Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 17:57"]

Tämä nyt ei ehkä ole pelottavinta, mutta on jäänyt vaivaamaan ja joku ehkä voi antaa minulle vastauksen :)

Asuin yhdessä vaiheessa jonkin aikaa maalla työkomennuksen johdosta. Loppusyksystä oli tietysti äärimmäisen pimeää, eikä taloa ympäröivään metsikköön kuistin valo todellakaan juuri yltänyt. Kävin iltaisin kuistilla tupakalla, ja alkuun säikähtelin lähinnä jotain puskissa rapisevia pikkuötököitä ja pihapiirissä hiiviskeleviä supikoiria. Eräänä iltana alkoi kuitenkin kuulua todella outoa ääntä. Ääni kuulosti lähes samalta, kuin hevosen kaviot asfaltilla. Ainoa vaan, että asfalttia ei ollut kymmenien kilometrien etäisyydelläkään ja sen lisäksi ääni tuntui lentävän taloa ympäri! Kuulin sen myös liikkuvan metsässä siinä talon lähistöllä, ei kuulunut mitään oksien risahduksia tai lehtien kahinoita, eikä muitakaan merkkejä liikkeestä, vain se kavioiden kopse. Ääni oli aika voimakas, eli se ei voinut olla mitään naksutusta tai säksätystä väärin kuultuna vaan kuului täysin selkeästi. Kuulin ääntä monena iltana peräkkäin, ja sitten se vain loppui.

Sanokaa kiltit että on olemassa jokin lintu joka pitää kavioiden kopsetta, koska muuten olen hengaillut monta iltaa kahdestaan kaukana kaikesta jonkun lentävän kummitusratsastajan kanssa!

[/quote]

Tälläisen löysin: Jänkäkurppa on pohjoisen laajojen ja avoimien aapa- ja rimpisoiden pesimälaji. Tällä jänkien eksoottisella linnulla on hyvin erikoinen soidinlaulu. Ääni kuuluu harvakseen linnun reviiriltä, ja se muistuttaa hevosen kavioiden kopsetta. Niinpä tämä siivekäs on saanut lintuharrastajien keskuudessa lempinimen "aaveratsastaja".

http://personal.inet.fi/yritys/kultasointu/LS10_su.htm

[/quote]

Tuo kuvaus osuu kyllä niin hyvin, että se sen oli pakko olla! Liekö ollut vähän eksyksissä ja muutenkin sekaisin, kun syystalvella siellä huuteli ja taisipa olla vähän väärässä paikassakin.

Kiitos :)

Mä olen kans kuullut kavioiden kopsetta metsässä sellaisessa paikassa jossa se ei ole mahdollista, mutta tämä tapahtui kyllä ihan eteläisessä suomessa.

Kun olin lapsi 70-luvun alussa, saivat lapset liikkua omakotialueilla ja lähimetsissä aika vapaasti jo kouluiässä.

Niin tein minäkin siskojeni kanssa. Juostiin pitkin metsiä ja pihaa kaiket päivät kesällä ja yksinkin liikuin.

Oltiin oltu jossain perheen kesken kävellen ja ennen kuin oltiin kotona, niin pyysin että saanko mennä eri reittiä, joka vähän kiersi. Siellä oli kai jotain mielenkiintoista. Olin ehkä kuusivuotias.

Kauhukokemus oli kuitenkin se, kun tulin sitten kotiin. Siellä ei ollutkaan ketään vastassa. Heidän olisi pitänyt ehtiä jo kotiin sitä nopeampaa reittiä. En osannut ollenkaan käsitellä tilannetta, vaan lähdin kauhuissani juoksemaan naapuriin ja pyytämään apua, koska perheeni oli KADONNUT!

Enpä muista kauheampaa tunnetta aikuisiältäkään. Olin siis liian nuori kulkemaan yksin, mutta ei siihen aikaan sellaista tajuttu. Lapsi oli hyvä kun oli itsenäinen.

Siellä se perhe sitten olikin tullut kun naapurin sedän kanssa käveltiin takaisin kotiin.

