Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

ovikello soi, Anoppi tuli yllätys vierailulle viikoksi.

En nyt tiedä lasketaanko näitä tähän sopiviksi, mutta olin joskus lähihoitajana töissä dementiaosastolla muutama vuosi sitten. Olin tauolla, ja käytin jotain puhelimen snapchat-sovellusta, josta tuli tyyliin koirankorvat tai joku muu filtteri jos niin halusi tehdä. Koitin ottaa itsestäni jotain selfietä kahvia juodessani, kunnes kokoajan näytölle ilmestyi kuin tyhjästä myös toista ihmistä varten  sama filtteri. Puhelimen ilmeisesti siis pitäisi tunnistaa jos kuvassa myös toinen ihminen. Ei olisi ollut karmivaa, mutta sama kävi joka kerta kun kokeilin, skeptikkona kokeilin sovellusta siis työpaikan ulkopuolella ja myös tauoilla talon eri kerroksissa ja toistuvasti vain siinä kerroksessa toinenkin filtteri ilmestyi kuvaan. Vieläkin mietin että saattoi olla joku tekninen häiriö mutta kyllä hieman karmi, varsinkin kun tämä tapahtui noin viikko yhden asukkaan kuolemasta.

Samassa duunissa kävi myös ahdistava juttu, kun näin ihan randomisti unta yhdestä mummosta. Mummo unessani selitti minulle paniikissa että hän vuotaa verta jostain syystä, ja alkoi kertoa minulle että kaverini poikaystävä pettää kaveriani ja jotain muuta ihmeellistä. Olin ollut samalla osastolla pitkään ja mummo ei koskaan töissä ollessani ollut puhunut paljoa eikä mitään vereen liittyvää, oli miltei täysin dementoitunut. Heräsin aamulla, ja en miettinyt unesta mitään ihmeempää. Seuraavana päivänä kun suihkutin mummoa, hän sanoi alkoi huutamaan hätääntyneenä vuotavansa verta. Ahdisti pitkään kun tuntui että jotenkin olin unessa nähnyt hänen harhansa. Kaiken lisäksi kaverini erosi pari viikkoa myöhemmin, ja poikaystävä todella oli pettänyt häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Asuimme omakotitalossa ja mieheni lähti pitkälle työreissulle. Sinä iltana minulle soitettiin oudosta numerosta ja kysyttiin olenko kotona, en vastannut ja suljin puhelimen. Myös tietokoneen kameravalo meni päälle. Oli aika turvaton olo kun pieniä lapsia oli silloin. Pidin yhteyttä vähän väliä mieheeni.

Hyyyyi, pakko sanoa, että minullekin on käynyt joskus noin. Mies lähti mökkireissulle ja jäin yksin kotiin koiramme kanssa. Joku soitti illalla noin klo 22 tuntemattomasta numerosta puhelimeeni ja sanoi, että tietää minun olevan yksin. Ääni oli tuttu, ex-mieheni. Hyi helkkari, kyllä meni kaikki ovet visusti lukkoon ja sälekaihtimet kiinni ja soitin veljelleni, että tulee luokseni. Veli tulikin käymään ja tarkisti, ettei ulkona ollut mitään.

Minäkin muistan oudon puhelinsoiton 90-luvun alusta, kun olin n. 10-11 vuotta, tarkkaa ikää en muista.

Pääsin yleensä koulusta klo 13-14 aikoihin, ja olin aina kotona muutaman tunnin yksin ennen kuin vanhempani tulevat töistä. Yhtenä päivänä puhelin soi, ja vastasin siihen normaalisti.

Puhelimessa oli joku vieras mies, joka ei muistaakseni esitellyt itseään. Selkeästi hän tiesi vanhempani jostain, kun hän alkoi kyselemään että ”eikö äitisi ole töissä paikassa xxx, ja hän tulee yleensä kotiin neljän jälkeen, ja isäsi on kotona kuuden aikoihin”? Vastasin myöntävästi, ja sitten hän jatkoi kyselyä että ”oletko aina kotona yksin iltapäivällä, vai onko siellä joku muu aikuinen seurana?”, ”käytkö tuota lähimpänä olevaa ala-astetta?”, ”kuljetko koulumatkat yksin?”. En muista loppuja kysymyksiä, mutta muistan sen ahdistavan ja jotenkin uhkaavan tunnelman, ja lopulta vaan lopetin puhelun sanomatta mitään, vaikka minulle oli opetettu, että luuria ei saa ikinä lyödä kenellekään korvaan.

