Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Olin katsonut siskoni suosituksesta "Alice in borderland" sarjaa ja lopetin yhden jakson jälkeen, oli niin ahdistava. Menin sitten suihkuun ja suihkussa katkesi sähköt! Ne palasivat miltei samantien mutta seuraavaksi huomasin että mies oli hävinnyt keittiöstä mihin oli jäänyt istuskelemaan, olin ihan vainoharhainen  koska tilanne muistutti liikaa sitä karmeaa sarjaa! Kännykkästäkin  oli akku loppu.

No mies palasi kohta kaupasta mihin oli rynnännyt saatuaan idiksen tehdä lämpimiä  voileipiä iltapalaksi ja kännykkäkin heräsi eloon, kun sai virtaa.

Onko tämä  sarja siis se, jossa jannut joutui vessasta toiseen todellisuuteen ja pelaamaan niitä ihme pelejä? Typerä se pikemminkin oli kuin pelottava.

Noin 5 vuotta sitten olin yksin kotona menossa nukkumaan. Häilyin jo unen rajamailla, kunnes painava kirja tippui kitarani viereen. Kolausta seurasi kova kumaus, ja säikähdin puolikuoliaaksi. Onneksi melko nopeasti tajusin mistä oli kyse ja jatkoin unia:)

Meinasin tukehtua kovaan, isoon merkkariin (niitä vanhoja, jotka lopetettiin), kun olin illalla yksin kotona, lapset pieniä ja nukkuivat, mies työmatkalla.

Sen jälkeen en ole merkkareita syönyt, 15 v about vierähtänyt tästä.

Olin 11 ja muutimme uuteen kotiin. Minulla oli huono tapa käydä öisin syömässä ja uudessa kodissa mentiin keittiöön olohuoneen läpi. Tuli joulukuu ja isä osti komean kuusen olohuoneen nurkkaan, säikyin kuusta  aina yöllisellä syömisreissuillani kun se näytti  hämärässä  aivan pitkältä ihmiseltä . Yhtenä yönä taas hiippailin voikkarinkuvat siilmissä keittiötä kohti ja pelästyin taas sitä kuusta, nyt lisäksi näytti kuin se olisi kääntynyt katsomaan minua. Todella pahasti kuitenkin pelästyin kun muistin että kuusi oli viety pois!  Olin nalkissa keittiössä, ainoa reitti  pois oli  kulku olohuoneen läpi tai ikkunasta ulos. Vanhemmat nukkuivat toisessa päässä taloa. Otin keittiön laatikosta taskulampun jolla valaisin olohuoneeseen, en nähnyt mitään mikä olisi selittänyt  näkemäni hahmon. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset kokee vain helpommin pelottavempia asioita kuin toiset,yks selitys sille että jotkut pelaa spititismiä, käy ennustajille ,osallistuu joogiin, energia hoitoihin yms jotka on pahan henkimaailman asioita,niistä tulee riesa ihmiselle loppuelämän ajaksi ellei sitten tule uskoon tai Jeesus auttaisi muulla tavoin.

Mikä ahdasmielinen hörhö täällä huutelee? Jooga ei liity mitenkään "pahan henkimaailman asioihin". Se että, joku asia on jonkin muun uskonnon kuin kristinuskon peruja, ei tee siitä mitenkään pahaa. Maailmassa on satoja uskontoja. Suomessakin oli oma uskontonsa, ennen kuin kristinusko tunki väkivaltaisesti tänne.

Vierailija kirjoitti:

Olin 11 ja muutimme uuteen kotiin. Minulla oli huono tapa käydä öisin syömässä ja uudessa kodissa mentiin keittiöön olohuoneen läpi. Tuli joulukuu ja isä osti komean kuusen olohuoneen nurkkaan, säikyin kuusta  aina yöllisellä syömisreissuillani kun se näytti  hämärässä  aivan pitkältä ihmiseltä . Yhtenä yönä taas hiippailin voikkarinkuvat siilmissä keittiötä kohti ja pelästyin taas sitä kuusta, nyt lisäksi näytti kuin se olisi kääntynyt katsomaan minua. Todella pahasti kuitenkin pelästyin kun muistin että kuusi oli viety pois!  Olin nalkissa keittiössä, ainoa reitti  pois oli  kulku olohuoneen läpi tai ikkunasta ulos. Vanhemmat nukkuivat toisessa päässä taloa. Otin keittiön laatikosta taskulampun jolla valaisin olohuoneeseen, en nähnyt mitään mikä olisi selittänyt  näkemäni hahmon. 

