaan ystävällistä sorttia,koska koira heilutti häntää kuin tutulle.Ei murissut tms.Ollaan asuttu tässä vanhassa talossa nyt 12v.Aina outoja kolauksia,nitinöitä.Usein myös telkkari menee yöllä itsestään päälle,mutta uudet telkkarit tekee sitä.Tosin ihmettelen,miksi tapahtuu aina yöllä.Mutta en pelkää.

Olin äitini luona talonvahtina, kun he olivat etelässä. Katsoin olkkarissa tv:tä, ja pieni vauvani nukkui makuuhuoneessa. Yhtäkkiä itkuhälyttimestä alkoi kuulua naisen ääntä, ihan kuin kuiskailua.

Juoksin makuuhuoneeseen ja vauva nukkui ihan tyytyväisenä. Luulen että hälytin oli ottanut radiosignaalia jostain lähellä olevasta laitteesta. Tilanne oli joka tapauksessa todella karmiva!!!

Olin kerran lapsenvahtina tosi nuorena, ehkä jotain 12-13-vuotiaana. Lapsi oli jotain 2-3-vuotias. Asunnossa oli ihan hiljaista, olin siis itse hereillä ja katsoin jotain telkkuohjelmaa lähes äänettömänä ettei lapsi herää. Yhtäkkiä se alkoi unissaan nauraa, oiken kunnolla hihittää siis. Voi että laukkasi mielikuvitus tuolloin hurjana ja pelästyin oikein kunnolla!

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.
Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.

En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.
[/quote]

Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people.

Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

Terassilla on ollut kahdesti mies keskiyöllä tuijottamassa olohuoneeseeni. 

Joulun alla raapaisin tulitikkua tarkoituksena sytytttää kynttilä, siitä tikusta lensi kipinä puolen metrin päähän ikkunan edessä katosta roikkuvaan joulukoristeeseen. Se leimahti soihtuna liekkeihin ja saman tien myös kiinni olevat ikkunaverhot syttyivät palamaan keskeltä. Lieskat jo nuolivat kattoa, onneksi olin keittiössä ja otin kannuun äkkiä vettä ja heittelin sitä sitten siihen tulipaloon ja sain sen sammutettua, koriste ja verhot vain entiset ja kamala savu. 

Olimme kaverin kanssa mökillä Pohjoisessa syrjäisen tien varrella, josta pieneen keskustaan on n.30 km. Olimme teinejä ja meillä ei ollut siis autoa pihassa vaan kaverin äiti toi meidät sinne. Heräsimme yöllä siihen, kun jotkut tsiikaili suurella taskulampulla ikkunoista joihin oli vedetty rullaverhot. Pientä mökkiä kiersi pari tyyppiä ja oven kahvaa painettiin alas. Turha varmaan sanoa, että olimme kauhuissaan. Painuimme peittojen alle ja jossain vaiheessa kuului auton kaasutus tieltä. Emme nukkuneet koko yönä ja aamulla löysimme kahden miehen kengän jäljet lumesta ympäri mökkiä.

Jäin viimeisilläni raskaana ollessa jumiin taloyhtiön kellarissa sijaitsevaan kerhohuoneeseen, mitä käytettiin kaikkien asukkainen yhteisenä varastona. Kukaan ei tiennyt, että olen mennyt sinne (menin ihan hetken mielijohteesta tarkistamaan yhtä juttua) ja minulla ei ollut puhelinta mukana. Raskaan palo-oven lukko jumittui ja sitä ei saanut enää sisäpuolelta auki. Tämä kyseinen paikka ei ollut edes minkään kulkureitin varrella, joten säikähdin ihan kamalasti, että kukaan ei tule auttamaan. Huusin ja rynkytin ovea varmaan 20 min, sitten yhtäkkiä ovi antoikin periksi ja aukesi. En ole ELAESSÄNI ollut niin helpottunut!

Asuin nuoruuteni maalla. Siellä on ymmärrettävästikkin pimeää talvisin. Kerran illalla olin viemässä roskia kotitiemme päähän, metsästä alkoi kuulumaan murinaa. Sinkosin roskapussin menemään ja juoksin pää kolmantena jalkana takaisin sisälle. Siinä sitten rauhoituttuani tajusin että murisija oli hyvin suurella todennäköisyydellä ollut naapurin sokeutunut koira, joka murisi melkein kaikelle.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.
Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut. [/quote] Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

[/quote]

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.

Olen tosi säikky ihminen ja jostain syystä tykkään vielä katsoa kauhuleffoja = ei hyvä yhdistelmä. Säikähdyksiä/pelottavia tilanteita olisi vaikka kuinka paljon. Voin tähän pari laittaa, mitkä on jääneet erityisesti mieleen.

Teininä paras kaverini sairastui todella pahaan masennukseen, oli useamman kerran osastohoidossa ja yritti itsemurhaa kerran. Kun hän pääsi osastolta pois, menin hänen kotiinsa yökylään. Yöllä (totta kai valvoimme pitkään) hän alkoi kertoa kuinka kuulee ääniä jos makaa ihan hiljaa. Hän sanoi silläkin hetkellä kuulevansa raskasta hengitystä viereltään, ja vähän aikaisemmin kuului kuiskailua. Silloin kyllä pelotti, vaikka varsinkin jälkikäteen tajusin, että johtuu varmaan lääkityksestä tms. 

Toinen tapaus oli sellainen, kun olin yksin kotona. Taisin olla silloin jotain 23v. Olin katsonut telkkarista taas jotain kauhuleffaa ja käynyt nukkumaan. Yöllä heräsin, oli kesä, suht hämärää pihalla ja täysin hiljaista. Yhtäkkiä kuului kauhea rysähdys ja taulu tippui seinältä alas. Hyvä etten laskenut alleni. Aamulla kyllä tajusin, että se tippui siksi, että olin itse laittanut koukun huonosti seinään kiinni..

