Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Valveunet on ainoa pelottava asia. Nuorena näin mm. makkarissa miehen hahmon jota tuijotin peloissani kunnes aivot heräs ja tajusin että tuijotan vaatekasaa tuolilla. Näin myös isoja ötököitä jotka liikkuivat tai laskeutuivat katosta. Pelottavaa, koska luulet olevasi hereillä ja ne on niin todellisia eikä sitä kuitenkaan osaa nousta.

Nykyisin valveunet ei oo enää pelottavia, ne on aina sellasia että luulen että mulla on vieraita ja mietin että vitsi kun alkkaritkin tuossa lattialla ja missä ne vieraat nyt nukkuu...Lähinnä ärsyttävää.

Oho, näen tällaisia tosi usein mutten ole koskaan ajatellut niitä valveuniksi, enemmän joksikin rajatilaksi jossa olen kuitenkin enemmän hereillä kuin unessa. Nuo "vierasunet" ovat aika huvittavia, monesti makaan paikoillani "etten herättäisi vieraita" (jotka jostain syystä tässä unessa tuntuvat aina nukkuvan mieheni ja minun makkarin lattialla). Ne, missä vaatekasa onkin jokin tuntematon tumma hahmo, ovat hieman kuumottavia, mutten ole oikein niitäkään osannut pelätä näin aikuisiällä. Järki puhuu unitilaa vastaan ja usein se voittaa taistelun.

Mutta hauska lukea, että jollain on näitä tasan samanlaisia "unia"! Sori pieni offtopic.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:12"]Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.

Pieniä hiusmurtumia ja niistä johtuva lasin jännityksen muuttuminen.

Niin, mutta molemmat lasit.

Itselläni räjähti yhtäkkiä rikki enkelipatsas - kummallista kyllä tuon enkelin antaja oli kääntynyt hiljattain islamin uskontoon. (On onneksi jo järkiintynyt ja kääntynyt siitä pois)

Vierailija kirjoitti:

Noloa, mutta mun karmein kokemus oli, kun töistä tullessa, kello oli 03.00 avasin alakerran parvekkeen oven, kun oli niin kuuma ja sitten aloin kattoon pimeessä telkkuu. Yhtäkkiä nurkassa vilahti joku pieni ja kohta liikkui äkkiä toiseen suuntaan... Se oli hiiri! Mä kiljuin ku syötävä, pompin sohvalta toiselle, kun hiiri juoksi lattian poikki mä vannoin, että muutan nyt heti pois tästä talosta. Ihme kun naapurit ei tullu katsoon. Seisoin sohvalla kauhusta kankeana kaks tuntii, sitten hiirtä ei enää näkyny, juoksi kai ulos sieltä mistä tulikin. Mutta en meinannu uskaltaa mennä nukkuun, pelkäsin että se ei lähtenytkään ja kiipee mun perässä yläkertaan. Makkarin ovi kii uskalsin lopulta nukahtaa. Sen jälkeen en oo koskaan yöllä tuulettanu ovesta.

Hyi hiisi, tuli tuosta mieleeni nuoruusmuisto kesämökillä, kun heräsin siihen että hiiri livisti vatsani päällä ja kun se huomasi että heräsin se nousi oikein kahdelle jalalle ja lähti vasta pakoon kun kirkasin niin kovaa kun ääntä lähti.

Joskus vuosia takaperin asuin opiskelija yksiössäni ja vkloppuisin oli välillä levotonta pihalla ni sattuneista syistä kannoin joka päivä useampi vaihteisen fillarini sisään. En muista oliko pakkanen myös osa syy fillarin viemiseen kotiin asti. No kerran sitten olen menossa nukkumaan ja koitan saada unta palloon kunnes posahtaa kuin aseella olisi laukaistu. Hiippailen ikkunaan kurkistamaan, että tapettiinko joku ulkona. Rupesi hermostuttamaan, sitten huomaan, että jaa fillarin rengas tussu. Luojan kiitos se oli vain fillari jonka rengas räjähti.

Yliannostus.

