Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksin keskellä ei mitään OK talossa. Aamulla herätessäni keittelin tavalliseen tapaan kahvia ja katsoin ikkunasta ulos. Kaikki auton ovet auki. Auto oli möyritty sisältä ihan huolella.

Samaan taloon kun muutin niin ekana iltana sain pienen säikyn. Pitkän työpäivän jälkeen menin parvekkeelle istumaan pimeällä ja rauhoittumaan. Yhtäkkiä kuulen painavia askelia ja haukuntaa. Yhtäkkiä talon takaa tulee iso musta hahmo ja juoksee ohi. Otin vilttini, menin sisälle, lukitsin oven ja istuin sohvalla paniikissa että nyt ihmissusi tulee ja syö mut 😅 Sitten mulle kerrottiin että urospeurat haukkuu varsinki kiima aikana 🙈😅

Muutimme mieheni kanssa yhteen keskelle ei mitään samalle alueelle kuin yksin asuessani ja kun asuu metsässä niin ei tietenkään lukitse mitään ovia. Aamulla olin lähdössä töihin, mies oli jo töissä, ja suutuin kun mieheni oli vienyt käteiset mun autosta. Soitin miehelle ja sanoin että olisi pyytänyt rahaa jos tarvii, mutta ei oo reilua käydä ottamassa omin luvin 100€. Mies tarkisti oman autonsa ja sieltä puuttui melkein 400€ käteistä

Uutena vuotena mies lähti baanalle ja mä jäin kotiin meidän kahden koiran kanssa. Toinen koira on ulkona tarhassa eikä hauku ihmisille. Toinen sit taas oli sisäkoira ja täys meteli aina kun joku tulee pihalle. Raketteja ei ammuttu missään lähistöllä ja rauhassa katseltiin pimeässä telkkaria. Yhtäkkiä karvat nousee ja koko koira jännittyy ja rupee murisemaan. Katsoin pihalle ja laitoin pihavalon päälle jolloin nään jonkun hiippailevan meidän pihalla. Pienikokoisena naisena niin iski pieni paniikki. Joten hain haulikon kaapista ja nukuin sen vieressä sen yön koira kainalossa.

Olimme miehen kanssa poissa viikon verran. Kun tultiin kotiin (taas jälleen kerran ovet auki 🙄🙄) ja joku on käynyt meillä hakemassa kaljat terassilta ja sisällä nappaamassa yhtä sun toista mukaan.

Voin kertoa että on hieman turvaton olo. Varsinkin kun asuu keskellä ei mitään ja on vaikeaa saada apua paikalle ajoissa. Mutta oma vika se on jos ei lukitse omaisuuttaan. Rikosilmoitukset tehtiin mutta ei se mitään auta jos on jättäny ovet auki. Talon ovet oli sen takia auki koska meillä on yksi ovista rikki ja vain yksi avain toimivaan oveen.

Ovet ehdottomasti pidettävä lukittuina nimenomaan maaseutualueilla. Siellä on liitteissä ja varastoissa kaikkea rahanarvoista varastettavaa. Ja ennenkaikkea ihmisten turvallisuus! Miten joku pitää autonkin ovia auki ja sisällä tuollaisia summia rahaa?

Mies halusi muuttaa maalle ja hölmönä suostuin. Minä, säikky kaupunkilaisnaikkonen. Mieskin sai pian katua päätöstään.

