Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1816)
Mun eka oma asunto oli talossa jossa oli 3 muutakin asuntoa:2 päädyissä maan tasalla ja yksi,minun asuntoni keskellä taloa toisessa kerroksessa. Ovelleni nousivat kapeat portaat jotka narahtelivat ja kaide kolisi.
Toinen naapuri oli hiljainen pyörätuolijannu ja Toinen hänen äitinsä. Moikkailtiin ja saatettiin vaihtaa kohteliaat kuulumiset,muttei muuten kaveerattu.
Yhtenä viikonloppuna olin talossa yksin, naapurit olivat lähteneet risteilylle. Oli loppukesä ja nukuin tuuletusikkuna raollaan, ikkunani alla sisäpuolella oli sänkyni ja ulkopuolella pieni terassin tapainen sekä alas johtava portaikko.
Kello oli jotain puolenyön pintaan ja pelasin kännykällä matopeliä kun kuulin miten joku nousee portaita ylös, pomppasin kärppänä ikkunaan ja katsoin kuka sieltä tulee . Ei näkynyt ketään mutta nyt narahti heti oveni takana oleva lauta. Paniikissa suljin tuuletusikkunan ja kuuntelin kun joku koputteli ovea vaimeasti,oikeampi ilmaisu olisi kai naputtelu. Sitä kesti noin 10 min.
Kun aamulla uskalsin ulos, oli ikkunani alla oleva pöytå nostettu portaikkoon. Ikinä ei selvinnyt että kuka tai miksi. Hyi saakeli jos olisin ollut unessa,tyyppi olisi voinut vaikka kutittaa jalkapohjiani ikkunan kautta!😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on sairaskohtaus yöllä kotona. Ei helvetti.
Heräsin siihen etten saa henkeä. Siis ennen koronaa.
Joku 20 sekuntia yritin vetää henkeä, en saanut. Paniikki.
Sitten henki alkoi taas yhtäkkiä kulkea normaalisti kuin salamaniskusta.
Helkkari että pelotti nukahtaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on sairaskohtaus yöllä kotona. Ei helvetti.
Heräsin siihen etten saa henkeä. Siis ennen koronaa.
Joku 20 sekuntia yritin vetää henkeä, en saanut. Paniikki.
Sitten henki alkoi taas yhtäkkiä kulkea normaalisti kuin salamaniskusta.
Helkkari että pelotti nukahtaa uudelleen.
Unihalvaus?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on keittiössä kaksiovinenlasikaappi, sisällä käyttölautasia, laseja yms.
Kerran kun olin juuri tarttumassa ovennuppiin lasit meni hämähäkkikuvioiseksi ja räjähti, lasinpaloja löytyi vastapäätä seinää!
Onneksi ei muhun osunut.Kerran olin syömässä keittiössä kello tuli 17, näin silmäkulmassani mustan vilahtavan eteisessä. Menen paniikkiin, mikä se oli..murhaajan housunpuntti?!
Pelkäsin todella, otin harjan tuekseni ja hipsuttelen olkkariin sydän kurkussa.
Se olikin musta kissa, joka oli tullut vierailulle pihaoven kautta.12v leikittiin hiekkakuopilla oli kesäilta hämärtymässä kaverit lähti kotiin, mä jäin vielä. Kun käännyin näin puiden latvojen yläpuolella valopallon, se vain hengaa siinä, tuijotan sitä ja jostain syystä juoksen mahanalus jalkoja täys kotiin.
Mikä se siis oli? Ufo mikäsmuu.
Lasi sattaa ihan itsestään "räjähtää". Johtuu pintajännityksestä. Itselläkin lasisia kuppeja ja lautasia paukahdellut, onneksi ei ole haavoittanut ketään!
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:12"]Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.
Pieniä hiusmurtumia ja niistä johtuva lasin jännityksen muuttuminen.
Itse ajattelisin pikemmin linjalla lemmikkieläimet (kissa tai jopa koira ), kutsumattomat eläinvieraat kuten kissat, rotat, linnut, lepakot, tai suuri lämpötilan muutos, kuuma vesi ... plus sitten hiusmurtumat ja jännityksen purkautuminen tai pinotuissa laseissa eri materiaalit, joilla erilainen lämpölaajeneminen ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on sairaskohtaus yöllä kotona. Ei helvetti.
Heräsin siihen etten saa henkeä. Siis ennen koronaa.
Joku 20 sekuntia yritin vetää henkeä, en saanut. Paniikki.
Sitten henki alkoi taas yhtäkkiä kulkea normaalisti kuin salamaniskusta.
Helkkari että pelotti nukahtaa uudelleen.
