Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.

Joo, sori! Me skoolattiin sen toisen kummituksen kanssa niin lujaa, että ke lasit meni rikki. Meinattiin hakea Prismasta uude tilalle, mutta se onkin nykyään auki 24/7. Eli syrjii meitä, jotka emme liiku missään ns. ihmisten aikaan.

Elettiin 90-lukua, olin teini  ja katsoin  huoneessani Salaisia Kansioita, iskä oli matkoilla ja  äiskällä oli yövuoro.  Tuli mainostauko ja käännyin pyörivällä tuolilla vähän venytellen kun samassa huoneeni ovi alkoi hitaasti aueta! Sydän oli jumatsukka pysähtyä. Ketään tai mitään ei ovesta kuitenkaan tullut, ja  peloissani vaan juoksin paiskaamaan sen kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olin ryypiskellyt muutaman päivän ja yritin nukkua . aamulla kun olin juuri nukahtamassa kuulin miehen äänen sisältäni joka huusi "herää!"  näin tapahtui 5-6 kertaa. enkä saanut enää nukuttua. olen nainen.

Selvä viesti universumilta.

viinapiru siellä huutelee, estää nukkumasta.

Näen paljon painajaisia se jos mikä on pelottavaa nykyään nukun pieni lamppu päällä koska en pidä yksin nukkumisesta pimeässä 😅

Näin hirveitä ei ole moni kokenut; pitkän ryyppyputken jälkeen hallusinaatioita eli harhanäkyjä ja vielä ihan omassa kodissani. Näitä sanotaan myös juoppohullu kohtauksiksi. En osaa sanoin kuvailla niitä hirviöitä joita oli huoneistoni ihan joka huoneessa ja nurkassa. Huusin ikkunasta apua jolloin naapurini soitti poliisit ja poliisit hälyttivät ambulanssin ja henkilökunta antoi minulle jonkun piikin ja nukahdin. Alkoholinkäyttöni päättyi siihen!!! 

Olimme hiukan auemmin muuttaneet  uuteen kotiin ja jätimme yöksi vessaan valot sekä oven auki, ettei yöllä tarvitsisi etsiä kintut ristissä vessaa. Vessan valo kajasti makkariin. Yhtenä yönä mieheni oli yövuorossa ja makoilin hereilläni sängyssä kun valo pimeni ja kuului kolahdus, koko kroppani jäätyi kun tajusin jonkun sulkeneen vessan oven! Hetken  kuluttua rohkaisin mieleni ja lähdin kännykän taskulampun kanssa katsomaan,  ajattelin että jos mies onkin tullut kotiin ja suhisin että "Simo, ootko sää kotona? Ootko vessassa?" Kokeilin vessan ovea ja se aukesi. Ei miestäni, ei ketään. En tajua mikä sen oven sulki! Läpivetoa ei ollut.

Semmoinen vanhempi ukko ilmestyi aina samaan aikaan klo 7 aamulla mun työmatkan varrelle joka aamu, kun odotin bussia pysäkillä. Aina säällä kuin säällä se hyypiö tuli pyörällä mun ohi jopa 3 kertaa ja bussini tulon jälkeen lähti pois.

Halloweenin ratoksi nostelen...

Nostan. Asumme omakotitalossa alueella. Tässä eräänä päivänä tulin lapsen kanssa kotiin n. klo 16 aikaan, muita perheenjäseniä ei ollut vielä kotona, oli pimeää. 4v lapsi oli jo poistunut autosta taloa kohti kävellen, minä jäin ottamaan laukkua ja ostoksia autosta. Sitten lapsi juoksi takaisin autolle ja sanoi "joku räpsyttää valoja meidän sisällä". Pikkuisen pelotti, mentiin varovaisesti sisään, eihän siellä mitään tai ketään näkynyt, tietenkään.

Tulin lapsena koulusta kotiin ja näin varjon juoksevan olohuoneeseen, mutta kun menin katsomaan että onko joku kotona siellä ei ollut ketään. Jonkin aikaa sen jälkeen pelkäsin olla yksin kotona. Asuttiin viidennessä kerroksessa niin ei ainakaan ketään voinut ikkunastakaan ulos paeta.

Toinen pelottavin asia tulee mieleen aikuisiällä kun olin koiran kanssa hämärässä lenkillä ja ykskaks alkaa metsästä kuulua kirkumista, ihan kuin nainen huutaisi tuskissaan. Naarasketun kiimahuudoiksi tunnistin hetken päästä mutta sai ensin kyllä sydämen jyskyttämään ihan mielettömän kovaa.

