20v ja haluan äidiksi
minulla on asioita mitkä askarruttavat äidiksi tulemisessa.. Kerron hieman tilannettani: eli olen siis 20 vuotta, pian 21 vuotta ja haluaisin perustaa perheen kihlattuni kanssa. Olen seurustellut hänen kanssaan 15 vuotiaasta asti ja olemme asuneet 4vuotta jo yhdessä. Minä valmistun parin kuukauden päästä lähihoitaja kaksoistutkinnosta ja poikaystäväni on jo valmistunut, mutta saanut myöskin jatko-opiskelupaikan ammattikorkea koulusta. Molemmat meistä haluaisi vauvan ja meillä onkin vuoden ollut jo hieman vitsillä heittoa siitä, että hankittaisiinko lapsi, mutta kuitenkin minua mietyttää olemmeko liian nuoria tai miten rahat riittäisivät, jos minä tulisin raskaaksi minun valmistuttua. Olemme siis vakavissaankin puhuneet nyt, että haluaisimme kummatkin oikeasti perustaa perheen. Kuitenkin se mietityttää, että tuleeko sitä minun jatkettua ammattikorkea kouluun lapsen hankkimisen jälkeen. Paljon on siis mietyttävää ja haluaisinkin kuulla hieman neuvoja ja omia kokemuksia muilta :)
Kommentit (73)
On kiva kuulla muiden tilanteita :) ja juu, ne raha-asiat kyllä pohdituttaa. Olisi minusta rauhottavampaa, että toinen meistä olisi edes töissä, mutta tosissaan poikaystävälläni alkaisi opiskelut ensi syksynä ja tällä hetkellä hän on vuoden armeijassa. Olemme pohtineet, että ensivuoden alussa alkaisimme yrittämään lasta. Sen takia tahdon miettiä asiaa perin pohjin. Ja jos alkaisimme ensivuoden alussa yrittämään, niin silloin kerkeisin olla jonkun aikaa töissä minun valmistuttua. En tiedä :D ei millään haluaisi odottaa, että kummatkin opiskelisi vielä ammattikorkeakoulut ja sitten hankkisi lapset.
Meilläki on nyt yritetty 5 kuukautta, vielä tuloksetta. Aina ihminen itse tietää onko liian nuori vai ei. Itse olen just täyttäny 21 ja mies vuoden vanhempi. Meillä tosin sellane tilanne et vakkaripaikat kummallaki. En kyllä koe itseäni liian nuoreksi. Mukava huomata et täällä on nuoriaki yrittäjiä. Olisi mukavaa perustaa ryhmä meille nuorille yrittäville tuleville äideille! :)
Toivon plussia teille! :) Meillä ajatuksena olisi vasta 2016 tammikuussa aloittaa yrittämään siis, että valmistuisin koulustani ennen. :) sitten raskausaikana töitä niin kauan kuin kerkiää. Olisi kyllä ihanaa, että meilläkin olisi kummallakin jo työpaikat, mutta mies tällähetkellä armeijassa :) me ollaan myöskin puhuttu, että mies sitten tekisi opiskelujen ohella myöskin töitä miten on koululta aikaa. Ja niinpä! Semmonen ryhmä olisi hyvä!
Oho tulipa vähän samat asiat hölötettyä, kuin minun aikasemmassa viestissä.. No mutta kumminkin :D ajattelin myöskin, että yrittäisin pyrkiä samaan aikaan kun olen raskaana niin ammattikouluun ja hakea sitten lykkäystä jos opiskelupaikka tulisi :)
Täällä myös yksi tässä kuussa 21 täyttävä kova vauvakuumeilija. Ollaan oltu miehen kanssa 4 vuotta yhdessä ja ihan tosissamme ollaan puhuttu lapsista, jotka on molempien harras haave.
Aina on ollut itsestään selvää että haluan tulla melko nuorena äidiksi, tällä hetkellä sovinto on että "kunhan edes toisella on vakipaikka" niin aletaan tosissaan yrittämään. Molemmat siis töissä, mutta työsuhteet ovat määräaikaisia.. Uskon, että rahallisesti tultaisiin toimeen (tuskin siinä kukaan kylpee:() mutta enemmän huolettaa että onko tää voimistunut kuumeilu ikään kuin "ohimenevää" (sitä ohi menemistä oon jo melkeen 2kk odottanut... :D) ja vieläkö sitä muutaman vuoden odottelisi.