Unihalvaus?
Oma veikkaus on refluksitauti. Vetäisin ehkä ruokaa henkeen nukkuessa.
Unihalvauksessa ei käsittääkseni tapahdu tukehtumista. Minä siis melkein kuolin, tai siis taju alkoi jo lähteä kun ei saanut happea yhtään. Kurkusta kuului vain sellainen korina kun yritti vetää henkeä paniikissa kaikin voimin. Ei ollut mukava herätys.
Aivot toimivat vielä pitkään sen jälkeen kun henki ei enää kulje.
Täällä kantakaupungin kivitaloissa ei ole omakotitalotunnelmaa liiketunnistimineen, mutta on pari jännää juttua sattunut vuosikymmenien aikana.
Meidän rappukäytävän lattia on muovimatotettua puuta, joka narisee. Kuulee kun joku tulee pitkin käytävää.
Kerran kuuntelin, kun joku käveli oveni taakse ja oli aivan hiljaa pitkään. Sitten käveli pois.
Kerran avasin oven aamulla, niin koditon nukkui ihan siinä oven edessä metrin päässä.
Kerran alakerroksen asunto syttyi ilmiliekkeihin yöllä. Kun avasin oven, niin en nähnyt rappukäytävää ollenkaan, niin paksu savu rapussa. En olisi selviytynyt hengissä siinä savussa seitsemää kerrosta alaspäin ulos. Palomiehet tulivat pian ja vetivät maalilla isot ristit kaikkiin oviin, joiden asukkaat oli tarkastettu ja tuulettivät rapun. Ne ristit olivat monissa ovissa viikkoja palon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.
En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.
Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people.
Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?
On usein tavallista, että unen ja valveillaolon taitoskohdassa esiintyy näkö- tai kuuloharhoja. Tuli mieleen myös, että jos on käytössä esim. masennus-, uni- tai kipulääkkeitä, ne voivat pidentää tätä välitilaa hiukan ja aiheuttaa hetkellisiä näkö- tai kuuloharhoja. Olen itsekin kokenut tällaista esimerkiksi hämähäkkien parven muodossa. Ne häviävät melkein heti kun laitan valot päälle.
Toki on sellainenkin masennuksen vakava muoto kuin psykoottinen masennus.
Vuokrasin eräänä syksynä joskus 90-luvulla Taipalsaaressa mökin muutamaksi päiväksi - sellaisen paut 15-20 neliöisen, jossa oli vain tupa ja sauna.
Mukanani oli myös koirani - Rotweiler - jykevä kuin mikä.
Ensimmäisenä yönä heräsin siihen kun koira alkoi murisemaan pimeässä kämpässä ja kun sanoin koiralle jotain että, "no niin, nukutaas nyt", niin murina vain yltyi.
Murina vain jatkui ja jatkui, kunnes ärjäisin, että nyt hiljaa -tana - niin oikein kuulin, kun koiran hampaat paljastui ja murina muuttui todella agressiiviseksi - eikä todellakaan uskonut mitään.
Jumavita, että pelkäsin, hikoilin ja "jäädyin" lopulta sinne punkkaan patsaaksi kuunnellen tuota kumeaa murinaa.
Aamulla kun päivä vihdoin valkeni, niin koira oli niin kuin ennenkin - oma ystävällinen itsensä, mutta seuraavaa yötä en enää mökissä todellakaan viettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle on sattunut useampikin keissi.. eka teininä kun olin yksin kotona ja katsoin myöhään illalla lapsuuskodissa (rivarin päätykämppä) leffaa "Se", ajattelin että kuolen nyt kauhusta jos sähköt katkeaa ja samassa ne sähköt todellakin meni! Katsoin ikkunasta ni koko katu oli ihan pimeä. Melkein itkin paniikissa.
Sit toinen oli aikuisena kun menin katsoo postit ja ruokkii kalat kaverille joka oli reissussa. Tää kaveri oli semmonen vähän erakko ja asui 10 km kaupungin ulkopuolella rämässä, vanhassa ok-talossa. Olin keittiössä ja just keittänyt kahvia kun aloin kuulla yläkerrasta sellaista ääntä, joka tulee pallon potkimisesta seinään. Join hiton nopeasti kahvin ja syöksyin ulos ja otin mun silloisen poikakaverin turvaksi kun seuraavan kerran jouduin menemään sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on sairaskohtaus yöllä kotona. Ei helvetti.
Heräsin siihen etten saa henkeä. Siis ennen koronaa.
Joku 20 sekuntia yritin vetää henkeä, en saanut. Paniikki.
