20v ja haluan äidiksi
minulla on asioita mitkä askarruttavat äidiksi tulemisessa.. Kerron hieman tilannettani: eli olen siis 20 vuotta, pian 21 vuotta ja haluaisin perustaa perheen kihlattuni kanssa. Olen seurustellut hänen kanssaan 15 vuotiaasta asti ja olemme asuneet 4vuotta jo yhdessä. Minä valmistun parin kuukauden päästä lähihoitaja kaksoistutkinnosta ja poikaystäväni on jo valmistunut, mutta saanut myöskin jatko-opiskelupaikan ammattikorkea koulusta. Molemmat meistä haluaisi vauvan ja meillä onkin vuoden ollut jo hieman vitsillä heittoa siitä, että hankittaisiinko lapsi, mutta kuitenkin minua mietyttää olemmeko liian nuoria tai miten rahat riittäisivät, jos minä tulisin raskaaksi minun valmistuttua. Olemme siis vakavissaankin puhuneet nyt, että haluaisimme kummatkin oikeasti perustaa perheen. Kuitenkin se mietityttää, että tuleeko sitä minun jatkettua ammattikorkea kouluun lapsen hankkimisen jälkeen. Paljon on siis mietyttävää ja haluaisinkin kuulla hieman neuvoja ja omia kokemuksia muilta :)
Kommentit (73)
Ensimmäinen fiksu kommentti tuo edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisenä nelikymppisenä kolmen lapsen äitinä haluan kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että mikäli jompi kumpi on kiinnostunut käymään baareissa tai muissa aikaavievissä harrastuksissa kovin usein, ei vauvoja kannata vielä tehdä.
Äiti ei ainakaan ekaan 1/2 v pääse mihinkään ilman vauvaa. Senkin jälkeen vaikeaa. Isä jos ei ole vauva/kotiorientoitunut, keksii keinonsa olla poissa kotoa. Koska ylityö, koska kaverit, koska harrastukset, koska oma aika, koska ei saa rajoittaa. Tekosyyt ovat loppumattomat. Ja kun mies ei vaan tule kotiin, niin siellä äiti sitten istuu vauvansa kanssa, soitellen äidilleen valituspuheluita. Harva mies on vauvaorientoitunut edes kolmekymppisenä, saatika sitten parikymppisenä.
Ilmeisesti oletatte, että miehenne tulisi olemaan hyvä isä. Se kun on niin ahkerakin, se tekee paljon töitä. Tiedoksenne, Te ette tiedä etukäteen, kuinka hyvä isä miehenne on. Se selviää vasta sitten kun vauva on syntynyt ja siitä pari v eteenpäin. Tuleeko se töistä kotiin ajoissa, nouseeko p,,erse sohvalta kun pitäisi syöttää, vaihtaa vaippaa jne. .. Jos mies on tehnyt paljon töitä ennen vauvaa, tekee hän niitä vielä enemmän vauvan syntymän jälkeen. Ja selitys kuuluu, että siksi että olisi enemmän rahaa, vaikka toinen iso syy on se, että on helpompi olla töissä tekemässä töitä (+saada siitä rahaa) kuin tehdä vauvanhoitoa (ilmaiseksi) kotona.
Vauvanhoito ei ole sitä, että katsellaan, kun ihana käärö tuhisee sängyssään ja loppuaika kahvitellaan kavereiden kanssa trendikahvilassa. Se on enemmänkin itkevän vauvan loputonta kanniskelua päivin öin ja sen miettimistä, että milloin ehtisi ottaa leipäpalan omaan suuhun ja että pääsisköhän joskus suihkuun.
Pakko sanoa etten tunnista meidän tilannetta tästä yhtään, vaikka kaipa noinkin voi käydä. Mies on saanut baareissa rällätä kuulema tarpeekseen, minua ei koskaan edes 18 vuotta täytettyäni kiinnostanut. Molemmat haluamme harrastaa, käymme kuntosalilla ja lenkillä vuorotellen, joskus jopa YHDESSÄ! Mies tekee paljon töitä ja minä paljon kotitöitä, emme valita, molemmat rakastamme lastamme ja miehellä on aina kiire kotiin lapsensa luo. Olemme sopineet asioista jo ennen vauvan syntymää, eikä tässä ole mitään yllätyksiä vauva-ajan sitovuudesta tullut kun kokemusta vauvoista molemmilla on ollut jo aiemmin sisarusten lasten myötä.
