Lue keskustelun säännöt.
Kerro lyhyesti tämän hetkisestä elämäntilanteestasi
27.07.2015 |
Av:lla pyörii todella erilaisia ihmisiä, joten olisi todella kiva kuulla, millainen tilanne kullakin juuri nyt elämässään meneillään. Kukin saa kertoa, mitä itse haluaa, mitään tarkkoja raameja en aseta.
Itse olen juuri 18 vuotta täyttänyt tyttö. Muutin keväällä ennen koulujen loppua omilleni ja syksyllä aloitan abivuoteni lukiossa. Lukion jälkeen suunnittelen hakevani lääkikseen. Tällä hetkellä olen kesätöissä siivousfirmassa. Olen todella läheisissä väleissä äitini kanssa, mutta isäni on alkoholisti ja näen häntä noin kerran kuukaudessa. (Äiti sen sijaan poikkeaa luonani ainakin 3 kertaa viikossa :D). Totuttelen vielä yksin asumiseen ja yo-kirjoitukset jännittävät, mutta kaiken kaikkiaan elämäni on ihan kivaa :).
Mobiili luultavasti poistaa kappalejakoni, pahoittelut...
Kommentit (91)
21-vuotias nainen, muutto edessä isompaan asuntoon, 10kk lapsi, tod.näköisesti toinen tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen nainen, jolla vakituinen työ, ihana aviomies, aivan mahtava lapsi, ja elämän ympyrät kapeutuneet aika paljon siitä mitä olivat nuorempana. Elämäni lienee siis soikeaa :).
41-vuotias nainen, eronnut vuosi sitten, hyvät välit exään, kolme upeaa teini-ikäistä lasta, viikko-viikko systeemi. Vakityö mukavassa paikassa kivojen työkavereiden kanssa. Ura-asiat kipuilin silloin, kun lapset olivat pieniä, opiskelin uuteen haaveammattiin samaan aikaan kun lapset olivat kotihoidossa. Ex jäi asumaan vanhaan suureen taloomme ja hoitaa antaumuksella taloa ja puutarhaa, joita minä inhosin.. ;-) Minä ostin unelmieni asunnon kerrostalon ylimmästä kerroksesta, asun ensimmäistä kertaa elämässäni juuri niin kuin itse haluan. Eron jälkeen olen elänyt villiä sinkkuelämää, juhlinut ystävien kanssa, matkustellut, harrastanut loistavaa seksiä.
Muutama viikko sitten tapasin miehen, joka on pyöräyttänyt maailmani ympäri. Hänen kanssaan on niin mielettömän hyvä olla, hän on todella se puuttuva palanen minulle, joka ajatuksiltaan ja fyysisestikin täydentää minut kokonaiseksi. Pääsi siis yllättäen käymään näin, että olen niin umpirakastunut, etten koskaan ennen. Olen ollut eron jälkeen onnellinen, mutta nyt ihan super onnellinen! Tiedän, että tämä voi kestää koko loppuelämän tai tämä voi loppua vaikka heti tai jotain siltä väliltä. Se riski on otettava, nyt nautin. :-)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 01:10"]
Nainen, vähän päälle parikymppinen, yksinäinen ja joku syrjäytynyt vissiin... Päässä vikaa, luonnollisesti.......
[/quote]
Joo, täällä kans. Ei lisättävää.
Pian 29 vuotta täyttävä valokuvausta harrastava opiskelija. Reilun vuoden päästä pitäisi valmistua. Haaveilen toisen koulutuksen käymisestä vikan korkeakouluvuoden aikana. Menossa mukana 6vuotias lapsi ja miesystävä, jonka kanssa seurusteltu 5vuotta. Asutaan opiskelijakaksiossa, haaveissa on isompi asunto, mutta jos ei saada sieltä mistä haettiin, niin jospa sitten ostettaisiin oma, kun toivottavasti saan töitä valmistumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten vielä tällä palstalla nämä samat idiootit, jotka vastasivat tähänkin ketjuun kauhistelevat kuinka SUOMALAISET ÄIDIT OVAT NIIN JÄRKYTTÄVÄN HIRVEITÄ, kun lukevat tätä palstaa. Samaiset idiootit (velat, teinit, aikamiespojat, ylilauta jonnet) pyörivät näköjään täällä keskenään ja haukkuvat äitejä, hahah.
28-vuotias nainen, yhden päiväkoti-ikäisen äiti. Lapsi asuu vuoroviikoin minulla ja isällään. Asutaan Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa, lähellä keskustaa. Olen tällä hetkellä koulutustani vastaavassa mielenkiintoisessa työssä, ja toivon että saan lähikuukausina myös maisterin paperit ulos. Olen ollut sinkku jo useamman vuoden, mutta nyt näyttää siltä, että tämä tilanne saattaa muuttua hyvinkin pian. :) Mulla on laaja ja läheinen ystäväpiiri, ja vietän heidän kanssaan paljon aikaa. Kaiken kaikkiaan olen tämän hetkisessä elämässäni varsin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässäni on perusasiat kunnossa ja on joitain etuoikeutettujakin asioita ottaen huomioon että olen vasta opiskelija, mutta tällä hetkellä nuo suuret asiat tuntuvat mitättömiltä koska sisälläni on tyhjyys ja olen allapäin. Käyn myös läpi suruaikaa, joka musertaa. Jos saisin mielialan kuntoon niin elämäni olisi varmaan tosi jees. Nyt se on vain... jotain. Olen +20 mutta -25. En halua paljastaa ikää tarkasti, olen vainoharhainen.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 01:41"]Olen 27-vuotias yksin Yhdysvalloissa asuva nainen. Mieheni asuu Suomessa. Olen tällä hetkellä sairauslomalla ampumahaavojen takia (kaksi luotia, vatsaan ja käteen). Nautin elämän erilaisuudesta täällä ulkomailla mutta jos en saa vakituista paikkaa täältä, palaan Suomeen. Tulevaisuuden suunnitelmiin ei kuulu lapsia, rakkaani ovat työ ja mies.
[/quote]
En tarkoita tätä mitenkään ilkeästi, mutta olen bongannut sanan ampumahaava monessa eri ketjussa. Toki se traumatisoi, en sitä kiellä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24v nainen, asun toistaiseksi vielä avomiehen kanssa pientä suloista kotiamme. Tämän kuun lopussa koittaa muuttopäivä, mies muuttaa pieneen yksiöön ja minä 4 naisen yhteiskommuuniin, kun lähden opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
Haikealta tuntuu 3,5 vuoden erilläolo, siitä tulee varmasti vaikeaa meille molemmille. Mutta teen tämän oma haaveammatti ja parempi yhteinen tulevaisuus kiikarissa, nykyisellä koulutuksella en pyyhi edes harakan p*rsettä suoraan sanottuna. Enkä ikinä halua olla kenenkään "elätettävänä". Tällä hetkellä teen ihan ok duunia, jossa en kylläkään viihtyisi enää hetkeäkään pidempään.
Haaveilen, että kouluni jälkeen menisimme naimisiin ja hankkisimme muutamat kersat siihen jalkoihin pyörimään :) pientä ihanaa yksinkertaista elämää.
:0