Asuin siihen aikaan yksin kaksiossa eli asunnossani oli yksi makuuhuone. Olin sängyssä menossa nukkumaan ja sängyn vieressä oleva jalkalamppu oli päällä sekä lampun vieressä oleva tuuletusikkuna auki. Tuuletusikkunassa ei vielä silloin ollut hyttysverkkoa. Yhtäkkiä ilkkunasta lensi sisälle valtavankokoinen yöperhonen. Sen siipien kärkiväli oli noin parikummentä senttiä. Se lensi aluksi suoraan kohti, joten pomppasin kauhuissani ylös sängystä ja väistin sitä siirtymällä kiinniolevaa ovea kohti. Se pyöri sängyn yläpuolella ja lensi sitten lamppuun kuvun sisälle, jossa se näkyi isona tummana möykkynä. Kurkotin nopeasti laittamaan ikkunan kiinni ja napsautin valon sammuksiin lattialla olevasta katkaisijasta. Menin ulos huoneesta, ja laitoin oven kiinni ja sinetöin oven alareunan sohvalla olleella viltillä, jottei ötökkä pääsisi huoneesta ulos. Seisoin hetken olohuoneessa miettimässä mitä teen ja päätin ajaa vanhempieni luo nukkumaan, sillä he asuivat samassa kaupungissa. Menin sinne ja äitini oli vielä hereillä. Kerroin ötökästä ja me päätettiin mennä aamulla katsomaan mikä se on. Nukuin sen yön kotona vanhassa makuuhuoneessani. Aamulla ajoimme asunnolle Raid-pullon kanssa. Menimme makuuhuoneeseen ja suljmme taas oven perässämme, ettei ötökkä karkaisi. Suihkutin Raidia lamppuun ensimmäiseksi ha kiipesin sitten sängyn päälle, jotta voisin kurkata lampun kuvun sisälle. Ei mitään. Huoneessa ei ollut muita huonekaluja kuin kiinteät vaatekaapit ja sänky, eikä sängyn allakaan ollut mitään. Tyhjensin vaatekaapit vaatteista yksi vaate kerrallaan, mutta yhtään ötökkää siellä ei majaillut. Tutkittiin tarkemmin sängyn petivaatteet ja patja. Ei mitään! Jouduin myöntämään, ettei huoneessa ollut mitään ötökkää, ei iso yöperhosta eikä edes hämähäkkiä. Myöhemmin yritin löytää kyseisen ötökän internetistä, mutta eihän Suomessa sellaisia ole. Ja Suomessa kuitenkin asuin. Oli pakko uskoa. Että olin nähnyt valveunta tai muuten vaan kuvitellut koko ötökän. Vuosia myöhemmin olen muutaman kerran "nähnyt" pienemmän perhosen sekunnin tai kaksi hyvin väsyneenä ollessani. Pakko sen siis oli olla kuvitelmaani, mutta on melkoisen pelottavaa, että väistelin sitä huoneessa, jossa oli valot päällä, ja lopulta lähdin jopa kotiin nukkumaan sen takia.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 00:36"]

Huomasin parvekkeellaani kengän jäljet. Ne osoittivat suoraan ikkunastani sisään ja pelkäsin jonkun kiivenneen parvekkeelleni tirkistelelään (asun 2 kerroksessa eli olisi mahdollista). Pidin jonkin aikaan koko ajan verhoja kiinni ja turvalukossa ovet. Myöhemmin muistin, että pidin itse siellä kenkiä tuulettumassa edellisenä päivänä ja kengistä jäi jäljet.

[/quote]

mä säikähdin kerran kun aamulla makuuhuoneen ikkunalle johti lumessa isot saappaanjäljet. Mies oli työmatkalla ja minä kotona lasten kanssa. Lehdissä oli juuri ollut pikku uutinen jossa kerrottiin alueellamme olleen asuntomurtoja. Kauhuissani soitin miehelle että tulisi kotiin -joku hiippari vainoaa meitä. 

Mies sitten muistutti, että 11- vuotiaall pojallamme on kengänkoko 41... Eli hänen jalanjäljet olivat vaan lumessa levinneet '':)

No ikkunanlasi putosi pikkuvarpaan päälle ja varvas lähti irti. Tein siitä joskus ketjunkin.

Asuin ulkomailla, olin juuri astunut pieneen suihkukoppiin, sulkenut sen ja mennyt suihkun alle. Hetken päästä tunsin jotain jalassani, vilkaisin jalkaani ja näin n. 7 cm torakan kiipeämässä vauhdilla jalkaani pitkin ylös. Siinä taisin läimäyttää jalkaani mennen melkein suihkukopin lävitse kirkuen..