Yksi karmiva ja ehkä myös surullinen tapahtuma, mikä on jäänyt hyvin mieleen. Olin varmaan parikymppinen kun tämä tapahtui. Tulin baarista kotiin yöllä, suht selvinpäin. Silloisen asunnon (kerrostalo) pihalla hortoili naapurini, vanha nainen jolla oli alzheimer, asui vielä kuitenkin kotonaan . Hän selitti kuinka hänen koiransa on karannut, ja hän lähti sen perään. Kuulemma hänen tyttärensä on sisällä, mutta varmaan nukahtanut koska ei enää avaa ovea summerista ja koiraakin hävinnyt ihan täysin. Tiesin että naisen tytär oli jo lähempänä viittäkymppiä, ja viimeisin koira kuollut kymmenen vuotta sitten, koska olimme naisen kanssa muutaman kerran jutelleet pyykkituvassa. Naisen poika oli antanut minulle (lähimmälle naapurille) numeronsa, jos hänen äitinsä kanssa tulee jotain ongelmia tämän sairauden takia. 

Mentiin sitten naisen kanssa minun kämpälleni ja soitin pojalle. Hän lupasi tulla mahdollisimman pian. Nainen alkoi sitten siinä kertoa, kuinka hän näkee kotonaan ihmisiä. Joka aamu kun hän herää, on kotona joukko vieraita, joille hän keittää kahvit ja tekee aamiaista. Ja on aina hyvin loukkaantunut, koska vieraat eivät ikinä ottaneet mitään, vaan lähtivät yksitellen pois. Sitten hänen katseensa kiinnittyi eteiseeni ja hän alkoi hymyillä. Kertoi että vieraat olivat tulleet minun luokseni. Hoputti että nyt äkkiä keität kahvia vieraille ja käyt esittelemässä itsesi, tuolla he eteisessä odottavat. Jähmetyin ihan totaalisesti, sain soperrettua että käyn äkkiä kylpyhuoneessa ja lukitsin peloissani itseni sinne. Sitten naisen poika onneksi soitti ovikelloa ja vei äitinsä luokseen. Toki kiitellen kovasti. Muistaakseni ei mennyt kuin muutama viikko, niin nainen muutti virallisesti hoitokotiin. 

Heh, sori, luin koko ketjun ja silti kirjoitin osittain aiheen ohi koska piti pelottavat tilanteet YKSIN. 

69

Olin sängyssä kyljelläni ja odotin unen tuloa. Hetken päästä tunsin kuinka käsi kosketti käsivarttani. Tunsin ihan sen painon käsivarressani. Kiljaisin että varmaan koko kerrostalo heräsi. Luulin että asunnossani on joku. Laitoin valot ja kolusin koko asunnon läpi. Sen jälkeen nukuin pari yötä valot päällä. En tiedä sitten mitä se oli. En usko mihinkään yliluonnolliseen mutta sillä hetkellä kun seisoin keskellä olohuonetta tyhjässä asunnossa mieleeni tuli että "entä jos...". Silloin olin peloissani.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:03"]Olin äitini luona talonvahtina, kun he olivat etelässä. Katsoin olkkarissa tv:tä, ja pieni vauvani nukkui makuuhuoneessa. Yhtäkkiä itkuhälyttimestä alkoi kuulua naisen ääntä, ihan kuin kuiskailua.

Juoksin makuuhuoneeseen ja vauva nukkui ihan tyytyväisenä. Luulen että hälytin oli ottanut radiosignaalia jostain lähellä olevasta laitteesta. Tilanne oli joka tapauksessa todella karmiva!!!
[/quote] Hyi hitto tulee mieleen kauhuelokuva minkä erehdyin katsomaan. Elokuvassa äiti istui sohvalla katsomassa telkkaria, itkuhälyttimessä vauva itki ja hetken päästä hälyttimestä kuullaan kuinka nainen kuiskailee jotain, äidin kasvot ovat järkyttyneet, juoksee vauvan luokse ja kun avaa oven, vanha nainen mustissa vaatteissa istuu kiikkutuolissa vauvasi sylissään ja hymyilee sinulle sellaisella karmaisevalla hymyllä. Terveisin: vihaan kauhuelokuvia

Katsoin kauhuelokuvaa ennen nukkumaanmenoa (tiedän, tosi huono idea tälläisellä säikylle). Heräsin 7 aikaan, menin suihkuun, söin aamiaista ja hiustenkuivaajalla kuivasin hiukseni. Yhtäkkiä pikimustat hiukset vilahtivat silmieni ohi, kiljaisin ja kuivaaja tippui kädestäni. Ne olivat omat hiukseni mutta säikähdin totaalisesti koska näytti kuin hiukset olisivat lentäneet eteeni. Kuulostaa todella naurettavalta mutta sillä sekunnin ajan mielikuvitukseni laukkasi. :D

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 02:13"]

Lapsena vanhemmat pojat ahdisteli metsässä ja kyseli haluunko nussia. Olin sen verran kauhuissani, että juoksin nokkospuskaan. Myöhemmin tuli toinen lapsuuden ihana kokemus, kun joku yritti kuristaa minut kotitaloni edustalla. Pakko myöntää, että noista molemmista jäi turvattomuuden tunne.

[/quote]Joo, yksi myöhempien aikojen tappaja-perheensäkiusaaja yritti saunassa samaa. Psykosika.