Jo äidit; oletteko tehnyt päätöksen vauvan hankinnasta harkitusti? Kuumeillut jo kauan ennen yritystä vai alkanut heti tuumasta toimeen?
[quote author="dahlia" time="31.07.2015 klo 18:31"]
Jo äidit; oletteko tehnyt päätöksen vauvan hankinnasta harkitusti? Kuumeillut jo kauan ennen yritystä vai alkanut heti tuumasta toimeen?
[/quote]
On kuumeiltu hyvinkin pitkään. Ilmeisesti ihan ulospäinkin se näkyi kun anoppi kysyi vuoden seurustelun jälkeen mieheltä että mitä jos tulenkin raskaaksi nyt. No tyhmä en kuitenkaan ole, olin silloin vasta 16-vuotias. Me odotettiin "oikeaa hetkeä", ja tajuttiin puolisen vuotta sitten, että parempaa hetkeä ei varmasti ole tulossa moneen vuoteen. Pitkään harkittiin asiaa, tein tänne "kannattaako vauva nyt" -keskusteluita yms. ja monelta kannalta yritettiin katsoa että mistä jäädään paitsi ja riittääkö varmasti rahat jne. Ja tähän tulokseen päädyttiin :)
Mulla vauvakuume alkoi jo vuoden alussa jolloin jo itse yksinäni rupesin pohtimaan asiaa enempi. Miehen kanssa sitten juttelin ja vihjailin enemmän seuraavassa kuussa mutta mies oli epäileväinen "että ei nyt vielä" Mutta annoin miehen puida asiaa rauhassa niin sitten mies tokaisi "joo kulta, hommataan vauva" Haha, oli siinä kyllä hymy korvissa asti. Eli Helmikuun lopulla lopetin pillerit ja tässä edellen tuloksetta, byäh! :( Tuntuu kyl niin kurjalta ku raskautuminen on kestänyt niin kauan ku toi mieski on niin innoissaan. Mies on se mun järki tässäki hommassa "et tärppää sit ku tärppää, eihä meillä oo kiire" Voi kunpa osaisinkin ajatella jokaisena päivänä samalla lailla. Ku aina välillä päähän iskeytyy se vauvakuume ja tulen tänne näihin keskusteluihin ja kuume vain nousee. Eli kyllä me ollaan vauvaa harkittu vakavasti kaikista eri suunnista ja ei voida sanoo et ollan valmiita, tuski kukaan on ennenkuin se lapsi oikeasti tulee maailmaan mutta niinkuin henkisesti ja fyysisesti tottakai ja rahallisesti ollaan valmiita :) Ovulaatiotikut mun mies osti mulle, hah siitäki tietää kuinka se oottaa jo vauvaa ;) Ovulaatio on suurinpiirtein ensviikonloppuna, joten peukut ja varpaat pystyyn nyt. Me kyllä pupuillaan ensviikko! :P
Hei taidan liittyä seuraanne! Eli täällä pian (enskuussa) 20v vauvakuumeilia ja mies 26. Meillä siis tilanne että mie oon kuumeillu jo yli vuoden vaikka yhdessä oltu vasta 2 vuotta ja asutta yhdessä puoli toista vuotta. Mies on sitä mieltä että opinnot alta pois ennenkö vauvaa aletaan miettimäänkään vakavammin. Kummallakin opinnot siis kesken mulla on lukionpäättötodistus taskussa ja nyt sitte 1,5v oppisopimuskoulutusta jäljellä ja miehellä ammattikorkea kesken (vaihtoi yliopistosta 2 vuotta sitten pois) nyt pitänyt välivuoden opiskeluista koskasai niin hyvän työtarjouksen eli vuoden olkut nyt töissä ja ens kuussa takas kouluun noin 2v jäljellä. Eli meillä siirtyy ainakin vauvahaaveet sinne kevääseen 2017:/
Plussatuulia kaikille yrittämään päässeille!