Ja mitä vauvaan tulee... Toiset itkevät enemmän, toiset vähemmän, kaikki jonkin verran. Mutta vauva ei ole vain ärsyttävä, itkevä ja elämää rajoittava kiviriippa. Vauva on jotain mikä tuo paljon iloa, rakkautta ja kokemuksia, ainakin pitäisi olla kaikille vanhemmille. Vaikeaa on aina, jokaisella varmasti jonkin verran, siihenkin pitää älytä varautua etukäteen. En ymmärrä, miksi vauvan hoidosta tehdään niin kamalan paha asia, pelkkää riistoa ja kurjuutta. Ei se ole jos lapsen todella haluaa.
Älkää nuoret äidit uskoko kaikkea. Jos vauvan oikeasti haluaa, pitää osata valmistautua haasteisiin ja muistaa että lapsesta on aivan äärettömän paljon myös iloa, vaikkei täällä keskusteluja lukiessa aina uskoisi. Mutta jos yhtään epäilyttää, kannattaa toki vielä miettiä. Tuo edellinen kommentti voi olla totta joidenkin perheiden kohdalla, mutta ei läheskään kaikkien. :)
Se parisuhde ei välttämättä kestä koko elämää ja sitten jääkin yyhooksi, ei kannata vielä noin nuorena porsia. Ette viiden vuoden päästä välttämättä ole yhdessä sen ihku poikkiksenne kanssa enää
Aloittaja, sun ei tarvii pelätä että pääsisit ammattikorkeakouluun ennen kun ees osaat kirjoittaa sen yhteen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisenä nelikymppisenä kolmen lapsen äitinä haluan kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että mikäli jompi kumpi on kiinnostunut käymään baareissa tai muissa aikaavievissä harrastuksissa kovin usein, ei vauvoja kannata vielä tehdä.
Äiti ei ainakaan ekaan 1/2 v pääse mihinkään ilman vauvaa. Senkin jälkeen vaikeaa. Isä jos ei ole vauva/kotiorientoitunut, keksii keinonsa olla poissa kotoa. Koska ylityö, koska kaverit, koska harrastukset, koska oma aika, koska ei saa rajoittaa. Tekosyyt ovat loppumattomat. Ja kun mies ei vaan tule kotiin, niin siellä äiti sitten istuu vauvansa kanssa, soitellen äidilleen valituspuheluita. Harva mies on vauvaorientoitunut edes kolmekymppisenä, saatika sitten parikymppisenä.
Ilmeisesti oletatte, että miehenne tulisi olemaan hyvä isä. Se kun on niin ahkerakin, se tekee paljon töitä. Tiedoksenne, Te ette tiedä etukäteen, kuinka hyvä isä miehenne on. Se selviää vasta sitten kun vauva on syntynyt ja siitä pari v eteenpäin. Tuleeko se töistä kotiin ajoissa, nouseeko p,,erse sohvalta kun pitäisi syöttää, vaihtaa vaippaa jne. .. Jos mies on tehnyt paljon töitä ennen vauvaa, tekee hän niitä vielä enemmän vauvan syntymän jälkeen. Ja selitys kuuluu, että siksi että olisi enemmän rahaa, vaikka toinen iso syy on se, että on helpompi olla töissä tekemässä töitä (+saada siitä rahaa) kuin tehdä vauvanhoitoa (ilmaiseksi) kotona.
Vauvanhoito ei ole sitä, että katsellaan, kun ihana käärö tuhisee sängyssään ja loppuaika kahvitellaan kavereiden kanssa trendikahvilassa. Se on enemmänkin itkevän vauvan loputonta kanniskelua päivin öin ja sen miettimistä, että milloin ehtisi ottaa leipäpalan omaan suuhun ja että pääsisköhän joskus suihkuun.
