"Kadonneet" lapsuusmuistot

Miten joku voi alapeukuttaa jonkun toisen -muistoja ???!

Tarkoittaako se ,ettei hyväksy niitä vai sitä ,että pitää niitä  jotenkin  'väärinä' tai vähäarvoisina, vai minä  ?

Eiväthän ne nyt ainakaan ketään täällä vastaan hyökkää-.jonkun henkilökohtaiset muistot omasta elämästään !

Monilla tutuillani on tämä. Eivät muista lapsuudestaan yhtään mitään. Minä sen sijaan muistan paljon kaikenlaista jopa päiväkotiajoilta! Oikein harmittaa, kun olen pariin otteeseen muistuttanut kaveriani jostain yhteisestä, hauskasta lapsuusmuistosta ja hän vain kummastelee "en minä muista mitään tuollaista. Kuinka sinä voit muistaa?"

Oho! En oo tiennyt, että noin monella muistot häviää ja vielä noin rajusti!

Mä oon nyt 22-vuotias ja mun varhaisimmat muistot ovat, kun olin noin 3-4-vuotias. Kaikkea en tietenkään muista ja yksityiskohdat on hämärtyneet, mutta sanoisin, että noin 6-vuotiaasta muistan elämäni pääpiirteittäin. Joitakin asioita en tosin osaa sijoittaa aikajanalle, esim lapsuuden tukholman-risteilyä tai äidin muuttoa pois kotoa (tarkkaa vuotta siis).

Erityisesti kouluun liittyvät asiat muistan. Muistan samoissa koulussa olleita (jopa monien nimet), koulukirjoja, luokkatilat, jopa istuma- ja lukujärjestyksiä?!

Myös kotoa muistuu monia asioita, sekä positiivisia että negatiivisia. Lapsuuteni liittyy traumoja, joten näitä teidän tarinoita luettua ihmettelen, ettei minullakin ole isoja muistiaukkoja.

Toivon, ettei omat muistot ikinä katoaisi, vaikka niitä kipeitäkin asioita on. Välillä olen kyllä miettinyt, että olis pitänyt kirjoittaa päiväkirjaa lapsena ja teininä. Näin voisi palata niihin muistoihin ja erityisesti koettuihin tunteisiin. Ehkä pitäis nyt aloittaa kirjoittaa, ja samalla laittaa ylös sen mitä menneisyydestä vielä muistaa!

Minullakin on iso osa lapsuusmuistoja hävinnyt, muistan vain satunnaisia, lyhyitä kohtauksia, mutta en osaa yhtään sijoittaa niitä aikajanalle. Ehkä varhaisin muistoni on se, että olen olohuoneessa katsomassa missikisoja ja jostain syystä lähden keittiöön missä isäni puolimakaa lattialla veitsen kanssa ja itkee. Pelästyn ja yritän lohduttaa isää, mutta sitten muisto katkeaa. En tiedä miksi hän itki tai mitä hän sen veitsen kanssa oli tekemässä, en ole pystynyt kysymään. 

Itse muistan juurikin noita välähdyksenomaisia hetkiä, usein niihin liittyy jokin tuoksu tai tunne. Mutta en pysty palauttamaan mieleeni esim ensimmäistä koulupäivää tapahtumineen, saatika sitten kouluvuotta. Sen sijaan muistan hämärästi kouluun tutustumispäivältä millainen askartelujuttu tehtiin ja miltä luokassa tuoksui.

Olen joskus ihmetellyt sitä, että en muista lapsuudesta (joka 70-luvulla) yhtään tilannetta jolloin äiti tai isä olisi lohduttanut, halannut tai suukotellut. Jotenkin tuntuu että onhan ainakin äidin täytynyt niin tehdä, mutta en vain muista. Enkä muista isovanhempien tai kenenkään muunkaan koskaan halanneen. Miksihän näin? Ensimmäinen muisto äidin halaamisesta on kun pääsin ylioppilaaksi, jolloin muistan ajatelleeni kuinka väkinäiseltä se tuntuu.

Mutta "mukava" kuulla etten ole ainoa. Olisi mielenkiintoista tietää mistä muistojen puuttuminen johtuu. En oikein jaksa uskoa että kaikilla olisi mitään traumaa taustalla.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:55"]

Onko 70-lukulaisilla muistoja siitä että on vanhemman lähellä, sylissä, lohdutettavana tms.? Mulla ei ole yhtäkään ja mietin oliko se maan tapa 70-luvulla.