Kävelikö jompikumpi vanhemmistasi unissaan? Karmeampi selitys oli  oikea murtovaras mutta kai jotain olisi hävinnytkin.

Vierailija kirjoitti:

Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.

En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.

psykoosioireita, masennus voi johtaa psykoosiin.

Olin talon, koiran & kissojen vahtina vanhemmillani. Oma koirani oli myös mukana. Katselin telkkaria molemmat koirat kainalossani, sekä kissat sohvan selkänojalla nukkuen.Yhtäkkiä kellarista kuului hyytävää ulvontaa ( tyyliin Baskervillen koira). Koirat ulkoivat välittömästi murisemaan, ja kissat olivat selkä köyryssä sähisten.

Siinä vaiheessa kun asunnon läpi käy kylmä henkäys, ja 2 kissaa ja koiraa seuraa katsellaan jotain mitä itse ei nää, alkoi kieltämättä olla aika creepy tunnelma.

Mietin jo pakosuunnitelmaa: koirat ovesta pihalle, ja katit kainaloon. Ulvonnan syy ei selvinnyt, mutta koska elukat rauhoittui tämän jälkeen niin ajattelin että ilmeisesti paha henki/ kummitus/ demoni yms. poistui.

Jätin kuitenkin valot päälle nukkumaan mennessä, ja koirat halusivat kanssani samaan huoneeseen nukkumaan. Kissat häipyivät yläkertaan.

House kirjoitti:

Olin kotosalla kahden kissani kanssa vanhassa omakotitalossamme ja lueskelin lehteä. Yhtääkkiä olin kuulevinani toisesta huoneesta yskimistä ja kissani reagoivat myös tuijottamalla huoneeseen ja toinen kissoista käveli selkä matalalla ja häntä pörröisenä huonetta kohti. Itse pelästyin ja menin pihalle odottamaan miehen kotiin tuloa... Edellisenä iltana olin tyhjentänyt tiskikonetta, kun yhtääkkiä koko tiskikaapin hylly rysähti alas lasineen päivineen, vaikka hyllyn kiinnikkeet olivat jämäkästi paikoillaan, johon mieheni tuumasi että on mahdotonta koko hyllyn tippua noin vain... Näistä suivaantuneena sanoin topakasti keittiössä, että jos täällä joku henki riehuu, niin nyt on aika poistua ja äkkiä ja täällä et enää asu. Kummasti rauhoittui elo :)

Kertomuksestasi muistui mieleen lapsuusmuistoni. Olin koululainen ja keskellä päivää yksin kotona sairaana flunssan takia. Asuimme äidin isän rakentamassa omakotitalossa, johon olimme muuttaneet äidin vanhempien kuoltua.

Olin omassa huoneessani lueskelemassa jotain, kun yhtäkkiä viereisestä huoneesta kuului yskäisy aikuisen äänellä. Pelästyin ja ihmettelin, onko joku tosiaan sisällä minun lisäkseni. Olin pitkään hiljaa paikallani ennen kuin uskalsin mennä viereiseen huoneeseen katsomaan. Tietenkään siellä ei ollut ketään.

Myöhemmin samassa talossa tapahtui muita vähän vastaavia asioita ja myös vanhempani kokivat niitä, esim. suljettu ovi heilui ja sen takaa kuului raapimista. Mutta emme yleensä säikähtäneet niitä ilmiöitä ja asuimme siellä monta vuotta.

Varmaa se ku joku tavara tippuu lattialle.

Olin 10v ja kävelin koulusta kotiin, kello oli jotain 14.30. Kävelin aina koulumatkat yksin koska olin kiusattu eikä ollut kavereita. Me ei asuttu missään pikkukylässä, mutta kävelytiellä ei kuitenkaan ollut ketään muita kuin minä. Kävelytieltä erkani metsäpolku ja sieltä tuli teinipoika joka alkoi kävellä perässäni. Yhtäkkiä poika työnsi kätensä jalkojeni väliin ja kouri, säntäsi sitten eteeni ja yritti kouria rintojani (yritti, koska minulla ei ollut rintoja tuossa iässä). Itkin paniikissa ja yritin juosta pakoon, mutta poika sai minut aina kiinni ja jatkoi kourimista noin 300metrin matkan ajan kunnes kohdalle tuli risteys ja sieltä käveli ihmisiä, jotka nähdessään poika kääntyi pois. Pelkäsin niin paljon kohtaavani pojan uudestaan että kävelin pidempää kiertotietä pitkin kouluun loppulukukauden ajan, jonka jälkeen muutimme toiselle paikkakunnalle.

