Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

On kalat tullut iholle, kun uin.

On hiiriä juossut itseäni päin ja joutunut hyppäämään niiden yli, etten ole kosketuksissa niihin.

On kettu vipeltänyt ohitseni kosketus etäisyydeltä.

Rotta kerran hyppäsi melkein naamaan kiinni.

Ja on lintuja puolen metrin etäisyydeltä kiitänyt ohitseni.

Pahinta näissä on se, että pelkään eläimiä, kun ne tulevat lähes iholle.

Heräsin yöllä kun jotain kylmää osui kovaa kasvoihin, huusin niin että seinän takana nukkunut äitini  (olin siis teini tuolloin) heräsi. No se kylmä oli oma, tunnottomaksi  puutunut käsivarteni mutta kyllä pelästyin etenkin, kun oli illalla tullut katsottua Salaisia Kansioita.

Sen sijaan toiselle pelottavalle tapahtumalle, joka sattui ollessani kaksikymppinen en ole löytänyt luonnollista  selitystä. Tein tuolloin siistijän töitä ja kerran olin lopetellut normaalisti työpäivän jälkeen, vienyt siivousvälineet siivouskomeroon jossa oli vain yksi ovi eikä ikkunaa. Sammutin valon, suljin oven ja kuulin että lavuaariin alettiin laskea vettä, siellä pimeässä komerossa! Pelästyin enkä uskaltanut katsoa kuka tai mikä siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kellarissa touhuamassa jotain. Kellarilla on toinen, vanha puoli jossa multalattiat ja matala katto. Kellarien välissä on väliovi, joka oli suljettu. Vanhan kellariin ei ole muuta sisäänpääsyä.

Yhtäkki kuulin jotain tulevan kovaa vauhtia pimeästä vanhasta kellarista sitä väliovea päin ja väliovi pamahti kovalla voimalla auki.

Lähes sydärin sain ja pimeä oviaukko ammotti tyhjänä, siinä ei ollut ketään (...luojan kiitos).

Päätin, että tälle pitää olla selitys, muuten pelkään loppuian. Keräsin rohkeuden ja kokeilin ennen poistumista kaiketi, miten ovi voisi tulla itsestään niin kovalla pamauksella auki, mutta en saanut aikaseksi tätä. Välttelin kellaria tosi pitkään ja vanhaan osaan en menee yksin tähän asti.

Voisiko kovaa lentävä lepakko, jonka päiväunta oli häiritty saada oven lentämään auki? Kahvasta ei tietenkään osaa painaa, mutta...

Lepakko ei paljon paina, muutaman kymmenen grammaa. Ei saa törmäämällä aukeamaan minkäänlaista ovea.

Yksi lintujuttu minullakin. Olin kesälomalla Tampereella ja menossa keskellä kirkasta päivää yksin kohti Milavida-nimistä museota, jota ympäröi puisto. Kävelin kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä jokin kopauttaa päälakeen kiinni. Seuraavaksi näen, kun ylitseni lentää kirkuva lokki.

Varsinainen yllätyshyökkäys, pelästyin todella, kun se teki kipeääkin. Hetken päästä tajusin, että varmaan on pesä lähellä.

Asumme pikkukaupungissa ja rauhallisella alueella, siksi ei epäilyttänyt yhtään pitää makuuhuoneiden tuuletusikkunoita öisin auki. Yhtenä yönä sitten heräsin kun tuolloin 5v tyttäreni juoksi makuuhuoneesemme huutaen että hänen ikkunansa takana on mörkö! Menin heti  katsomaan (mies oli yövuorossa) enkä nähnyt ketään, mutta hyttysverkkoa oli leikattu ja aamulla näin kukkapuskassa isojen kenkien jäljet. Pelästyin pahoin, mieheni ei ollut halukas uskomaan tunkeilijaan vaan koetti keksiä  muita selityksiä. Meni  tästä pari pv, olimme tytön kanssa jo nukkumassa (tyttö oli ruvennut nukkumaan välissämme) ja mies söi olohuoneessa  läppärin valossa iltapalaa kun  näki verhon läpi hahmon ikkunan takana, mies  hyppäsi tietenkin avaamaan   verhot ja tajusi katsovansa vierasta  miestä joka seisoi parin metrin päässä.  Muutaman sekunnin tuijotuskilpailun jälkeen mies  lähti juoksemaan.  Poliisit eivät ottaneet meitä vakavasti, olivat sitä mieltä että joku känninen naapuri..