Jostain syystä en uskaltanut sanoa vanhemmilleni mitään tuosta puhelusta, sillä koin itse tehneeni jotain väärin. Viikkojen ajan pelkäsin olla kotona yksin, sillä pelkäsin sen miehen tulevan ovesta sisään. Kuljin myös koulumatkat vaihtelevia kiertoteitä pitkin, kun pelkäsin hänen vaanivan jossain matkan varrella.

En tiedä että mistä tuossa puhelussa oli kyse, mutta aina välillä se omituinen tunnelma palaa mieleen vielä näin 30 vuoden jälkeen.

Tämä tuntuu itsestänikin täysin järjettömältä, enkä ole puhunut asiasta kuin mieheni kanssa.

Olen ateisti, joten tämä on minulle edelleenkin käsittämätöntä.

Asun ulkomailla talossa, jossa hänen äitinsä kuoli jo aikaa sitten. Kun itse muutin sinne, siivoilin normaaliin tapaan taloa mutta tunsin jotenkin oudon "hengen" joka seuraa minua.

Yksi lauha, tuuleton yö, kun olimme jo pedissä, savupiipun hormi alkoi pitämään ihan älytöntä, "howling" ääntä.

Sen jälkeen kaikki huoneiden ovet alkoivat mennä kovaa ääntä pitäen ja paukkuen kiinni ja auki, non-stop. Jostain syystä emme osanneet pelätä, mutta molemmat olimme sitä mieltä, ettei tämä ole normaalia.

Puoliso huusi: "Mum, is it you???" Jonka jälkeen kaikki loppui. Sen jälkeen en enää ole tuntenut talossa mitään "fiboja", että joku seuraisi minua tms.

Tosi outoa. Jos tämä olisi sattunut vain minulle, pitäisin itseäni mielenvikaisena, mutta puoliso todisti tätä samaa tapahtumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vuokrasin eräänä syksynä joskus 90-luvulla Taipalsaaressa mökin muutamaksi päiväksi - sellaisen paut 15-20 neliöisen, jossa oli vain tupa ja sauna.

Mukanani oli myös koirani - Rotweiler - jykevä kuin mikä.

Ensimmäisenä yönä heräsin siihen kun koira alkoi murisemaan pimeässä kämpässä ja kun sanoin koiralle jotain että, "no niin, nukutaas nyt", niin murina vain yltyi.

Murina vain jatkui ja jatkui, kunnes ärjäisin, että nyt hiljaa -tana - niin oikein kuulin, kun koiran hampaat paljastui ja murina muuttui todella agressiiviseksi - eikä todellakaan uskonut mitään.

Jumavita, että pelkäsin, hikoilin ja "jäädyin" lopulta sinne punkkaan patsaaksi kuunnellen tuota kumeaa murinaa.

Aamulla kun päivä vihdoin valkeni, niin koira oli niin kuin ennenkin - oma ystävällinen itsensä, mutta seuraavaa yötä en enää mökissä todellakaan viettänyt.

Olisiko koira haistanut, että ulkona liikkui susi/karhu/hiippari? Vai koitko, että koira murisi sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrasin eräänä syksynä joskus 90-luvulla Taipalsaaressa mökin muutamaksi päiväksi - sellaisen paut 15-20 neliöisen, jossa oli vain tupa ja sauna.

Mukanani oli myös koirani - Rotweiler - jykevä kuin mikä.

Ensimmäisenä yönä heräsin siihen kun koira alkoi murisemaan pimeässä kämpässä ja kun sanoin koiralle jotain että, "no niin, nukutaas nyt", niin murina vain yltyi.

Murina vain jatkui ja jatkui, kunnes ärjäisin, että nyt hiljaa -tana - niin oikein kuulin, kun koiran hampaat paljastui ja murina muuttui todella agressiiviseksi - eikä todellakaan uskonut mitään.