Pelottavan lisäksi tapahtuneen tekee surulliseksi se, etten kertonut asiasta kenellekään. Koin etten voi vaivata äitiä tällaisella kun äidillä oli muutenkin niin raskasta.

Exäni yritti tunkeutua asuntooni. Tarvittiin neljä poliisia roudaamaan se hullu pois rappukäytävästä.

Oon 1. tyypin diabeetikko. 15 vuotta sitten ei ollut vielä Libre sensoreita, joten verensokerin tarkkailu oli vaikeaa. Makailin sohvalla enkä huomannut verensokerin laskeneen tosi matalalle. Kun vihdoin tajusin asian ja nousin mennäkseni keittiöön juomaan mehua, jalat petti alta eteisessä ja pyörryin iskien naamani kenkätelineeseen. Siitä sitten virkosin (maksa erittää hätäglukoosia) ja aloin ryömiä keittiöön naama veressä. Viiden metrin matka tuntui kestävän ikuisuuden ja pelkäsin etten pääse jääkaapille asti vaan kuolen tähän.

No onneks pääsin sitten kuitenkin ja oli viel lattialla seisova jenkkikaappi niin sain sen auki ilman että olis pitäny nousta seisomaan, johon siis en olisi kyennyt.

Sen jälkeen pidin pillimehuja joka huoneessa.

Minäkin sain joskus kimppuuni yhden luokkakaverini vanhemman veljen, hän piti toisesta käsivarrestani kiinni ja käski laskemaan housut alas. Jäädyin täysin, tämä tapahtui ok-taloryhmän läheisessä pikkumetsässä, ei siellä yleensä aikuisia kulkenut kun siellä oli hyvin vähän marjoja. Olin niin säikähtynyt etten varmaan olisi edes pystynyt huutamaan apua.

En tehnyt mitään vaan seisoin vain tönkkönä, kai hän kyllästyi kun vihdoin päästi irti ja lähti menemään. Oli todella inhottava olo.

Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin että tämän pojan toinen veli oli muuttanut sukunimensä muutettuaan kotoa, ehkä heillä oli siinä perheessä muutenkin jotain sopimatonta meneillään ja hän halusi irtioton.

Lukenut vauva.fi:tä kynttilän valossa. Juu, mun kännykkä toimii ihan omalla akulla.

Lapsena menin yksin saunavuorolle kun äiti poti migreeniään, olin suihkussa kun viereinen suihku  myös meni   päälle kenenkään koskematta ja pelästyin niin hirveästi että  rynnin kuin vauhko  hirvi pukuhuoneeseen pukemaan kylpytakin päälle ja juoksin hiukset shampoossa kotiin. Joku oikusulkuhan se varmaan oli, mutta pikkutytöstä pelottavaa. 

Aikuisena juttelin kylässä olleen kaverin kanssa kummitusjutuista ja kaikesta paranormaalista, kaveri sitten lähti kotiin ja kun mieskin oli yövuorossa niin olin yksin kotona. Menin tupakalle kellarissa olevaan huoneeseen jossa vuokranantaja oli siis antanut luvan polttaa (hajusta päätellen siellä oli poltettu jo ennen syntymääni) ja äkkiä kuului ääni,  kuin joku olisi potkaissut oveen kovaa.  Pelästyin, tumppasin ja  juoksin vauhdilla yläkertaan. En ole vieläkään löytänyt äänelle selitystä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:27"]

Katottiin joskus nuorina The Ring leffaa, kaveri oli yökylässä ja oltiin sillä hetkellä kahestaan. Oli oikein kliseisen synkkä ja myrskyinen yö. Otin varmuuden vuoks vanhempien lankapuhelimesta johdon irti, kun tiesin mistä leffa kattoo. Jossain jännittävässä kohdassa puhelin alko piristä ja se huuto mikä meistä lähti, kumma kun ei naapurista poliiseja soitettu! :D olin vahingossa pimeässä napannutkin jonkun ihan toisen johdon irti.