Sitten henki alkoi taas yhtäkkiä kulkea normaalisti kuin salamaniskusta.
Helkkari että pelotti nukahtaa uudelleen.
Unihalvaus?
Oma veikkaus on refluksitauti. Vetäisin ehkä ruokaa henkeen nukkuessa.
Unihalvauksessa ei käsittääkseni tapahdu tukehtumista. Minä siis melkein kuolin, tai siis taju alkoi jo lähteä kun ei saanut happea yhtään. Kurkusta kuului vain sellainen korina kun yritti vetää henkeä paniikissa kaikin voimin. Ei ollut mukava herätys.
Aivot toimivat vielä pitkään sen jälkeen kun henki ei enää kulje.
Unihalvauksessa voi kyllä kokea tukehtumisen tunteita, on aika yleistä että silloin ei pysty kontrolloimaan hengitystään jolloin ei pysty vetämään henkeä silloin kuin haluaisi. T: lapsuustraumat :D
Mutta huh, paljon pelottavampi skenaario tuo aspirointi nukkuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuserit, mt ongelmaiset, syrjäytyneet täysin yhteiskunnasta noi miehet jotka pelottelee yksinäisiä naisia/tyttöjä yö/ilta aikaan:o pakko olla,ei kukaan normaali mies saa sairasta tyydytystä siitä että kävelee/juoksee perässä Ja nauraa räkättää vielä päälle! Jos mullakin olisi iso koira lenkkeily kaverina niin antaisin sen murista ja haukkua ja vois vaikka käydä päällekkin,katsotaan sitten nauraa räkättääkö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on sairaskohtaus yöllä kotona. Ei helvetti.
Heräsin siihen etten saa henkeä. Siis ennen koronaa.
Joku 20 sekuntia yritin vetää henkeä, en saanut. Paniikki.
Sitten henki alkoi taas yhtäkkiä kulkea normaalisti kuin salamaniskusta.
Helkkari että pelotti nukahtaa uudelleen.
Unihalvaus?
Oma veikkaus on refluksitauti. Vetäisin ehkä ruokaa henkeen nukkuessa.
Unihalvauksessa ei käsittääkseni tapahdu tukehtumista. Minä siis melkein kuolin, tai siis taju alkoi jo lähteä kun ei saanut happea yhtään. Kurkusta kuului vain sellainen korina kun yritti vetää henkeä paniikissa kaikin voimin. Ei ollut mukava herätys.
Aivot toimivat vielä pitkään sen jälkeen kun henki ei enää kulje.
Unihalvauksessa voi kyllä kokea tukehtumisen tunteita, on aika yleistä että silloin ei pysty kontrolloimaan hengitystään jolloin ei pysty vetämään henkeä silloin kuin haluaisi. T: lapsuustraumat :D
Mutta huh, paljon pelottavampi skenaario tuo aspirointi nukkuessaan.
Ok. En usko että kyseessä oli unihalvaus, koska en ollut halvaantunut millään tavoin. Käännyin sängyn reunalle korisemaan pää sängyn reunan yli alaspäin. Oma arvaukseni on tuo refluksitauti, koska minulla on se ja se oli siihen aikaan pahana, kunnes opin hoitamaan sitä jollain tavalla. En voi esimerkiksi mennä ruokalevolle, koska se pahentaa sitä. Ruokailun jälkeen täytyy olla aina noin tunti yläkeho pystyasennossa, tai olo on jatkuvaa yskimistä eikä lepäämisestä tule mitään. Mahaportti vuotaa heti kun saa tilaisuuden. Todennäköisesti vedin ruokaa henkeen nukkuessani, mutta saattoi se toki olla jotain muutakin esimerkiksi sydänperäistä jne. Sydänongelmia ei kyllä ole ja kunto on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin aamulla krapulassa ja katsoin peiliin
Vierailija kirjoitti:
Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.
En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.
Tämä on unihalvaus.
Tapahtunut mulle pari kertaa.Pelottavaa.Kuulee ja näkee kaikenlaista,eikä pysty liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasin eräänä syksynä joskus 90-luvulla Taipalsaaressa mökin muutamaksi päiväksi - sellaisen paut 15-20 neliöisen, jossa oli vain tupa ja sauna.
Mukanani oli myös koirani - Rotweiler - jykevä kuin mikä.
Ensimmäisenä yönä heräsin siihen kun koira alkoi murisemaan pimeässä kämpässä ja kun sanoin koiralle jotain että, "no niin, nukutaas nyt", niin murina vain yltyi.