Pakko sanoa etten tunnista meidän tilannetta tästä yhtään, vaikka kaipa noinkin voi käydä. Mies on saanut baareissa rällätä kuulema tarpeekseen, minua ei koskaan edes 18 vuotta täytettyäni kiinnostanut. Molemmat haluamme harrastaa, käymme kuntosalilla ja lenkillä vuorotellen, joskus jopa YHDESSÄ! Mies tekee paljon töitä ja minä paljon kotitöitä, emme valita, molemmat rakastamme lastamme ja miehellä on aina kiire kotiin lapsensa luo. Olemme sopineet asioista jo ennen vauvan syntymää, eikä tässä ole mitään yllätyksiä vauva-ajan sitovuudesta tullut kun kokemusta vauvoista molemmilla on ollut jo aiemmin sisarusten lasten myötä.
Ja mitä vauvaan tulee... Toiset itkevät enemmän, toiset vähemmän, kaikki jonkin verran. Mutta vauva ei ole vain ärsyttävä, itkevä ja elämää rajoittava kiviriippa. Vauva on jotain mikä tuo paljon iloa, rakkautta ja kokemuksia, ainakin pitäisi olla kaikille vanhemmille. Vaikeaa on aina, jokaisella varmasti jonkin verran, siihenkin pitää älytä varautua etukäteen. En ymmärrä, miksi vauvan hoidosta tehdään niin kamalan paha asia, pelkkää riistoa ja kurjuutta. Ei se ole jos lapsen todella haluaa.
Älkää nuoret äidit uskoko kaikkea. Jos vauvan oikeasti haluaa, pitää osata valmistautua haasteisiin ja muistaa että lapsesta on aivan äärettömän paljon myös iloa, vaikkei täällä keskusteluja lukiessa aina uskoisi. Mutta jos yhtään epäilyttää, kannattaa toki vielä miettiä. Tuo edellinen kommentti voi olla totta joidenkin perheiden kohdalla, mutta ei läheskään kaikkien. :)
En tarkoittanut, että kuvailemani vastaisi kaikkia tilanteita, mutta kehtaan väittää, että isoa osaa se kyllä vastaa. Monelle uudelle vanhemmalle tulee yllärinä se, että oikeasti vauva sitoo. Mihinkään et lähde ilman vauvaa ilman, että hommaat hoitajan. Itselleni tuli yllärinä myös se, että tasa-arvoisena naisena kuvittelin, että klo 16 jälkeen vauva hoidetaan puoliksi. No ei se niin mennyt.
Hienoa, että sinulla on mennyt hyvin. Veikkaan, että sinulla on osallistuva mies ja helpohko vauva. Kaikille ei kuitenkaan osu näitä timantteja ja se on hyvä ottaa jo etukäteen huomioon. Minulle on osunut yksi helppo vauva, yksi tosi vaikea ja sitten vielä keskivaikea...
Hankkikaa työpaikka ensin! Kukaan ei palkkaa raskaana olevaa, kukaan ei palkkaa pienen lapsen äitiä. Äitiyspäiväraha lasketaan työtulojen perusteella. Jos niitä ei ole, niin rahaa tulee tosi vähän! Päivähoito maksaa paljon, ja lapset ovat sairaina jatkuvasti. Siksi koulunkäyntikin on hankalaa, jos on pieni lapsi.Lapsen saaminen nuorena saattaa pilata koko työurasi, elleivät sen perusteet ole kunnossa ennen lapsen hankintaa.
Neuvoisin kyllä vielä odottamaan. Olette oikeasti vielä tosi, tosi nuoria. En sano että hyvä vanhemmuus on iästä kiinni. en todellakaan. rahatilanne ja kypsyys vaan yleinsä on parempi myöhemmällä iällä. Melkeinpä voisi sanoa että työpaikat pitää olla molemmilla vanhemmilla että kustannuksista selviää.
Lapsi vaikuttaa myös tukiin todella paljon ja lapsen saanut ei voi saada esim. opintotuen asumislisää. mikä on minusta todella typerä epäkohta.
Lapsiin liittyviä etuisuuksiakin jatkuvasti leikataan ja moni lapsiperhe on yhä enemmän ahtaammalla. Kukaan ei tiedä onko teillä töitä parin vuoden kuluttua ja jatko-opintojakin on helpompi jatkaa ilman lapsia. Lapsista tulee kustannuksia yllättävänkin paljon.