- Muuttopäivän iltana olin  yksin ulkona tupakalla kun  näin jonkun hahmon kulkevan nelinkontin pihan puun taakse, syöksyin sisään ja ulisin miehelle wendigoista ja ihmissusista.  Olin ihan hysteerinen ja koetin estää miestä menemästä ulos tarkastamaan. Meni kuitenkin ja tuli kyllästyneenä takaisin että kuule, se sen ihmissutes oli hirven vasa

- Olin yksin kotona  kahvia keittämässä kun joku alkoi soittaa talon mukana tullutta pianoa olohuoneessa, juoksin ulos ja autoon josta soitin itkien miehelle että meillä kummittelee.  Tärisin autossa vessahädässä ja kylmissäni 4 tuntia kunnes mies tuli kotiin vihaisena kuin ampiainen ja sanoi joutuneena keksimään tekosyyn lähteä töistä. Myöhemmin näimme hiiren juoksemassa olohuoneen matolla ja mies tuumasi, että siinä se sun haamus nyt menee

- Luulin vieressä olevaa peittomyttyä nukkuvaksi miehekseni ja menin vessaan, mies istuikin pöntöllä (lukko rikki) ja en tiedä kumpi pelästyi kovemmin, minä miestä vai  mies huutoani

- Mies oli kaverinsa polttareissa eli olin taas yksin kotona, oli yö ja heräsin pissahätään kun kuulin ulkoa jotain ääntä. Katsoin ja siellä oli auto sekä tummia hahmoja liikkuu pihamaalla, hiivin alakertaan ja silloin joku alkoi ronklata ulkoovea! Lukkiduin vessaan ja soitin hysteerisenä miehelleni ja hätäkeskukseen, että nyt mut rais kataan ja tapetaan! Poliisi arvioi mökkimurtautujiksi jotka eivät tajunneet että kyseessä on asuintalo.

Mieheni päätti että molempien mielenterveyden takia muutetaan pois. 

Yksin ollessa järkyttävin tapaus sattui muutama vuosi sitten. Olin yksin maaseudulla, kun tuli ukonilma yllätti ja äkisti salama iski pihalla lähelleni, koko piha oli valkoinen ja pamahti.

Mulle ei ole tapahtunut mitään kovin pelottavaa yksin ollessa. Kerran kun mies oli työreissussa ja olin nukahtamassa havahduin siihen että keittiöstä kuului selvästi miehen yskäisy. Nopeasti tajusin että kyseessä on eräs unihäiriö mistä kärsin (havahduttaa unen rajamailta erilaisiin ääniin, useimmiten rysähdyksiin, kolahduksiin, tai torven törähdyksiin), mutta oli pakko kiertää kämppä ja varmistaa että ovet on lukossa.

Siskon kanssa kerran katsottiin jotain jännää leffaa, jossa oli jotain älyttömän kokoisia heinäsirkkamaisia hyönteisiä, ihmistä isompia. Sellaisia kylmiä ja limaisia. Koira sitten tökkäsi mua paljaaseen jalkaan tuolin alta, kylmällä ja kostealla nenällään, kesken leffan. Kiljuin niin pärkeleesti hetken aikaa, koiraparka varmaan säikähti yhtä paljon kuin minä.

Katsoin nuoruudessani myöhään yöllä jotain ihmissusi-kauhuleffaa ja äkkiä musta hahmo kiipesi sisään ikkunasta, huusin kauhusta ja niin huusi myös.. humalainen, avaimet  hukannut isoveli joka  luuli että olen nukkumassa! Oltiin jotain 12 ja 15vuotiaita, veljen olisi pitänyt vahtia minua mutta lähti baanalle ja minä katselin itsekseni kauhuelokuvia :D

Elin henkisesti todella raskasta vaihetta elämässäni ja se vaihe kesti kuukausia. Oma mieli alkoi tehdä tepposia, aloin pelkäämään nukahtamista, kuulin päässäni outoa naisen ääntä joka oli kuin käärmeen sihinää. En uskaltanut katsoa itseäni peiliin koska pelkäsin että ihminen kuvassa muuttuu yhtäkkiä toiseksi. En voinut katsoa lentokoneita koska olin varma että ne tippuu jos katson niitä.

