"Kadonneet" lapsuusmuistot

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:29"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:26"]Joo, sama juttu täällä. En muista edes omista yo-juhlistani mitään.
[/quote]
siis et yhtään mitään vai et vain muista yksityiskohtia?
[/quote]
En yhtään mitään. Jotenkin outoa kun lukioaikaiset kaverit jutteli vähän aikaa sitten just tuosta yo-päivästä ja itellä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa tai muistikuvaa koko päivästä.

Onko teidän muistamattomien lapsuudessa tapahtunut jotain pahaa? Joku trauma voisi selittää niiden hyvienkin muistojen puutteen.

Kyllä. Täällä yksi parikymppinen joka on jo nyt unohtanut kaikki lapsuusjutut. :/

Mulla sama. Ei mitään traumoja, onnellinen lapsuus oli. Muistan just lähinnä yksittäisiä välähdyksiä. N25

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:33"]Onko teidän muistamattomien lapsuudessa tapahtunut jotain pahaa? Joku trauma voisi selittää niiden hyvienkin muistojen puutteen.
[/quote]
Ei, minulla oli ihan tavallinen lapsuus. Siksi tämä onkin outoa :(
-AP

Sama! Helpottavaa kuulla, etten ole ainut! On vaivaannuttavaa jutella lapsuudesta, kun en vaan kerta kaikkiaan muista paljoakaan. Joitain yksittäisiä kohtauksia muistan, mutta suurinta osaa en ollenkaan, vaikka joku sanoisi, että näin ja noin on tapahtunut. Mistä tälläinen muistamattomuus voi johtua? Aikuisiältä muistan ihan tasan tarkkaan asiat normaalisti, mutta 0-15 v. on hukassa lähes täysin! Olen yli 30 v. nyt.

Aika mielenkiintoista! Minkä ikäisestä teillä "muistamattomilla" on ensimmäiset kunnon muistot, joista muistatte muutakin kuin vain välähdyksiä?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:38"]

Aika mielenkiintoista! Minkä ikäisestä teillä "muistamattomilla" on ensimmäiset kunnon muistot, joista muistatte muutakin kuin vain välähdyksiä?

[/quote]

Hmm..olen varmaan joku 9-11v. Heräsin vanhempieni riitaan joka yltyi kunnon tappeluksi niin että esim. hedelmäkulho lensi päin seinää. Muistan, että isosiskoni tuli yläkertaan, jossa meidän nuorempien lasten huoneet olivat ja hän meni lohduttamaan nuorinta.

Seuraavat kunnon muistot ovat vasta jostain teini-iältä.

-nelonen-

Mä muistan yläasteelta asti koulun mielestäni hyvin, mutta en kotioloista juuri mitään muuta kuin jotain välähdyksiä. Samoin lukiossa koulu muistuu hyvin mieleen muttei minkälaista oli kotona. Kotoa muuttamisen jälkeen muistan asioita jotenkin kokonaisvaltaisemmin. Mulla oli kyllä aika vaikeaa lapsena kun vanhemmilla oli masennusta ja huonot välit keskenään.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:43"]

Mä muistan yläasteelta asti koulun mielestäni hyvin, mutta en kotioloista juuri mitään muuta kuin jotain välähdyksiä. Samoin lukiossa koulu muistuu hyvin mieleen muttei minkälaista oli kotona. Kotoa muuttamisen jälkeen muistan asioita jotenkin kokonaisvaltaisemmin. Mulla oli kyllä aika vaikeaa lapsena kun vanhemmilla oli masennusta ja huonot välit keskenään.

[/quote]

Tästä vielä. Nyt kun ajattelen niin vanhempani on tavallaan kumitettu muistoista pois. Yritin muistaa jotain lapsuudesta ja muistan kavereita, koulun, sukulaisia, mutta en juuri mitään vanhemmista.

Sama juttu minulla, oli vaivaannuttavaa olla luokkakokouksessa, kun ihmiset puhuivat minun tekemistä asioista ja muiden ja itse vaan hymyilin ja mietin etten muista kuin pari asiaa koko ajalta. Itseasiassa unohdan helposti viime viikonkin tekemiset. Outoa.

Miten hyvin te paremmin lapsuuden muistavat sitten muistatte kaiken?