Sain 17v rakkaan ensikkoni täytin 3kk jälkeen 18v, ja ei minulla ei harmittanut kun en päässyt baareihin ja elämäni rajoittui. Asiassa kihelmöi kun olit yksin eikä lapsen isällä kiinnostanut lainkaan kummankaan elämä, meni miten tahto ja minne tahto, teki kenen kanssa mitä tahto ja kysymättä haluaisinko itse lähteä minnekkään tai viettää omaa aikaa. Lapsen isä kävi kotona vain syömässä, nukkumassa ja suihkussa ja haukkumassa kuinka huono äiti olen. Mutta onneksi on omat vanhemmat jotka auttaa! Kaverit huomasi että kuin yksinäinen olen ja väsynyt, ja kannustivat kysymään lastani hoitoon äitilleni että hän ottaa kerran kuukaudessa lapsen yökylään, ja saan viettää aikaa kavereitteni kanssa ja kyllähän sitä uutta energiaa löyty! sitä jaksoi paljon paremmin kun sai sen 1 päivän kuukaudesta pitää omaa aikaa. Vanhojen kavereitten kautta löytyi uusi mies ja hän on kuin unelma isäpuoli tälle lapselleni! pitää lasta kuin omanaan ja lapsi tykkää aivan hulluna isäpuolestaan! käy töissä ja tulee suoraan kotiin eikä halua lähteä minnekkään meidän luota, ei edes omia kavereitaan katsomaan. Olen nyt 20v ja odotan toista lasta tälle uudelle miehelle ja kyllä olen onnellinen kun on näin loistava perhe minulla!
Älä ajattele itses kannalta, vaan sen lapsen. Ei ole paras mahdollinen hetki lapsen kannalta hankkia nyt sitä jälkikasvua
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisenä nelikymppisenä kolmen lapsen äitinä haluan kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että mikäli jompi kumpi on kiinnostunut käymään baareissa tai muissa aikaavievissä harrastuksissa kovin usein, ei vauvoja kannata vielä tehdä.
Äiti ei ainakaan ekaan 1/2 v pääse mihinkään ilman vauvaa. Senkin jälkeen vaikeaa. Isä jos ei ole vauva/kotiorientoitunut, keksii keinonsa olla poissa kotoa. Koska ylityö, koska kaverit, koska harrastukset, koska oma aika, koska ei saa rajoittaa. Tekosyyt ovat loppumattomat. Ja kun mies ei vaan tule kotiin, niin siellä äiti sitten istuu vauvansa kanssa, soitellen äidilleen valituspuheluita. Harva mies on vauvaorientoitunut edes kolmekymppisenä, saatika sitten parikymppisenä.
Ilmeisesti oletatte, että miehenne tulisi olemaan hyvä isä. Se kun on niin ahkerakin, se tekee paljon töitä. Tiedoksenne, Te ette tiedä etukäteen, kuinka hyvä isä miehenne on. Se selviää vasta sitten kun vauva on syntynyt ja siitä pari v eteenpäin. Tuleeko se töistä kotiin ajoissa, nouseeko p,,erse sohvalta kun pitäisi syöttää, vaihtaa vaippaa jne. .. Jos mies on tehnyt paljon töitä ennen vauvaa, tekee hän niitä vielä enemmän vauvan syntymän jälkeen. Ja selitys kuuluu, että siksi että olisi enemmän rahaa, vaikka toinen iso syy on se, että on helpompi olla töissä tekemässä töitä (+saada siitä rahaa) kuin tehdä vauvanhoitoa (ilmaiseksi) kotona.
Vauvanhoito ei ole sitä, että katsellaan, kun ihana käärö tuhisee sängyssään ja loppuaika kahvitellaan kavereiden kanssa trendikahvilassa. Se on enemmänkin itkevän vauvan loputonta kanniskelua päivin öin ja sen miettimistä, että milloin ehtisi ottaa leipäpalan omaan suuhun ja että pääsisköhän joskus suihkuun.