Ehkä se kun en ollutkaan yksin. Olin siis ensimmäistä kertaa yöllä töissä yksin isossa rakennuksessa. Työhön liittyi aina sellainen puolen tunnin aktiivisuus ja sitten vartin odottelu. Siellä oli videot ja telkkari, jota katselin odotellessa. Olin ottanut pinosta randomilla jonkun videon, joka oli kauhuelokuva, jossa murhaaja vaaniskeli ihmisiä ovien takana yms. Sitten yhtäkkiä sen työhuoneen ovi työnnettiin auki hitaasti, oikein sillä lailla kliseisesti naristen! Meinasin saada p*skahalvauksen, mutta ovesta tulikin vain vartija, joka oli kierroksellaan ja tarkisti, että minulla on kulkuluvat kunnossa.

Olin jo unohtanut ensimmäisen raskauden aikaiset kokemukset, mutta nyt ne palasivat mieleeni lukiessani tätä ketjua. Asuimme silloin vanhassa talossa (lähes sata vuotta), jolla on ollut monenlaista historiaa työmiesten asuntolasta hoitolaitoksen asuntolaan (tarkemmin en ole vaiheita edes selvittänyt). Koskaan aiemmin minulla ei ollut ollut mitään vaikeuksia olla talossa. Mutta raskaana ollessani aloin saada yksin ollessani todella elävän tuntuisia unia, joissa joku hahmo oli aivan vieressäni ja kosketti minua. Muutaman kerran luulin sen olevan mieheni, kunnes havahduin hereille tajutessani ettei hän ole kotona. Muutaman kerran selkeästi olin näkevinäni valkean naaman ja ilkeän irvistyksen havahtuessani ja katsoessani olan yli. Kosketuksen olkapäässä olin tuntevinani ihan selkeästi. Muutaman kerran näin unta, joissa huusin raivoissani tälle hahmolle "tämä on minun lapseni ja sinä et sitä saa".

Miehelle mainitsin ohimennen näistä jutuista mutta en uskaltanut kertoa miten tosilta ja pelottavilta ne tuntuivat. Ajattelin itsekin että kyseessä on vain hormonin, ylivirittyneen suojeluvietin ja hermojen tuottamaa valveunta. Toisaalta kun muutimme loppuraskauden aikana uuteen asuntoon, loppui painajaisetkin, eikä niitä ole tullut myöhempienkään lasten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Ukonilmalla (yöllä) telkkari meni itestään päälle. Hitto että pelästyin!

Mulla oli jäänyt virta päälle ja kaukosäädin osoittaan telkkaria kohti. Kissa painoi musiikkikanavan päälle, ääni oli suurella. Yöllä tietenkin...

Katsoin yksin zombie-maailmanloppuelokuvaa 28 days later ja siinä oli juuri muutama minuutti aiemmin ollut kohta, jossa päähenkilön uudet, asuntoonsa linnoittautuneet tuttavat kertovat tienneensä tilanteen olevan todella paha, kun kaikki televisiolähetykset loppuivat... Ja eikös televisiolähetys loppunut! Alkoi pelkkää ns. lumisadetta ruudulla. Arvasin kyllä sen johtuneen teknisestä ongelmasta, mutta olin sen verran elokuvan tunnelmissa, että oli todella helppoa kuvitella, millaista olisi ollut, jos olisi ollut oikeasti "todella paha" tilanne.

Seuraavana päivänä kerrottiin alueen tukilähettimen menneen epäkuntoon.

Tulin muutama kuukausi sitten kotiin kipeänä. Olin ollut päivän kaverillani, vaikka tunsin jo sen päivän aamuna, että ei tästä tule mitään.  Minulla oli tosi huono olo ja esimerkiksi ruoka ei ollut maistunut. Kun sitten vihdoin illalla pääsin kotiin, niin mennessäni keittiöön hakemaan vettä olin  yhtäkkiä lyyhistynyt lattialle. Makasin siinä hetken ja keräilin itseäni ennen kuin jaksoin nousta ylös. Lopujenlopuksi selvisi että mulla oli kuumetta, mutta en vaan ollut tajunnut  sitä . Asun siis yksin eli ei ollut todistajia. Tämä on ensimmäinen mieleeni tullut pelottava asia.