Vaihdoimme tuon jälkeen huoneita niin että vierashuoneesta tuli tyttären huone ja me miehen kanssa muutimme tyttären huoneeseen. Mies myös  osti ikkunoihin paksummat hyönteisverkot sekä  ulos liiketunnistimella syttyvän valon.  Tyttäreni ei myöskään ole mankumisestaan huolimatta saanut nukkua yhtään yötä ulkona teltassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pelottavin niin kummallisin juttu ainakin... Asuin vielä lapsuudenkodissani ja tiemme varrella oli ainoastaan kolme taloa. Olin lähdössä lentokentälle aamuyöstä toisen naapurin kanssa. Heidän talonsa oli siis tien päässä ja meidän siinä keskellä. Suoristin hiuksiani ja katselin samalla ikkunasta ulos pimeyteen. Huolestuin suuresti kun naapurista lähti auto liikkeelle! Kuulin selvästi renkaat hiekkatiellä ja näin valot pimeässä. Kello oli kovin vähän eikä meidän ollut vielä tarkoitus lähteä minnekään ja olimme sopineet että soitamme kun saa tulla ulos. Reilun puolen tunnin päästä tuosta istuin autoon ja kysyin kaveriltani, että kuka teiltä lähti tähän aikaan ja kerroin että pelkäsin jo jääväni kyydistä. Ystävä nauroi että kaikki muut olivat nukkumassa eikä yksikään auto ollut liikkunut pihasta...

Postinjakaja.

...soittaa aina kolmesti!

Vierailija kirjoitti:

Tuli yksi juttu mieleen, jota olisin voinut pelästyä, koska pelästyn milloin mitäkin ja mielikuvitukseni on kovin vilkas, mutta jostain mystisestä syystä en pelännyt. Kuitenkin juttu meni niin että istuin keittiönpöydän ääressä ja näpräsin kännykkääni. Lapseni nukkui pinnasängyssä toisessa huoneessa ja olimme siis kaksin koko talossa. Yhtäkkiä siinä kännykkää selatessani tunsin kun meidän koira tönäisi mua pöydän alla reiteen. Samalla sekuntilla tajusin että koirahan on ulkona. Toisella sekunnilla päättelin että sitten sen on pakko olla lapseni ja heti tämän ajatuksen loppuun tajusin että sehän on pinnasängyssä. Sitten jo näinkin pöydän alle -ja siellähän ei ollut sitten yhtään mitään. Katselin vielä tarkemmin pöydän alta ja ympäriltä että onko se koira kuitenkin päässyt sisälle omin neuvoin. Ei ollut. 

En tiedä mikä mahtoi mua jalkaan tönäistä, ehkä se oli joku lihaskramppi? Vaikka mulle ei sellaisia ole tainnut koskaan tullakkaan. Kipeää se ei tehnyt vaan nimen omaan tuntui hellältä tönäisyltä. 

Kuitenkin tämä kosketus ei mua jostain syystä pelottanut. Jos tämä oli joku henkimaailman juttu niin sitten se ainakin oli kovin lämminhenkinen tapaus ja mun puolellani. Sellainen olo siitä tuli.

Olen tuntenut samanlailla ja päätellyt että edesmenneet koiramme käyvät moikkaamassa ♡

Vierailija kirjoitti:

no tää ei ole lähimainkaan pelottavin, mutta: sokeutuminen yksinollessa.

