Se taisi sitten olla hyvästit lapsihaaveille :( Olen 34v ja

Voi paska mikä äijä. Haku päälle ja teet selväksi, että tositarkoituksella olet. Oikeasti on miehiäkin, jotka perheestä haaveilevat. Treffipalstalle ilmoitus, että haet puolisoa tositarkoituksella, perheen perustamisajatuksella. Jos löytyy hyvä niin kyllä puolessa vuodessa jo tietää, aikuisten ihmisten kyseessä ollessa, että onko hyvä puoliso ja sitten vain häitä ja lapsia suunnitteleen.

Kiitos paljon rohkaisusta ja hyvistä sanoista. Harmittaa, kun olen luonteeltani tällainen.. No, en mikään riskinottaja varsinaisesti, ja ihmissuhteissa alkuun varsinkin haluan ottaa varovaisesti. Mutta enääpä ei ole sitä aikaa. Tiedän myös, että eroa on turha märehtiä pitkään, mutta kun ne tunteet ei järkeä aina tottele, enkä usko, että kukaan haluaa alkaa edes deittailemaan naista, joka on vielä eksästään romuna :/ ap

Jep, hoidat vain nuo luettelemasi asiat nopeammassa tahdissa kuin olisit tehnyt 10 v sitten niin hyvin on aikaa.

Joo ei tuossa iässä ehdi surra eroa ja vakiintua vuosikausia. Jos haluat ne lapset toimit nopeammin. Tsemppiä uusiin sutinoihin.

Ihmettelen kärsivällisyyttä, että kolme vuotta olet odottanut mieheltä myöntymistä vauvaan ja pitkä suhdekin vielä. Eteen päin ja teet miehillä selväksi, että olet tosissasi perhettä perustamassa.

Ei muuta kuin haku päälle. "Vauvakuumeinen nainen etsii isää tulevalle lapselleen. Ilman muita sitoumuksia!"

Minunkin ystäväni jätettiin samalla tavalla ja lähes samassa iässä (33v) ja lapsista myös oli ollut puhetta, mutta miehellä olikin ollut salasuhde jo vuosia.

Ystäväni todellakin "sekosi" pariksi vuodeksi, vietti sinkkuelämää ja biletti ja siinä sivussa suri sitä menetettyä perhe-elämää. 36-vuotiaana tapasi sitten uuden  miehen eikä turhia hätäillyt, koska oikeasti halusi ensisijaisesti toimivan parisuhteen. Muuttivat yhteen vuoden tuntemisen jälkeen, siitä naimisiin ja 40-vuotiaana ystäväni oli jo äiti. Sai ihan kaiken, mitä aikanaan oli haaveillut  mutta paljon paremman miehen kanssa.

Oikeasti se on mahdollista, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.

Tuollainen mies on  muuten oksettava, koska hän on varastanut sinulta aikaa valehtelemalla, että kaikki olisi hyvin. Paljoa parempi ei ole tuo toinen nainen, joka on siihen ajan varastamiseen osallistunut ja saa toisen kustannuksella sitten sen perheen. Yököttäviä ihmisiä, jotka ansaitsevat toisensa. Jos kuuluisivat minun tuttava- tai sukulaispiiriini, niin en todellakaan haluaisi olla missään tekemisissä heidän kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:54"]No mä erosin 33 v, meillä tosin oli kaksi lasta mutta kolmas haaveissa. Se iltatähti. Sitten sinkkuilin kuusi vuotta. Nyt naimisissa ja raskaana. Ikä 40. Miehen eka ja mun iltatähti.
[/quote]
Mieskö jatkaa sitten tuotantoa jonkun muun kanssa? Itse tilanteessasi ajattelisin, että kyseessä on miehen ainokainen, mutta teidän piireissänne itse lisääntyminen on tietysti tärkeintä, ihan sama kenen kanssa.

No tyhmää odotella. Äijät aina kusettaa just noin isolla asialla!

Tapasin mieheni 33- vuotiaana. Lasta alettiin yrittämään reilu kaksi vuotta sitten ja vauva syntyi marraskuussa 2014. Täytän reilun kuukauden päästä 40v.

Erosin 34-vuotiaana. Kumppanini oli minua jonkun verran vanhempi ja hänellä oli teini-ikäinen poika, eikä hän enää halunnut ryhtyä vauvarumbaan, mutta minä kuitenkin halusin lapsen, joten erosimme. Tämä tapahtui joskus lopputalvesta, muistaakseni maaliskuussa.

Tiedostin, että biologinen kello tikittää, mutta ihan rauhassa sinkkuilin ja katsoin, josko joku mukava mies osuisi eteeni. Seuraavan vuoden tammikuussa tapasinkin hyvän tyypin, jonka kanssa asiat alkoivat edetä nopeallakin tahdilla... Viiden kuukauden seurustelun jälkeen olin raskaana eikä kyseessä ollut vahinko. Tulin raskaaksi toisesta kierrosta, kun olimme alkaneet yrittää, ja ikää mulla oli silloin 35 v. 

Tsemppiä, kaikki on mahdollista! Avoimin mielin vain tulevaisuutta kohti!

Adoptoi? Hae spermaa pankista?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:54"]No mä erosin 33 v, meillä tosin oli kaksi lasta mutta kolmas haaveissa. Se iltatähti. Sitten sinkkuilin kuusi vuotta. Nyt naimisissa ja raskaana. Ikä 40. Miehen eka ja mun iltatähti. [/quote] Kaltaisesi elukan tavoin jokaiselle miehelle poikiva narttu ei ole mikään positiivinen esimerkki, mitä tässä haettiin. Ei voi paljon pahemmin haistattaa paskaa lapsilleen kuin poikimalla jonkin kuvottavan elätin puolisisarukseksi.