Jumavita, että pelkäsin, hikoilin ja "jäädyin" lopulta sinne punkkaan patsaaksi kuunnellen tuota kumeaa murinaa.

Aamulla kun päivä vihdoin valkeni, niin koira oli niin kuin ennenkin - oma ystävällinen itsensä, mutta seuraavaa yötä en enää mökissä todellakaan viettänyt.

Olisiko koira haistanut, että ulkona liikkui susi/karhu/hiippari? Vai koitko, että koira murisi sinulle?

Syytä en tänäkään päivänä tiedä mutta luulen, että koira tosiaan pelkäsi jotain tosissaan eikä syy välttämättä ollut minussa.

Säkkipimeässä huoneessa murina vain oli jotain järkyttävää ja pelkkä liikahtaminen sängyssä sai sen yltymään ja tottakai valokatkaisinkin oli siellä jossain `kilometrin´ päässä ulko-oven vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrasin eräänä syksynä joskus 90-luvulla Taipalsaaressa mökin muutamaksi päiväksi - sellaisen paut 15-20 neliöisen, jossa oli vain tupa ja sauna.

Mukanani oli myös koirani - Rotweiler - jykevä kuin mikä.

Ensimmäisenä yönä heräsin siihen kun koira alkoi murisemaan pimeässä kämpässä ja kun sanoin koiralle jotain että, "no niin, nukutaas nyt", niin murina vain yltyi.

Murina vain jatkui ja jatkui, kunnes ärjäisin, että nyt hiljaa -tana - niin oikein kuulin, kun koiran hampaat paljastui ja murina muuttui todella agressiiviseksi - eikä todellakaan uskonut mitään.

Jumavita, että pelkäsin, hikoilin ja "jäädyin" lopulta sinne punkkaan patsaaksi kuunnellen tuota kumeaa murinaa.

Aamulla kun päivä vihdoin valkeni, niin koira oli niin kuin ennenkin - oma ystävällinen itsensä, mutta seuraavaa yötä en enää mökissä todellakaan viettänyt.

Olisiko koira haistanut, että ulkona liikkui susi/karhu/hiippari? Vai koitko, että koira murisi sinulle?

Syytä en tänäkään päivänä tiedä mutta luulen, että koira tosiaan pelkäsi jotain tosissaan eikä syy välttämättä ollut minussa.

Säkkipimeässä huoneessa murina vain oli jotain järkyttävää ja pelkkä liikahtaminen sängyssä sai sen yltymään ja tottakai valokatkaisinkin oli siellä jossain `kilometrin´ päässä ulko-oven vieressä.

Siis sinä pelkäsit omaa koiraasi?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muistan oudon puhelinsoiton 90-luvun alusta, kun olin n. 10-11 vuotta, tarkkaa ikää en muista.

Pääsin yleensä koulusta klo 13-14 aikoihin, ja olin aina kotona muutaman tunnin yksin ennen kuin vanhempani tulevat töistä. Yhtenä päivänä puhelin soi, ja vastasin siihen normaalisti.

Puhelimessa oli joku vieras mies, joka ei muistaakseni esitellyt itseään. Selkeästi hän tiesi vanhempani jostain, kun hän alkoi kyselemään että ”eikö äitisi ole töissä paikassa xxx, ja hän tulee yleensä kotiin neljän jälkeen, ja isäsi on kotona kuuden aikoihin”? Vastasin myöntävästi, ja sitten hän jatkoi kyselyä että ”oletko aina kotona yksin iltapäivällä, vai onko siellä joku muu aikuinen seurana?”, ”käytkö tuota lähimpänä olevaa ala-astetta?”, ”kuljetko koulumatkat yksin?”. En muista loppuja kysymyksiä, mutta muistan sen ahdistavan ja jotenkin uhkaavan tunnelman, ja lopulta vaan lopetin puhelun sanomatta mitään, vaikka minulle oli opetettu, että luuria ei saa ikinä lyödä kenellekään korvaan.

Jostain syystä en uskaltanut sanoa vanhemmilleni mitään tuosta puhelusta, sillä koin itse tehneeni jotain väärin. Viikkojen ajan pelkäsin olla kotona yksin, sillä pelkäsin sen miehen tulevan ovesta sisään. Kuljin myös koulumatkat vaihtelevia kiertoteitä pitkin, kun pelkäsin hänen vaanivan jossain matkan varrella.