Olet siis SOKEA, mut näkökentän reunoilta näet ihan vähän (tuskin mitään). Yritäppä hakea apua? Älykännykkä on, et pysty näppäilemään 112, koska et näe numeroita ym. Naapuriin et halua mennä, koska henkilö siellä ei todennäköisesti suhtaudu sinuun suopeasti. No, sokeus meni ohi kun makasin vuoteella vartin. Mut nämä on ikäviä tilanteita. Kantsii laittaa 112 ekana puhelinmuistioon tai opetella näppäillä se sokeanakin. Omalla kännykällä sokeana 112 näppäily ei onnistu.

Hyi, minulle kävi vähän vastaavasti kun asuin yksin ja äkisti huomasin etten enää ymmärtänyt lukemaani. Samalla katosi tuntoaisti kasvojen toiselta puolelta ja toisesta kädestä, säikähdin todella mutta asiaa selvitellessäni kävi ilmi että myös kirjoitustaito ja puhe oli kateissa. Numeroitakaan en ymmärtänyt, 112 muuttui 211, 122 yms... Mitäs siinä sitten, naapurille esittämään pantomiimilla että nyt tarttisi soittaa häkeen?

(Pääsin lopulta päivystykseen omin avuin, olikin elämäni ensimmäinen migreeniaura)

Tuossa ylempänä olleesta kertomuksesta tuli mieleen oma kokemus joka oli myös suoraan kuin jostain Criminal Minds-episodista. Tapahtui 90-luvun lopussa Länsi-suomessa, oltiin exän kanssa vuokrattu sen sedän omakotitalo. Me oltiin molemmat ketjupolttajia ja käytiin tupakalla vielä myöhään öisin yhdessä sekä yksin, viimeinen lukitsi sitten oven ja otti avaimen ovesta mutta joskus mokattiin ja avain jäi oveen koko yöksi. Ei pidetty tuota minään big dealina kun ajateltiin asuvamme lintukodossa kunnes herättiin yhtenä yönä siihen,että joku äijä seisoo meidän makkarissa!   Lähti karkuun kun alettiin exän kanssa kumpikin mölytä ja räppäistiin valot päälle. Avaimet killui taas ovessa joten  niillähän se oli sisään tullut. Loppui lintukoto-haihattelut siihen ja varmistettiin aina että otithan sä avaimen sisään?

Ja ei ollut exän setä jos sitä epäilee, se kun asui Ruotsissa eikä muutenkaan ollut mikään kahjo.

Seta koetti aktiivista toimintaa  pikkukaupungissa jossa asun ja järjesti parit bileet, porukkaa ei oikein saapunut ja touhu kuivui kokoon. Minä olin toisissa noissa bileissä, olen  bi ja elättelin toiveita että löytäisin ehkä seuraa. Eipä oikein löytynyt, kun lisäkseni siellä oli vain yksi naispari ja muutama jätkä..

No kuitenkin, kun poistuin näin baarin nurkalla 2 hahmoa polttamassa tupakkaa enkä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Lähdin kävelemään kotia kohti ja kohta tajusin, että ne häiskät on lähteneet perään! Pistin juoksuksi ja pääsin ala-ovesta turvaan kuvitellen, että tyypit olivat luovuttaneet mutta samassa helähti ala-oven lasi rikki! Unohdin hissin ja juoksin portaat ylös asuntoni turvaan. Kun kävin parvekkeella varovasti kurkkimassa, kuulin vihamielisiä iskulauseita huudettavan parkkipaikalla sekä  suoranaisia uhkauksia jotka kohdistuivat minuun. En tiedä olivatko kännissä vai kamoissa, mutta epäilemättä olivat väijyneet siinä baarin nurkilla pahat mielessä. Ja minä olin yksin, kävellen koska asuin lähellä , lyhyt hento naisihminen, täydellinen uhri. Kävelin   käytännössä niiden sekojen  syliin!