Olin yksin kotona 70-luvulla rakennetussa talossa ja rupesin katsomaan vanhaa vhs:ää, laitoin elokuvan kelautumaan alkuun ja laskin sen kasetin kannet viereiselle penkille, niin ettei ne voisi pudota. Sen jälkeen menin hakemaan jotain syötävää keittiöstä ja hetken päästä kuulin rysähdyksen ja menin katsomaan niin lattiallahan ne vhs:n kannet sitten oli, ja vieläpä aika kaukana siitä penkistä. Olen myös saanut pari kertaa unihalvauksia, niin että herännyt painajaisesta ja sen jälkeen ei voi liikkua hetkeen.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 19:17"]Valveunet on ainoa pelottava asia. Nuorena näin mm. makkarissa miehen hahmon jota tuijotin peloissani kunnes aivot heräs ja tajusin että tuijotan vaatekasaa tuolilla. Näin myös isoja ötököitä jotka liikkuivat tai laskeutuivat katosta. Pelottavaa, koska luulet olevasi hereillä ja ne on niin todellisia eikä sitä kuitenkaan osaa nousta.
Nykyisin valveunet ei oo enää pelottavia, ne on aina sellasia että luulen että mulla on vieraita ja mietin että vitsi kun alkkaritkin tuossa lattialla ja missä ne vieraat nyt nukkuu...Lähinnä ärsyttävää.
[/quote]

Mulle tulee näitä välillä myös, vähän pelottavia tilanteita, välillä nousen istumaan, tai alkanut jopa "siivoamaan" =siirtämään vaatekasaa lattialla, kun "joku tullut kylään", jossaa vaiheessa havahdun ja kömmin takaisin sänkyyn.
N25

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:47"]

Mun telkkarin punainen valo vilkkuu välillä! Mä en ole hullu! Se vilkkuu ihan oikeesti sillon tällön!

[/quote]

Näin voi käydä kun ottaa signaalia muualta. Meillä telkkarissa vaihtui kanava naapurin kaukosäätimestä silloin tällöin.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:58"]Olin jotain 7-8 v kun oli vuotta vanhemman siskoni kanssa kaverimme synttäreillä. Leikimme pihan reunassa, kun yhtäkkiä tien reunalta (jossa postilaatikko) joku mies alkoo huudelöa että tytöt tulkaa tänne. Menimme juoksujalkaa.
Miehellä oli punainen auto parkissa ja tsekatessani etupenkille näin ison läjän karkkipusseja..en siltikään tajunnut. Yhtäkkiä siskoni kirkaisi että juoskaa ja lähdin hirveää kyytiä muiden perään.. Ehdin nähdä kun ukko kaivoi peräkontista paksua köyttä.
Samana kesänä paikkakunnallamme oli houkuteltu muitakin lapsia kyytiin..
[/quote]
Eikö teille kukaan opettanut että vieraiden kanssa ei olla missään tekemisissä???

No kerran kuului ikään kuin vanhan noita-akan naurua, ei naapureita ja tv sammuksissa, hui saasta!

Isälleni kävi kerran pelottavasti yhtenä syksynä 70-luvulla, jolloin hän asui yksin vanhemmiltaan perimällä maatilalla keskellä ei mitään. Isäni katseli tv:tä illalla yhdentoista maissa, kun iso huuhkaja lensi täysillä ikkunaan. On kertonut, että silloin oli tulla kuset housuun.

Äidilleni taas on käynyt niin, että kun olivat porukalla silloin jo eläkkeellä olevien vanhempiensa kanssa kesämökillä ja aamupalalla näkivät pirtin ikkunasta miten naapurin vanha isäntä on tulossa mökkitietä pitkin kävelemällä kylään ja jäivät ihmettelemään, kun ei eteisestä kuulu koputusta tai mitään ja menivät sitten katsomaan, että minne se jäi. No ei se vanha isäntä sitten ollutkaan siellä ja päivällä lähtivät sitten kyläilemään siinä naapurissa, ja kysymään että miksei tullut sisälle asti, niin se isäntä olikin kuollut edellisenä yönä. Itse en ollut vielä tällöin syntynyt, enkä tiedä tarkalleen vuosilukuja.