[/quote]

No huh huh mitä tekstiä.. Ja sun ongelma oli...?
[/quote]
Tavalliset veronmaksajat valitettavasti maksavat noiden löyhämoraalisten puuhat. Vuosi pari menee, sitten narttu taas "sinkkuilee" ja kerjää rahaa exiltä ja yhteiskunnalta pitääkseen poikueensa hengissä. Vielä ehtii poikia seuraavalla kierroksella lisää, parhaitenhan lisääntyvät ne, joiden ei pitäisi vääntää ensimmäistäkään penikkaa.
[/quote]
Sanoo mies joka ei ole luojan kiitos ollut koskaan lähelläkään lisääntymistä.

Onpa kurja tilanne! Varmasti olet ihan rikki ja hajalla. Silti häntä pystyyn ja eteenpäin, toivon sulle kaikkea hyvää! 

Mun oma äitini sai minut, esikoisensa, 37-vuotiaana. Ja siskoni 44-vuotiaana. Että toivoa on! Mutta toki aikaa tutustumiseen jne ei kovin paljoa ole. 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 21:20"]No tyhmää odotella. Äijät aina kusettaa just noin isolla asialla!
[/quote]

Ja AV:lla haukutaan jos nainen jättää pillerit pois! Ero tulee anyway onko ap:n tilanne parempi???

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:51"]

kuuden vuoden suhde päättyi juuri eroon. Viimeiset 3v olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän, mies lupaili jatkuvasti, että ihan kohta aletaan yrittämään. Yritti sitten toisaalla tai oli yrittämättä, mutta tilanne on joka tapauksessa se, että toinen nainen odottaa nyt hänelle lasta salasuhteesta (josta en todellakaan tiennyt enkä osannut kuvitellakaan).

Eli romahdus oli täydellinen, ja nyt noin kuukauden eroa itkettyäni alan pikkuhiljaa vasta tajuamaan, että siinä taisi tuon suhteen mukana mennä' myös mun mahdollisuudet enää tulla äidiksi :( Täytin tänä vuonna 34v ja tähän kun lasketaan erosta toipumiseen menevä aika + mahd. uuteen kumppaniin tutustumiseen menevä aika + vakiintumiseen menevä aika, jotta lapsista voi edes alkaa puhua.. Multa loppuu vuodet. Itkettää ja katkeroittaa NIIN paljon!

Nyt haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita tosielämästä - jos sellaisia ylipäänsä on - voiko tän ikäisenä enää saada ns. uutta mahdollisuutta? Siis perhettä, omia lapsia.

[/quote]

Kurja tilanne, tsemppiä kovasti! Tottakai voit saada lapsia, sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet, jos vaan terveenä pysyt. Elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan. Itse menetin sinun iässäsi kohdun ja pari vuotta sen perään munasarjatkin, joten en voi koskaan saada lapsia. Puoliso on onneksi pysynyt rinnalla... Mutta tiedän monia, jotka ovat saaneet lapsia neljänkympin molemmin puolin. Selviät kyllä! :)

Ap, sain esikoiseni 34-vuotiaana ja ajattelin silloin että se oli aika myöhään, mutta sitten luin lehtijutun jossa eräs äiti ei ollut tuossa vaiheessa vielä edes aloittanut lasten tekoa ja viiskymppisenä hänellä oli kolme lasta.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 21:08"]

Minunkin ystäväni jätettiin samalla tavalla ja lähes samassa iässä (33v) ja lapsista myös oli ollut puhetta, mutta miehellä olikin ollut salasuhde jo vuosia.

Ystäväni todellakin "sekosi" pariksi vuodeksi, vietti sinkkuelämää ja biletti ja siinä sivussa suri sitä menetettyä perhe-elämää. 36-vuotiaana tapasi sitten uuden  miehen eikä turhia hätäillyt, koska oikeasti halusi ensisijaisesti toimivan parisuhteen. Muuttivat yhteen vuoden tuntemisen jälkeen, siitä naimisiin ja 40-vuotiaana ystäväni oli jo äiti. Sai ihan kaiken, mitä aikanaan oli haaveillut  mutta paljon paremman miehen kanssa.

Oikeasti se on mahdollista, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.

Tuollainen mies on  muuten oksettava, koska hän on varastanut sinulta aikaa valehtelemalla, että kaikki olisi hyvin. Paljoa parempi ei ole tuo toinen nainen, joka on siihen ajan varastamiseen osallistunut ja saa toisen kustannuksella sitten sen perheen. Yököttäviä ihmisiä, jotka ansaitsevat toisensa. Jos kuuluisivat minun tuttava- tai sukulaispiiriini, niin en todellakaan haluaisi olla missään tekemisissä heidän kanssaan.

[/quote]

Olen kanssasi muutens amaa mieltä, mutta entä jos tämä toinen ei tiennyt miehellä jo olleen toinen nainen? Tiedän tapauksen, jossa nainen oli suhteessa miehen kanssa onnellisena. Puolen vuoden päästä tämän miehen nainen otti yhteyttä ja haukkui tämän naisen.. Oli muuten ihan yhtä vihainen tämä nainen ko miehelle kuin oikea vaimokin.

Tsemppiä. Kunhan nyt toivut niin näet et kaikki on vielä mahdollista. Älä jää tuleen makaamaan mutta kuitenkin ensin sure ja selvitä ajatuksesi. Ettet lähde hätäisesti suhteeseen. Sain tänään kuulla että sukulaiseni odottaa kaksosia ja on yli 40 v. Enkä olis ikinä uskonut että hän haluaa edes vakiintua tms. Onnea jatkoon.

Ei sulta vuodet lopu. Jos/kun mies löytyy niin se on vain edettävä vähän nopeammin.