Kerro lyhyesti tämän hetkisestä elämäntilanteestasi

20 vuotias sinkku, yhden lapsen äiti. Jatkan opiskeluita elokuussa. Lapsi muuttaa isälleen koska itse en enää jaksa/halua/pysty elämään näin onnetonta elämää.

16v, aloitan kohta sosiaali- ja terveysalalla opinnot. Jännittää, kun en tunne ketään sieltä.

Nainen, vähän päälle parikymppinen, yksinäinen ja joku syrjäytynyt vissiin... Päässä vikaa, luonnollisesti.......

24-vuotias nainen. Opiskelut toistaiseksi tauolla/kesken motivaation puutteen takia. Eli tällä hetkellä ainoastaan yo-pohja. Vakituisessa työsuhteessa mielekkäässä työssä. Ok palkka, kolmas vuosi samassa firmassa. Kihloissa ihanan miehen kanssa ja häitä kovasti suunnitellaan ensi kesälle. Ei omia lapsia, miehellä kaksi mukavaa lasta edellisestä suhteestaan. Asumme omakotitalossa, jonka ostimme kaksi vuotta sitten. Aivan tuliterä parinsadan tonnin unelmatalo ja lainaa jäljellä vielä luonnollisesti vaikka reilu käsiraha maksettiinkin. Säästötilillä vielä ihan mukava summa pahanpäivän varalle. Kovasti yhteisestä lapsesta haaveilen, mutta vasta häiden jälkeen sitten. 2-4 kertaa vuodessa reissataan jonnekin ulkomaille ja nautitaan toisistamme vielä ennen kuin lapsia alkaa tulla.

19-vuotias naisenalku, joka aloittaa syksyllä lukion neljännen vuoden. Pari kuukautta sitten eronnut lähemmäs kahden vuoden parisuhteesta. Perustyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä.

Leikki-ikäisen lapsen äiti, naimisissa. Muutettiin uudelle paikkakunnalle kauas entisistä ympyröistä. Uusi työ ja lapsiperheen arki alkaa parin viikon kuluttua.

Kohta 26-vuotias sinkku, asun 20 neliön yksiössä Helsingissä kantakaupungin laidalla. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja valmistun nyt jouluna. Teen oman alan töitä. Vuosi sitten erosin tokasta pitkähköstä suhteesta (2v). Nyt olen löytänyt itseni, itsetuntoni, vahvuuteni ja urheilun ja elämänilon. Uuteen suhteeseen alkaisin pian olla valmis, mutta haluan miehen joka vie multa jalat täysin alta ja sellaisia ei ole näkynyt. Just nyt elämä tuntuu ihanalta. Vaikkakin vähän harmittaa, että kaverit on perheellisiä ja välillä yksinäisyys pikkaisen kalvaa. Lapsuuden emotionaalinen laiminlyönti alkanut vaivata mieltä, pelottaa pystynkö koskaan tasapainoiseen parisuhteeseen, pelottaa saanko koskaan lapsia ja jos saan, kykenenkö olemaan tarpeeksi tasapainoinen ja rakastava äiti heille. Olen hakenut ajoittain oireilevaan bulimiaani vihdoinkin apua.

42v nainen, naimisissa, 2 teini-ikäistä lasta. Yhdessä mieheni kanssa jo 22v, (puutteessa elelen)vakituiset työpaikat jo 20vuotta molemmilla, velaton talo...  Tasaisen tappavaa tylsää elämää...

Olen 27-vuotias yksin Yhdysvalloissa asuva nainen. Mieheni asuu Suomessa. Olen tällä hetkellä sairauslomalla ampumahaavojen takia (kaksi luotia, vatsaan ja käteen). Nautin elämän erilaisuudesta täällä ulkomailla mutta jos en saa vakituista paikkaa täältä, palaan Suomeen. Tulevaisuuden suunnitelmiin ei kuulu lapsia, rakkaani ovat työ ja mies.

Up

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 16:23"]25v, juuri valmistumassa ammattikorkeasta ja aloittamassa työelämän. Työpaikka löytyi heti :) Kotoa löytyy 4.5v poika sekä aviopuoliso.
[/quote]
Miksi tähän tuli monta alapeukkua :O Hirveästi tehnyt duunia viime vuodet asioiden eteen, varsinkin opintojeni joita olen suorittanut monta vuotta lapsi kainalossa.