En tiedä että mistä tuossa puhelussa oli kyse, mutta aina välillä se omituinen tunnelma palaa mieleen vielä näin 30 vuoden jälkeen.

Yök. Jotenkin tulee mieleen joku varas, joka halusi varmistella, ettei aikuisia ole kotona tai sitten oli jotain paljon pahempaa :( onneksi jäi vaan tuohon puheluun.

Vierailija kirjoitti:

Luuserit, mt ongelmaiset, syrjäytyneet täysin yhteiskunnasta noi miehet jotka pelottelee yksinäisiä naisia/tyttöjä yö/ilta aikaan:o pakko olla,ei kukaan normaali mies saa sairasta tyydytystä siitä että kävelee/juoksee perässä Ja nauraa räkättää vielä päälle! Jos mullakin olisi iso koira lenkkeily kaverina niin antaisin sen murista ja haukkua ja vois vaikka käydä päällekkin,katsotaan sitten nauraa räkättääkö!

Minusta on harhaanjohtavaa leimata mt-ongelmaiset naisten ahdistelijoiksi ja luusereiksi. Valtaenemmistö mt-ongelmaisista

on vaaraksi vain itselleen. Monet psyykenlääkkeet sammuttavat seksuaalivietin lähes kokonaan. Syrjäytyneet mt-ongelmaiset ovat tyypillisesti pikemmin linnoittautuneet kotiinsa eivätkä tahdo päästä edes kauppaan.

Sitäpaitsi he eivät uskalla jutella vieraiden ihmisten kanssa. Tavalliset psyykkiset sairaudet kuten masennus, skitsofrenia, ahdistushäiriöt tai unettomuus eivät tuo mukanaan useimmiten seksuaalista perversiota tai parafiliaa.

Seksuaalisesti häiriintyneet ihmiset voivat olla ja ovatkin useimmiten työssäkäyviä. Esimerkkitapauksina kuorma-auton kuljettajia, taksikuskeja, suklaatehtaan työntekijöitä, koulubussin kuljettajia, myyntimiehiä tai rakennusalan yrittäjiä ...

Olin katsonut siskoni suosituksesta "Alice in borderland" sarjaa ja lopetin yhden jakson jälkeen, oli niin ahdistava. Menin sitten suihkuun ja suihkussa katkesi sähköt! Ne palasivat miltei samantien mutta seuraavaksi huomasin että mies oli hävinnyt keittiöstä mihin oli jäänyt istuskelemaan, olin ihan vainoharhainen  koska tilanne muistutti liikaa sitä karmeaa sarjaa! Kännykkästäkin  oli akku loppu.

No mies palasi kohta kaupasta mihin oli rynnännyt saatuaan idiksen tehdä lämpimiä  voileipiä iltapalaksi ja kännykkäkin heräsi eloon, kun sai virtaa.

Tämä nyt ei pelottanut, mutta metka juttu. Asumme lähes satavuotiaassa talossa, josta kyllä kuuluu kaikenlaista napsetta ja paukahtelua. Silloin kun nuorin pojista opiskeli muualla, hän tuli usein perjantaina illalla kotiin joten osasin odotella. Sillä kertaa tulin töistä vähän aikaisemmin ja puuhastelin jotain alakerrassa. Aloin sitten kiinnittää huomiota kun yläkerrasta kuuluu kuin siellä joku liikuskelisi. Aikani kuuntelin laahaavaa ääntä, kuin askeleet. Lattia kuului naksatavan, kahinaa kuin joku istuisi pöydän ääressä ja vaihtaisi asentoa, tai hakisi jotain kaapista. No päättelin että poika on tullut kotiin tavallista aikaisemmin ja katsoin kuistille että josko on kengät siinä niin on yläkerrassa. Ei ollut. Päättelin että kun ulkona pieni tuuli, niin se aiheuttaa äänet.

Laahaaminen ja äänet jatkui, lattia natisi, niin lopulta nousin yläkertaan ja manasin että miksi se nyt kengätkin on vienyt sinne.

Yläkerta oli tyhjä.