Asuttiin rivitalossa joskus vuosia sitten ja naapurissa asusteli vähän omituinen ukko... Hän asui yksin ja oli kai vähän alkoon menevä ja hillui monesti talvipakkasellakin vähissä vaatteissa ulkona yömyöhään metelöimässä. Pari kertaa mies kävi hänet ohjaamassa takaisin sisälle, ettei palellu. Oli ihan harmittoman oloinen.

Yhtenä iltana olin sitten yksin kotona ja olin menossa nukkumaan joskus puolenyön aikoihin, kunnes ovikello soi. Menin lähes heti katsomaan keittiön ikkunasta, että kuka siellä on eikä näkynyt ketään ja avasin vielä ovenkin eikä siellä kukaan ollut. No, sitten vielä jotain hilluin siinä, kun kuulin takaterassilta ihan kauheaa kolinaa ja mekkalaa ja joku löi vielä nyrkillä ikkunaan. Kurkkasin varovasti sälekaihtimen välistä ja jukolauta sen naapurin ukon naama oli siinä ikkunassa kiinni ja jatkoi vielä ikkunan paukutusta. Hyi saakeli! Seinänaapuri sitten ilmestyi siihen pihalle ja nosti metakan, että mitä se ukko riehuu ja kolistaa toisten pihoilla. Soitti myös poliisin.

Olin kävelyllä soratiellä. Minulla oli otsalamppu koska ei täällä nyt mitään valaistusta ole.

Yhtäkkiä valokeilaan ilmestyy hel*tin kovaa kohti juokseva koira ja kuulen kaukaisuudesta huudon "musti tänne" (nimi muutettu). Tunnistin koiran olevan saksanpaimenkoiran mallinen, ja ehdin pohtia että käykö se kiinni käsivarteen vai suoraan kurkkuun. Muistin että käsivarteen puremisesta saattaa tulla pysyviä hermovaurioita, joten sekään vaihtoehto ei houkutellut vaikka olisikin ollut helpompi kuin kaula.

Kun koira ehti luokseni, se vain nuuski minua aktiivisesti ja siinä vaiheessa jotenkin refleksinomaisesti aloin höpöttää sille että mikäs se sun nimi on. Koira teki suht' nopeasti u-käännöksen ja lähti ilmeisesti omistajaansa kohti.

Olin lapsi (ehkä noin 9 v) ja asuttiin talossa, jonka vessa oli vanhan navetan päädyssä. Siellä sitten piti pimeälläkin uskaltaa käydä. Ystävän kanssa käytiin navetan ylisillä olevassa huoneessa. Sinne oli tehty peti. Joku oli siellä siis yöpynyt, tietämättämme. Tuntui karmaisevalta ajatella, että olen käynyt vessassa ja joku tuntematon on majaillut yläpuolella.

Asuin vuosia sitten vanhassa omakotitalossa ja joskus tiskatessani tai tehdessäni ruokaa tuntui siltä että joku seisoo keittiössä katsomassa minua, mutta kun käännyin niin ketään ei kuitenkaan koskaan huoneessa ollut. Kerran sohvalle nukahdettuani heräsin kun joku tarttui polveeni, mutta kukaan ei ollut itseni lisäksi kotona. Eräänä toisena kertana, jälleen sohvalle nukahtaneena herään kun joku ravistaa olkapäästä ja sanoo herää, herää. Ketään ei kuitenkaan ollut olkkarissa kun heräsin siihen.

Minulla oli tuossa talossa todella usein jotenkin ahdistava olo, en tiedä miksi, onneksi muutimme sitten työni perässä pois.

Olin yöretkellä laavulla, ja viimeiset nuotiopuut paloivat vähän pätkien: liekki leimahti ja sammui, leimahti uudestaan sammuakseen taas.

Minulla on tapana ennen varsinaista nukkumista levätä selälläni ja rauhoittua. Katselin laavun kattoon heijastuvia välähdyksiä noista nuotion liekeistä kun koin elämäni ensimmäisen unihalvauksen (tila jossa voi nähdä ympäristönsä tai nähdä unta, mutta ei pysty liikkumaan). Tässä unihalvaustilassa näin edelleen laavun sisäkaton välkehtivän mutta lisäksi kuulin lähestyviä askelia. Enkä pystynyt liikkumaan. Mielessä jo häivähti että mihin jätin sen kirveen, että ehtiikö siihen ensin tämä lähestyvä kammotus vai minä, ja kun ei pysty edes sormea liikuttamaan!