Joo ehdottomasti koulut käyty ja saatu ammatti ja mahdollisesti tietysti työ mihin jopa palata äitiysloman jälkeen. Niin on se rahan tulo ainakin varmistettu asia, ettei siitä tulee ongelmaa :) Teidän tilanteessa on ihan oikein odottaa tuonne 2017 vaikka se kuulostaa hirmu pitkältä ajalta mutta ainakin tuossa ajassa tietää onko onko molemmat valmiit perheenlisäykseen. Mukava kuulla teidän tarinoitanne :)
Millä keinoilla olette saaneet vauvakuumetta lievitettyä?
Mun täytyy tunnustaa eilen kaupassa katselun ja hypistelyn sijaan ostin yhden aivan yli ihan bodyn :/ Tiedän ei sesitä kuumetta ainakaan helpottanut, ehkä hetkellisesti. Josta sitten seurasi kamala suru kun tajusi että ei sitä vauvaa ole vielä tulossa hetkeen:(
Onko teillä tapana käydä kaupassa ihastelemassa vauvan vaatteita ja muita tavaroita?
Minulla on. Tiedän että ei se sitä kuumettahelpota mutta en voi itselleni mitään ainavain lopulta sinne osastolle päädyn:/
sarokoo mikä tilanne teillä on? vieläkös teillä odotellaan plussaa?
Mä olin ikionnellinen kun miehen sisko pojan, niin sain oikein luvan kanssa mennä hypistelee kaikkia ihania vauvanvaatteita. Mutta normaalisti kyllä kierrän ne kaukaa, just tollasien tilanteiden takia. Tulee sit se huono fiilis siitä tänhetkisestä lapsettomuudesta. Mutta toisaalta sulla on nyt se body jota saa hypistellä, se voi tuoda iloa mutta myös surua. :(
Vauvakuumeen lievennys? Miten mä sen teen? Joskus sitä ajattelee ihan kokoajan mutta on vain keksittävä muuta tekemistä ja ajattelemista niin ei ajattele kauheasti asiaa. Alkuvuodesta todellaki luulin olevani raskaana (mutta oli vain pillerien jättämisen jälkeen tulevia valeraskausoireita) niin silloin meinasin tulla hulluks ku selasin kaikki keskustelut vauvoihin ja raskauteen liittyen ja kaikki mitä sanoin päivän aikana liittyi lapsiin. hah :) Neuvoja sinulle? Tosi vaikea sanoa, kun teilläki tohon yrittämiseen on vielä matkaa. Mutta oon kyl kuullu noista lasten vaatteiden ostosta et se helpottais jonkun vauvakuumeilua, mutta niiko sanoin niin se voi lisätä myös vauvakuumetta kun näkee niitä vaatteita nurkissa :)
Jännitävä viikko menossa.. Jotenkin vain on sellainen tunne et tää kuukaus on nyt se ku me se plussa saadaan <3 En tiedä miks, ehkä seki ku laskettu aika olis toukokuussa, miehellä on synttärit kesäkuus ja minulla heinäkuussa ja vuosipäivä elokuussa. Olis jotenki täydellistä, hih :) Keskiviikkona aloitan oviksen mittauksen, joka luultavammin on nyt viikonloppuna. :)
Miten sun arki sujuu muuten varmasti sullaki koulu/työ vie paljon aikaa ja vie ajatukset hetkeksi pois vauvakuumesta? :)
Täällä on kans yks vauvakuumeilija!
Ikää on kans 20v, poikaystävä ens kuun alussa kans 20. Ollaan oltu virallisesti yhessä 7kk, mut 2 vuotta ollaan säädetty.
Tuo ei halua lapsia ollenkaan. Oon koittanu puhuu sen päätä ympäri, vähän muuttu kanta, et ei ainakaa 5 vuoden sisällä lasta hankita.
Oon pari kk käyttäny e-pillereitä (Tri Femoden), mut pari viikkoo unohtu yks ottaa (oli toinen viikko menossa pillereis) ja harrastettiin seksiä. Oon kuullu, et se on aika mitätön mahollisuus tulla sillon raskaaks, mut kattellaa. Menkat pitäs alkaa tällä viikolla.