Toki voi olla tämmöisiäkin tilanteita, mutta kauheaa pelottelua mun mielestä. Jokaisen pitäisi olla puhunut nämä asiat etukäteen kumppanin kanssa. Tottakai asiat ei aina mene kuin on suunniteltu, mutta kyllä se lapsi on miehenkin ja osavastuu vauvan hoidosta täten myös hänen. Jos äiti ei täysimetä niin ei lapsi ole 1-2vuotta kiinni äidissä niin ettei minnekkään voisi lähtä ilman lasta. Kauheaa että jotkut kuvittelevat näin. Yh-äideillä tämä tietenkin on osa totuutta. Voisin kuvitella, että muillakin voisi toimia vauvanhoito paremmin jos heti alussa antaisi miehelle enemmän vastuuta. Minä tein niin että jätin vauvan miehelle heti viikon ikäisenä siksi aikaa kun kävin kaupassa tai kaupungilla hakemassa ristiäisrekvisiittaa. Hyvin pärjäsivät. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia, kun alusta asti mies on tottunut siihen että hänkin osaa yhtälailla hoitaa vauvaamme kuin minäkin.
Nuorena alettiin mekin perhettä perustamaan (23v) ja meillä päätös oli järjellä ajateltu eikä mikään kauhean vauvakuumeen tulos. Meille tämä hetki tuntui parhaalta ja vieläkin uskon, että tehtiin ajallisesti oikea valinta.
Terveisin äippälomailija, jolla ei ole ollut rahallisestikkaan tiukkaa vaikkei miehen tulot ole suuria
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, sun ei tarvii pelätä että pääsisit ammattikorkeakouluun ennen kun ees osaat kirjoittaa sen yhteen :)
Mä selasin koko ketjun läpi vain ja ainoastaan siitä syystä, että mua järkyttää näiden tulevien mammojen kielitaito. Apua.
CauldronWombat kirjoitti:
Täh... :D Miksi mulle satelee alapeukkuja?
T: 2-viestin kirjottaja.
Koska nykyään on niin väärin olla nuori äiti.. :) Pitäisi odottaa 36vuotiaaksi että voi tehdä lapsia... En ymmärrä. Mutta annetaan niiden alapeukuttaa..
Olet liian nuori saamaan lapsen. Nauttikaa elämästä, matkustelkaa, harrastakaa yhdessä, opiskelkaa ammatit, olla työssä jos sitä on on. Hyvin ehtii.
Vierailija kirjoitti:
CauldronWombat kirjoitti:
Täh... :D Miksi mulle satelee alapeukkuja?
T: 2-viestin kirjottaja.
Koska nykyään on niin väärin olla nuori äiti.. :) Pitäisi odottaa 36vuotiaaksi että voi tehdä lapsia... En ymmärrä. Mutta annetaan niiden alapeukuttaa..
Eipä oo meiltä pois. Tee vaikka 5 kakaraa parikymppisenä niin siinä on sulle paimentamista loppuelämäksi. Minä ja mies matkustetaan senkin edestä
Pitkästä aikaa taas kirjoittelen! :) olen yrittänyt pysytellä poissa, jotta vähän laantuisi tämä vauvakuumeilu. Ihanaa, että täällä on paljon keskustelua! Me mieheni kanssa juttelimme, että odottaisimme vielä pari vuotta. Valmistumiseni jälkeen pari vuotta töissä ja silloin olisi opiskelutkin miehelläni jo puolivälissä. Monet ystäväni ja lähipiiristäni ovat joko raskaana tai juuri synnyttäneitä, joten yritän mahdollisimman paljon päästä hoitamaan heidän lapsiaan. :D mitenhän sitä malttaisi odottaa vielä pari vuotta?
Kuuluu ikään ja menee ajan kanssa ohi, mitä olen sivusta seurannut ja miten itselleni pari vuotta sitten kävi :)
Vierailija kirjoitti:
CauldronWombat kirjoitti:
Täh... :D Miksi mulle satelee alapeukkuja?
T: 2-viestin kirjottaja.
Koska nykyään on niin väärin olla nuori äiti.. :) Pitäisi odottaa 36vuotiaaksi että voi tehdä lapsia... En ymmärrä. Mutta annetaan niiden alapeukuttaa..