-Olin ollut  kotilomalla ja palasin junalla takaisin perhekotiin, junan vessassa näin peilistä itseni kutistuneena valtavassa vessassa ja menin paniikkiin. Minun luultiin ottaneen  huumeita, .myöhemmin selvisi että minulle oli puhjennut  stressin aiheuttama dissosisaatiohäiriö. 

- Heräsin  yöllä  ja näin  ylleni kumartuneen hahmon jolla oli sulaneet kasvot, sitten se tarttui kurkkuuni. En uskaltanut puhua perhekodin vetäjälle tapahtuneesta ja aloin pelätä nukkumista, vasta myöhemmin  ymmärsin että kokemus oli unihalvaus, stressin aiheuttama ilmiö sekin. Olin hyvin ahdistunut teini.

- Ex-poikaystäväni houkutteli minut ajelulle     ja lähti kaahaamaan ylinopeutta samalla esitellen puukkoa.  Onnistuin esittämään haluavani  muka seksiä, pussailin kaulaa ja kuiskailin miten oli ollut ikävä ym ja kun  jätkä uskoi ja pysäytti, loikkasin autosta ja juoksin. 

- Äitini oli hyvin ristiriitainen ihminen ja meillä oli hankalat välit. Äitini kuoltua olin yötä tämän asunnolla ja mukanani oli koirani, kävin nukkumaan sohvalle ja havahdun  siihen että kopisevat askeleet kiersivät sohvaa ympäri. Se ei voinut olla unihalvaus, sillä pystyin liikkumaan ja koira reagoi ääneen murahtelemalla. 

- Olin bussissa  eikä ollut kovin hyvä olo, olin raskaana  viikolla 18.  Menin vessaan ja pyörryin. Kaverini  koputteli hädissään ovea ja kuskin piti  pysäyttää, kun kaveri huusi  apua . Selvisi että minulla oli 40 astetta kuumetta. Lisäksi alhainen hemoglobiini.

Aika proosallinen tapahtuma, mutta tuntui pelottavalta. Olin äitiyslomalla pienen vauvan kanssa, mies oli juuri lähtenyt töihin. Ihan yksin siis en ollut, koska pikkuvauva oli kanssani, mutta ei hän voinut tietenkään auttaa. Yhtäkkiä tuli kova horkka, palelin niin että tärisin, leuat vapisivat. Koetin saada itseni peitoilla lämpimäksi, turhaan. Aloin miettiä, miten pärjään tässä kunnossa koko päivän. Aika pian kuitenkin tajusin, että kyse oli rintatulehduksesta. Onneksi kotona oli kuumelääkettä, sen ottaminen auttoi nopeasti. Ilman sitä olisi ollut paljon vaikeampaa, ja pystyin sitten lähtemään terveyskeskukseen vauvan kanssa.

Asun yksin (koiria on 2) suon laidalla olevassa mökissä. Lähimpään naapuriin on 1,5 km, siellä on sika- ja peltotila. Kaikenlaisia elukoita täällä toki näkee, enkä niitä yleensä pelkää, mutta kun ensimmäistä kertaa näin karhun omassa pihassa, se pelotti. Koiratkin ulisi ja haukkui kuin syötävät. Karhu kuljeskeli ympäriinsä, haisteli, raapi pihassa olevaa puuta ja häipyi. Pitkään silti pelotti lähteä koirien kanssa kävelemään kun tiesi että se karhu (ja ehkä lisää lajitovereita) siellä metsissä tai suolla jossain on. Piha-alueen olen sittemmin aidannut tukevalla aidalla, niin ettei koirat pääse vaeltelemaan karhujen ja susien ruoaksi. Ennen olin pitänyt vapaana, kun ei täällä naapurit häiriinny tai mitään jos koirat vähän käykin itsenäisesti metsässä.