Niijoo ja molemmat vielä opiskellaan. Ite hevostenhoitajaks vikaa vuotta ja poikaystävällä on joko vuos tai puol vuotta jäljellä vartijan koulutusta. Ei asuta yhessä, mut välimatkaa on max 500m :D
Moikka taas,
Olen huomannut että tällä sivustolla käynti vaan niin pahentaa vauvakuumetta. Mut silti tänne aina palaa. :D vitsi, kun meillä olisi edes toinen käynyt amkin niin eikä vain ammattikoulua ja pystyisi menemään vakityöhön niin en aikailisi hetkeäkään vauvan yrityksen kanssa.
Juttelin myös äitini kanssa tästä meidän suunnitelmasta yrittää lasta. Hänen mielestään vielä 10 vuotta pitäisi odottaa ja talouden ylläpitäminen olisi todella tiukkaa, jos aikoisimme opiskeluiden välissä saada lapsen. Äh.. meidänhän päätös se on, mutta tuskin on ihan perätöntä tuo äitini kommentti :) myöskin se, että jos mieheni opiskeluiden ohella kävisi ilta- ja viikonlopputöissä, niin olisiko hänellä sitten aikaa lapselle.. hui hui.. en millään haluaisi odottaa vielä 4 vuotta että koulut olisi niin sanotusti käyty loppuun :) kummatkin niin meistä toivoo jo vauvaa ja oman perheen perustamista.
Vauvakuumeiluun sen verran vielä, että itselläni vaan vauvatarvikkeiden hypistely vain pahentaa tiöannetta entisestään. :)
Saiskohan tästä aikaseks ihan pidemmänkin ketjun, mukava lukea. :) Mutta niin, 8 yrityskierto meneillään, ja nyt ensimmäistä kertaa koko yrityksen aikana mulla on kuukautiset 6vrk myöhässä. Testannu oon ja yhtä viivaa järjestään näyttäneet. Mulla on kyllä omakin aloitus tälle mutta ajattelinpa silti kommentoida. Sillä lailla meidän elämäntilanne on muuttunut että mä sitten sain töitäkin! :) Vakipaikka toistaiseksi.
Hei! Täälläkin yksi 20-vuotias vauvakuumeilija. Ollaan oltu poikaystävän kanssa alle vuosi yhdessä, josta kuitenkin viisi kuukautta kihloissa ja melkeimpä koko seurustelun ajan ollaan myös asuttu saman katon alla. Poikaystävä 25-vuotias ja valmistunut viime keväänä maisteriksi ja nyt määräikaisessa, mutta melko pitkässä työsuhteessa. Muutimme tämän työn perässä toiselle paikkakunnalle ja omat opintoni viivästyvät, koska ensimmäisen yliopistovuoteni jälkeen vaihdan nyt yliopistoa. Omien opintojeni keskeneräisyys on yksi vauvakuumeen hidastaja, koska en haluaisi jättää opintoja roikkumaan. Olen miettinyt, että ehkä sen jälkeen kun valmistun kandiksi. Toinen vauvakuumeen lievittäjä on kavereideni ja tätini mielipide. Heidän mielestään minun ei missään nimessä kannata hankkia lasta ennekuin valmistun, ja pelkäänkin, että ystävyyssuhteeni kärsisivät lapsen hankkimisesta tässä vaiheessa. En ole puhunut asiasta vanhemmilleni, mutta tiedän, että he järkyttyisivät lapsesta, koska olen esikoinen ja nuorin sisaruksistanikin on vasta 11-vuotias. Poikaystäväni äidin kanssa olen puhunut asiasta hänen aloitteestaan (hän on äärimmmäisen mukava neuvolantäti). Hän itse on saanut poikaystäväni opiskeluaikanaan ja sanoi, että he selsivät aivan hyvin vaikka myös poikaystäväni isä opiskeli tuolloin. Toisaalta hän on sanonut ettei minulla ole mikään, koska olen vasta niin nuori. Myös poikaystävälläni on orastavaa vauvakuumetta, mutta toistaiseksi taitaa olla parasta vain lykätä vauvan yrittämistä tuonnemaksi. Ehkä sitten, kun on kandin paperit kourassa :) Onpa ainakin syy pitää nopeaa opiskelutahtia päällä.
Heipä hei pitkästä aikaa! olen yrittänyt pysytellä täältä pois jotta saisin myös ajatukset pois vauvasta edes hetkeksi mutt taas löydän itseni täältä.