Kun poika tuli, sanoin että kävit jo astraaliolentona täällä, kun sellainen meteli kävi yläkerrassa. Poika sanoi että hyi älä pelottele.

Lemmikit ovat erinomaisia jos joutuu olemaan yksin vanhassa omakotitalossa koska kaikki öiset kolinat ja narinat voi selittää niiden riehumisella. 

Olin viikonlopun yksin kotona kun minulla ei ollut työkiireiden takia aikaa ottaa vapaata perjantaina ja lähteä vaimon ja lasten mukaan sukulaisiin (joo, se oli tekosyy)

Aamulla heräsin siihen kun keittiöstä kului ensin jotain kolinaa ja sitten tiskipöydältä putosi äänestä päätellen lasi lattialle.

"Hel**tin kissa on taas löytänyt tiskeistä jotain syötävää ja puskenut astioita lattialle" ajattelin ja yritin saada unen päästä kiinni kun ei kuulostanut siltä että mikään olisi hajonnut.

Olin juuri nukahtamassa kun pomppasin melkein kattoon. Eihän meillä ollut enää kissaa. Se jouduttiin lopettamaan kuukautta aiemmin kun terveys lopulta petti ihan vanhuuttaan. Hankimme äkkiä kaksi lisää.

Nyt eivät satunnaiset keskellä yötä kaapin päältä putoilevat esineet ja öiset keittiön oven saranan narinat enää ahdista

Joskus nuorena poikana tuli painettua ovet kiinni-nappulaa, samalla kun menin ovesta junaan, vaikka ulkona oli väkeä vaikka kuinka ja kaaoshan siitä seurasi - jengi runnoi laukkuineen sulkeutuvien ovien väliin ja kauhea möökinä pitkin poikin, konduktöörikin karjui jostain jotain yms.

Olin kuitenkin tilanteessa ikään kuin yksin ja pelkäsin ihan sikana, että joku huomasi ja jään kiinni ...

Vierailija kirjoitti:

Olin ulkona kävelemässä ja ettimässä kissaa joka karkas ikkunasta. Oli jo hämärää ja näin jonku eläimen juoksevan mua päin ja eka luulin koiraks. Mut ku se oli mun kohdalla ja juoksi ohi nii tajusin et se oliki ilves.

Eipä ne oikee ihmisten kimppuun käy mut pelotti silti

Ilvekset tappavat ja syövät kissoja...oli ehkä jahtaamas sun kissua??

Olin yksin kotona miehen ollessa reissussa. Olimme vasta vähän aikaa sitten muuttaneet uuteen asuntoon (paritalo, siihen asti olimme asuneet kerrostalossa), joten yksinolo tuntui jo valmiiksi vähän oudolta. Aamuyöllä heräsin siihen, että minulla oli kylmä. Kävin sitten samalla vessassa ja silloin huomasin, että takaovi oli raollaan ja etuovikin apposen auki! Takaoven vielä ymmärsin, olin käynyt saunasta vilvoittelemassa ja ilmeisesti vetänyt sen kiinni liian kevyesti. Etuovi oli kuitenkin sen mallinen, ettei sitä oikein voinut sulkea liian kevyesti, vaan se loksahti aina kunnolla kiinni. Tuntui myös oudolta, että se olisi avautunut itsestään, varsinkin kun pidimme sitä aina lukossa. Kyllä muuten pelotti ja tarkistin kaikki huoneet keittiöveitsen kanssa :D

Miehen kanssa totesimme myöhemmin, että olin todennäköisesti kuitenkin vain sulkenut etuoven huonosti ja se oli auennut yöllä syysmyrskyssä. Samalla tuli mieleen, että asunnon entinen omistaja ei ollut antanut meille muutossa kaikkia avaimia, hän kun ei ollut varma, mihin oli laittanut yhden niistä. Hän oli kuitenkin luvannut etsiä sen ja tuoda sitten meille; hänestä ei ollut kuitenkaan kuulunut mitään. Soitimme hänelle ja kysyimme avaimesta, mutta hän ilmoitti, ettei ollut edelleenkään löytänyt sitä. Päädyimme sitten vaihtamaan lukot.