Kyllä suomessakin voi joku tulla sisään avoimesta  ikkunasta tai lukitsemattomasta  ovesta. Ikääntyvät vanhempani nukkuivat aina tuuletusikkunat raollaan eikä niissä siis ollut mitään ötökkäverkkoja, kerran sitten joku tuli olohuoneen ikkunasta sisään ja vei äidin korurasian ym .(

Oli kuuma kesäpäivä ja pidin ulko-ovea auki läpivedon takia, niin eikös  jonkun karannut rotikka tupsahtanut  kylään ja suoraan keittiöön missä istuin syömässä! Hitto että säikähdin vaikkei koira vaikuttanutkaan vihaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin ja miehen olisi pitänyt olla jo lähtenyt töihin. Mumisin puoli-unessa, että ”eikö sulla ollutkaan aamuvuoroa?”. Kuulin miehen vastaavan selvästi ”ei” ja sitten hän sanoi jotain vielä perään mistä en saanut selvää. ”Mitä sä sanoit?” sanoin vielä ja mies ei tätä kuullut, vaan kuulin kun kahvi alkoi porista. Ajattelin että onpa ihanaa ja haistoin keitetyn kahvin. Jotain astioita kilahti ja ajattelin hänen laittavan jotain aamupalaakin meille. Olin edelleenkin puoli-unessa ja kuulin hänen vastaavan kännykkään ja puhuvan jonkun kanssa.

Sitten nousin ja kävelin keittiöön. Ei ketään! Ei siellä miestä ollut, ei kahvia tai aamupalaa. Siis TODELLA spooky fiilis. Soitin heti miehelleni, että missä hän on ja hän oli töissä. Siis siinä aamuvuorossa missä pitikin alunperin olla. Ja siis AIVAN SELVÄSTI keittiöstä oli kuulunut nuo äänet mistä kerroin ja kahvinkin haistoin.

Oot nukahtanut välillä. Ne pienet torkahdukset ovat olleet pitempiä kuin muutama minuutti. Kyselyt voivat olla unta.

Mulla on käynyt samoin. Kömpinyt sängystä ja sanonut huomenta, kiva kun keitit kahvia. Öö, joo siitä on jo tunti ja join kaikki itse.

Olin ehkä 12v ja ulkona kirkas aurinkoinen syyspäivä. Olohuoneen sälekaihtimet olivat kiinni ja näin miten niiden takana lensi ees taas vALTAVA perhonen, siipienväli oli varmaan 10 cm ja mietin kauhuissani mikä mutantti siellä on. Sain  vastauksen tähän aikusena kun tajusin, että pikku perhonen luo siellä sädekaihtimen takana valtavan varjon. Ei uskoisi, mutta niin on. Samoin jos esim.mies kävelee siitä niin varjo on tavallista isompi ja tosi uhkaava.

Lastenhuoneesta kuului kimeä rääkäisy joka muistutti vauvan  ääntä, luulin omaksi lapsekseni kunnes tajusin että vauva nukkuu parvekkeella. Se ääni oli ollut päivänvalossakin karmiva ja revin verhot auki ennenkuin uskalsin tutkia huonetta. Tuuletusikkuna oli kiinni, joten esim kissa oli poissuljettu.  Itkuhälytin taas oli olohuoneessa, ääni ei tullut siitäkään.

Suihkussa ollessani tunsin miten joku tökkäsi minua sormella olkapäähän, pelästyin ja sain suun ja  silmät täyteen shampoota. Mies oli töissä ja lapsi nukkumassa, kylpuhuoneen ovi lukossa. Tämä tapahtui samassa asunnossa jossa olin kuullut rääkäisyn lastenhuoneesta

Siinä asunnossa oli jotenkin kumma tunnelma ja olin hyvin  iloinen  muuttaessamme pois!

