Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

up

Jouduin Serbiassa sellaisen järjestetyn "ryöstön" kohteeksi. Ensin olivat kai huoltsikalla peukaloineet mun auton jarruja tms ja hetken päästä motarilla "huoltomies" pysäytti ja kertoi että auto rikki. Siitä sitten korjaamolle, koska öljyä valui solkenaan tielle. Korjaamolla kai ropasivat autoa ja lasku olikin sitten ihan tähtitieteellinen. Selvisin siitä kylläkin pikkurahalla, kun varmaan tajusivat ettei mua kannata sen takia nistiä.

Siitä olikin mukavaa ajella yöllä (mulla on erittäin vilkas mielikuvitus)  valaisemattomia pikkuteitä vuorenrinteen sivussa kohti Kosovon rajaa. 

Alkuraskaudessa, kun en vielä tiennyt olleeni raskaana, mulla oli vaikeuksia nukkua ja koitin nukkua päikkärit sitten yhtenä päivänä. Edelleen oli vaikea nukahtaa, mutta olin erittäin väsynyt ja sen takia sekava. Avasin silmät kun en saanut unen päästä kiinni. Menin makuuhuonesta ulos ja oven edessä seisoi joku lyhyt, vanha noidan näköinen akka, pitkät valkoiset hiukset ja silmien sijasta vain mustat aukot. Olin väsymyksestä äkäinen niin huusin sille akalle että mitä se täällä toimittaa, on hyvä ja painuu helttiin ja antaa mun nukkua. Se katosi ja oli ulkooven edessä. Huusin edelleen ja lopulta se lähti talosta. Menin ulos talostamme ja ulkomaailma oli omituinen ja "unenomainen" mutta jotenkin pelottava. Menin takaisin sänkyyn, suljin silmät ja avasin taas ja olin hereillä.

Luulisin että hormoneilla oli jotain vaikutusta ilmiöön.

Kunnon kotikännit yksin, kännykkä, face. Exien numerot tallessa. Noh, loput arvaattekin. Se kauhu aamulla herätessä kun avaa kännykän. Pliis, näinhän vain unta... Ei, se ei ollut unta :D

Vierailija kirjoitti:

Alkuraskaudessa, kun en vielä tiennyt olleeni raskaana, mulla oli vaikeuksia nukkua ja koitin nukkua päikkärit sitten yhtenä päivänä. Edelleen oli vaikea nukahtaa, mutta olin erittäin väsynyt ja sen takia sekava. Avasin silmät kun en saanut unen päästä kiinni. Menin makuuhuonesta ulos ja oven edessä seisoi joku lyhyt, vanha noidan näköinen akka, pitkät valkoiset hiukset ja silmien sijasta vain mustat aukot. Olin väsymyksestä äkäinen niin huusin sille akalle että mitä se täällä toimittaa, on hyvä ja painuu helttiin ja antaa mun nukkua. Se katosi ja oli ulkooven edessä. Huusin edelleen ja lopulta se lähti talosta. Menin ulos talostamme ja ulkomaailma oli omituinen ja "unenomainen" mutta jotenkin pelottava. Menin takaisin sänkyyn, suljin silmät ja avasin taas ja olin hereillä.

Luulisin että hormoneilla oli jotain vaikutusta ilmiöön.

Mitä ihmettä exäni siellä teki??

Tämä sattui 80-luvulla  kun olin teini ja asuimme maalla jossa oli helkkarin pimeää suurimman osan vuodesta, vanhempani lähtivät viikonlopuksi matkalle ja jäin yksikseni kotimieheksi ( ujo intvorentti teini niin vanhempien ei tarvinnut pelätä että pitäisin jotkut sikailubileet). Ilta meni leipoen piirakkaa, lueskellen ym kun noin  äkkiä  noin klo 22 ulkoa alkoi kuulua huutoa "Jenni!Tule ulos! Tule ulos  Jenni!" Huutajat kuulostivat naiselta ja mieheltä ja ensimmäinen ajatus oli, että vanhemmat oli jostain syystä palanneet kotiin ja heillä oli jokin hätä. Tein  siis ulkovalon ja kurkkasin ulko-ovelta että mitä siellä tapahtuu mutta en nähnyt ristinsielua. Palasin sitten  sohvalle kovasti ihmetellen. Kului ehkä 10 min kun puhelin soi ja vastatessani naisääni sanoi  vihaisesti " Avaa ovi!" ja sitten  puhelu katkesi. Tuohon aikaan ei tollut vielä kännyköitä eli huutelijan oli täytynyt palata kotiinsa asti voidakseen soittaa  minulle, kuka sellaiseen pelleilyyn ryhtyisi?!