Tämä oli painajaismainen vaihe elämässäni, joka loppui itsestään kun tilanne helpotti. Se oli pelottavinta jota olen koskaan kokenut, koska sitä karkuun ei päässyt

Olin töissä firmalla jonka konttori sijaitsi  keskellä metsää pitkän tien päässä.Otin tilauksia vastaan,pakkailin tuoteita ym semmoista. Työ oli hyvin rentoa,työkavereiden kanssa kuunneltiin musaa ja juotiin kahvia.Eräänä iltana oli inventaario ja jäin tekemään sitä yksin kun toinen työkaveri oli lomalla ja toinen ilmoitti aamulla joutuvansa  ottamaan saikkua. Työkavereiden seurassa en ollut pelännyt mutta nyt tiedostin,miten suuri vanha ja hämärä rakennus oli ja miten keskellä ei mitään olimmekaan.Työpisteeni oli kolmas kerros ja ovi käytävään oli auki kun siinä käytävällä oli tavaroita joita kanniskelin sisään. Kello oli noin 21 kun äkkiä kuulin miten joku tulee portaita ylös puu,korko tms kopisevat kengät jalassa! Kutsuin työkavereitani, turhaan mutta askeleet lakkasivat kuulumasta. Alaovi oli aina lukossa joten tulijalla oli avain. Tämä fakta antoi minulle rohkeutta laskeutua portaat alas katsomaan kuka siellä on.  Toistan vielä että askeleet olivat  vain lakanneet kuulumasta, joten oletin jonkun seisovan kerroksien välisellä tasanteella. No eihän siellä ketään ollut! Tein hommat maantiekiitäjän vauhdilla loppuun ja lähdin peloissani  kotiin.

Myöhemmin olimme työkavereideni kanssa baarissa ja toinen työkavereista kertoi tupakalla ollessaan nähneensä oven lasin läpi heijastuksen pitkästä naisesta punaisessa mekossa ja ihmetellyt,kun toinen meistä oli lyhyehkö mies ja toinen keskimittainen farkkuihin pukeutuva nainen. Oli avannut oven ja nainen oli ollut poissa. EN OLLUT KERTONUT HEILLE KOKEMUKSESTANI.

Olin 15-vuotiaana kesämökillämme talovahtina vanhempieni ollessa useamman tunnin asioilla kaupungissa. Lähdin uimaan polkupyörällä järvelle, joka sijaitsi kaukana. Puolessa välissä matkaa nousi hurja ukkosmyrsky. Taivas pimeni ja oli kuin yö. Salamointi oli jatkuvaa ja pelottavaa. Sompailin niin kovaa kuin pystyin takaisin mökille, jossa oli sähkökatkaisija päällä. Mökki oli sähkölinjan viimeisin.

Salamat näyttivät suuntautuvan suoraan mökkiä kohti kotitiellä ja näin heinäsuopien ympärillä pyörivän pallosalaman. Viimeiset kymmenet metrit luulin salaman pian osuvan minuun. Pääsin kuitenkin sisälle ja sain sähköt pois. Istuin lattialla kauhistuneena myrskyn pauhatessa vielä kauan. Onneksi ei mennyt henki eikä talo kärähtänyt. Oli kuitenkin hurjimpia koskaan näkemiäni ukonilmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muistan oudon puhelinsoiton 90-luvun alusta, kun olin n. 10-11 vuotta, tarkkaa ikää en muista.

Pääsin yleensä koulusta klo 13-14 aikoihin, ja olin aina kotona muutaman tunnin yksin ennen kuin vanhempani tulevat töistä. Yhtenä päivänä puhelin soi, ja vastasin siihen normaalisti.

Puhelimessa oli joku vieras mies, joka ei muistaakseni esitellyt itseään. Selkeästi hän tiesi vanhempani jostain, kun hän alkoi kyselemään että eikö äitisi ole töissä paikassa xxx, ja hän tulee yleensä kotiin neljän jälkeen, ja isäsi on kotona kuuden aikoihin? Vastasin myöntävästi, ja sitten hän jatkoi kyselyä että oletko aina kotona yksin iltapäivällä, vai onko siellä joku muu aikuinen seurana?, käytkö tuota lähimpänä olevaa ala-astetta?, kuljetko koulumatkat yksin?. En muista loppuja kysymyksiä, mutta muistan sen ahdistavan ja jotenkin uhkaavan tunnelman, ja lopulta vaan lopetin puhelun sanomatta mitään, vaikka minulle oli opetettu, että luuria ei saa ikinä lyödä kenellekään korvaan.