Murina vain jatkui ja jatkui, kunnes ärjäisin, että nyt hiljaa -tana - niin oikein kuulin, kun koiran hampaat paljastui ja murina muuttui todella agressiiviseksi - eikä todellakaan uskonut mitään.
Jumavita, että pelkäsin, hikoilin ja "jäädyin" lopulta sinne punkkaan patsaaksi kuunnellen tuota kumeaa murinaa.
Aamulla kun päivä vihdoin valkeni, niin koira oli niin kuin ennenkin - oma ystävällinen itsensä, mutta seuraavaa yötä en enää mökissä todellakaan viettänyt.
Hulluja nuo taistelukoirat
Asuimme omakotitalossa ja mieheni lähti pitkälle työreissulle. Sinä iltana minulle soitettiin oudosta numerosta ja kysyttiin olenko kotona, en vastannut ja suljin puhelimen. Myös tietokoneen kameravalo meni päälle. Oli aika turvaton olo kun pieniä lapsia oli silloin. Pidin yhteyttä vähän väliä mieheeni.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asia tapahtui pari vuotta sitten. Olimme mieheni kanssa veljen mökillä kahdestaan. Yöllä alkoi pissattamaan ja lähdin ulos huussiin, jäin sitten tupakalle terassille ja aloin tuijottamaan kun oli isot märät jalanjäljet terassilla ulospäin mökin ovelta! Ei ollut mieheni, hän nukkui kuin tukki koko ajan.
Pelottavaa se oli. Ei ollut jälkiä siis sisään mennessä. Ryntäsin sisään kun tajusin. Mies nukkui rauhassa edelleen. Kerroin tämän aamulla miehelle ja myöhemmin veljelle jne. Kaikki vain naureskeli ja nauraa vieläkin. Tiedän tasan tarkkaan että joku siellä niitä jälkiä käynyt tekemässä!
On veli vaimoineen kelannut että jos mökkinaapuri on käynyt tsekkaamassa kun outoa porukkaa siellä, mutta ei ole käynyt. Se tarkistettiin. Ja ne jäljet oli vain mökistä ulospäin. Aamuyöstä sitten alkoi kunnon ukkosmyrsky, jäljet meni pois. Olisi pitänyt tajuta ottaa kuva. Kukaan ei mua usko.
Olen ihan täysijärkinen, normaali 40v nainen. Jännä juttu. Yksin en sinne mökille mene koskaan, ihan varma. Jotain outoa oli tuossa.
Sinä lähdit mökistä ulos pissalle? Sun omat jäljet?
Jos ne oli vaan märät, nii ei ne olisi aamuun kestänyt kuivumatta ilman ukkostakaan.
Sukulainen tuli kutsumatta kylään.
Alue: Aihe vapaa
Tuli mieleen taas lisää juttuja ja kaikki todella kuumottavia..., kuten tämäkin.
Olin isossa omakotitalossa vahtina vanhempieni ollessa jossain reissussa. Yläkerrassa oli tehty nurkkaukseen kirjahyllyjen taakse nukkumasoppi/ vierastilan tapainen, jossa nukuin..Kirjahyllyjen toisella puolen avautui olohuone no.2. ja lukitun oven takana työhuone, josta lähti kierreportaat alas, kellariin asti. Taloon johti muutenkin monta ovea, joka lisää turvattomuutta...Alueella oli ollut varkauksia, mm. viereisessä pienvenesatamassa ja vieraskielisiä tummia yrittäneet tulla ihmisten koteihin sisälle.
No niin, olin siis rauhoittunut soppeeni yläkertaan isossa hiljaisessa talossa ja joku pieni yövalo paloi jossain lähelläni. Yöllä heräsin järkyttävään pamahdukseen tai räjähtävään kolahdukseen. Pomppasin kärppänä ylös ja painuin tsekkaa kaikki 4 ulko-ovea. Kaikki olivat hyvin kiinni..Eikä ikkunoista näkynyt ketään, mitään,vaik katuvalot valaisivat ihan kivasti ympäristöä ja talon omat pihavalotkin...Painuin takas nukkuu ihmeissäni. Aamulla sitten löysin avaimen ja menin katsomaan viel työhuoneen,et olihan siel kaik ok ja terassinovi kiinni. Aika karmivaa oli tuijottaa työhuoneessa sitten katossa näkyvään avonaiseen vinttiin luukun kautta!! Jostain ihme syystä luukku oli auennut. Suljin oven huoneeseen hädissäni ja menin soittaa vanhemmilleni-olivat lapissa. Luukku ei ollut koskaan aiemmin auennut itsekseen...Olin hetken paniikissa, enkä jäänyt enää toiseksi yöksi sinne.