Tuo tapaus oli siinä mielessä ikävä että se aiheutti jonkinlaisen yksin kotona olemisen pelon ja turvattomuuden tunteen talossa, jossa olin asunut vauvasta saakka ja ollut mielelläni iltoja ja öitä yksin.

Up

lisää

Oli yö. Kerran mökillä, olin n. 10 v.. kävin pimeää polkua pitkin puuceehen, joka seisoi vinossa, siis ihan aidosti vinossa. Uusi oli tuloillaan, mutta ei silloin käytössä vielä.

Istuin pimeässä kaikessa rauhassa( oli ehkä syksympää) , kun yhtäkkiä katonrajasta alkoi tippua jotakin, se kuulosti siltä kuin se huussi alkaisi hajota, ja sitten, salamannopeasti, siinä tosi pienessä, 1 m × 1 m tilassa, ympärilläni alkoi lennellä vauhkoa ympyrää iso, musta lintu ( varis) .

Säikähdimme varmasti kumpikin, päästin ihmeellistä ääntä, joka ei tuntunut kuuluvan edes ihmiselle- tajusin vihdoin avata oven sepposen selälleen ja varis lensi ulos:)

Siitä ei, kumma kyllä, jäänyt traumaa.

Varmaankin pikkasen aikaa tarkistelin sen puuceen olevan ' vapaana', mutta sitten: ymmärsin heti, että se varis oli yhtä hädissään kuin minä. Se jotenkin vain sitten selätti sen oman pelon, että ymmärsin lapsen mielelläni myös sen variksen ' fiilikset' ja onnellisesti, ovi aukesi.

Meinasin tukehtua ruuanpalaan. Henkeä haukkoessa älysin lähteä ulos talosta siinä toivossa, että joku ohikulkija auttaa. Olisin kuollut, mutta onneksi talon toisella puolella pihaansa haravoinut naapuri kuuli yskintäni tuli apuun.

Vierailija kirjoitti:

Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.

En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.

Unihalvaus.

Astiakaapissa kolahti joku.

Joskus 17-vuotiaana olin yksin kotona muutaman päivän. Lähdin kouluun aamulla, ja päivän aikana rupesi satamaan lunta aika paljon. Kun tulin koulun jälkeen kotiin, menin päästämään kissan ulos takapihalle  (asuimme maalla) ja huomasin, että lumessa oli jalanjälkiä. Seurasin niitä ja jalanjäljet kiersivät koko talon ja jälkien perusteella niiden jättäjä oli pysähtynyt kaikkien ikkunoiden edessä, ilmeisesti kurkkimassa sisään. Alkoi tulla jo pimeää, talvi kun oli, ja mun mieleen tuli tietty heti että joku oli käynyt tsiigailemassa että onko talossa jotain varastamisen arvoista... pelotti ihan helvetisti nukkua sinä yönä yksin vanhassa, vähän väliä narahtelevassa talossa.

Psykoosinpoikanen tai vastaava kovan stressin ja burnoutin yhteydessä. Olin valvonut pari kuukautta todella vähillä unilla ja koitin vielä samalla jatkaa urheilua samaan malliin. Lopulta olin siinä pisteessä, että jalat lähtivät ensin alta kahtena työpäivänä. Valvoin kaksi vuorokautta tämän jälkeen yhtä soittoa silmät lasisena, korvissa soi jatkuvasti musiikki mikä ei antanut nukkua ja se voimistui kun yritin laittaa silmät kiinni. Hallusinointia siinä samalla, koitin mm. huutaa miestäni lopettamaan musiikin pääni sisällä, kouristelin, ja nyin. Noh, lanssilla sairaalaan, huilaamista psykalla pari viikkoa. Se tunne, kun oikeasti luulet että sekoat ja et saa nukuttua vaikka lyyhistyt väsymyksestä, aivot vain eivät anna nukkua. En osaa selittää paremmin.

Siitä sairaslomalla 9 kk, palasin tämän jälkeen hetkeksi hommiin ja  sen jälkeen etsin suosiolla uuden työpaikan vaikka miten ruikuttivat takaisin. Ihan sairasta nyt jälkeenpäin ajatellen. Säälitti jo virkaan määräaikaiseksi tilalleni palkattu, saati sitten nykyinen nuorehko vakinaistettu. 

Pitäkää itsestänne huolta, varsinkin tunnolliset suorittajat. Nykyään teen tavisduunarihommia pienemmällä palkalla ja sivussa konsulttikeikkaa, mutta elämänlaatu on tuhat kertaa parempi kuin ikinä. Työt voi jättää seuraavan päivän 8 tuntiseen suurempia tunnontuskia potematta töihin ja oman toiminimen hommat hoitaa kun itselle sopii.. 