Jostain syystä en uskaltanut sanoa vanhemmilleni mitään tuosta puhelusta, sillä koin itse tehneeni jotain väärin. Viikkojen ajan pelkäsin olla kotona yksin, sillä pelkäsin sen miehen tulevan ovesta sisään. Kuljin myös koulumatkat vaihtelevia kiertoteitä pitkin, kun pelkäsin hänen vaanivan jossain matkan varrella.

En tiedä että mistä tuossa puhelussa oli kyse, mutta aina välillä se omituinen tunnelma palaa mieleen vielä näin 30 vuoden jälkeen.

Yök. Jotenkin tulee mieleen joku varas, joka halusi varmistella, ettei aikuisia ole kotona tai sitten oli jotain paljon pahempaa :( onneksi jäi vaan tuohon puheluun.

Tuosta tuli mieleen se yksi jenkkitapaus kasarilta, jossa tyttö (joku 10-12-vuotias) oli yksin kotona kun puhelin soi. Puhelimessa oli mies, joka kertoi olevansa tytön äidin työkaveri, joka tarvitsi tytön apua. Mies oli muka valmistelemassa tytön äidille yllätystä, ja halusi ostaa tälle lahjan (taisi olla joku koru). Lahjan valitsemiseen hän kuulemma tarvitsisi tytön apua, ja hän sai tytön houkuteltua tulemaan joku toinen päivä koulun jälkeen ostarin parkkikselle. Mies oli kieltänyt tyttöä kertomasta kellekään asiasta, olihan kyseessä yllätys. Tyttö meni parkkikselle ja katosi. Joko tytön veli tai koulukaveri näki tytön nousevan tämän tuntemattoman miehen autoon. Tyttö löydettiin myöhemmin maastosta tapettuna ja r *iskattuna. Mies oli soitellut samalla tavalla usealle muullekin tytölle alueella, mutta ei onnistunut ilmeisesti saamaan ketään muuta mukaansa. Jos en väärin muista, niin mies jäi tunnistamatta ja kiinniottamatta.

Halloween yönä kirjahyllystä tippui Ghost niminen kirja. Kirjaan ei oltu koskettu vuosiin

Ei pelottava mutta säikäytti, asuin keskustasta 4 kilsan päässä, poljin kesällä työmatkat pyörällä. Eräänä hirmun tuulisena päivänä poljin töistä kotiin, postilaatikkomme oli pitkässä postilaatikkorivissä tien vieressä. Kun pääsin laatikkorivin kohdalle kaikkien 11 laatikon kannet tuulenpuuskan voimasta aukesivat yhtä aikaa ja saman tien paukahtivat kiinni.

Ensin säikähdin ja sitten alkoi hullun lailla naurattaa. Harmi kun sitä ei saanut kuvattua, oli hupaisa näky.

Sain pari vuotta sitten keskenmenon ensimmäistä lasta odottaessa. Tästä eivät tienneet kuin minä ja mieheni. Tuona iltana kun tämä tapahtui, vaatekomeromme lattialle oli ilmestynyt pehmolelu pupu, siinä se istui keskellä lattiaa. Ei mitään hajua, mistä se siihen ilmestyi. Miehenikin vannottaa, ettei hän sitä siihen laittanut.

Kerran pääs telkkarista kauhuelokuvaa katsellessa pieru, ihan vahingossa.

Säikähdin niin, että meinas tulla paskat housuun.