[/quote]Ei ole. "Lohdutuksen" muistan: silloin sanottiin lapsen loukattua itseään "huomenna siinä on kovempi paikka".

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:40"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:33"]Onko teidän muistamattomien lapsuudessa tapahtunut jotain pahaa? Joku trauma voisi selittää niiden hyvienkin muistojen puutteen. [/quote] Ei, minulla oli ihan tavallinen lapsuus. Siksi tämä onkin outoa :( -AP

[/quote]Mistä tiedät, kun et muista?
[/quote]
ööö ap vastas jo tähän

En muista mitään, siis yhtään _mitään_ lapsuudestani tai nuoruudestani. Kaikki ennen 20-ikävuotta on jo pyyhkiytynyt mielestäni.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 17:48"]Onko teidän muistamattomien lapsuudessa tapahtunut jotain pahaa? Joku trauma voisi selittää niiden hyvienkin muistojen puutteen.

 Ei, minulla oli ihan tavallinen lapsuus. Siksi tämä onkin outoa :( -AP

Mistä tiedät, että se tavallinen oli, jos et kerran muista mitään?
[/quote]
No siitä mitä vanhemmat ja sukulaiset ovat kertoneet, ja sisaruksilla oli ainakin onnellinen lapsuus. Tai niin ne ainakin sanoo.
-AP

Oon 21-vuotias vasta ja kyllä mä muistan mun lapsuuden tapahtumia ihan hyvin vielä. Tuntuu että mun äidin puolelta ukin kuolema olisi kuin se olisi tapahtunut vasta eilen vaikka siitäkin on jo aikaa 10 vuotta.

Jotenkin huojentavaa lukea etten olekaan ainut joka on unohtanut melkein ihan kaiken lapsuudestaan. Miehelläni on mieletön muisti, muistaa kaikki ohjelmat, laulut ja niiden sanat, telkkarin mainokset ja mitä tapahtui maailmalla. Hän sitten kyselee minulta että muistatko esim tämän ja tämän ohjelman yms ja aina on pakko sanoa etten muista ollenkaan. (Jotenkin jopa noloa). Aivoissa tuntuu että raksuttavat tyhjää ja tietävät että jotain siellä pitäisi olla muistissa. Tuntuu että lapsuusmuistot mahtuvat muutamaan minuutiin. Ja nekin ovat melkein kaikki huonoja muistoja.

Minua kiusattiin koulussa aivan älyttömästi, olen aina ajatellut että sen takia en edes halua muistaa mitään. Ehkä niin on. 

Itsellä oli erityisen vittumainen lapsuus ja muistan niitä ikäviä asioita ihan kummallisilla tavoilla. Esimerkiksi siten, että jos vaikkapa joku vanha biisi alkaa soimaan radiosta, muistan äkkiä kiusallisen selvästi, miten se sama biisi soi usein radiosta sinä kesänä kun jotakin erityisen traumaattista paskaa tapahtui. Ja tämä muisto "iskee" päähän yllättäen vetäen mielen matalaksi vielä 30 vuoden jälkeenkin. Tästä syystä en myöskään halua katsoa mitään vanhoja ohjelmauusintoja tai vastaavia, koska ne liittyvät usein aikaan, jolloin oli vaikea olla. Nostalgia tuppaa olemaan minulle kärsimystä. Onko muilla tällaisia kokemuksia?

Olen 22v enkä muista lähes mitään lapsuudestani, välillä olen asiasta huolestunut :O

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:33"]Onko teidän muistamattomien lapsuudessa tapahtunut jotain pahaa? Joku trauma voisi selittää niiden hyvienkin muistojen puutteen. [/quote] Ei, minulla oli ihan tavallinen lapsuus. Siksi tämä onkin outoa :( -AP

[/quote]Mistä tiedät, kun et muista?

Onko teidän muistamattomien lapsuudessa tapahtunut jotain pahaa? Joku trauma voisi selittää niiden hyvienkin muistojen puutteen.

 Ei, minulla oli ihan tavallinen lapsuus. Siksi tämä onkin outoa :( -AP

Mistä tiedät, että se tavallinen oli, jos et kerran muista mitään?

Sama homma mulla. Muistot kadonneet jonnekin. Luin jostain että  aivot estävät ylikuormittumisen unohtamalla asioita. Kouluaika oli sen verran rankkaa että ehkä   pääkoppani suojelee mua itseltäni jotta psyyke pysyisi koossa. En tunnista edes luokkatovereita valokuvista enkä muista nimiä.

up