Vierailija kirjoitti:

Alkuraskaudessa, kun en vielä tiennyt olleeni raskaana, mulla oli vaikeuksia nukkua ja koitin nukkua päikkärit sitten yhtenä päivänä. Edelleen oli vaikea nukahtaa, mutta olin erittäin väsynyt ja sen takia sekava. Avasin silmät kun en saanut unen päästä kiinni. Menin makuuhuonesta ulos ja oven edessä seisoi joku lyhyt, vanha noidan näköinen akka, pitkät valkoiset hiukset ja silmien sijasta vain mustat aukot. Olin väsymyksestä äkäinen niin huusin sille akalle että mitä se täällä toimittaa, on hyvä ja painuu helttiin ja antaa mun nukkua. Se katosi ja oli ulkooven edessä. Huusin edelleen ja lopulta se lähti talosta. Menin ulos talostamme ja ulkomaailma oli omituinen ja "unenomainen" mutta jotenkin pelottava. Menin takaisin sänkyyn, suljin silmät ja avasin taas ja olin hereillä.

Luulisin että hormoneilla oli jotain vaikutusta ilmiöön.

Meillä tiedepiireissä kutsutaan tuollaisia tapahtumia uneksi.

Olin joskus nukuttamassa lasta, makoilimme pimeässä huoneessa unen rajamailla. Yhtäkkiä jostain lelulaatikon uumenista alkaa kuulua naurua! Tsiisus, mikä fiilis. Lapsen pattereilla toimiva vauvanukke se siellä nauroi itsekseen. Sydän jyskyttäen kaivoin nuken esiin ja poistin patterit saman tien. Hyh.

Onhan näitä, ala-asteen reksi kävi käsiksi. Bussissa tuli exhibitionisti viereeni istumaan, kun olin nuori. Aamulla työmatkalla bussipysäkin ohi tuli pyörällä outo hiippari, hän saattoi ajaa mun ohitse jopa 3 kertaa samalla reitillä ja kääntyi ennen liittymää. Ei siis jatkanut kaupunkiin, sairaalalle yms. vaan palasi samaa reittiä takaisin ja kyttäili. Aina se ukko ilmestyi klo 7 mun bussimatkalla. Saattoi stalkata mua vanhalla työmatkallakin, mutta en ole aivan 100% varma. Sitten olen kokenut yliluonnollisia juttuja, kuulunut outoja ääniä. Siinä ehkä pelottavimmat.

Heinäkuun lopussa vuonna 2010 pelästyin ihan hirveesti kun yöllä iskän puolen mummolassa Asta-myrskyn ulvoessa ulkona ikkunanluukku aukes ja alkoi lepattaa aavemaisesti. En oo sen jälkeen kokenut yhtä rajua ukonilmaa ja rajuutensa vuoksi on jääny mulle erittäin hyvin mieleen. T: M26

Vierailija kirjoitti:

olin ryypiskellyt muutaman päivän ja yritin nukkua . aamulla kun olin juuri nukahtamassa kuulin miehen äänen sisältäni joka huusi "herää!"  näin tapahtui 5-6 kertaa. enkä saanut enää nukuttua. olen nainen.

Selvä viesti universumilta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sattui 80-luvulla  kun olin teini ja asuimme maalla jossa oli helkkarin pimeää suurimman osan vuodesta, vanhempani lähtivät viikonlopuksi matkalle ja jäin yksikseni kotimieheksi ( ujo intvorentti teini niin vanhempien ei tarvinnut pelätä että pitäisin jotkut sikailubileet). Ilta meni leipoen piirakkaa, lueskellen ym kun noin  äkkiä  noin klo 22 ulkoa alkoi kuulua huutoa "Jenni!Tule ulos! Tule ulos  Jenni!" Huutajat kuulostivat naiselta ja mieheltä ja ensimmäinen ajatus oli, että vanhemmat oli jostain syystä palanneet kotiin ja heillä oli jokin hätä. Tein  siis ulkovalon ja kurkkasin ulko-ovelta että mitä siellä tapahtuu mutta en nähnyt ristinsielua. Palasin sitten  sohvalle kovasti ihmetellen. Kului ehkä 10 min kun puhelin soi ja vastatessani naisääni sanoi  vihaisesti " Avaa ovi!" ja sitten  puhelu katkesi. Tuohon aikaan ei tollut vielä kännyköitä eli huutelijan oli täytynyt palata kotiinsa asti voidakseen soittaa  minulle, kuka sellaiseen pelleilyyn ryhtyisi?!

Tuo tapaus oli siinä mielessä ikävä että se aiheutti jonkinlaisen yksin kotona olemisen pelon ja turvattomuuden tunteen talossa, jossa olin asunut vauvasta saakka ja ollut mielelläni iltoja ja öitä yksin.

Jenni on siis nimesi, tiesivät ketä huutavat?