Olin mökillä ja tein puuhommia. Kannoin 120 cm 'tukkeja' naapurista meidän parkkipaikalle sahausta ja klapitusta varten. Siihen meni päivä. Seuraavana päivänä sahasin 'tukit' pölleiksi.

Tämän urakan jälkeen heräsin yöllä siihen etten meinaa saada henkeä ja rinnasta pistää niin vietävästi. Kylmä hiki ympäröi kehoni. Pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen. Sama toistui useana yönä.

Myöhemmin juttelin lääkärin kanssa ja hän kertoi ettei se ollut sydänkohtaus vaan jotain kramppeja johtuen erittäin raskaasta työstä jota olin tehnyt.

Se on ainoa kerta kun olen pelännyt kuollakseni ollessani yksin. Kuoleman välitön pelko on kyllä kauheaa.

Muuten en pelkää kuolemaa koska se nyt tulee joka tapauksessa.

Jalanjäljet terassilla. Oli tultu aidan yli, jäljet näkyi lumessa ja käyty ovella. Ovi oli onneksi lukossa. Terassilla ei ollut mitään varastettavaa. Naapurilta oli hävinnyt pihasta pyörä samoihin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olin mökillä ja tein puuhommia. Kannoin 120 cm 'tukkeja' naapurista meidän parkkipaikalle sahausta ja klapitusta varten. Siihen meni päivä. Seuraavana päivänä sahasin 'tukit' pölleiksi.

Tämän urakan jälkeen heräsin yöllä siihen etten meinaa saada henkeä ja rinnasta pistää niin vietävästi. Kylmä hiki ympäröi kehoni. Pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen. Sama toistui useana yönä.

Myöhemmin juttelin lääkärin kanssa ja hän kertoi ettei se ollut sydänkohtaus vaan jotain kramppeja johtuen erittäin raskaasta työstä jota olin tehnyt.

Se on ainoa kerta kun olen pelännyt kuollakseni ollessani yksin. Kuoleman välitön pelko on kyllä kauheaa.

Muuten en pelkää kuolemaa koska se nyt tulee joka tapauksessa.

Tämähän on siis paniikkikohtaus, eikä mitään kramppeja. Puoskarille terveisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ööö...no kerran laitoin uunin päälle ja se leivinpaperi sytty palamaan. Jänskätti vähän. Sain sammumaan.

Siitä nyt ei isoa roihua tule, uunin luukku vaan kiinni

Ei selvinpäin tapahdu mitään pelottavaa, mutta humalassa aina en tiedä miksi?

Kerran laitoin kissan huoneeseen, kissa muuten karkaisi pihalle ( sisäkissa) kuuntelin musiikkia vähän aikaa JA yhtäkkiä kissa seisoi vieressäni ja toisen huoneen ovi oli auki.

Ajattelin siinä silleen: "Jos kerron tämän jollekin, kukaan ei uskoisi."

Vierailija kirjoitti:

Ei selvinpäin tapahdu mitään pelottavaa, mutta humalassa aina en tiedä miksi?

Kerran laitoin kissan huoneeseen, kissa muuten karkaisi pihalle ( sisäkissa) kuuntelin musiikkia vähän aikaa JA yhtäkkiä kissa seisoi vieressäni ja toisen huoneen ovi oli auki.

Ajattelin siinä silleen: "Jos kerron tämän jollekin, kukaan ei uskoisi."

Hypännyt kahvaan ja saanut oven auki. Meidän kissat tekee tuota.

Kumma miten monen av-mamman miehet on kaukana reissussa, töissä tai muuten poissa kotoa tai nukkuvat sikeästi kuin porsaat tai ovat käymässä pikaisesti jossain ja kuinkas sattuukaan niin juuri sillä aikaa av-mammoille kotona tapahtuu jotain peljästyttävää ja kännykät ovat tietenkin tavoittamattomissa tai niiden akku tyhjä. Tulee mieleen kun tarinoita lukee että onkohan yksi ja sama kirjoittaja asialla keksimässä erilaisia tapausversioita.