22 vuotias täällä jolla on useamman vuoden pituinen katkos muistoissaan, ja olen ajoittanut tämän muistojen sumenemisen isoisäni kuoleman ja nykyisen avomieheni löytymisen välille. On todella ikävää kun puhutaan jopa 5 vuodesta "parhaista" nuoruusvuosista (ala-asteen loppu ja yläasteen alku). Olen nyt vasta pikkuhiljaa alkanut hahmottaa, että muistan myös seurustelumme alkuajoista hyvin vähän.. Isoisäni kuolema oli nuorelle minulle kaikista surullisinta, ja on vielä tänä päivänäkin, 11 vuotta myöhemmin, en keskustele syvemmin edes mummini kanssa ukista, koska en voi puhua hänestä itkemättä. Silti sisimmässäni aavistan, että isoisä haluaisi suruni päättyvän.. ymmärtäisi vain kuinka ikävä on kova. :(

Jäin nyt oikein miettimään asiaa ja tajusin, ettei äiti ole kuin yhdessä muistossa. Silloinkin olen kait ollut alakouluikäinen. Se on ainoa kerta, kun varmaksi tiedän, että äiti on ottanut lähelleen (ukkosti ja pelkäsin ukkosta kuollakseni. Isästä ei voinut hakea turvaa kun katseli salamoita siskojeni kanssa ulkona). Mitä äitiäni tunnen, se voi tosiaan ollakin ainoa kerta. Mutta muistan, että tuntui ihanalta ja lohdulliselta olla liki häntä.

-nelonen taas-

Kuulostaa tosi erikoiselta. Itse muistan paljonkin lapsuudestani. Paras ystäväni myös muistaa, kun tapasimme, mutta itse en sitä muista. Olin 2,5v, ystävä juuri 3 täyttänyt. Nyt olemme jo yli 40. Minulla on muitakin ystäviä, jotka olen tuntenut päiväkodista tai ala-asteelta asti. Eikö teillä, jotka ette muista ole lapsuusystäviä?

Kyllä ne muistiin tulevatvoisin menänukkumaan ja muistella minua pienenä. Taidan tehdä niin.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:47"]Sama juttu minulla, oli vaivaannuttavaa olla luokkakokouksessa, kun ihmiset puhuivat minun tekemistä asioista ja muiden ja itse vaan hymyilin ja mietin etten muista kuin pari asiaa koko ajalta. Itseasiassa unohdan helposti viime viikonkin tekemiset. Outoa.
[/quote]
Hei minulle kävi melkein sama juttu vähän aikaa sitten. Olin luokkakokouksessa ja kateltiin vanhoja luokkakuvia, oli todella ahdistavaa kun yksi kaveri sanoi että "hei muistatko, olit ihastunut X:ään melkein koko ala-asteen" ja siis minulla ei ollut mitään mielikuvaa siitä kuka tämä X edes oli ja kuvakaan ei tuonut yhtään mitään mieleen :/

Onko 70-lukulaisilla muistoja siitä että on vanhemman lähellä, sylissä, lohdutettavana tms.? Mulla ei ole yhtäkään ja mietin oliko se maan tapa 70-luvulla.

Mulla on samaa ja mä luulin, että mun lapsuus oli onnellinen ja ihan tavallinen, mutta ne muistot palautuivat sitten, kun sain oman lapsen päälle 30-vuotiaana.

Oli kuitenkin "trauma" tausta ja sen takia en muistanut. Ei se trauma tarkoita välttämättä mitään fyysistä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä, se voi olla jotain kodin ilmapiirissä, miksi lapsi sulkee itsensä mielessään muualle ja muistoja ei jää. Tai vaikka muistaakin jotain, ei ole sellaista tarinaa siinä lapsuudessa, punainen lanka puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:47"]

Miten hyvin te paremmin lapsuuden muistavat sitten muistatte kaiken?

[/quote]

Minulla on hyvä muisti. Ensimmäiset lapsuusmuistot minulla on kaksivuotiaasta, välähdyksenomaisia toki. Kolme-neljävuotiaasta asti kokonaisia kohtauksia ja viisi-kuusivuotiaasta asti varsinaisten tapahtumien lisäksi muistan paikkoja, tuoksuja ja tunnelmia, joita tapahtumien aikana koin. Kouluajat ovat tarkasti muistoissa ensimmäisestä koulupäivästä lähtien ja valtaosa koulukavereiden nimistä palautuu mieleen. Oikeastaan tuntuu, että nyt muisti huononee vuosi vuodelta, kun muistettavaa tulee koko ajan lisää :D