"Kadonneet" lapsuusmuistot

En muista lapsuudesta mitään ja luulin aina että en vaan muistanut, vaikka lapsuus oli onnellinen ja ei ollut traumojakaan. Mutta vähän aikaa sitten tuli ilmi että lapsuudessa oli yksi iso "traumatisoiva" tapahtuma josta en kyllä muista itse mitään.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 12:53"]En muista lapsuudesta mitään ja luulin aina että en vaan muistanut, vaikka lapsuus oli onnellinen ja ei ollut traumojakaan. Mutta vähän aikaa sitten tuli ilmi että lapsuudessa oli yksi iso "traumatisoiva" tapahtuma josta en kyllä muista itse mitään.
[/quote]
aika hurjaa, voitko kertoa mikä se tapahtuma sitten oli..?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 12:53"]En muista lapsuudesta mitään ja luulin aina että en vaan muistanut, vaikka lapsuus oli onnellinen ja ei ollut traumojakaan. Mutta vähän aikaa sitten tuli ilmi että lapsuudessa oli yksi iso "traumatisoiva" tapahtuma josta en kyllä muista itse mitään.
[/quote]
aika hurjaa, voitko kertoa mikä se tapahtuma sitten oli..?
[/quote]
Kolari jossa kuoli 2 sukulaista.

Jos ei tiettyinä ikäkausina muistele lapsuuttaan se häviää mielestä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:05"]Jos ei tiettyinä ikäkausina muistele lapsuuttaan se häviää mielestä.
[/quote]
mielenkiintoista, kerro lisää?

Onkohan muistamattomuus enemmän naisten "vaiva."

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:17"]Onkohan muistamattomuus enemmän naisten "vaiva."
[/quote]
Kuinka niin?

Onpa jännää.... Minä muistan lapsuuteni erittäin tarkasti, ja esim. Tietyn musiikin kuunteleminen saa minulle saman tunteen joka oli silloin, kun sitä lapsena kuuntelin. Muistan tuoksuja, paikkoja ja muita aistimuksia joka kerta, kun kuuntelen niitä kappaleita joita lapsena kuuntelin. Sen sijaan viime vuosilta on vaikea muistaa mitään. Olen 24.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:33"]Onko teidän muistamattomien lapsuudessa tapahtunut jotain pahaa? Joku trauma voisi selittää niiden hyvienkin muistojen puutteen.
[/quote]
Näin juuri. Minä en muista varhaislapsuudesta mitään, mutta terapeuttini sanoi sen olevan normaalia. Alitajunnass unohtanut kaiken, lapsuuteni oli traumaattinen.

Kuulostaa oudolta ja pelottavalta, etteivät jotkut muista lapsuuttaan ollenkaan. Minulla varhaisimmat, epäselvät muistot ovat jostain kahden tai kolmen vuoden iästä. Muistan vaikka mitä, mitä tapahtui syntymäkodissani, josta muutimme pois, kun olin nelivuotias. Päiväkodeista (ehdin olla kolmessa eri päiväkodissa) minulla on paljon muistoja, kouluajoilta muistan jopa paljon suoria lainauksia oppikirjoista.

Monilla lapsuutensa unohtaneilla tuntuu olevan jotain traumaattisia kokemuksia tai vähintään läheisyyden puutetta. Ehkä minä muistan niin paljon siksi, että meillä oli aina joku kotona, eli saimme paljon rakkautta ja huomiota? (Äiti ja isä olivat vuorotellen töissä toisen hoitaessa lapsia, minkä lisäksi isovanhempani olivat vahvasti läsnä elämässämme.)

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:55"]Onko 70-lukulaisilla muistoja siitä että on vanhemman lähellä, sylissä, lohdutettavana tms.? Mulla ei ole yhtäkään ja mietin oliko se maan tapa 70-luvulla.
[/quote]

Lohdutusmuistoa ei ole. Sen muistan ajalta alle 4v, kun äiti usein kutitti minua ja pikkuveljeä kunnes olimme kirjaimellisesti rikki naurusta :))

Muistan lapsuudesta sen, että oli usein nälkä ja piti ottaa itse ruokaa. Ei oikein ollut muuta kuin syksyllä omenoita. Joskus arki-iltoina keitettiin iso kattila perunoita, niitä söin voin kanssa. Ja näkkäriä oli, sitä söin koulun jälkeen.

Ihan koulutetut työssäkäyvät vanhemmat oli, jotka maksoi asuntolainaa. Kai tämä Suomessa asuminen ja eläminen on aina ennenkin ollut yhtä kurjaa kuin nyt (elän alle toimeentulominimin).

Kun ihminen vanhenee niin sitten ne lapsuusmuistot  tulevatkin yleensä (ainakin kaikkien  niiden gerontologisten tutkimusten mukaan) mieleen paljon paremmin ja vastaavasti taas ihan tämä ja eilinen päivämenettävät merkityksensä ja jo tietysti senkin takia ,että päivät siellä vanhainkodissa ovat aika yksitoikkoista rutiinin toistoa vain päivästä toiseen.

Välillä joku siirretään saattohoitoon ja joku kuolee esim. palvelutalossa,mutta eipä siellä mitään kovin kummoista enää tapahdu. Ihanaa, että ihmisellä kuitenkin on muistonsa ja toivottavasti vielä pitkään muistinsakin tallella joten nuo muistot elähdyttävät ja antavat iloa vanhukselle. (Kuka nyt ikäviä asioita haluaisikaan muistella)

Siitä näkökulmasta nuoruus on kultaista aikaa ja lapsuus oikein elämän auvoa.

Silloin kun he itsekin sitä ikää vielä  elivät,hekään eivät tietenkään ajatelleet sitä sellaisena,kuin miten he se muistoissaan näkevät ja millaisena se näyttäytyy nyt-heidän  elämänsä ehtoona.

Ihmisen muistot ovat muistintutkijoiden mukaan läpi elämän jatkuva, alati muuttuva,ihmisen sisällä ,hänen 'hengessään', eli siis psyykkisessä mielen kokonaisuudessaan  tapahtuva  tulkintaprosessi.

Tämä ei tarkoita itselleen valehtelemista tai omien muistojensa itselleenkin vääristelyä ,vaan yksinkertaisesti vain sitä ,että muistot eri elämämme jaksoina saavat meille eri merkityksen .

moi

Joo, sama juttu täällä. En muista edes omista yo-juhlistani mitään.

Sama homma. Joitain välähdyksiä tulee mutta en tiedä, ovatko edes totta. En osaa sanoa edes, että oliko lapsuuteni onnellinen, sainko paljon läheisyyttä yms.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:26"]Joo, sama juttu täällä. En muista edes omista yo-juhlistani mitään.
[/quote]
siis et yhtään mitään vai et vain muista yksityiskohtia?

Samaminulls

Paljon olen minäkin unohtanut. Joistain matkoista muistan yksittäisiä hetkiä.

Kaverit, yhteiset tekemiset ja tulevsisuuden suunnitelmat ovat häipyneet.

Ja ikää on vasta 42v.

"Lapsuuteni kesät, sumuun vajonneet, ..."

Mulla oli nuoruudessa koulussa vaikeaa mutta opettajat auttoivat. Muistelen lämmöllä näitä ihania opettajia