[/quote
Koska nykyään on koulutuksen suhteen aivan eri vaatimustaso kuin aikaisemmin, ei sitä turhaan yritetä nuorille takoa ymmärrykseen. Jo aivan perustietämyksen vaadittu taso on paljon korkeampi. Ennen sain työpaikan kun vain meni kysymään. Nykyään on kilpailu paljon kovempaa kun ihmisiäkin on enemmän kuin mitä tarvitaan ja mitä maapallo kestää, samaan aikaan työpaikkoja katoaa entisestään koneellistamisen myötä. Sillekin on syynsä, usko tai älä, miksi nykyään ajatellaan olevan väärin että lisäänyy aivan lapsena. Enää ei riitä, että osaa tehdä sen minkä konekin, vaan pitää osata suunnitella se kone.
Hei, minusta opiskeluaikana on jopa hiukan parempi saada vauva kuin sen jälkeen. Toki tämä riippuu paljon ihmisestäkin, mutta noin yleisesti. Tulin äidiksi kaksi kertaa opiskeluni aikana ja opinnot jousti tosi ihanasti, pystyin vähän etenemään äitiyslomallakin joka piti aivot kivasti vireessä :D nykyään olen pian 30v täyttävä ja opinnot suoritettu, työelämään lähdin opintojen jälkeen ja aika hyvänä valttikorttina oli haastatteluissa se, että lapset on jo tehty eikä enempää tule. Sain ensimmäisestä työpaikasta heti vakiviran. Äitiyslomalla oli niin pieni lapsi, ettei sitä rahaakaan mielestäni tarvittu mihinkään ihmeelliseen. Vuosi sitten rakentui omakotitalomme ja no... Ihan perus kolmekymppisiä olemme, muilla vaan tyssää nyt työelämä kun alkavat perhettä suunnitella. Toki se sopii monelle noinkin, mutta itse koen valintamme olleen todella viisas.
Tämmöisenä nelikymppisenä kolmen lapsen äitinä haluan kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että mikäli jompi kumpi on kiinnostunut käymään baareissa tai muissa aikaavievissä harrastuksissa kovin usein, ei vauvoja kannata vielä tehdä.
Äiti ei ainakaan ekaan 1/2 v pääse mihinkään ilman vauvaa. Senkin jälkeen vaikeaa. Isä jos ei ole vauva/kotiorientoitunut, keksii keinonsa olla poissa kotoa. Koska ylityö, koska kaverit, koska harrastukset, koska oma aika, koska ei saa rajoittaa. Tekosyyt ovat loppumattomat. Ja kun mies ei vaan tule kotiin, niin siellä äiti sitten istuu vauvansa kanssa, soitellen äidilleen valituspuheluita. Harva mies on vauvaorientoitunut edes kolmekymppisenä, saatika sitten parikymppisenä.
Ilmeisesti oletatte, että miehenne tulisi olemaan hyvä isä. Se kun on niin ahkerakin, se tekee paljon töitä. Tiedoksenne, Te ette tiedä etukäteen, kuinka hyvä isä miehenne on. Se selviää vasta sitten kun vauva on syntynyt ja siitä pari v eteenpäin. Tuleeko se töistä kotiin ajoissa, nouseeko p,,erse sohvalta kun pitäisi syöttää, vaihtaa vaippaa jne. .. Jos mies on tehnyt paljon töitä ennen vauvaa, tekee hän niitä vielä enemmän vauvan syntymän jälkeen. Ja selitys kuuluu, että siksi että olisi enemmän rahaa, vaikka toinen iso syy on se, että on helpompi olla töissä tekemässä töitä (+saada siitä rahaa) kuin tehdä vauvanhoitoa (ilmaiseksi) kotona.
Vauvanhoito ei ole sitä, että katsellaan, kun ihana käärö tuhisee sängyssään ja loppuaika kahvitellaan kavereiden kanssa trendikahvilassa. Se on enemmänkin itkevän vauvan loputonta kanniskelua päivin öin ja sen miettimistä, että milloin ehtisi ottaa leipäpalan omaan suuhun ja että pääsisköhän joskus suihkuun.