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mitähän kiellettyä viestissäni taas oli ? No, uusi yritys:

- Katsoin teininä Salaisia Kansioita äidin ollessa ylövuorossa ja olin juosta puolialasti rappuun kun jokin kolahti keittiössä, sellaisen sydännaulakon jossa roikkui patalappuja kiinnitys oli pettänyt.

- Toisen kerran teininä huusin kurkku suorana kun jokin jääkylmä läsähti keskellä yötä naamalle, se jokin oli tunnottomaksi puutunut käteni.

- Ensimmäisessä omassa kodissa katsoin yöllä myöhään  telkkaa kun kun joku paukutti taka-ovea ja avasi sen samantien, humalainen naapuri oli tullut kyselemään tupakkaa.

- Ikkunassani pörisi peukaloni kokoinen jättiampiainen suoraan painajaisista, juoksin ulos keittiöstä ja  soitin silloiselle poikakaverille joka nauroi, kunnes saapui ja  näki mikä keittiössäni oli.  Huuteli oven läpi että tuo hiuslakkaa tai jotain , ei tää tiedä lehdestä mitään, au nyt se pisti ! Kauhea mäiske ja kiroilu kuului pitkän aikaa, kunnes keittiöön viskaamani hiuslakka päätti taistelun.

- Menin tukevasti raskaana ollessa hakemaan jotain varastolta kerrostalon kellarikerroksesta ja kävin samalla vessassa. Ovi jäi jumiin ! Paniikissa vedin leffatyyliin olkapää edellä oven läpi, olkapää sijoiltaan minkä osasin hoitaa itse mutta aamuyöstä alkoi sitten tihkua lapsivettä.

Herhiläinen. 

Lankapuhelin aikaan joku soitti synkkänä ja pimeänä iltana, miesääni käski sammuttamaan kaikki valot asunnostani.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin yöllä kun jotain kylmää osui kovaa kasvoihin, huusin niin että seinän takana nukkunut äitini  (olin siis teini tuolloin) heräsi. No se kylmä oli oma, tunnottomaksi  puutunut käsivarteni mutta kyllä pelästyin etenkin, kun oli illalla tullut katsottua Salaisia Kansioita.

Sen sijaan toiselle pelottavalle tapahtumalle, joka sattui ollessani kaksikymppinen en ole löytänyt luonnollista  selitystä. Tein tuolloin siistijän töitä ja kerran olin lopetellut normaalisti työpäivän jälkeen, vienyt siivousvälineet siivouskomeroon jossa oli vain yksi ovi eikä ikkunaa. Sammutin valon, suljin oven ja kuulin että lavuaariin alettiin laskea vettä, siellä pimeässä komerossa! Pelästyin enkä uskaltanut katsoa kuka tai mikä siellä on.

Luultavasti putkistossa vesi virtasi vaan

Olen itsekin tehnyt siivoojana ilta töitä ja mielikuvitus laukkaa välillä yksin ollessa todella lujaa

olin ryypiskellyt muutaman päivän ja yritin nukkua . aamulla kun olin juuri nukahtamassa kuulin miehen äänen sisältäni joka huusi "herää!"  näin tapahtui 5-6 kertaa. enkä saanut enää nukuttua. olen nainen.

Asuttiin kaksi kerroksisessa rivarissa. Olin suihkussa yläkerran vessassa ja joku koputti oveen, huusin olevani siellä ja ajattelin että joku muu oli tullut kotiin. Suihkusta tullessani puin ja menin alakertaan, siellä ei ollut ketään. Takaterassille ei ollut ovi lukossa, mutra painettuna kiinni. Onneksi kaverini tien toiselta puolelta tuli hetkeksi meille, jotta rauhoituin ja tarkisti paikat. Kukaan tuttu ei ikinä myöntänyt käyneensä silloin meillä, toisaalta epäilen kyllä ettei olisi kertonutkaan käyneensä.