Koulussamme tapahtui ammuskelu, jossa menetin urheilullisen ystäväni. Tämä tapahtui kuukausia sen jälkeen: Olin menossa kouluun kuudeksi jotta ehdin kerrata omassa rauhassa kokeeseen. Menin sisään liikuntasalin viereisestä ovesta ja samalla havahduin siihen että pitkän käytävän päästä kuului sellainen ääni mikä lähtee juostessa lenkkareiden pohjan osuessa lattiaan. Tämän käytävän päässä nurkan takana oli kohta josta ammuskelu alkoi ja jonne ystävänikin kuoli. Jäädyin siihen paikkaan ja kuuntelin hiljaa, mutta en kuullut väliovien käyvän enkä muitakaan ääniä. Olin varmasti yksin koko rakennuksessa, mutta en uskaltanut kävellä katsomaan.

Minut tunnistaa nyt kaverit mutta ei se mitään. Olin menossa vähän aikaa sitten suureen ja kivuliaaseen leikkaukseen. Oli leikkausta edeltävä ilta ja olin kisun kanssa painumassa nukkumaan. Miehen oli määrä tulla kotiin 30 minuutin sisään. Minä ja kisu olimme jo peiton alla ja valot sammutettuna. Pikkuhiljaa aloin vaipua unten maille... kunnes yhtäkkiä eteisestä joka sijaitsee heti makkarin vieressä,kuului sisääntulemisen ääniä ja valotkin syttyivät päälle. Kissani joka makasi vierelläni kurottautui kanssani jo huikkaamaan moikat miehelleni. Tai siis minä halusin tervehtiä, kissa halusi katsoa :D. Ei siellä eteisessä sitten ketään ollut, lamppukin värisi.

Jotenkin tuli sellainen olo että edesmennyt ukkini halusi vain toivottaa onnea valonvälähdyksellä sillä odotin leikkausta kauhuissani. Aluksi minua pelotti koko episodi, mutta sitten tuli jostain syystä turvallinen olo.

Poistuin yön pikkutunneilla eräästä helsinkiläisestä homobaarista ja jonkin aikaa käveltyäni tuntui että takaa kuuluvat askeleet seurasivat minua. Yritin huomaamattomasti vilkuilla taakseni ja takanani todella käveli joku, jonka kasvoja en tunnistanut siinä valaistuksessa. Nopeutin askeliani, jolloin seuraaja teki samoin. Siinä vaiheessa kylmäsi ja ajattelin mitä teen, sillä lähistöllä ei olisi ollut ketään kuulemassa avunhuutojani. Kun olin tarpeeksi lähellä kotia, lähdin juoksemaan ihan kotiovelle asti. Luulin että kerrostalon alaovi olisi ehtinyt mennä kiinni perässä, mutta kuulin jonkun harppovan portaita perässäni, joten paniikissa sovitin avaimen lukkoon ja löin oven kiinni perässäni. Se ei loppunut vielä siihen, nimittäin tämä hiippari löi tai potkaisi oveani perästä. Sydän hakkasi varmaan kahtasataa. Tapahtuman jälkeen en ole koskaan lähtenyt yksin juhlista. Jouduin kyllä muuttamaan uuteen asuntoon, sillä ovelleni tehtiin myöhemmin ilkivaltaa (töhrittiin), joten en uskaltanut enää asua siellä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 07:53"]Poistuin yön pikkutunneilla eräästä helsinkiläisestä homobaarista ja jonkin aikaa käveltyäni tuntui että takaa kuuluvat askeleet seurasivat minua. Yritin huomaamattomasti vilkuilla taakseni ja takanani todella käveli joku, jonka kasvoja en tunnistanut siinä valaistuksessa. Nopeutin askeliani, jolloin seuraaja teki samoin. Siinä vaiheessa kylmäsi ja ajattelin mitä teen, sillä lähistöllä ei olisi ollut ketään kuulemassa avunhuutojani. Kun olin tarpeeksi lähellä kotia, lähdin juoksemaan ihan kotiovelle asti. Luulin että kerrostalon alaovi olisi ehtinyt mennä kiinni perässä, mutta kuulin jonkun harppovan portaita perässäni, joten paniikissa sovitin avaimen lukkoon ja löin oven kiinni perässäni. Se ei loppunut vielä siihen, nimittäin tämä hiippari löi tai potkaisi oveani perästä. Sydän hakkasi varmaan kahtasataa. Tapahtuman jälkeen en ole koskaan lähtenyt yksin juhlista. Jouduin kyllä muuttamaan uuteen asuntoon, sillä ovelleni tehtiin myöhemmin ilkivaltaa (töhrittiin), joten en uskaltanut enää asua siellä.
[/quote]