Tulin kotiin illalla raskaan päivän jälkeen. Laitoin kahdelle kissalleni iltapalat, pistin TV:n päälle ja heittäydyin sängylle lepäilemään. Noin varttitunnin päästä huomasin, että molemmat kissat olivat vierekkäin lattialla, ja aivan kauhusta jähmettyneinä tuijottivat karvat pystyssä eteiseen, kumpikin samaa kohtaa. Katsoivat ylöspäin, kuin olisivat katsoneet ihmisen kasvoja. Kävin mielessäni löpi kotiin saapumiseni. En ollut käynyt vessassa, joten päättelin, että joku on murtautunut kotiini, ja odotellut sitten vessassa sopivaa tilaisuutta. Näin sieluni silmin, kuinka aivan kilahtaneen näköinen kirvesmurhaaja hiipii eteisessäni. Hädissäni yritin keksiä jotain kättäpidempää. JATKUU...

JATKUU...Keksin,että lipastoni laatikossa on vanha puukko. Olin kauhusta kamaantunut, mutta pakkohan mun oli lähteä konttaamaan hyvin hyvin hitaasti ja äönettömästi kohti lipastoa (joka oli eteisaukon toisella puolella). En ole eläissäni ollut niin peloissani. Vihdoin uskaltauduin kurkistamaan eteiseen...siellä ei ollut ketään. Otin puukkoni, ja tarkistin vielä vessan, ja eteisen kaapit varmuuden vuoksi. En tiedö, mitä kissat näkivät. Ainoa kerta, kun käyttäytyivät noin. Ja asuttiin monet vuodet yhdessä.

Asuin lukiossa ollessani yksiössä ja heräsin eräänä yönä johonkin meluun. Herättyäni ei enää kuulunut mitään, joten jatkoin nukkumista. Seuraavana aamuna vuokranantajani, joka asui viereisessä asunnossa, kyseli olinko kuullut yöllä mitään. Narkkari-murtovaras oli yrittänyt yöllä murtautua asuntooni edellisen keikan saalis mukanaan, mutta oli kesken kaiken sammunut oveni ulkopuolelle. Poliisit oli sen siitä sitten yöllä poimineet. En alkanut vielä tuolloin pelkäämään, vaan ajattelin olleeni onnekas, kun huumeissa oleva rikollinen ei päässyt asuntooni, mutta myöhemmin sattui vastaavaa ja heräsin yöllä siihen, kun tuntematon tyyppi tuijotti ovella. Luulin näkeväni unta, mutta tarkistin silti oven, joka olikin auki. Käytävästä vielä kuului, kun joku juoksi karkuun portaissa ja käytävän valot oli päällä. Sen jälkeen olen alkanut heräilemään joskus aika helposti pieniinkin ääniin. Hieman pelottaa, tapahtuuko vielä kolmas vastaava juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se kun en ollutkaan yksin. Olin siis ensimmäistä kertaa yöllä töissä yksin isossa rakennuksessa. Työhön liittyi aina sellainen puolen tunnin aktiivisuus ja sitten vartin odottelu. Siellä oli videot ja telkkari, jota katselin odotellessa. Olin ottanut pinosta randomilla jonkun videon, joka oli kauhuelokuva, jossa murhaaja vaaniskeli ihmisiä ovien takana yms. Sitten yhtäkkiä sen työhuoneen ovi työnnettiin auki hitaasti, oikein sillä lailla kliseisesti naristen! Meinasin saada p*skahalvauksen, mutta ovesta tulikin vain vartija, joka oli kierroksellaan ja tarkisti, että minulla on kulkuluvat kunnossa.

Samantyyppinen itsellänikin. Työpaikkani (toimisto) sijaitsi vanhassa rakennuksessa, joka tyhjänä oli hieman creepy paikka.

Kerran sitten olin jäänyt viimeisenä työpaikalle, valmistelin lähtöä ja kävelin käytävällä, jonka varrella sijaitsi kollegoiden työhuoneet.

Yhtäkkiä yksi ovista aukesi hitaasti naristen. Helvetinmoinen pelästyminen, mutta aiheuttaja oli onneksi vain työkaveri, joka olikin huomaamattani jäänyt pidempään.

Joku puristi minua lujaa ukkovarpaasta keskellä yötä, sattui kamalasti. Pelotti ja nousin ylös valvomaan ja odotin vain aamua. Asun yksi suuressa ja vanhassa talossa jossa kaksi kerrosta ja huoneita 18 kpl.