Tämän olen kai joskus kertonutkin jossain ketjussa. Olin hiljattain muuttanut opintojen perässä Helsinkiin, ja asuin yksin pikkuruisessa opiskelija-asunnossa, joka oli malliltaan yksi huone ja parveke. Eräänä yönä näin erittäin todentuntuista ja pelottavaa unta, jossa ystäväni oli luonani yötä ja nukkui lattialla patjalla sänkyni vieressä. Entistä todentuntuisemmaksi tämän teki se, että ystävä oli oikeasti yöpynyt juuri luonani ja nukkunut tuossa samassa kohdassa. Unessa huoneeni oli myös tismalleen samanlainen kuin oikeastikin. Yhtäkkiä ystävä kuiskasi "Hei (nimeni), parvekkeella on joku." Vastasin, että ei varmasti ole, jolloin ystävä huutokuiskasi "No onpa, katso!!" Käännyin katsomaan parvekkeelle päin ja näin verhojen raossa silmän. Hätkähdin hereille ja unenpöpperössä kesti hetken ennen kuin tajusin, että äskeinen oli ollut unta. Siitä jäi kuitenkin niin karmiva olo, etten meinannut nukahtaa enää ollenkaan sinä yönä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kai joskus kertonutkin jossain ketjussa. Olin hiljattain muuttanut opintojen perässä Helsinkiin, ja asuin yksin pikkuruisessa opiskelija-asunnossa, joka oli malliltaan yksi huone ja parveke. Eräänä yönä näin erittäin todentuntuista ja pelottavaa unta, jossa ystäväni oli luonani yötä ja nukkui lattialla patjalla sänkyni vieressä. Entistä todentuntuisemmaksi tämän teki se, että ystävä oli oikeasti yöpynyt juuri luonani ja nukkunut tuossa samassa kohdassa. Unessa huoneeni oli myös tismalleen samanlainen kuin oikeastikin. Yhtäkkiä ystävä kuiskasi "Hei (nimeni), parvekkeella on joku." Vastasin, että ei varmasti ole, jolloin ystävä huutokuiskasi "No onpa, katso!!" Käännyin katsomaan parvekkeelle päin ja näin verhojen raossa silmän. Hätkähdin hereille ja unenpöpperössä kesti hetken ennen kuin tajusin, että äskeinen oli ollut unta. Siitä jäi kuitenkin niin karmiva olo, etten meinannut nukahtaa enää ollenkaan sinä yönä.

Valveuni

Olin kotosalla kahden kissani kanssa vanhassa omakotitalossamme ja lueskelin lehteä. Yhtääkkiä olin kuulevinani toisesta huoneesta yskimistä ja kissani reagoivat myös tuijottamalla huoneeseen ja toinen kissoista käveli selkä matalalla ja häntä pörröisenä huonetta kohti. Itse pelästyin ja menin pihalle odottamaan miehen kotiin tuloa... Edellisenä iltana olin tyhjentänyt tiskikonetta, kun yhtääkkiä koko tiskikaapin hylly rysähti alas lasineen päivineen, vaikka hyllyn kiinnikkeet olivat jämäkästi paikoillaan, johon mieheni tuumasi että on mahdotonta koko hyllyn tippua noin vain... Näistä suivaantuneena sanoin topakasti keittiössä, että jos täällä joku henki riehuu, niin nyt on aika poistua ja äkkiä ja täällä et enää asu. Kummasti rauhoittui elo :)

Olin jotain 19 ja asuin ekassa omassa asunnossa jossa oli  alusta asti semmoinen creepy tunnelma mutta pistin sen marraskuun harmauden, eron poikakaverista ja pesästä lentämisen piikkiin.  Yhtenä yönä heräsin hulluu naisen nauruun mutta luulin nauraneeni unissani ja heränneeni siihen. Päätin sitten lähteä röökille, poltin vielä  tuolloin ja saatoin yöllä herätessä käydä vetämässä röökin, että saisin paremmin unta.

Avasin parvekkeen ovea kun joku TÖNÄISI minua niin että lensin rähmälleni kynnykselle, en kompastunut taikka horjahtanut vaan tunsin selvän kämmenen painuvan alaselkääni vasten! Luonnollisesti ketään ei näkynyt missään ja ovessa oli varmuusketju kiinni. Muutin pois.