Mulla syttyi saman leffan aikaan puhelimeen vaan valot. Siis ihan yksikseen pöydällä oli kännykkä. Ei tulleita puheluita eikä tekstiviestiä, ei akku lopussa ei mitään järkevää selitystä. Jäi leffa sillä kertaa katsomatta loppuun :)

Meidän telkkari alkoi tämän elokuvan jälkeen napsua itsestään päälle. Päädyimme aina katkaisemaan siitä kunnolla virrat pois, siihen loppui. Aiemmin oli pysynyt siinä "sammutettu, mutta odottelee" -tilassaan ihan kunnolla. Tosi kiva herätä kolmen aikaan yöllä vessaan, avata ovi ja saada kakkahalvaus kun telkkari valaisee olkkarin lumisadenäytöllään pilkkopimeässä. Tai maata sängyssä nukahtamaisillaan miehen kanssa ja kuulla miten se räpsähtää itsestään päälle.

Jotenkin tästä voisi jopa vetää kaaosteoriamaisen ajatuksen siitä, että se miten katsoimme elokuvan ja mitä tunsimme sen aikana vaikutti jotenkin sähköiseen elottomaan esineeseen nimeltä televisio.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei pelottanut, mutta metka juttu. Asumme lähes satavuotiaassa talossa, josta kyllä kuuluu kaikenlaista napsetta ja paukahtelua. Silloin kun nuorin pojista opiskeli muualla, hän tuli usein perjantaina illalla kotiin joten osasin odotella. Sillä kertaa tulin töistä vähän aikaisemmin ja puuhastelin jotain alakerrassa. Aloin sitten kiinnittää huomiota kun yläkerrasta kuuluu kuin siellä joku liikuskelisi. Aikani kuuntelin laahaavaa ääntä, kuin askeleet. Lattia kuului naksatavan, kahinaa kuin joku istuisi pöydän ääressä ja vaihtaisi asentoa, tai hakisi jotain kaapista. No päättelin että poika on tullut kotiin tavallista aikaisemmin ja katsoin kuistille että josko on kengät siinä niin on yläkerrassa. Ei ollut. Päättelin että kun ulkona pieni tuuli, niin se aiheuttaa äänet.

Laahaaminen ja äänet jatkui, lattia natisi, niin lopulta nousin yläkertaan ja manasin että miksi se nyt kengätkin on vienyt sinne.

Yläkerta oli tyhjä.

Kun poika tuli, sanoin että kävit jo astraaliolentona täällä, kun sellainen meteli kävi yläkerrassa. Poika sanoi että hyi älä pelottele.

Etiäinen. Joidenkin ihmisten edellä kulkee sellainen ja jotkut toiset ihmiset aistivan sen. Etiäisen voi kuulla tai nähdä. Minusta se on jotenkin "luonnollinen", koska olen tottunut niihin. Tiesin esim. lapsena ja teininä aina milloin isä oli tulossa kotiin, eikä kyse ollut siitä, että hän olisi tullut töistä tiettynä ajankohtana. Joskus se oli sellaista, että kuulin hänen tulonsa, ja kun menin katsomaan ketään ei näkynyt, ja parin minuutin kuluttua hän tuli. Mutta toisinaan se oli vähän pelottavaa, kun asia mitä tein keskeytyi kuin sähköiskusta, hätkähdin, säikähdin, sydän hakkasi kovaa. Ja sitten isä tuli hetken kuluttua.

Toisaalta jos olisin ollut oikein kapinoiva teini niin tästähän olisi ollut hyötyä :D

Kun juttelee vartijoiden ja muiden kanssa, jotka joutuvat kulkemaan öisin tyhjissä halleissa ja tiloissa niin kuulee paljon juttuja paikoista, joissa mm. liikkeentunnistimet menevät päälle itsestään ja kuuluu ääniä. Se duuni ei sovi herkille.

Mamita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ulkona kävelemässä ja ettimässä kissaa joka karkas ikkunasta. Oli jo hämärää ja näin jonku eläimen juoksevan mua päin ja eka luulin koiraks. Mut ku se oli mun kohdalla ja juoksi ohi nii tajusin et se oliki ilves.

Eipä ne oikee ihmisten kimppuun käy mut pelotti silti

Ilvekset tappavat ja syövät kissoja...oli ehkä jahtaamas sun kissua??

Ei ole olemassa ilveksiä ja kissoja 😑😑 Ilves, leijona, tiikeri, puuma jnejnejne. ovat kaikki yksinkertaisesti KISSOJA. Samoin kuin susi ymsymsyms. on koira.