Mun arki on ollut koko kesän kiireistä tai no olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä. Mut tiivistettynä mun perusarki menee kutakuikin tällä kaavalla 5.30 töihin lähtö, 11.00 kotiin ja aamupalan jälkeen tallille, 14.00 kotiin ruuan tekoon ja 15.30 töihin takas ja 19.30-20.00 kotiin takas ja sitten saunan jä'lkeen alkaa olemaan jo sen verran väsy et nukkumaan saapi mennä. opiskelen tosiaan oppisopimuksella maatalouden perustutkinnon ja siksi työajat on tuolaiset. syksyllä ttaas alkaa koulukin mutta onneksi sitä ei hirmu paljoa ole noin 2-3 päivää kuukaudessa
minä en ole oikiastaan sillain äidille vauvakuumeesta kertonut mutta vast ikään käytiin veljen ja pikkusiskon ja äitin kannssa ihan jännä keskustelu sen jälkeen kun kluulin että veli ja isä (vanhempani ovat eronneet) olivat lyöneet kahestaan vetoa että tulenko raskaaksi tämän vuodenpuolella. Minusta tää oli järkyttävää varsinki kun ei pikku rahasta ollut kyse vaan useammasta satasesta :O mutta joo keskustelu lähti liikkeelle kun veli tieten kysäsi että jokos vauva on tulollaan tai joko yritys on aloitettu (löi vetoa eettä vauva saa alkunsa tämän vuoden puolella)koitin sit siihen alkaa jotain selittelemään että ei nyt vielä ku koulut on kesken. Tähän sit pikkusisko totesi vain että odottakaahan että hän kerkeää ripiltä päästä(ens kesänä pääsee). Ennenkö kerkesin mitään sanomaan niin äiti tokaisi että hyvinkin kerkeät ja jopa ylioppilaaksi. Siinä vaiheessa mun naama olivarmaan näkemisen arvoinen ja tottakaiveli sen huomas ja sanoi äidille että mitäs arvelet tuosta ilmeesytä että kerkeääkö pikkusisko päästä ylioppilaaksi. Sen jälkeen äidin ilme oli todella järkyttynyt eikä hän enään sanonut mitään ja mie koitin vain soperrella jotain että eihän sitä koskaan tiedä ja että ei olla päätetty yhtikäs mitään. Tää tilanne oli aivan järkyttävä ku teki mielisanoa että eise ole minusta kiini vain ja että mie haluaisin jo nyt mutta mies ei mutta päädyin olemaan hiljaa ja olla järkyttämättä äitiä sen enempää.
Mutta tulihan tässä jo minusta taas paljon..
Sarikoo toivotaan teille hirmuisesti plussatuulia! täällä ollaan teille peukut pystyssä:)
Cauldronwobat olis kyllä kiva saada tästä pidempi ketju. teille myös hirmuisesti plussatuulia! täällä ollaan myös teille peukut pystyssä! Onnea uudesta työpaikasta! ja sulla kävi hyvä tuuri kun sait vielä vakipaikan
Infinity Täällä myös riittää reilusti opiskelu motivaatiota ja nopea opiskelutahti on täälläkin päällä:)
Täytin itse vasta 21. Ollaan miehen kanssa yritetty lasta nyt 7kk. Mä valmistuin tänä keväänä, ja mies on töissä jo, on mua muutaman vuoden vanhempi. En ainakaan itse koe olevani millään muotoa liian nuori. Miestä mietitytti raha-asiat kun lapset tuli puheeksi, mutta itsellä on vähän sellainen asenne että asioilla on tapana järjestyä. Ei kukaan meidän tuttukaan lapsen/lapsien kanssa miljonääri ole mutta ihan normaalisti tulevat toimeen silti. Suurempana huolenaiheena mä tämän talon koin joka vuosi sitten ostettiin. Mutta en nyt siis sen kummemmin revi stressiä siitäkään, ainakaan vielä. Vaikka en itse ole päässyt vielä edes töihinkään, yritän kuitenkin koko ajan eikä suunnitelmissa todellakaan ole jäädä kotiinkaan pyörimään pidemmäksi aikaa.