Kun unihalvaus helpotti, näin yhä laavun katon välkehtivän mutta en enää kuullut askelia ja pystyin liikkumaan. Oli silti pelottava olo, koska niin moni asia oli samoin kuin tuossa unihalvaustilassa.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin Serbiassa sellaisen järjestetyn "ryöstön" kohteeksi. Ensin olivat kai huoltsikalla peukaloineet mun auton jarruja tms ja hetken päästä motarilla "huoltomies" pysäytti ja kertoi että auto rikki. Siitä sitten korjaamolle, koska öljyä valui solkenaan tielle. Korjaamolla kai ropasivat autoa ja lasku olikin sitten ihan tähtitieteellinen. Selvisin siitä kylläkin pikkurahalla, kun varmaan tajusivat ettei mua kannata sen takia nistiä.

Siitä olikin mukavaa ajella yöllä (mulla on erittäin vilkas mielikuvitus)  valaisemattomia pikkuteitä vuorenrinteen sivussa kohti Kosovon rajaa. 

Tästä tulee kyllä mieleen se että vuosikausia ulkomailla (yhdeksässä eri maassa) töitä tehnyt tuttava ajatteli uransa alkupuolella että muuttaa eläkeiässä vaikkapa Espanjaan... mutta kun oli tehnyt siellä töitä tarpeeksi pitkään ja joutunut kolme kertaa luottokorttihuijauksen kohteeksi, totesi että vaikka Suomessa on "huonommat säät", niin täällä ei sentään jääkaapin kokoinen korsto vie luottokorttitietojasi kun tankkaat autosi.

Ollessani noin 8v kissani säikytti minut perinpohjaisesti. Olin omassa huoneessani (omakotitalon toinen kerros), ikkunani oli auki, melko myöhäinen kesäyö. Ikkunan luota ulkoa alkaa kuulua raaps raaps raaps, käännyn peloissani ikkunaa kohti, äänet tulevat lähemmäs ja lähemmäs kunnes jotakin syöksyy ikkunasta sisään. Kissa oli kiivennyt puuseinää pitkin ylös ja tuli sisään ikkunastani.

Vierailija kirjoitti:

Olimme hiukan auemmin muuttaneet  uuteen kotiin ja jätimme yöksi vessaan valot sekä oven auki, ettei yöllä tarvitsisi etsiä kintut ristissä vessaa. Vessan valo kajasti makkariin. Yhtenä yönä mieheni oli yövuorossa ja makoilin hereilläni sängyssä kun valo pimeni ja kuului kolahdus, koko kroppani jäätyi kun tajusin jonkun sulkeneen vessan oven! Hetken  kuluttua rohkaisin mieleni ja lähdin kännykän taskulampun kanssa katsomaan,  ajattelin että jos mies onkin tullut kotiin ja suhisin että "Simo, ootko sää kotona? Ootko vessassa?" Kokeilin vessan ovea ja se aukesi. Ei miestäni, ei ketään. En tajua mikä sen oven sulki! Läpivetoa ei ollut.

Mut onkai siellä katossa joku ilmanvaihto luukku. Jossain käynnistyi automaattinen ilmanvaihto joka veti oven kiinni, kun se imi ilmaa?

istuin illalla kotona ja katsoin telkkaria  olohuoneessa, näkymä oli takapihalle. Siinä on aita, ja yhtä-äkkiä hirvi juoksee siitä aidan takaa takapihamme läpi jonnekkin. ehkä 4 metrin päästä mua. Melko kaupunkialueella asuin.

Vierailija kirjoitti:

Olin kävelyllä soratiellä. Minulla oli otsalamppu koska ei täällä nyt mitään valaistusta ole.

Yhtäkkiä valokeilaan ilmestyy hel*tin kovaa kohti juokseva koira ja kuulen kaukaisuudesta huudon "musti tänne" (nimi muutettu). Tunnistin koiran olevan saksanpaimenkoiran mallinen, ja ehdin pohtia että käykö se kiinni käsivarteen vai suoraan kurkkuun. Muistin että käsivarteen puremisesta saattaa tulla pysyviä hermovaurioita, joten sekään vaihtoehto ei houkutellut vaikka olisikin ollut helpompi kuin kaula.

Kun koira ehti luokseni, se vain nuuski minua aktiivisesti ja siinä vaiheessa jotenkin refleksinomaisesti aloin höpöttää sille että mikäs se sun nimi on. Koira teki suht' nopeasti u-käännöksen ja lähti ilmeisesti omistajaansa kohti.

Itsekin olen useamman kerran pimeällä pelästynyt irti olevia isoja koiria. Ja monesti ne koiratkin hieman vaikuttavat pelästyvät minua, joku hermoheikkohan saattaisi purra silkkaa säikähdystään.

Pitäkää ne muppenne kiinni!