Nosto

29 -vuotias nainen. Teen uraa ulkomailla. Erittäin hyvät tulot. Mielenterveys heittelee pahasti, muuten onnellinen. Ei onneksi masennusta kuitenkaan. Poikaystävä on (ihana mies, mutta ei tarpeeksi luotettava), mutta suunnittelen lapsen hankintaa yksin neljän vuoden päästä. Palkkaan kotiin hoitajan.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 16:23"]25v, juuri valmistumassa ammattikorkeasta ja aloittamassa työelämän. Työpaikka löytyi heti :) Kotoa löytyy 4.5v poika sekä aviopuoliso. [/quote] Miksi tähän tuli monta alapeukkua :O Hirveästi tehnyt duunia viime vuodet asioiden eteen, varsinkin opintojeni joita olen suorittanut monta vuotta lapsi kainalossa.

[/quote]

Varmaankin tuo työpaikan löytyminen heti.

37-vuotias, nainen. Poliisi. Ei lapsia, mies samasta piiristä. Asutaan kerrostalossa.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 16:23"]25v, juuri valmistumassa ammattikorkeasta ja aloittamassa työelämän. Työpaikka löytyi heti :) Kotoa löytyy 4.5v poika sekä aviopuoliso. [/quote] Miksi tähän tuli monta alapeukkua :O Hirveästi tehnyt duunia viime vuodet asioiden eteen, varsinkin opintojeni joita olen suorittanut monta vuotta lapsi kainalossa.

[/quote]

Varmaankin tuo työpaikan löytyminen heti.
[/quote]
No se on se paras juttu tässä elämäntilanteessani ja siitä nautin täysillä, enkä häpeile sitä että tässä taloustilanteessa onnistuin nappaamaan töitä itselleni ;) Toki hoitajille niitä on jos ei ole nirso, mutta onneksi sain mieleisen.

25v nainen, kolme vuotias lapsi ja mies. Lähihoitaja ammatilta ja ens keväänä tarkoitus hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi:) mies opiskelee, mutta tällä hetkellä kesätöissä. Elämä on ihan jees ja toisesta vauvasta haaveillaan:)

27-vuotias nainen, odotetaan avopuolison kanssa esikoista syntyväksi syyskuussa. Naimisiinmenoa ollaan hissuksiin suunniteltu. Ylioppilas sekä kaksi ammatillista tutkintoa, jotka eivät kylläkään lyöneet leiville. Kassatyössä aiemmin, mutta ei houkuta loppuelämän työsarkana, sosiaali- ja terveysalalla opiskelupaikka odottamassa ensi syksyä ja vanhempainvapaan päättymistä. Nyt ennen äitiyslomaa ollut työttömänä, mies vakitöissä ja rahallisesti pärjätään aivan hyvin. Teen vapaaehtoistyötä nuorten parissa. Tyytyväinen olen tämänhetkiseen tilanteeseen :)

15v tyttö. Masennusta ollut vuosi sitten tapahtuneesta erosta asti, mutta se on alkanut jo vähän helpottamaan. Nyt yritän pikkuhiljaa aloittaa uutta suhdetta, mutta vähän olen kyllä epävarma, joten yritän olla kiirehtimättä mihinkään.
Rakastan laulaa ja musiikki on lähellä sydäntäni, kuten taide muutenkin.
Haluaisin myös osata soittaa soittimia esim. kitaraa ja pianoa.
Musiikista tuskin saan ammattia, mutta sosiaali- ja terveysala kiinnostaisi.

Olen 27-vuotias nainen. Olen naimisissa. Asun mieheni kanssa omakotitalossa maalla ja meillä on kesäpaikka saaristossa. En jaksa huolehtia talosta enkä kesäpaikasta, haluaisin asua huolettomasti ja kaupungissa. Olen ollut masentunut lapsesta asti. Valmistuin keväällä ja nyt odotan päätöstä kuntoutustuesta. Tunnen olevani loukussa, alisuoriutunut, väsynyt ja kulunut, jatkuvasti surullinen. Yritän kiinnostua asioista ja itsestäni, jotta voisin olla onnellisempi tai ainakin vähemmän toivoton. Mietin esimerkiksi, haluanko joskus lapsen vai en.