Soitit kai poliisin? Vaanikohan valmiina baarin kulmilla sopivan näköistä piestävää. :(

Mieheni kanssa katsottiin telkkaria makuuhuoneessa, jossa oli valot päällä. Muu asunto oli pimeänä. Kuului lapsen paljaiden jalkojen läpsyttävät äänet parketilla. Hiljensin telkkaria ja kysyin kumpiko lapsi siellä on. Ei kuulunut vastausta, mutta huokaus ja tuhiseva hengitys. Pyysin, että tule tänne vaan ja näitkö pahaa unta ja nousin sängystä ylös katsomaan. Olohuoneessa pimeässä ei ollut ketään. Otin spurtin lastenhuoneeseen ja kumpikin nukkuivat sikeästi retkottaen. Kummatkin olivat niin pieniä ettei näyttelijän lahjoja olisi löytynyt leikkimään niin hyvin nukkuvaa saati että olisi ehtinyt edes sänkyyn.
-
Pari viikkoa myöhemmin seisoin keittiössä tekemässä aamiaista työtasolla selkä keittiöön päin. Käännyin nostaakseni ruokaa keittiön pöydälle ja takanani seisoi n 140cm pitkä vaalea poika. Kiljaisin ja säikähdin niin että lautanen lensi kaaressa lattialle ja rikkoutui. Lapset olivat vielä nukkumassa ja pituutta heillä alle metrin.
-
Näiden jälkeen ei ole kuulunut eikä näkynyt. Miehen kanssa välillä puhutaan, että kukahan sekin oikein oli. Säikäytti, mutta ei jäänyt pelottamaan.

Oli syksyinen pimeä yö kotonani maaseudulla. Kello n.01.00. Joku ryskytti lujaa oveen. "kuuleeko joku, soita äkkiä poliisit, ne jahtaa mua pyssyjen kanssa, älä avaa mulle ovee, äläkä sytytä valoja..soita heti poliisit...mä meen nyt piiloon" näin oven takaa huohottava mies sanoi. Soitin poliisit. Kesti varmaan tunnin kun poliisit oli oven takana koska maaseudulla oltiin. Sillä aikaa olin lasista katsellut pimeyteen ja näin kun taskulamppuja vilahteli siellä täällä. Poliisit törmäsi jossain karkumieheen ja tämä ohjaa heidät yhelle lähimökille jossa ryyppyporukalle oli tosiaan tullut riitaa kera aseiden. Poliisi ampui yössä pyssyt tyhjäksi ja keräsi porukkaa talteen. Poikkesivat sitten kertomaan et tilanne ohi. Huh, mutta silloin pelkäsin

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:56"]

Mieheni kanssa katsottiin telkkaria makuuhuoneessa, jossa oli valot päällä. Muu asunto oli pimeänä. Kuului lapsen paljaiden jalkojen läpsyttävät äänet parketilla. Hiljensin telkkaria ja kysyin kumpiko lapsi siellä on. Ei kuulunut vastausta, mutta huokaus ja tuhiseva hengitys. Pyysin, että tule tänne vaan ja näitkö pahaa unta ja nousin sängystä ylös katsomaan. Olohuoneessa pimeässä ei ollut ketään. Otin spurtin lastenhuoneeseen ja kumpikin nukkuivat sikeästi retkottaen. Kummatkin olivat niin pieniä ettei näyttelijän lahjoja olisi löytynyt leikkimään niin hyvin nukkuvaa saati että olisi ehtinyt edes sänkyyn. - Pari viikkoa myöhemmin seisoin keittiössä tekemässä aamiaista työtasolla selkä keittiöön päin. Käännyin nostaakseni ruokaa keittiön pöydälle ja takanani seisoi n 140cm pitkä vaalea poika. Kiljaisin ja säikähdin niin että lautanen lensi kaaressa lattialle ja rikkoutui. Lapset olivat vielä nukkumassa ja pituutta heillä alle metrin. - Näiden jälkeen ei ole kuulunut eikä näkynyt. Miehen kanssa välillä puhutaan, että kukahan sekin oikein oli. Säikäytti, mutta ei jäänyt pelottamaan.

[/quote]

Mitä tapahtui kun kiljaisit, mihin poika meni vai katosiko vain?