Vierailija kirjoitti:

Olin kotona yksin useampi vuosi sitten (muutin ko talosta 2007, että ennen sitä, varmaan 2000 tai 2001), talo on kolmikerroksinen (pohjakerros, "keskikerros" ja yläkerta) ja peltikattoinen. Lähimmät naapurit kolmessa suunnassa noin 100 m:n päässä, yhden näistä ja meidän talon välissä pelto, neljännessä suunnassa takapihaa ja joki + junanrata.

Oli ilta ja yhtäkkiä kuului hirvittävä rysähdys. Etsin äänen aiheuttajaa "astalo" (ei nyt sentään pesäpallomaila, mutta nappasin takan vierestä takorautaisen kepin (en muista mikä niistä)) kädessä kiertäen koko talon, joka huoneen ja uskaltauduimpa koiran kanssa uloskin. En löytänyt mitään ja koirakin vain nautti ylimääräisestä ulkolenkistä.

No, muutama päivä myöhemmin olin leikkaamassa nurmikkoa, kun näin maassa jotain tummaa, joka näytti kiveltä. Nostin sen käteeni, ja se oli huokoinen ja kevyt, ulkopinnalta tummanharmaa, sisältä (ulkopinta oli haljennut osasta kiveä) vaaleanharmaata. Päättelin, että mikä se sitten olikaan, se oli osunut kattoon ja aiheuttanut rysäyksen.

Kivi oli joko tulivuoresta (laavakiveä) tai meteorin kappale. Paino viittaisi kai enemmän ekaan. En muista oliko silloin tulivuoria purkautumassa (kun tulivuori purkautuu, niin vanha jähmettynyt laava "räjähtää" ensin pois).

Toinen samaan taloon liittyvä oli salamanisku. Olin keskimmäisessä kerroksessa (jossa mm ulko-ovi, keittiö ja olohuone) ja ukkosti. Katselin olohuoneen ikkunoista salamointia ja laskin jyrinästä etäisyyksiä. Salamoiden ja jyrinän väli lyheni ja lyheni, kunnes yhtäkkiä valkoista näkyi joka ikkunasta ja samaan aikaan kuului kova jyrähdys. Kyllä, taloon (oikeammin kai ukkosenjohdattimeen katolla) iski salama. Jääkaappi ja vastaavat oli yhä pistorasioissaan, mutta eivät vaurioituneet.

Se oli kuivunutta koirankakkaa. Niistä tulee sellaisia kobia, huokoisia ja harmaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään tiedä mitä tapahtui. Tuliko stereoihin vika samalla kun sain valveunen/hallusinaation vai mitä.

Olin muutama vuosi sitten kyläilemässä lapsuuden kodissani ja tylsyyksissäni yksin menin yläkertaan vanhaan huoneeseeni, laitoin radion päälle ja asetuin makuulle sängylle. Katselin kattoon ja kuuntelin musiikkia kun yhtäkkiä musiikki alkoi vaimenemaan. Katsoin stereoihin ja volyyminuppi pyöri hitaasti vastapäivään. Nousin istumaan ja katsoin stereoita kummissani.

Musiikin vaimeneminen ja nupin pyöriminen loppui ja pääni sisältä alkoi kuulua huutoa. Vihainen miesääni huusi minulle "Lopeta ittes! Lopeta ittes heti! Nyt! Heti!". Kun huuto loppui alkoi volyyminuppi pyöriä nopeasti myötäpäivään lisäten radion voimakkuutta. Nousin äkkiä sängyltä, juoksin stereoille ja sammutin laitteen.

Jos olisi ollut valveuni niin et olisi voinut nousta istumaan. Oletko joskus kokeillut huumeita? Voi myöhemmin aiheuttaa harha-aistimuksia.

En ole ikinä kokeillut kahvia ja tupakkaa kummempaa. Siksi tämä kummastuttaakin niin kovin.

Valvetila ja unitila sekoittuivat mielessäsi. Osa aistihavainnoistasi tuli valvetilasta ja osa unitilasta. Näin voi tapahtua rentoutuneena, makuulla ollessa.